Anteeksi antaminen on tärkeää oman eheyden kannalta

Heitit pois ihmisroskan, herjasit ihmisten tyhmyyttä, näen ettet ollut yhtään sen tahdikkaampi kuin toisetkaan. Minä poimin roskasi, sillä näen sen kauneuden. Mitä elämä onkaan, rakastin hellästi, ompelin hitaasti tuon kärsineen haavat kiinni. Annoin vain olla vierelläin, lähelläin, kulkea kanssani, opetin näkemään maailmaa. Saamaan eheyttä minusta, toisista ja itsestään. Eheä ohjaa toisen hitaasti paremmaksi, ehkä huomaamattakin. Miksi haukkua toisen tyhmyyttä, kun itse on jollain alueella ehkä tyhmempi kuin hän. Vai oletko niin ylpeä, voimatta nähdä toisessa jotain jota hän sinulle voisi opettaa?

Haukku tekee haavan, henkisen haavan. Oman tunnon tuskissaan haava revitään uudestaan ja uudestaan auki. Pääsemättä eteenpäin ymmärtämättä, mitä jäljelle jäi? Mitä tapahtui, kuka pilasi tapahtumat, kuka katkeroitui? Kuka oli näkemättä, pimeydestä sokaistuen. Kuka ahdistui, kuka vain itki? Kuka olet ihmisraunio? Ihmisroska? Minne oikein hävisit? Enkö voikkaan enää sinua syyttää?

Etkä oikeastaan voi, etkä edes itseäsi, silloin kun eheydyt. Vain hyvällä huolenpidolla ja rakkaudella itseäsi kohtaan pystyt eheytymään. Jotta voit rakastaa muita ja nauttia muistakin läsnäololla. Eheytesi vaatii sinulta rauhallisuutta ja kuuntelua, myötä elämisen kykyä. Anteeksi antoa, omille virheille ja toisen virheille.

Miksi vain vihata toisia ja vääryyttä, sitä mitä on saanut kokea? Mikään pelkällä vihalla on paranematta. Viha lietsoo vihaa. Viha sokaisee näkemästä, kiire lietsoo vihaa, poistutaan nopeasti paikalta. Viha vihaa vastaan on sota tila, jossa kaksi pässiä paukuttaa päitään vastakkain, syyttäen ahdingostaan toisiaan. Ehkä aloittaisimme vain korjaamaan vääryyttä rakkauden keinoin/ Rauhan keinoin. Kumpi on rohkeampi ottamaan vastuun ensimmäisestä rauhan askeleesta. Kumpi tyynnyttää tilanteen? Kuinka moni itsenäinen ihminen onkaan pyytänyt anteeksi? Saati sitten valtion päämies? Valtiokin voi pyytää anteeksi toiselta, niinkuin ihminen ihmiseltä? Kumpikin on tehnyt väärin, syy on kummankin ja toinen tuntuu olevan vain kohde, johon omat turhaumat ja patoutumat voidaan purkaa? Mikä tavoite sinulta on estynyt? Vai oletko vain ärtynyt, koska olet ollut syömättä, nukkumatta? Olet psykoosissa?
Tahtovatko kansalaiset sodan vai rauhan? Millä perusteilla? Mikä on oikeutettu peruste sotaan? Tai nujertaa toinen henkisesti tai fyysisesti? Miten toinen voisi muka päättää toisen puolesta kaiken? Vai voiko olla niitä toisia jotka jotka heittäytyvät tieten tahtoen uhreiksi, vastuuttomina, rypeäkseen omassa ja toisten itsesäälissä, kun ovat kokeneet kovia? Itse aiheutetun vastuuttomuuden takia.
Jaettu vastuu on toimimatta, kun toiset ajattelevat toisten tekevän. Ehkä kiertävä vastuu olisi toimivampi? Silloin jokainen ymmärtäisi vastuun kantamisen merkityksen? ehkä?

Milloin huomasit tehneesi jotain väärää? Milloin viimeksi olet pyytänyt anteeksi? Vai onko itsepäisyyden uppiniskaisuus se syy miksi anteeksi on voimatta sanoa vaikka on kohdellut toista väärin? Tai itse itseään? Oletko koskaan pyytänyt itseltäsi anteeksi?

