Aurinko

Suloinen aurinko, 

siellä kaukana jossain

Hymysi hyväilee aistejani.

 Aamuisin katselet huoneeseeni, 

ennenkuin olen heränny.  

Kultaisin sormin kosketat poskeani, 

hellästi minut herättäen.

 Jaksan jokaisen päivän paremmin, 

sillä tiedän että olet lähellä. 

Etkä vain talven ikuisessa yössä, 

piilossa pilvien takana,

Olet lähellä,

Sillä kerrankin on lämmin,

Hyvä olla, vain tässä hetkessä.

Linnutkin ovat palanneet, 

Minä olen iloinen että sinä olet täällä,

Aurinko joka loistat päidemme päällä.

Hyväilet meidät kaikki upeimmalla kullalla.

Aurinko, kiitos että olet täällä!

Jäätelökäsi 2020, mustikkapiirakka

 Lähdin vähän isommalle jäätelö altaalle ja siellä oli vaikea valinta ja päädyin lopulta tähän vaihtoehtoon

 Mietin nyt kuulostaa tämä maku jännälle ja voi toimiakkin

 Normaalin tötterön kokoinen sulokkuus

 Pääli osa oli hieman litistynyt kanteen mutta nuo suikurat tuolla keskellä veti hymyn huulille

 Makuna hennon mustikkainen, ja maku oli rauhoittava ja nuo suikurat rapisi mukavasti, ja ne juuri toivat kaivattua erilaisuutta sopivassa suhteessa

Vohveli oli kuohkean rapeaa, ja rapisi kivasti hampaissa 

Jos tykkäät kaktus jäätelöstä, tämä on sen ehdoton, pikkusisko. Sellainen fiilis tästä jäätelöstä tuli. Tykkäsin itse tosipaljon ja antaisin tälle ihan 10 arvosanaksi sillä tästä jäi niin hyvä fiilis itselle.

Jäätelökäsi 2020, muumijäätelöt: pikkumyy

 Innostuin että nyt maistellaan pikkumyykin samalla vaivalla ja sehän lähti mukaan

 Tämä tuutti tuoksui tosihyvältä! 

Yllätyin ihan

 Alkutunnelmissa onko tässä vaan keskirantu, mutta samoin kuin mörössä

Oli jatkunut sekoituksella

 Jäätelö itsessään ei maistunut lähesmillekkään, mutta hillo raita maistui ja se pelasti mielestäni jäätelön

 Vohveli oli ok, luultavasti samanlainen kuin mörössä

Antaisin tälle 7-

Arvosanaksi

Mutta lapsille, ensimakuna voisi olla oikein toimiva, ei räjäytä tajuntaa.

Muttei ihan tylsintä perusmakuakaan.

Mietin kyllä sitäkin, että nythän on kylmä ja jäätelö ei sula nimeksikään vaan on siinä missä on, niin leviääkö lämpimämmällä säällä tai sisällä syödyn jäätelön hilloraita paremmin?

Jäätelökäsi 2020, Mörkö

Kesäkausi aloitettu, kuulin että on tulossa muumijäätelöitä ja innolla odottelin milloinhan ne saapuu kauppoihin ja iloinen yllätys oli kun kuikattiin siskon kanssa mitä uusia jäätelöitä onkaan tullut. Voin ilokseni ilmoittaa syöväni jäätelöitä myös talvella aurinkoisina päivinä ja tänään aurinko paistoikin ihanasti koko päivän.  Pari muutakin mukavaa jäätelöä olisi mieli tehnyt ottaa, mutta päädyin lopulta mörköön, sillä mörköhän pakastaa maan.

Yllärinä tulikin että tämähän on jättistuutti, kun aluspaperi tuli esiin. Odotuksia jäätelöstä sinällään ei ollut mutta tuota lakusuklaa yhdistelmää olin miettinyt siitä hetkestä kun kuulin mitä kyseinen tuutti sisältää. Mietin myös mitä mieltä kummipoika on kun möröstä on useasti puhetta

Tämä lenkillä käyntipalkinto, oli kyllä jäätävää pakkasherkkua pakkassäässä vaikka aurinko paistoikin.

