Kesäkuun parhaat 2018

Elokuvat: 

O'ceans 8, käytiin kattoo leffateatterissa, ihan hyvä, mutta jäi fiilis että jotain puuttuu

Lonely Hearts (2006) 

Travolta leffa, jota en ollut aijemmin nähnyt. Ja koukutti katsomaan. Jaksoin kyllä useampaan otteeseen ihmetellä kuinka leveiltä, ylisuurilta Travoltan hahmon hartiat näyttää, joissain kohtauksissa.

Kino leffa: Neiti Julie, jonka olin itse asiassa katsonut viime keväänä ensimmäisen kerran. Huomioni kiinnittyi dialogiin ja hahmojen arvomaailman uskomuksiin. Mielestäni se että suurin osa tapahtumista sijoittui palvelusväen keittiöön, antoi katsojalle tunteen että oikeasti kulki hahmojen mukana ja pääsi hahmoja lähemmäs kuin joissain toiminta pläjäyksissä.

Inkheart(2008)

Ihan vaan siksi että tahdoin nähdä uudestaan pitkästä aikaa

Tv-ohjelmat: 

Pikku naisia (Little Woman)

Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva

Ajattelin, että olisi jopa ihan hauska nähdä näitä! Kun lapsena tuli katsottua ja nyt totesin että on ne edelleen hauskoja.

The Handmaiden's tale joka on yllättävän mielenkiintoinen, vaikka tunnelma onkin ahdistava, niin se että seuraamme päähenkilön mukana sitä mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuu. Se on mielen kiintoista, että tietoa paljastetaan vähitellen siitä mitä on tapahtunut, sitä miettii mitä nuo tyypit on ja mitä varten nää toimii näin. Toiminta rakenteet ja miksi näin on päässyt käymään ja mitä maailmalle on tapahtunut tässä kuvassa? Että tälläisiin ratkaisuihin on päädytty tai pakotettu?

Dokkari Hugo Pratt, Corto Maltesen isä

Tämä kiinnosti kun olen lukenut sarjakuvia ja pitänyt piirrostyylistä, niin dokkari oli kiva syvä luotaus siihen miten tuo hahmo ja piirostyyli syntyi.

Youtube

Graham Norton Show

Tää on ohjelma, jota katsoessa päätyy vaan hyvälle tuulelle.

Style like you

Laitoin pyörimään taustalle piirrellessäni huvikseni. 

Kuuminta hottia musiikissa, joita on päätynyt kuuntelemaan useamman kerran

Unders- Syria

Danheim- fidr ja herja albumit 

Spekti -Hei me lennetään

Birdy-Strange Birds kappaleena ja albumina Beautiful Lies

Lesley Gore- Sunshine, lollipops And Rainbows 

Dolly Parton-Jolene

Sonu Nigam, Shreya Ghoshal, Shantanu Moitra - Kasto Mazza (Indian radio hitz)

Amadeus Lundberg- Saat mun rummut soimaan

Ville Valo,Natalie Avelon-Summer wine

Kurt Hugo Schneider- Bang Bang

In this Moment - Black Wedding (feat. Rob Halford) ja albumina Black Widow

Tom Odell-Another love

Jimmy Sax- No Man No Cry

Kuukauden korvamatona 

Ed Sheeran - I see fire

Urheiluna, marjojen, sekä matojen kerääminen, juoksu ja penkkiurheilu! Ainiin ja itikka tanssi.

Säilytystilojen siivoaminen ja puhdistus!

Peli

Kirjastolla pelaamassa star wars angry birds:iä ja Pogo

Kirja

Luin tämän kakkososan kirja sarjasta, sillä 1 kirja jäi sellaiseen kohtaan,  todeten tämänkin päätteeksi, että kolmosta odotellaan.

Aiheena jonkun sorttista suhdedraamaa, teknologia kikkailua ja huijauksia.

Välillä mietin että jätän tämän lukemisen kesken, niin kävi myös ykköskirjan kohdalla, mutta jotenkin juoni kuljetti mukanaan jälleen ja päädyin loppuun asti.

Herkku

Ahomansikat, letut, grilliliha, savulohi ja toffifee!

Voihan Rotta!