Kiitos kaikille ystäville, jotka eheyttävät. Välittävät. Rakastavat. Niille jotka ymmärtävät ja kantavat vastuuta sen verran että heidän on hyvä olla.

"we cannot forget who we are. Or where we come from" - Last samurai

Mietelmä tältä päivältä

Sinun on rakastettava itseäsi välillä,
se on meidän kaikkien eheyden kannalta tärkeää.
Sinun on rakastettava myös vihollista itsessäsi,
jotta ymmärrät ystävyys suhteiden arvon.
Jokaisesta meistä löytyy montapuolta,
osia emme ole edes valmiit näkemään ja silti näämme ne.
Ja vasta kun tunnemme ne kaikki puolet, ja rakastamme niitä,
vasta silloin voimme olla eheitä.
Ja jo kaiken tämän kaiken ymmärtäminen tekee meistä eheämpiä,
ymmärtäminen että on kehityttävä ihmisenä
ja opittava omalla tahdilla elämästä asioita,
sen eri tasoja.

Jokainen tunne on osa minua, enkä puhunut heidän kieltään, minun oli kuunneltava tarkkaan, ymmärrettävä milloin he puhuivat ja miksi he puhuivat. Kuunnella heidän sanojaan, opittava heidän kielensä. Minun oli katsottava heitä silmästä silmään, ystävystyttävä heidän kanssaan, opeteltava heidän tapansa. Pystynkö rakastamaan vihan tunnetta? Pystynkö rakastamaan kipua? Pystynkö rakastamaan mustasukkaisuutta? Epäilystä? Pystynkö rakastamaan niitä maltillisesti ja lepyttämään ne rakkaudellani? Hyväksynnälläni, sillä että ne ovat olemassa. Ymmärtämällä niiden olemassa olon osaksi itseäni, osaksi kokemus pohjaani. Ymmärränkö suruani? Ymmärränkö pettymyksiäni? Ymmärränkö olevaisuuttani?

Itse kävelen tällä hetkellä terveyden tasolla, ymmärtämässä itseäni ja omaa terveyden tilaani? Kokemuskirjoani, jonka olen saanut aikaan elämällä jonka olen elänyt ja mitä tuntemuksia niihin on sisältänyt, koska siten tiedän mitä minun on vielä kokeiltava löytääkseni ne uudet muodot kertoa maailmasta, eheämpänä koska osaan nimetä mitä elämääni on jäänyt minulle merkityksillisinä viesteinä muistiin. Mihin muistini asiat on yhdistänyt? Mitä kaikkea minä muistan? Muistanko, kaatumisten kivun? Onnistumisten riemun? Rakkauden tunteen? Polttavan katkeruuden? Mikä tunne polttikaan muiston mieleeni? Oliko se jotain mitä en ollut vielä kokenut? Miksi?

Oliko se yöllinen kävely joka seurasi minua monet vuodet? Oliko se yö joka kaipasi seuraani? vai minä yön pimeyttä seurakseni? Löytääkseni ajatukseni. Tahdoiko jälleen tuntea talven kylmyyden paljaalla ihollani? Paljaissa varpaissani joita sitten lämmitettiin kuumaa patteria vasten? Tahdonko edelleen äärikokemuksia? jotka kuljettavat laidasta laitaan ja ravistavat? Muuttavat selkeästi muotoa? Tahdonko jälleen jäädä kiinni jotta voin pyristellä vapaaksi? Löysinkö huomiosi? Vai kadotitko sen jo? Milloin elämä ravistelee silmääsi ja silmäsi sinua? Mikä näky sen tekisi? Miksi?
Mikä ravistelisi sieluasi? Mikä koko elämääsi? Mikä tunne sen sinulle tekisi? Mikä ajatus sen sinulle tekisi? Millainen elämä sen tekisi? koko kokemus? Mistä palasista elämäsi sinua koostaa?
Mitä elämäsi sinussa esiin tuo?

