Elämä on jännää kun sitä oikein pohtii, kuten tänään sitä että ostin hävikki kassin tummanoloisia banaaneita 1€ ja niitä sai selkä vääränä kiikuttaa kämpälle, koska niitä oli paljon! Ja yleensä saat vain yhden tai pari tai riippuu tarjouksesta. Olin jo miettinyt pitkään banaani kakun tekemistä ja että uhraisinko eväsbanaanit siihen hommaan, mutta tulin tulokseen että hei tämähän sattui sopivasti! Lykästi kunnolla, oikein hyviä tummakuorisia banaaneja!
ohje tuli aika luovimalla tehtyä, kun meni piimää ja banaania enemmän kuin piti ja kaakaojauhoja lisäilin ja muutakin tuli sävellettyä lennosta. Uunin kautta ja jäätelöä kylkeen ja pikkupiparit iloksi päälle!
Tänään en ollut yksinäinen pohtija, vaan pohdittiin yhdessä nais tuumin,
Mikä se on kun oma habitus näyttää nuorelta, mutta päänsisältä kokee olevansa vanha kuin mikä... tai sitten se olen vain minä, joka aina pohtii kaikkea.
Jo pienenä tyttönä, ymmärsin paljon, ja ymmärsin etten tiennyt asioista,
Piti ottaa selvää, mutta se kuinka selvää otettiin ei ollut fiksusta päästä. Jo lapsena tiesin etten polta tupakkaa, käytä huumeita, enkä ole nähnyt alkoholin juomisessakaan järkeä... asioita joista koituu vaan harmia.
Ja kaikki noihin asioihin liittyvä sinällään, on vaikuttanut vaan tyhmältä edes aloittaa.
Pidä pääsi selvänä, etsi rauhaa, rakkautta ja vapautta ja sitä kuinka löydät hyvän olon tekisitpä mitä työtä tahansa.
Olen huomannut ajankuluessa, tutustumisen
ominaisuuksissa sen että toiset uskoo ehdottomasti, tykkään ja en tykkää periaatteella niin ihmisistä ja työstään.
Itse olen huomannut, alussa on kiva vaihe, sitten tylsä vaihe, tehdään vaan sen ihmeempää tapahtumatta, sitten kaikki tuntuu raskaalta vaihe, ei jaksa... jokin tuntuu närästävän vähän, kun vieraat on käymässä liianpitkään. Ja sitten löytyy rutiini vaihe, jossa työtä tehdään sen ihmeempää miettimättä.
Sama kun ihmisiä tapaa, löytyy alussa hauskaa yhteistä tekemistä, sitten nähdään ja tavataan ja kaikki ärsyttääkin ja ei olekkaan mukavaa ja siitä kun pääsee yli niin toiseen on tottunut ja huomaa rutiineja.
Mutta minähän kun olen vähän mitä sattuu niin, sanon asioita mistä tykkään ja en tykkää, mutta ne eivät ole ehdottomuuksia.
Minä siedän pahoja hajuja, haasteellisia olo tiloja, ja on minun omalla vastuullani poistua paikalta, jos en kestä jotain asiaa.
Ja siedän lehmänhermoillani paljon asioita,
lauhkea kunnes nälkäkiukku ja kipu ja vessahätä iskee!
On edelleen minun vastuullani hoitaa oma olo mukavaksi! Se kuinka monen ihmisen näkee syyttävän toisia huonosta olostaan,
On jotenkin itselle absurdi asia, kun on tottunut siihen että itse hoidetaan. Tietämätön voi monesti ollakkin, muttei tarvitse olla tyhmä.
Kun on kumminkin kyse omasta olemisesta. Kyllä jokaisen nyt pitäisi älytä, ettei toinen ole vastuussa siitä mitä tunnet, ja jos on kyse kiusaamisesta, niin reilunpelin hengessä, kiusaako kiusaaja oikeasti, vai kiusaannuitko jostakin sanasta toiminta tavasta, ja lopulta omien toistuvien ajatusten voimasta?