Pistettii vanhat lelut pyykkiin kun niitä säkillinen löytyi jemmakätköistä. Käytiin myös läpi lapsuuden vanhoja vaatteita ja todettiin että täällähän on paljon ihan hyväkuntoisia ja ne läksi kiertoon. Ja loput matonkude ja koneitten öljyn pyyhintä räteiksi.
Pohdittiin ihan porukalla miksi asioita tulee jemmattua? Kun kerran jonkin asian katsoo ja laittaa niin eikö siinä samalla voi laittaa asioita kiertoon joita ei tule käytettyä.
Sillä useasti säilytys olot ovat tavaroille heikot ja olosuhteista johtuen osa muuttuu käyttökelvottomaksi. Kuten nalle, josta oli hiiret käyneet syömässä sisuksia tai kosteudesta johtuen homeentuneet vaatekasat. Säilytys tilaa ei monestikkaan ole kenelläkään ihmeemmin ylimääräistä ja siksi on ollut hienoa huomata tavaran vähentämisen olevan käytännöllistä kun ulkovarastot eivät ole suosiollisia säilytys kohteita.

Se että osaa luopua hyvästä tavarasta, jolla ei ole käyttöä, on parempi kuin se että jemmaa tavaran huonoksi ja heittää roskiin. A. Toiset hyötyvät tavaroista ja B. Saat itsellesi tilaa takaisin.
Vaatteitten läpikäyminen oli hauska aikamatka lapsuuteen, sillä löytyi monta itselle rakasta paitaa, joissa kulutus ja kasvupyrähdys ei olleet ihan kohdanneet ja ne lähti pesun kautta vaatekeräykseen.

Milloin tulee se hetki ettei koe jollekkin olevan enää käyttöä?

Metsästin punaposkia

Tänään jalat kuljettivat, kippokourassa metsärinteeseen. Oli jo aika metsästää punaposket pois! 

Metsästyshän tapahtui paljainjaloin kuten aina ja tänään alku oli erikoisempi sillä eksyin seisomaan tietämättäni muurhaispesään ja jalat kuhisivat sitten muurahaisia. Muutama askel eteenpäin ja eikun keräämään. Pyörähti metsässä mukavasti itikoiden ja paarmojen syötävänä 3 tuntia ja saaliini keräsin metallikippoon ja kävin täyttämässä tyhjää turkkilaisjugurtti purkkia puhdistetuilla herkuilla. 

Paljaat jalat on tämän työskentelyn maltin salaisuus, kengät jalassa olisi monta marjaa enemmän muusina. Rintanaan kerättynä ja eri suunnista katsottuna nämä piiloutuja marjat löytyvät herkuttelijan näppäriin sormiin, jonka herkkään otteeseen tarttuu useampi marja ennen kippoa. 

Toisinaan askeleet vievät kohtiin joissa akupunktio on taattu ja ehkä ärräpääkin lipsahtaa huulilta, kun imakka pistos tulee painoa kantavan jalan alle. Tämä tasapainoilun laji ja seuraavan jalansijan löytäminen on rakkautta lajiin. Tänään metsästäessäni tapasin paistattelijan salmiakkipaidassa, pujahti piiloon edestäni ja siihen sitten hetkeksi jäädyin. Eipä juoksevia letkunpätkiä ennen ole siinä nähty ainakaan minun silmin. En osannut odottaa siellä olevan muutakuin lentävää ötökkää! Pitänee muistaa että olennot liikkuvat paikasta toiseen, enkä ole tietoinen niiden liikkeistä. Hyvä jos olen edes omistani!

Omamaa mansikka!

Ja löytyi myös yksi muumaa mustikka!

Kun tähän akupunktio metsäläisenjoogaan lisää hamstraa niin paljon kun jaksat ja itikkatanssin ja läiskinnän. Kädessä pidettävän astian, joka painona täyttyy kokoajan painavammaksi niin viihtyvyys on taattu. 

Siinä tasapainottelet itseäsi ettet lennä nurin, ojennat sellaisia venytyksiä, joita et sisätiloissa edes tule ajatelleeksi, samalla tasapainoilet toisella kädellä koko kerran saalista, tuota vaivannäön tulosta. Pyrit löytämään jalansijan ja opettelet kivun sietoa ja ymmärrät ettei kaikkeen kipuun tarvitse reagoida. Niin jalkapohjan pistelyn osalta kuin verellä juotetuiden itikoidenkin. Ja huomaat että on liian hiljaista, paarma laskeutuiko se? Huidot hetken tiedostetusti saadaksesi saalista ja oijot omaa ruotoasi välistä suoraksi ja tilttaat hyvällä lykyllä tuon kesän lentävän riipijän, joka irrottaa palasia mukaansa.