Menneisyyden palasista löytyy viisauksia, jolloin olet muokkautunut, kyse on siitä ymmärrätkö menneisyytesi valot ja varjot? Elämäsi mieleen jättämät muistutukset?

Erityisherkkänä ihmisenä, hampaitten hoidosta

Luen juuri Elaine N. Aronin kirjaa Highly sensitive person, Erityisherkkä ihminen jollaiseksi  luokittauduin ja kiitän tätiäni heti alkuun, koska hän suositteli minulle tätä kirjaa. Hän antoi minulle työkalun ymmärtää itseäni paremmin ihmisenä. Joten nyt tällä viikolla olen tehnyt syvää itsetutkiskelua menneisyyteeni, jotta ymmärrän nykyisyyteni, jotta voin elää eteenpäin. Lainaan Sören Kierkegaardia "Elämä ymmärretään taaksepäin, mutta se täytyy elää eteenpäin."

Joten olenkin tehnyt hyväksymisen pohjalta tutkimusta omaanmieleeni ja elämääni taaksepäin ja ymmärtänyt jälleen uudelta kannalta itseäni ja historiaani ja kohdannut raakoja totuuksia omista tuntemuksistani itsestäni, toisista ja tunteistani. Ja huomaan olevani elämässäni kaikessa aika alussa ja tulleeni tähän pisteeseen, jonkin tapaisena ajelehtijana ymmärtämättä sitä mitä itse hyväksyn tai olen hyväksymättä. Olen vain ollut ja ehkä tulen olemaan tälläinen neutraali tarkkailija, joka tahtoo ymmärtää maailmaa ja sen toimintaa katselemalla ja tarkkailemalla ja kokemalla kun kokee olevansa tarpeeksi voimakas kohtaamaan seuraavat elämän koukerot. Olen lisännyt taitopalettiini kyselemisen, jotta opin nopeammin.

Voin myös tässä todeta että unelmointi ja haaveilu toimivat kun niille laittaa päivämäärät ja oikeasti tahtoo niiden toteutuvan ja niillä on itselle ja omalle kehitykselle tärkeä merkitys.
Minun unelmanani on terveet hampaat, ja se tulee toteutumaan tässä ensi kesäkuuhun mennessä!
Tervesuu ILOVE YOU! :) Olen nimittäin katsonut objektiivisen raa´asti omaa hampaiden hoidon kehitystäni ja nähnyt siinä hieman kehitettävää, montaa asiaa on tullut käsiteltyä.

Hammaslääkäripelkoa, sitä kuinka huolehdin itsestäni. Omaa arvoa ja hyväksymistä että tarvitsee apua, eikä pärjää vain hammasta purren. Tunnustan että minulla on huonot hampaat, liian vähäisen hoidon ja tietämättömyyden tuloksena ja että minä sen hyväksyn.
Unelmana voi siis olla vain hammaslääkäri kerta jolloin ollaan poraamatta mitään. Pelkkä tarkistus että kaikki on OK!

Huonon hoidon ABC ruuan usea mässäily, etenkin sokerisen mässäily, pitkäkestoiset katkeamattomat happohyökkäykset, epäsäännöllinen ruokailu ja napostelu. Liian harvoin hammasharjan vaihto. Hammasvälien heikkopuhdistus ja tietämättömyys ettei ohut hammaslanka poistakkaan kaikkea isoista hammasväleistä, irrotti vain isoimmat. Pelon takia hammaslääkärissä käymättömyys eli välinpitämättömyys omaa suun terveyttä kohtaan. Miten usein harjaat? öhöm? Oli kausia jolloin pesin, jolloin en taas pessyt. pesin aamulla, toisinaan pesin illalla, Kysymys kuului milloin ja millä oppisin pesemään hampaani aamuin illoin ja käyttämään purkkaa ruuan jälkeen yms.?

Käytäntö ja ajatus asiasta olivat aivan eri asia, sillä on eri asia sanooko muista pestä hampaasi vai pese hampaasi aamuin illoin. Koska kyllä minä muistin että ne pitää pestä en vain aina pessyt, koska se tuntui ettei se olekkaan niin tärkeää kun se pitää vain muistaa? Sillä on siis tosi paljon merkitystä miten sanoo, mikä pistää tekemään?