Sinulla on vapaus sanoa vastaan ja lupa puolustautua, mutta se millainen on puolustautumis stragediamme ja millaista hyökkäystä vastaan? Mikä on se tapa, jolla katsotaan kerran itseä kiusannutta ihmistä. Onko kohtaamisen alla jo omaajatuksesi, hän kiusaa minua? Tai että vitsi se tyyppi on niin ärsyttävä tai kylläpäs tämä tyyppi jaksaa jauhaa vaan taas tätä samaa asiaa...
Oma ajatus, oma asenteesi tulevaan tapahtumaan, niin sanotut lähtö asetukset
Ennen näytöstä.
Etsimme sitä minkä olemme lähtö asetukseen aamulla laittaneet tai jonkin tapahtuman johdosta vaihtaneet.
ja nyt pohdin miksi ylipäätään päädyin kiusaamiseen kun mietin omaa vanhuuttani? Nuoruuttani?
Ajatus siitä että olen kokenut olevani vanha ihminen koko ikäni on minun lähtö asetukseni, vanha jolla on lapsen leikkisyys.
Toisaalta tämä ajatus on hyvin mielenkiintoinen siinä suhteessa etten ole koskaan määritellyt ikää vanha,
Minulle ihmiset on yksilöitä, jotka opin tuntemaan, ja jokaisella meistä on monta hyvin yllättävää ja mielenkiintoista asiaa, toimintoa ja ns. Salaisuutta osaamisessaan ja olemisessaan, josta emme tiedä.
Voisi sanoa että opiskelemme elämää ja ihmisiä ja heidän toiminta tapojaan.
Ja ainakin omalla kohdalla joka on hidas joka asiassa juuri tästä syystä,
Jokaisessa ihmisessa on rakastettavat ja vihattavat piirteensä, mutta itse päätämme kumpia etsimme. Asioita joita voimme vihata vai asioita joita voimme rakastaa?
Kumpaa sinä etsit?
Itse etsin rakastettavia asioita, kuinka tulla onnelliseksi, hymyilen koska koen olevani silloin iloinen. Etsin asioita jotka tukevat hyvää oloani, tarkastan ajatus maailmaani, sitä mitä ajattelen, kuinka ajattelen..
Kuinka voin oppia tämän asian, mikä on tarpeeksi lepoa, lämpöä, hyvää oloa, etsin tasapainoa. Kuinka paljon siedän kipua, hätää, toisia, ääniä, melua, valoa...
Puntaroin tätä hetkeä ja navigoin sen pohjalta... missä olen nyt näillä asetuksilla.
Kuten tänään sanoin että voimme käydä hakemassa, ruokaa ulkoa mukaan vaikken pidäkkään rasvan hajusta, voin valita muuta. Ja siedän hajua sen aikaa. Nauroin hyvällä tänään asialle, sillä annoin esimerkin. Enhän minä muuten olisi siivous alalla, kun paska haisee! Tai voisi käydä vessassa tai edes piereskellä! Jos asia olisi yhdestä itselle epämiellyttävästä asiasta kiinni. Kuten en lopeta puhumasta ihmisille, vaikka he olisivat jonakin hetkenä pahalla päällä ja tiuskivatkin, heillä itsellään ei ole mukava olla. Ja ymmärrän että ei toisaalta haluta pistää toista epämukavaan tilanteeseen tarkoituksella, ymmärrän mutta toisinaan on pakko tehdä myös toista kohtaan epäedullisia ratkaisuja. Mutta niitäkin voi pehmittää, hyvillä teoilla toisina hetkinä.
Ja se kuinka ajassa tässä hetkessä päätämme toimia, oman tyytyväisyyden tasapainottamiseen, oman näkemyksemme luotaamiseen ja kuinka voimme ottaa huomioon vielä toisetkin.
On siinä mielestäni kolme tärkeää asiaa! Kuinka katsomme oman olomme mukaan toisia, olotilassa jonka olemme itsellemme valinneet ja sen me näämme!
Olotilan, jonka läpi maailmaa katsomme, ajatuksen joka mieltämme hallitsee!
Minun on päästävä vessaan joten päätän tämän tekstin tähän, löytääkseni avun tähän oloon.
Heippatirallaa!