Tunnin jälkeen luulisi jo riittävän, mutta kuten kummisetänikin sanoi kaikki tästä aukealta ennenkuin lopetan. Kyllä siinä tovin aina miettii olevansa hullu ja sitten jatkaa tuota kidutusta, sillä eihän siinä ollut vielä kaikki. Sitten lisätään tuohon itsensäkidutus tuotteeseen vielä hiveltävät ja viiltävät heinät ja oksat. Jonain kesinä myös punkkivaroitus. Niin ja kyllä niitä muurahaisia siellä metsän pohjalla mörrii. mennään ja sitte ne roikkuvat kiinni ihossasi kun niiden polulla kipittelet ja pysähtelet. 

Karvajalkojeni kauneustuote, vernuarmu

Tämä on todella hyvää kärsivällisyys testiä!

Malttia ja mielenharjoitusta! Sitten voikin rallatella ja pistää muutaman mansikan omaan suuhun työn lomassa. Joka on mielestäni ansaittua palkitsemista, olosuhteisiin nähden. Toisaalta onhan sekin testi, jossa nähdään miten hyvin marjojen huumaava tuoksu viekoittelee, pitää jopa maamiehenkullalla lannoitetulta pellolta kantautuvat tuoksut takanaan. Tänään nämä kaksi nenän sulotuoksua ottivat toisistaan mittaa ja mansikka nenän alla voitti!

Ja hienointa on jakaa tämä vaivannäön jälkeen kerätty tuote ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä millaisen vaivan sen kerääminen on tuottanut. Ehkä minussa on jonkin verran masokistin vikaa kun nautin tuosta marjojen keräämisestä. Vai tasapainoa etsivää zen-henkeä?

Inisevä siipiset

Minusta on tulossa massamurhaaja, vessanlattia on sakeanaan kuolleita raatoja ja osa on litistyneenä seinillä. Muutama veri tahrakin on levinnyt taistelun tuoksinnassa. Vessaa voisi luonnehtia, jopa haudaksi tai katagombiksi.
Ei huoneiden lattiatkaan ole puhtaimmillaan, kyllä monta myttyä makaa sängyn alla seinän vieressä ja monta on päätynyt roskikseenkin. Pakko sanoa että kun on huoneesta tappanut yli 20, soljuvaan ininään sortuvaa lentäjää. Aamuneljästä asti, saamatta enää nukuttua alkaa olla hermot inisijöihin hieman kireällä. Murhanhimo nousee ja paljain käsin suoritetut likvitointi toimenpiteet seinää vasten ja nappaaminen ilmasta on jo raivostuttavaa. Silti aina kun inisijän saa hengiltä ja hetken on ihanan hiljaista on tuo tappo kannattanut.

Lätkiminen on kanssa tehokasta, vaikka kärpäslätkää käytetään nimensä mukaan kärpäsiin. Käy se siitä huolimatta näihin erikoisiin hinteliin hihhuleihin, jotka tahtovat imaista sinusta pienen pisaran verta ja jättää kutinaa vaivan palkaksi.
Kärpäslätkä on varsin kätevä juuri vessan pienen tilan nopeantoiminnan yksikköön, sillä nuo hihhulit ovat ovelia ja sijoittuvat ovien viereen ja kulkevat ihmisten aiheuttaman ilmanvirran imussa. Ja jostain syystä nuo inisijät päätyvät vessaan.

Ja ainakin minä pidän vessarauhasta! Joten tappotoimet pitää toimittaa nopeasti, että pääsee asioille. Ja tuolla kädenpidennyksellä on hyvä lätkiä katonrajaan ja lattian reunaan sijoittuneet riukusääret

Alan jo harkita itikka ansojen tekemistä, alkaavat sen verran ärsyttävää olla tappopuuhat aamutuimaan. En tiedä missä niiden päiväaikainen piilo on!

Eikä illalla kaikki löydy. Joten nuo yöllä ja aamu yöllä nitistettävät lentelijät olisi kiva saada hiljaisiksi vähemmällä vaivalla.

Toisaalta tappoluvun laskeminen on palkitsevaa, jos siis jaksaa enää laskea! 

Ainahan pitää ajatella positiivisesti, tässäkin saa liikuntaa kun joko raivoissasi hyökkäät tai salakavalasti hiippailet näköyhteyden saatuasi pikku inisijän perästä liiskaamaan sen jollain tapaa.