Vain harjoittelemalla ja omaksumalla sen osaksi omaa päivittäistä rutiinia ja se on vaikeaa näin nuorena aikuisena, toisaalta se on ollut opettavaista ja itsekuria vaativaa. Se on minun itsekuri harjoitukseni, jonka osia olen lisännyt pikkuhiljaa. Myös silläkin saralla että olen irrottanut itseni karkkien syömisestä pelkän makean himon vuoksi. Minulle itseasiassa tulee jo aika vähästä karkista ällömakea olo jeejee! Minusta se on jo juhlittava juttu! Syön makeaa edelleen, vain vähemmän ja mielellään ruuan yhteydessä kun mahdollista. Valaisevaa oli myös dokumentti sokerin historiasta ja siitä kuinka siitä tuli nautinto aine. Ihmiset ovat eläneet ilman valkoista sokeria, hyvä jos kokomaassa oli ollut 2kg sokeria. Aina ei ole ollut näin ylellistä.

Erityisherkkänä ihmisenä on ollut todella vaikea istua hammaslääkärin tuoliin ja kuunnella ja tuntea mitä suussa on porailtu ynnä muuta. Ja tähän on hyvä kertoa että minun hampaitani porailtiin ilmanpuudutusta, koska en ymmärtänyt pyytää puudutusta, ennenkuin joku kerta sitä minulta kysyttiin. Olen tarvinnut aikaa yrittäessäni ymmärtää oppimaani, sitä mikä johtaa mihinkin, voi olla että olisin oppinut aijemminkin kun olisin tiennyt, ymmärtänyt ja sisäistänyt syyt miksi mikäkin tapahtuu, jotta olisin selvinnyt vähemmillä reijillä hampaissa. Toisaalta tätä on turha jossitella mitä olisi tehnyt, kysymyshän on siitä mitä teen nyt.

Kerron miltä minusta nuorempana tuntui ajatus mennä hammaslääkäriin ja siellä olo. Sinua jännittää menet sinne yksin, olet jännittäjä tyyppiä ja sinulla on maha mahdollisesti siitä syystä kipeä. Pääset terveyskeskukseen ja tunnet hammashoitolan tuoksun nenässäsi, tuo haju tuo jo sinulle tunteen että sinua porataan kohta,(tuli mieleen ehdollistunut pavlovin koira koe) yhdistät tunteen ja hajun ajatuksissasi kipuun. Hermoilet koska tiedät että suussasi olevissa on ainakin yksi ellei useampi reikä. Poraamisen kauhu valtaa mielesi se tunne, siitä että kohta makaat tuolla tuolilla, suu auki, suu täynnä vempeleitä, kuulet kuinka edelläsi olevaa asiakasta porataan. Kaikki tunteet jo hylkivät tuotapaikkaa, sinne on vain mentävä...kohta. Istut siinä ja katselet jenkkipurkka pussien kuvia, heiluttelet jalkojasi hermostuneena. Yhdistät mielessäsi jenkkipurkka pussit kipuun hammaslääkärissä, miksi ne siis tekisivät hyvää?Sinä olet päässyt sisään ja makaat nyt vuorostasi  tuolissa, kuuntelet kuinka Imuri imee vettä pois, jota poraamiseen tarvitaan. Et tiedä pitäisikö nielaista vai ei, suussasi on vettä, mutta häiritsetkö nielaisullasi hammaslääkäriä, olen vielä hetken nielaisematta ettei hän poraa sivuun tai väärään kohtaan, kieleeni? Pitäisikö minun hengittää suunikautta vai nenäni kautta? enkä voi kysyä suuni on täynnä vempeleitä. Kuulet kuinka ilma tuntuu kiertävän ihmisen vatsassa joka sinun hampaitasi porailee, välillä kuulet radion taustalla. Haistat nenässäsi poratun hampaan tuoksun, tunnet jokaisen pisaran joka lentää suustasi ulos, näät ne, samoin osan poraus tuotoksen kun se leijailee ilmaan häikäisevää valoa vasten. vaikka sinulla onkin lasit. Ne onneksi suojaavat sinua vesi roiskeilta. Yrität hetken miettiä jotain muuta onnistumatta, koska keskityt kuuntelemaan kuinka suussasi olevasta tilanteesta jutellaan. Ymmärrät vain sen kuinka monta kertaa sinun on oltava vielä tuossa tuolissa. Yrität siinä välissä tukehtua veteen mitä sinun suussasi on liikaa kun et muistanutkaan nielaista ja tunnet häpeää, ettet antanut työskentely rauhaa hammaslääkärille, joka työskentelee että sinulla on terve suu. Piina vain jatkuu siinä hetken köhittyäni. Eipä auta sekään kun keskittyy siihen missä hammastaporataan ja mihin koskee, vahva kipu, käsky itselle pysy paikallasi ettei koske enempää... odotan ja odotan... kunnes lopulta se on ohi, ärsykkeitä on aivan liikaa että pystyisin ymmärtämään kaiken mitä hammaslääkäri sanoo,tai pystyisin siinä tilanteessa kysymään jotain. Saan lähteä mikä ihanuus ja onni. Unohdan kivun, samalla myös hammaslääkärin sanat ja omat kysymykseni. Tässä on ehdollistumis tarinani kipuun, paikallaan pysymiseen, odottamiseen ja unohtamiseen. Kipu on siis muistutus, jonkin asian muistamiseen, kysymiseen, liikaa kipua minulle tarkoittaa paikallaan pysymistä, odottamista ja lopulta tilanteen loputtua unohtamista. Ennenkuin pystyn toimimaan. Ja tämä kaikki + jotkin lisäelementit kerroista riippuen liittyvät minulla sanoihin hammaslääkärissä käynti. Hampaat liittyvät kipuun, koska muulloin niistä ei ihmeempiä puhuttu. niin miksi olisin tahtonut pestähampaitani kun rinnastin ne kipuun??? Hampaiden harjaus ehkäisee kipua, vähemmän reikiä vähemmän kipua? Asia yhteys taisi jäädä pienenä näkemättä?