Mörön äreä ja voimakas lakritsinen ärinä ensivaikutelmana pehmentyy suklaiseen pehmeyteen

Vohveli oli tässä säässä kovaa, ja pieni pala menetettiin linnun ruuaksi maahan

Nikerrellessä syvemmälle: Mörönkeskiraitana kulkevasta lakritsista jää outo makufiilis. Oikein osaa sanoa mitä se on

Jä yllätys! ei ainakaan tässä tuutissa lakritsirantu kulkenut loppuun asti vaan päätyi tiikeri tyyppiseen sekoittumiseen

Syötyäni jäätelön jäi kylmä ja outofiilis, mitä se oikein oli?

Päätin että testaan tämän ehkä uudestaan kesällä kun on vähän lämpimämpää. Sinällään jäätiin siskon kanssa miettimään sitä että ollaanpa me totuttu syömään tietynlaisia jäätelötuutteja että alussa ja lopussa on oltava yllätys, sillä tämä mörkö loppui pelkkään suklaa jäätelöön ja se sai oudon fiiliksen aikaan. Että hö tuossako se nyt oli?

Elämä

Elämä, mitä se on?
Samojen asioiden toistamista,
kävelemme samoja katuja, metsäpolkuja teitä, joilla opimme kulkemaan. Opimme työn, uudet asiat, uusia teitä, uusia karttoja mieleen. Tapoja, joita toistamme, joita toistetaan. Ajattelemme tietyllä tavalla ja toistamme ajattelua, uusia tunteita, vanhoja toisintoja uudessa kohteessa. Uusia tunteita vanhassa kohteessa.
Mitä varten?

Kuuntelen musiikkia tuota huumaus ainetta, jolla kuljetamme tunteita ja tuntemuksia toisten mieleen. Sanat, rytmit, ne ovat toistoja, joilta pystymme kirjoittamaan ja toistamaan. Haemmeko tiettyä tunnetta, tiettyä tilaa, musiikilla.
Haluamme toistaa tiettyä tunnetta, viritystä, jonka läpi näemme maailman.

Kelaamme, kuin videokasettia. Elämän hetkeä, toistamme toistettua, jotta mitä?
Katsomme, kuinka elämä kulkee silmiemme edessä, kuljemme siinä, jokaisessa askeleessa. Näämme kaiken. Vaiko vain sen jota kohti tavoittelemme..

Mikä on siis se, mitä tavoittelemme? Mitä haluamme nähdä? Mikä on päässä toistuvin luuppi, toisto, jota toistaa tietäen tai tietämättä.

Mietin miten erilainen olen ja miten samanlainen, kuinka toimintani eroaa toisista, ja missä se kohtaa.

Elämä mahdollisuuksien ikkuna, jos kaikki palaisi aina samaan kohtaan, toistamme muuttuvassa ympyrässä toimintoja, jotka olemme todenneet toimiviksi. Ja sitten kun jokin ei enää toimi? Mihin suuntaan muutumme? Mihin lähtee uusiympyrä, kehä jota kierrämme? Kierrämmekö kuin pallo? Kuin spiraali? Missä suunnassa kehät liikkuvat, joihin olemme jääneet, päässeet? Mitä tahdomme elämältä, millainen jonglööri, painottelee kaiken kanssa?

Räpellystä

Elämän vapaaliidossa, tulee toisinaan toisinaan väännettyä ei niin suloisia tuotoksia. En ole varma kelle kaikille olen selittänyt, aloittaneeni joulukalenterin teon vaikkei kesä olekkaan vielä edes vilahtanut silmien edestä. Kevät nimittäin vilisee sitäkin nopeammin, ajattelin aloittaa jo valmistautumisen ajoissa sillä haluan perehtyä taustatutkimukseen ja taustatuotantoon, tarpeeksi ajoissa, jotta kaikki ideat joita saan tulisi toteutettua. Mutta se luo samalla suuren hiljaisuuden kuplan muun tekemisen ylle, sillä en halua paljastaa liian aikaisessa vaiheessa ainakaan kaikille mitä on testattu ja kokeiltu. Voin jo kertoa maalanneeni useamman  kuvan ideoidessani ns. Jouluaiheita, uudelleen ja katsoneeni jo montatuntia elokuvia samalla kun maalaan.