Miksi tappaminen on parasta tässä tapauksessa, sillä nekin vähenee ja lopulta saa nukutuksi ja aamulla sitä on joko syöty tai sitten ei.

Ihanaa itikka kesää vaan teillekkin, kyllä metsänkeskellä  on mukavaa!

Ja muistakaa varmistaa jokainen tappo ettei pökertyneeseen inisijään tarvitse uudestaan käyttää energian siirtoa!

Kesä

Virkattua

Tuollanen neliö pussukka syntyi kolmen automatkan aikana ja tänään pistelin tuon ketjun kiinni käsipelillä vohveleita paistaessa. Saa nyt menopelien ruuvaimet matkaan helpommin, kun tarvis.

Pussukoita on kiva virkkailla, kun niihin ei ihmeempää aivotyöskentelyä tarvita. Miksi teen yksinkertaisia pussukoita? Voisinhan kikkailla eri pinnoilla. Totesin että tahdon tiiviitä ja yksin kertaisia pussukoita, joita voi siirrellä vaivatta paikasta toiseen. Vetoketju on näppärä suljin ja pintaan ei tule mitään koska en halua luoda näihin pussukoihin tunnesidettä, ne ovat vain säilytys pussukoita.

Olen käyttänyt lankana, jo ainakin 10 vuotta jemmattua lankaa, jolle en aijemmin keksinyt käyttöä, joten totesin että tämmöiseen yksinkertaiseen juttuun on hyvä käyttää, ei tule sittenkään pahamieli jos vaikka käytössä likaantuukin. Siksi en tehnyt kuvioita, enkä kikkaillut pintaan mitään. Koska tätä siirrellään ja käytetään ulkona ja hiekallakin ja koska yksinkertaisuus on tyylikästä!

Tiedänpä mitä seuraavaksi virkkaan, tuota pikkusälää kun riittää! Ja lankojakin on ihan tarpeeksi hamstrattuna. Siinä pari asiaa, joissa voisin yksinkertaistaa!

Matkalla

Kuinka olla ja kasvaa ihmisenä, jota rakastan

Kun vihaan ihmisiä, silloin vihaan myös itseäni, sillä minäkin olen ihminen. Tämän tajusin ainakin 10 vuotta sitten sillä ei vihaamisessa mitään järkeä ole, itse olin tuhlannut aikaani turhalla vihalla ja nähnyt toisten vihaavan jotain vuodesta toiseen. Edistymättä mihinkään. Päätin silloin luopua vihaamisen kuluttavasta toiminnasta ja elämä helpottui todella paljon. Siinä tuli annettua tapahtuneille teoille anteeksi, ihmisille anteeksi, itselle anteeksi ajan ja energian tuhlaamisesta. Ja jatkettua eteenpäin. Kyse etteikö olisi asioita joista en tykkää, mutta minun ei tarvitse vihata niitä sillä vihaisena olen sokea kaikelle muulle ja muille vaihtoehdoille.

Miksi minä olisin parempi kuin toiset tai toiset parempia kuin minä, kun vain siksi että olen jossain osaavampi kuin toiset. Opettaa toisiakin olemaan sitä mitä on, en minä toista voi pakolla muuttaa. Jokaisella kun on oma perusluonteensa, eikä kaikkia vaan voi kiinnostaa samat asiat kuin minua. Heitä joita kiinnostaa opetan mielelläni.

Vastavuoroisuutta vai antamista?
Olen monet kerrat käynyt ihmisten luona, nähnyt toisinaan vaivaakin päästäkseni käymään. Ja silti se olen vain minä, joka on se joka liikkuu toisten luo. Jos odottaisin vastavuoroisuutta olisi monet hyvät jutut jääneet kuulematta ja kertomatta, joten miksi jättäisin menemättä, vain sen tähden että toiset ei vaivaudu tulemaan minun luo. On osa heitäkin, mutta harvemmassa vain.
Onhan lähtemisessä oma vaivansa, kun pitää häipyä tutusta ja turvallisesta. Minulla on monta tuttua keittiötä ja kotia ja ihmistä.
Tehdä tutuksi ne, joissa ei ole käynyt.

Itsekkyyden valtakunta, kun omii vain itselleen, eikä anna muille. Itsekäs hylkäisitkö, lapset, vanhukset, sairaat, vammautuneet, hylkäätkö kaikki vähemmän tietävät? Vähemmän osaavat?
Vähemmän tekevät?