Motivaationa hyvään suuhygieniaan voi olla oma hammaskartta joka näyttää haulikolla ammutulta ja johon on tahtomatta enää yhtään uutta haulinreikää. Mikä kenellekkin. On se isopala kertoa tästä ja kerron tämän esimerkiksi että ihmiset oikeasti pitävät suun terveydestään hyvää huolta eivätkä laiminlyö suun hoitoa niinkuin minä sen lapsena ja nuorena olen tehnyt.

Nyt tuntuu jo onneksi erilaiselta istua tuohon hammaslääkäri tuoliin! Vaikka samoja kokemuksia siellä tapahtuukin kuin pienempänä.

Voin sanoa ettei tässä asiassa kannata antaa omille mielihaluilleen periksi. Vaan käyttää itseensä valvottua itsekuria ja opetella itselleen sopivin tekemisen tapa toteuttaa annetut käskyt, jotka ovat välttämättömiä omanterveyden tähden.

Joten hyvää päivän jatkoa, peskää hampaitanne! Ettette joudu kokemaan niin kivistä tietä kuin minä hampaiden hoidon tiellä. Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Keittiö taidetta: Yli kiehunutta vettä, nomparelli ja linssejä 

HIMOT

Mitä seksuaalisuus on? Himoja?
Hellää hyväilyä, sylissä pitämistä, turvallisuuden tunnetta toisen rinnalla toisen kanssa, toisen seurasta, olosta, kehosta nauttimista, nautittavasta yhteiselosta? Seksuaalisuus on nautinnon tuottamista, himojen tyydyttämistä itselle ja toiselle, herkkää kosketusta omia ja toisen tuntoja kohtaan. Luottamusta molemmin puolin. Kohtaaminen, jonka molemmat hyväksyvät. Toisen kehosta nauttimista omalla keholla, jokaisella solullaan tuntien. Kahden itsensä toteuttamista, fyysistä lihallista nautintoa, samalla henkistä hyväksymistä: Toisen läheisyydestä, omista ja toisen vieteistä, tunteista, joita läheisyys saa aikaan omassa kehossa. Toisen arvostamista ihmisenä kokemuksineen, yhteisessä kokemuksessa. Yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkauden kemiaa.
Kokovaltaista hyvänä pitämistä.

