Arkikuva 5

Arki on kuin radio. Voit valita mitä kanavaa kuuntelet, jotkut asiat ovat kuin pelkkää kohinaa, on keskusteluja ja lauluja. Onhan elämässäkin mainoksia, uskomuksia jotka otamme omaksemme. Ehkä ne eivät tule yhtä mieleenpainuvina tai ärsyttävinä kuin nuo aina toistuvat mainosrallatukset, mutta niitä tulee. Kyse lienee mitkä otamme omiksi vaikka osaisimmekin monet ulkoa. Minkä tiedon sisäistää ja kokee sen hyödylliseksi.

Joskus on vain lopulta kiva olla hiljaisuudessa ja sulkea kaikki pulppuava informaatio liikenne tuli se sitten ulkoa päin päänsisään tai päänsisästä ajatusten muodossa.

Kirjat on kuin Sd-kortit joilla voi siirtää tietoa, musiikkia yms. Perustoimintojen lisäksi, kun vain on vastaan ottopaikka. Ja tietysti akkuja on ladattava ellei ole koko ajan virtalähteessä kiinni. Radiossa on vielä se hienous ettei aina ole ihan kanavalla ja säröisyys ja häiriö äänet kuuluvat. Elämässäkään ei häiriöiltä säästy, joten pitää vain säätää uudelleen kanavaa tai todeta että tietyt häiriöt on siedettäviä.

Minulle radio on rakas sillä pienestä pitäen olen radiota kuunnellut ja siitä tulee vain mieleen se kuinka kesäpäivinä radio on laitettu soimaan seinälle naulaan ja ollaan sitten tehty töitä, esim. Kerätty herukoita.  Myös sisällä on radio yleensä soimassa ja kun lapsia oltiin se oli sellainen, jota kuunteli nukkumaan mennessä ja nukkuessaan, voisin sanoa kuunnelleeni musiikkia läpi lapsuuden sensuroimatta mainoksia. Sitä nauhoitettiin silloin c-kasetteja ja ne oli lystejä!

Radio vaihtui mp3-soittimen käyttäjäksi, itse valitsi musiikit ja sitten kuulokkeen piuhat korviin kiemurtaen eli monta vuotta ja radio oli hylätty vain silloin tällöin kuunneltavaksi viihteeksi. Koska halusi itse tehdä päätökset siitä mitä kuunteli... mutta nyt spotifyn ja helpon äänen toiston kaudella, jolloin kaiken saisi itse valita. Palaan nauttimaan radion ihanuudesta, jossa muut ovat valinneet musiikkia. Avartaakseni itseäni, sillä radiosta kuulen musiikkia, jota en itse ensimmäisenä valitsisi tai edes ymmärtäisi valita. Näin voin nauttia minulle vieraasta musiikista ja vanhoista tutuista kappaleista. Löytääkseni jälleen jotain erilaista kehittääkseni musiikki makuani.  Lisätäkseni suvaitsevuuttani ja mukavuus aluettani, sekä sietokykyäni.

Radion kuuntelu on elämäntapa, jossa pystyy heittäytymään iskelmästä, rockin kautte, bluesiin..tai mihin vaan..kuuntelemaan puhetta, musiikkia, laulua, tunnetta ja yhdistämään elämäänsä musiikkin näin!  Annan esimerkin minulle pmmp:n rusketus raidat tuovat mieleen keltamustan painepesurin ja hyppimisen hetekalla mattoja pestessä.  Missä on se väinö? Kappale yhdistyy siihen kun kuuntelin Ilosaarirockista ohjelmaa radiosta ja mieleeni tulee vain liiterin vieressä oleva ruohomätäs mieleen, jolle kuvittelin väinön istumaan pienen omenapuunsa alle. Se siis on kaiken a ja o että antautuu mielikuvin radion kuunteluun ja laulaa tietysti mukana.  Radio on minun arkeani lapsuudesta asti ja tykkään siitä arjesta edelleen! Nyt tämä lähetys loppuu ja ihanaa päivää!