Yhtenäistä nimittäjää en ole vielä keksinyt, mutta eiköhän sekin ilmesty jostain ajan kanssa sillä idea jonka pohjalta lähdin työstämään aihetta: Antaa todella vapaat kädet ja veikkaan että tulevassa kalenterissa tullaan näkemään jonkin muotoista rekvisiittaa. Jotta jouluinen mysteeri saadaan selville. Jos sellaista edes on.

Ja tämä on poikinut minulle laajan käsitteistön joka pitäisi saada purkitettua, kuviksi ja tekemistä riittää ja kehitteillä kaikenlaista saa nähdä mitä tulee tehtyä.


Ihan näin kyssänä minkä parissa olette nyt vähän ns. Räpeltäneet jotta saisitte jotain aikaiseksi ja kasaan?

Palapeli

Sinusta tehtiin syvä myyttinen hahmo,
ihmisten palapelissä,
eivät he välittäneet,
sillä olit pala,
joka kävi kaikkialle,
muttet sopinut mihinkään.

Outolintu, lentelit kaikkialla,
 ja harvinaisemmalta vain vaikutit,
et tuntunut löytävän kotiin toisten luo,
yksinään vain seikkailit.

Hämärästä aamunkoittoon,
 aamunvalkeasta pimeyteen,
synty säveliä etsien,
kaikkea noin nimeten.
Kartta, johon piirtyy jokainen.

Hahmot jälkeen toisiensa,
kulkee samaa rataa.
Ja kun olet eri planeetalta,
näät aivan eri asioita.

Sinulla on eri silmät
 katsot kaikkea toisin
Sinulla on eri sanat,
 kutsut kaikkea toisin
Sinulla on eri tavat,
Ja eri tavalla toimit.

Harvinainen lintu,
nähty ei koskaan ennen,
Eikä koskaan enää
Liekkö jossain muita
Löytyykö ketään.

Sinä mihin lennätkin,
löydä paikkasi, kotisi
Omasi, osasi.
Taikaa, on olla yksisarvinen
Taian omainen, outous, palaJosta kukaan ei ymmärrä mitään.
Sillä ei tiedä itsekkään
Minne kuuluu kun kaikki käy
Eikä pelaajaa missään näy

Metsä

Metsässä kaikui outo hiljaisuus,
Ei yhtään ääntä. Tuo aavemainen olotila oli vallannut kaiken, se tuntui ulottuvan jokaisen kulkijan mieleen ja hekin kävelivät aivan äänettömin askelin. Tuulikin oli pysähtynyt ja kaikkialla vain rikkumaton hiljaisuus, edes ajatukset eivät vaivanneet ketään, sillä jokainen oli viritettynä aistimaan ensimmäisenkin rasahduksen.

He näkivät ketun pysähtyvän hetkeksi heitä katsomaan, kadoten sitten pimeyteen. Jokainen katseli vielä hetken ketun suuntaan ja käänsi päänsä lähteäkseen jatkamaan matkaa. Viimeinen jonosta tunsi kovaa vetoa erota porukasta ja kulkea metsään. Ja niin hän teki ja valitsi ketun jäljet, kukaan ei tuntunut huomaavan että yksi porukasta puuttui ja niimpä he jatkoivat matkaansa.

Kettua eikä jälkijä näkynyt, mutta voima joka häntä kutsui kehotti jatkamaan syvemmälle metsään ja aivankuin uusi polku olisi avautunut hänen eteensä.
Ja mitä syvemmälle hän meni, sitä voimakkaammin hän tunsi olevansa kohta perillä, perillä mutta missä?

Häntä kalvoi myös tunne että hän oli tehnyt elämänsä virheen, joka saattaisi maksaa hänen henkensä. Kadota hiljaiseen metsään, hän kiristi askeleitaan, jotain varmasti oli edessäpäin...