Kiteytettynä toisen hyväksyminen henkisen ja fyysisen puolen läsnäololla 
ja on selvää että meistä jokainen nauttii eriasioista ja tavoista, hyväksymällä annamme luvan vaikuttaa itseemme, toisaalta luvan vaikuttaa toisinkin päin. 

Himokas vietti- Ajatus toisesta täyttämässä omat fyysiset ja henkiset tarpeet. Tai asiasta joka täyttää nuo tarpeet.

Himon kohteena oleminen, toisen ajatus tarpeiden täyttäjästä, Mitä himoja tulisikaan täyttää?
Jokainen jossain vaiheessa herättää toisessa jonkinlaisen himon, seksuaalisen (suvun jatkamiseen perustuvan) tai vihan (Esim. tunteen vetää toista päin pläsiä), auttamisen himon, tunteet on suuressa osassa himojen synnyttäjinä. 

Himoja on jokaisella se on tosiasia. Kysymys kuuluukin mistä himoista pidämme ja mistä emme?
Ketä emme hyväksy täyttämään tarpeitamme, herättävätkö he meissä vastenmielisyyttä, fyysisellä näöllään, käytöksellään vai sillä tunteella, jonka koko heidän olemuksensa luo? Olemmeko siis tuntematta himoa heitä kohtaan?  2. kysymys  Kenet siis hyväksymme? Ketkä herättävät meissä himoja ja miksi? 

Onko kyseessä opittumallit ihmisiltä joita olemme elämämme aikana kohdanneet ja heidän näkemystensä ja omien näkemystemme pohjalta kokoontunut hyväksymisen luonne jota toteutamme? Kenen hyväksymismaailmat olemme sulattaneet itseemme?
Onko himojemme kohteet opittu ulkoa oppimalla vai tulevatko ne sisäsyntyisesti? joten haemmeko hyväksyntää samankaltaisilta henkilöiltä ja ihmisiltä, joita olemme lapsena kohdanneet ja saaneet heiltä hyväksyntää? Jokaisella meillä on erilaiset lähtökohdat elämässään, joten hyväksymmekö me menneisyytemme ja oman elämämme sellaisena nykyisyydessä, kuin ne on, kaiken mitä on tapahtunut? Hyväksymmekö tunteemme ja kehomme tuntemukset? Ajatuksemme? Miksi? Hyväksymmekö ne siksi että ne sopivat jo opittuun ajatusmaailmaan vai siksi että opimme niistä jotain. Mikä saa meidät hyväksymään?  

Himojen hyväksyminen, jokaisella niitä on miksi jotkin himot hyväksytään ja toiset ollaan hyväksymättä? Päästään Valintaan mitä himojani noudatan ja miksi? Esim. Syön koska minulla on nälkä, pysyn elossa. Valitsemme ja tiedämme että valintojemme seuraukset joudumme myös kantamaan. Entä silloin kun emme näekkään ongelmaa, koska olemme kasvaneet ja eläneet  näkemättä muita vaihtoehtoja. Jolloin emme voi tehdä valintaa, koska emme tiedä joutuneemme ongelma tilanteeseen. Siksi tarvitsemmekin välillä ulkopuolisia ihmisiä juttelu kumppaneiksi.
Ymmärtääksemme ongelmia ja korjataksemme niitä.

Ärsykkeet luovat himoja eli elimistössä ulkopuolinen tai sisäinen tekijä saa aikaan tietyn toiminnan tai toiminnan jatkumisen.

Mietin tätäkin saako ajattelija ihmisessä (sisäinen tyyppi) ulkoinen asia hänet toimimaan ja taas toimijassa (ulkoinen tyyppi) ulkoinen tekijä toimijan ajattelemaan? Enpä tiedä vielä?