Pitäisitkö kaiken tiedon itselläsi? Osaamisen omanasi, omana tietonasi?
Olisit yksin ja kuka olisikaan arvollinen olemaan seurassasi?
Kaikki muut saavat kuolla, kunhan vain sinulla on kaikki hyvin?
Etkö auta lapsia, opettamalla ja kertomalla mitä heistä voi tulla. Oletko koskaan esimerkkinä toisille? Näin toimin ja tulos on tämä. Ohjaatko toisia toimimaan vai vain katsot kun päätulee lyödyksi seinään. Jos kerran osaat? Miksi et opeta! Kun kerran olet niin hyvä tekemisissäsi!
Etkö todellakaan antaisi mitään toisille? Opettaminen on antamista, tiedon ja taidon lahjoittamista. Etkö siis jaa nälässä olevalle ystävälle ruokaasi ja annat hänen kuolla nälkään silmiesi edessä? Vain siksi että se on sinun päätös mihin sinun rahasi menevät. Eihän sinulla ole ystäviä. Etkö näe että itsekkyytesi viha on kylmää ja kuolettavaa ja saa sinut ja ajatusmaailmasi pienenemään, sillä sinä olet jotain vailla. Sinulta puuttuu anteeksi anto ja myötätunto, sinulta puuttuu paljon, sillä vihaamalla emme aukaise mitään ratkaisuja mihinkään, tuijotamme omaan napaan ja toisten tuhoon, väheksymiseen.
Arvottamiseen.

Toiset ovat silloin parempia kuin toiset ja vertaaja olemme me itse. Pitäisikö siis lopettaa vertailu, tavallaan kyllä. Onhan selvää kun tulet huoneeseen kuka huoneessa olijoista on pisin tai lyhin. Kuka lihaksikas kuka laiha. Vertaamme itseämme toisiin ja arvostelemme sen mukaan minkä koemme hyväksi, kauniiksi...
Minusta jos näämme jotain siistiä, jotain mitä haluamme eikö olisi parempi mennä juttusille ja kysellä. Siinä saattaa päästä testaamaan asioita ja oppimaan.

Kun opettaa jotain ei ihmeemmin pysty valitsemaan kuka tulee kursseille. Kuka pyörii elämässä ympärilläsi, sinä voit vaikuttaa siihen opetatko enemmän oppimisen haluisia vai et. Opetatko heitä, jotka pyytävät opetusta.

Muttei jokainen hetki saa olla oppitunti, emmekä saa toisen puolesta päättää mitä hänen on opittava. Pakolla kun mistään ei tule mitään.

Miksi elämästä sitten valitetaan?
Kun se tuntuu potkivan päähän, kun kukaan ei auta. Ratkaisemattomat asiat ja toimimattomat asiat, kun emme pääse etenemään. Valitamme kun koemme vääryyttä.
Toivomme jonkun auttavan, kuulevan ja kertovan ratkaisun, silloin kun emme sitä itse löydä.

Vääryys, kuten lapset valittavat, jos jaat karkkipussin epätasan, sillä miksi samasta pussista syövä saisi enemmän tai vähemmän? Ja silti saatuaan karkkeja menee kavereitten luo ja jakaa saamansa karkit kavereitten kesken, joilla ei ole karkkeja. Toisinaan karkit syödään itse, mutta jaetut karkit on makeampia, sillä on saatu yhteinen kokemus.
Mietitäänpä kuka toi karkkipussin, jompi kumpi vanhemmista tai vaikka isovanhempi. Joka on käyttänyt rahaa (aikuisten karkkia) ostaakseen ja jakaakseen omastaan heille, joista välittää.
Keräämme rahaa, jotta voisimme olla hyödyksi ja iloksi niille joista välitämme. Ja lahjoittaa heille, joilla ei ole mitään, koska pystymme antamaan.
Kuinka antaa mitään, kun sinulla ei ole mitään. Kuinka voisit hyödyttää toisia.

Entä kun he, joilla on paljon, joilla on tietoa ja osaamista, tavaroita, hyödykkeitä. Eivät itsekkyyttään anna mitään toisille?
Enkä tarkoita että olisi pakko jakaa kaikki omistamansa kaikkien kanssa ei. Vaan sitä että minun tietotaitoni on käytettävissäsi, kun haluat esim. Oppia jotain piirtämisestä. Tai minulla on auto, tarvitsetko kyydin, voin samalla heittää sinut kun olen menossa itse.