Tarvitsemme himoja hengissä säilymiseen, miksi siis himoitsemme jotain tiettyä ja miksi? Himoitsemme yleensä jotain mikä on joko kaunista tai tuottaa hyvää oloa. Ja nähdäksemme kauniin meidän on nähtävä jotain rumaa, mikä on rumaa? Se jokin joka on vastaamatta aistimieni käsitystä kauniista. Himoitsemme jokaisella aistillamme jotain mikä tuottaa meille mielihyvää ja siksi meillä on erilaiset kauneus käsitykset koska aistimme ovat erilaiset. Ja että olemme oppineet käyttämään aistejamme erilailla, tunnemme erilailla, järkeilemmekin erilailla. Onko siis lopulta maailma valintoja himojen pohjalta? Sitä mitä olemme ajan mittaan itseltämme ja toisiltamme oppineet? Onko meidän lopulta vain opittava valitsemaan oikein, sitä mikä on parasta? Mikä on parasta kaikkien kannalta?

Millainen on siis valintojemme mahdollisuus? Jos olemme tietämättömiä ongelmista, joista pitäisi johonkin päin jatkaa. Emme jatka koska emme tiedä, koska emme näe ongelmaa, emmekä siis etsi tietoa, jotta voisimme tehdä tiedon pohjalta valintoja?

Kuinka valitsemme himon jota toteutamme? Onko se lyhyt vai pitkä aikainen himo? Mitkä ovat siis ne himot jotka ajavat meitä eteenpäin? Mitkä ovat ne himot jotka hylkäämme toisen himon täyttymisen takia? Mikä on ensimmäinen himo listallasi? Kuinka monta himoa listallasi on? Kuinka ne vuorottelevat ja miksi näin?

Miksi me niin kiihkeästi haluamme toteuttaa jokaista himoamme?

Onko kyse siis lopulta siitä mitä ihminen hyväksyy ja mitä on hyväksymättä. Mikä on itselle sallittua ja mikä sallimatonta?


Hyväksymättömyydestä
Ehkä se on syy siihen etten itse hyväksy päätöntä humalahakuista käytöstä, koska olen kokenut sen todella vastuuttomaksi teoksi ja toiminnaksi, jolla vahingoitetaan itseä ja toisten henkistä ja fyysistä olotilaa.

Itseä vahingoitetaan niin ettei oma henkinen kehitys edisty yhtään ja ajatus toiminta vain junnaa paikoillaan samoja lauseita toistaen. Voisi sanoa heidän olevan dementikkoja normaalin aivokemian häiriinnyttyä, liian alkoholin nauttimisen seurauksena. Ja silloin humalainen vastaa kaikkiin himon tuomiin ärsykkeisiin voimakkaasti ja paljon helpommin. He menettävät terveen itsekontrollin ja ovat holtittomia ja voivat sen takia satuttaa itseään ja toisia fyysisesti, aivokemian häiriön tuoman käyttäytymis tilan takia. 

Sisäiset yllykkeet tuntuvat olevan silloin paljon voimakkaampia ja näin toisten puhe ollaan kuulematta. Vaihtoehtoisesti humalainen voi olla syrjään vetäytyvä ja olla yksin ajatustensa kanssa, jotka kiertävät kehää, pienentyen ja toistuen samalla kaavalla ilman vaihtoehtoja. Ja silloin hän sulkee kaikki himojen ärsykkeet sisäänsä yrittäen kontrolloida niitä ja lopulta kontrollin pettäessä, ärsytyksen rajan noustessa liian korkeaksi omalle kestokyvylle, hän toteuttaa tuota ajatustaan, joka on toistumisellaan ottanut hänestä vallan. 
Mitä tietoa/ ajatusta aivosi monistavat hullunlailla?  ja näin terveen kontrollin poistuessa, esim. hyvä tapainenkin ihminen käyttäytyy ja toteuttaa itseään erilailla humalassa kuin selvänä, koska kontrolli himoihin sumenee ja rajat hämärtyvät.   