Itse päätämme kenelle jaamme aineellisen ja aineettoman hyvinvointimme. Suurin osa kotimme hyödykkeistä on tavaraa, joita käytämme harvoin. Aineeton hyvinvointimme on tieto ja tuntemus, kaikki se tieto mikä päässämme vaeltaa.

Miten syntyy arvostus, arvostushan on arvottamisvalinta eli vertailu ja päätös mitä haluaa. Arvostusta saamme siitä kuinka omaosaamisemme hyödyttää muita. Auttaminen, omantaidon hyödyntäminen toisen hyväksi ilman rahaa. Kaupankäynti rahan kanssa.

Joten onkin hyvä kysyä mitä vertailemme ja miten!
Vertailemme mitä haluamme elämäämme lisää. Tuommeko toisen elämään mitä? Tuommeko omaan elämään mitä?
Ja suurin onkin kysymys. Minkälaisesta ajatusten karkkipussista sinä jaat karkkeja? Tykkääkö toiset niistä? Miltä sinun hyvät asiasi maistuvat? Kyllä muutama paha karkkikin mahtuu sekaan, sillä hyvät maistuvat silloin paremmilta, kun on mihin verrata!

Milloin rikas ymmärtää auttaa köyhää? Entä milloin köyhä auttaa rikasta? Milloin tunneköyhä tapaa tunnerikkaan?
Milloin opettaja on saanut vertaisensa ystävän? Ajattele äitiä joka opettaa lapsensa tekemään kanssaan ruokaa, opettaa hänelle kaiken mitä osaa ja opettaa opettamaan itseään, jotta voi opettaa lisää. Opettaminen on vastuun jakamista, jotta jokainen voi toimia. Ja se kuka milloinkin johtaa on sovittavissa. Jos sinä teet yksin, ketä tekemisesi hyödyttää? Perhettäsi? Muita?Itseäsi?

Opeta siis oppijoita oppimaan ja opettamaan, anna arvoa avulle jonka saat. Anna arvoa myös hyödykkeille, joita hankit, sillä joku saa siitä rahaa, jotta voi hankkia hyödykkeitä omille rakkailleen. Arvosta, oppimista, prosessia, lopputulos on aina arvaamaton, joten ole vain opettamisen matkalla!

Etsi ja kysele asioista jotka kiinnostavat, opettele. Sillä toisten silmissä voimme näyttää niin aloittelijalta, kuin mestariltakin, riippuen siitä kuka vertaa ja ketä ja mihin.  Myös omissa silmissämme!
Joten mieti aina mihin vertaat, kun vertailet! Ymmärrän kyllä rahanteon kannalta, että aloittelija ei ole tuottoisa tekijä, mutta jos emme koskaan opeta ketään. Miten kenestäkään voi tulla yhtähyvää tekijää, kuin sinä! Ja ellemme kerro missä asioissa on vielä opittavaa ja kuinka jokin tehdään vaihevaiheelta, niin kuinka voimme kuvitella että taitomme noin vain siirtyvät toiselle, esimerkin kautta, ellei tekniikkaa ymmärrä.

Joten palatakseni otsikkoon, millaista ihmistä rakastan! Sellaista joka auttaa oppimaan asioita!

Lämmin ilta

Eilen illasta kävelin sillan päästä päähän ja samaan aikaan aurinko sattui laskemaan taivaanrantaa hipovaan pilviverhoon.

Auringonlasku

Kehrä kaunis kultaan sorjan päänsä painaa

Viimehetket kulkee, hopeaa halkoo

Kuvajaistaan kurottaa

Takana piilossa pimeää

Vielä ja vielä pilkistää

Pienen pienet säteet nää

Kunnes painuu mailleen, taa

Vielä silti pilviverhon kultaan saa

Sininen hetki tuloillaan

Minäkin kaipaan nukkumaan

Viemäri

Oletteko milloin viimeksi puhdistaneet suihkun viemärin tai keittiön viemärin!
Nyt oli taas aika ja todettava että ne on niitä hommia, joissa tulee taistelu fiilis. Hyi että haisee, mutta tulipahan tehtyä! Ja voitto puhdasviemäri!

Hei hetkinen, ajatellaanpa asiaa. Ne viemärithän tarttee puhdistuksen kun minun irtohiukseni, joita nyt vähemmän kun muistan harjatahiukset ennen pesulle menoa. B. Keittiön viemäriin menee ruokahitusia minun toimesta. Joten omavika kun sellasia haju yllätyksiä löytyy.
Mut vaikka sotkee kämppää, ei siivoamisesta tule yhtä hyviä kiksejä. Kun hajuviemärin siivoamisesta. Onko kyseessä haju, josta tulee fiilis että tämä on pahempaa kuin luulin ja on ns. Taisteltava vastaan kovemmin. Tehtävä suurempi duuni?

Ei viemärikään vie kaikkea, ja toisaalta se pistääkin miettimään. Kuinka sinne meneviä asioita voi vähentää. Kuten hiuksia, harjaamalla ennen pesua. Keittiön hajulukko oli syönytkin jo jotain pientä, jonka epäilisin olevan vehnäjauhoa ehkä sillä ei sitä pitkään halunnut tutkia tummaanilja paakkua, hajun takia.

Vessanviemärissä yllätti saippuan jäämän paljous. En tiedä kuinka moni teistä on joskus liuottanut saippuaa pieneen vesimäärään ja nähnyt millaista liejua siitä tulee. Vaihdoin tuossa taannoin suihkusaippuan palasaippuaan ja nyt alankin olla sitä mieltä että saatan vaihtaa takaisin tai kokeilla erilaista, sillä sehän on hukkaan heitettyä saippuaa siellä. Vaihdoin palasaippuaan, koska halusin vähentää muovijätettä. Joten onkin suuri kysymys, tarvitsenko erillistä saippuaa pesua varten? Jos siitä jää siivottavaa veden puhdistamolle niin paljon. Ja itselle viemäriin. Riittääkö pelkkä ihon harjailu useammin, tottumiskysymyshän se on.

Tämänpäivän pohdinnassa miksi ihmisen pitää syödä vaikka kokee olevansa jo selkeästi kylläinen. Hulluus ja halu syödä? Vaikkei tartteis!

Tänään bongattiin tälläsiä kukkaistutus jättiruukkuja, joissa kasvoi osissa pihlajia! Tykkään tosi siistejä!

Koko päivän tuli bongattua pilviä taivaalta!

Eräs perhe oli majoittunut rantaan ja tuli seurailtua oikein porukalla pikkuisia

Tosi hauskoja palleroita, jotka hyöri oikein urakalla!

Tänään oikein pro säätila. Lämmintä ja vilvoittava tuuli!

Töötötöö!

Karhu kortin tuossa iltapuhteeksi väsäsin siskon seurassa. Tutkittiin huviksi karhusta käytettyjä nimiä ja siinä oli niin tajuntaa laajentava fiilis niin päädyin psykedeeliseen sisäaukeaman tuotokseen.

Mielikuva

Meillä jokaisella on mielikuva siitä miltä jonkin pitää näyttää ja mitä värejä ja miten niitä tulisi käyttää! Joten miten voimme olettaa, että toiset käyttäytyvät samoin kuin itse? Rajoittamalla värien määrää ja silti lopputulos voi olla erillainen. Miksi toisten pitäisi olla samanlaisia kuin itse olemme? Eivät he ole, vaikka tekisimmekin samoja asioita, jokin erottaa meitä. Elämän monikirjoisuus ja rikkaus luoda uusia yhdistelmiä. Etsimmekö ihmisistä jotain tuttua vai jotain erilaista? Kun tapaamme yhdistelemme helpommin tuttuihin asioihin ajatuksia, silla tuttuudelle on jo pohjaa valmiina mihin verrata tuota asiaa.
Etsimmekö tuttua, jotta saamme uusia nyansseja vanhaan asiaan. Vai kiinnostaako aivan uusi asia, aivan erilainen, joka vavisuttaa menneisyyden ajatusrakennelmia. Luomalla aivan erisuuntaan vaihtoehtoja, joita ei ennen ollut edes olemassakaan. Mutta on aivan sama kuinka montaa väriä on käytettävissämme, jos aina valitsemme tietyn tai tietyt värit, osaamisestamme huolimatta. Miksi suosimme tiettyjä asioita?
Miksi suosimme tiettyjä värejä värittäessä?
Miksi koemme ne parhaiksi väreiksi? Mikä on luonut niihin ajatus yhteyden, että nämä käy näin?

Värimaailman suosikit, joihin pukeutuu ja joita kerää ympärilleen. Sisustaa taloa, vaatteet joihin pukeutuu, auto...
Mistä värien sopivuus toisiinsa tulee?
Kadulla tulee toisinaan vastaan itsestä aivan hirveitäkin yhdistelmiä vastaan, kun värit vaatteissa sotii toisiaan vastaan.

Mitä kuvaamme väreillä, joita käytämme?
Mitä ne kuvaavat itsellemme ja mitä tahdomme niiden ilmentävän toisille?
Eikö jokainen ihminen halua tuoda esille itsestään, jotain pukeutumisella. Niin mitä värit kertovat? Sinulle kun värin merkitys on aivan eri asia kuin minulle!

Värit luovat monia tulkintoja. Mikä on inhokki värisi ja mikä on lemppari värisi?
Entä asiat, joita pitäisi tulkita vain yhdellä tapaa. Kuten kuoleman vaarasta kertovat kyltit. Teksti, jossa ei pitäisi olla tulkinnan varaa ja silti savosta kotoisin olevana voin sanoa, että olipa sana mikä hyvänsä niin sen merkitys on monitulkintainen sanojen merkityksien kirjon muuttuessa ajanmyötä!

Joten tälle päivälle sanon että olkaa mieleltänne avaria ja tarkkailkaa mieltänne, värejänne, sanojanne ja kokeilkaa, jotain uutta ja pitäkää hauska päivä!

Vanhoissa maisemissa

Kuinka mukavasti saa paluun menneisyyteen muistojen muodossa? Vain sillä että vaihtaa reitin.  Kuljimpa vaihtelun vuoksi kyrkän puolelta, kun tuota isoa siltaa on tullut rällättyä enemmänkin eli lähes aina. Nyt 3 vuoden ajan, joten nyt nostalgia matkaan kävin etten nyt ihan kalkkeudu tuonne samalle reitille! 

Sama vanha tie, muistoissa on lie

Vaihtuneet on maisemat, talot, penkereet

Eläjien kudelmat.

Silti sama vanha tie, tästä kulmasta muistoihin vie.

Nämä askeleet tein kunniaa,

Näillä iloinen taas olin,

Tässä koiraa rapsutin 

Tässä tanssin ja sormiani naputin.

Tämän mutkan kaipaukselle omistin,

Tähän kerran kaaduin ja tuonne noin pulahdin.

Askeleet käy jälkiä pitkin, joita ei jäänyt kivi penkeriin, hiekkaan, puuhun, asvalttiin.

Mutta jotain jäi mieleen, tielle

eteen unohduksen, kirjoitettuna koodiin, jota ei voi unohtaa. Sillä tie muistaa ja kulkijoissaan kukoistaa!

Sontsa lainassa

Kuljettaa jalat, eteenpäin hetki

katse kauas kantaa.

Väri välkkyy,

koskettaa taivasta ja sen rantaa

Sade hiipii, alleen verhoaa.

Monesti kävellessään irtoaa ajattelemaan asioita, jotka eivät ole niinkään tärkeitä, katselemaan hiljaa ja vain hengittämään.

Toisinaan laulun suloiset sanat nousevat pintaan kuin pulppuava lähde. Sana sanan jälkeen, juuri sopiva. Ja sitten bongaa jotain outoa tai jännää. Oli se sitten meluesteestä nouseva lokin pää tai kukkalaatikkoon jätetty tyyny. Niin se ravistelee todellisuuteen naurulla ja kummastuksella. 

Sitten askeleet kuljettavat takaisin pilvimaailman kedoille, katseen kuljetettavaksi.

Muutos on matka

Muutos on matka.

 Luonto kaunis kuin kuva, 

silti todellisuus ihmeellisempi. 

Kuvassa hetken vanki, 

elossa alati muuttuu.

Näimme kuvan 

haluamme olla jotain,

milloin kasvamme pimeinä öinä,

Millon kasvamme kirkkaina päivinä,

Milloin hento varsi taipuu tuulen runtelemana ja milloin suojaudumme kylmyyttä vastaan. 

Aina osa meissä ottaa kolhuja,

Saa ravinteita, on vain paikallaan.

Mutta aina on muutos 

Joka muuttaa meitä,

hetki hetkeltä, solusolulta,

Muuttaa meitä.

Jokainen joka, kasvaa, elää, lakastuu ja osaksi kuolee, on syntyäkseen yhä uudelleen

Matkalla muutoksessa

Elämässä.

Tulemmeko koskaan kuvaksi jonka näämme? Riippuu siitä mitä lajia olemme ja miten kovasti haluamme muuttua, joksikin mitä ei ole vielä ollut!