Ja sen takia humalainen on ymmärtämättä oman olotilansa vaikutusta ympärillä oleviin ihmisiin koska hän on näkemättä ja huomaamatta omaa toimintaansa ja sen tulosta. Aivojen vain syöttäessä hänelle tiettyjä toimintoja, joita hän pystyy tai on pystymättä täyttämään. Himojen impulsseja, tyhmiä päähän pistoja, joiden toteuttamista kukaan on kaipaamatta. Eikä pysty kantamaan vastuuta toisista saatikka edes itsestään. Siksi humalainen on luotaan työntävä ilmestys, joka tuottaa vain pahaa oloa itselleen ja ympäristölleen. 

Ympäristöönsä humalainen hönkii viina/kalja huuruja jotka eivät selvän nenään hyviltä tuoksu. Hän sotkee joka paikkaa, keskeyttää keskustelut kova äänisellä älämölöllä, jota saa aikaan jankuttamalla samaa asiaa kerta toisensa jälkeen, yhä uudestaan. Hän voi poistua hetkeksi ja palata kertomaan jälleen saman asian yhä uudelleen ja uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Ja näin aiheuttaa turhautumista ja agressiota ympäristössään. Hän hölöttää ja hölöttää kunhan vain joku häntä kuuntelisi, hän hakee hyväksyntää jutuillaan, eikä sitä saa/ riippuu jutusta ja mones kerta samaisesta asiasta on menossa. Humalaiset kärsivät levyn repeatin päälle jäännistä. Voi olla viihdyttävää nähdä humalainen ensimmäistä kertaa ja kuulla juttuja. Entäs sitten kun nuo samat jutut ovat toistuneet päiväpäivältä, viikkoviikolta, kuukausi kuukaudelta, vuosivuodelta? Edistymättä yhtään mihinkään, samaa samaa samaa...Humalaiset vatvovat menneitä ja hyvä jos muistavat missä ovat olleet ja mitä on tapahtunut. Heidän koordinaatiokykynsä on heikko ja hyvä jos pystyvät pitämään itsestään huolta, joskus eivät edes sitäkään, he eivät tiedä oman sietokykynsä rajoja. He ovat ihmisnukkeja joilta menee kakat ja pissit ja oksennukset automaatilla itsensä päälle jos raakoja ollaan. Välillä pitää olla raaka jotta sumentuneille aisteille jotain menee perille. Humalaisuus on rumaa jokaisessa vaiheessaan turha sitä olisi kaunistella, koska Humalainen on hyväksymättä sitä tosiasiaa että hän on erilainen ihminen humalassa kuin selvänä, koska on kokematta tilannetta samalla tapaa kuin henkilöt hänen seurassaan. Joten lähdin purkamaan asiaa miksi humalainen pitää humalatilastaan?

Voi olla että hän aivojen tuottamia himoja tyydyttäessään, kokee onnistuvansa edes jossain. Koska yleensä juodaan poistaakseen epäonnistumista, fyysistä ja henkistä kipua, tuskaa, loukkaus, käsittelemättömät tunteet, tai tunteiden ymmärtämättömyys, kokemus ettei tilanteesta pääse muuten ulos.
Voi olla että hän on saanut juomisellaan hyväksyntää nuoruuden yhteisössä ja kokenut kuuluvansa porukkaan, "Pitänyt hauskaa" ja liittää kokemuksen iloon ja hyväksyntään. Humala tila merkitsee ajatustasolla hyväksyntää ja iloa?
Rohkaisu ryypyt perustuvat itsekontrollin vähentämiseen, jonka perustana on luultavasti jokin tunneperäinen syy tai tapahtuma, aikaisempi kokemus, hölläävästä itsekontrollista ja käyttää tätä koska muutakaan vaihtoehtoa hän on ollut kokematta tai näkemättä? Kuinka itse kontrollia siis vähennät?

Alkoholismi on käyttäytymisenä itse itseään pahentava kierre, koska humalainen kokee humalatilan helpottavan hänen oloaan, joten hän hakeutuu humalaan. Tämä toimii hetkellisenä helpotteena. Selviämisen aikaan häntä ajaa halua päästä takaisin tuohon haluun eikä hän keinoja kaihda siihen päästäkseen. Mikä taas pahentaa humalakäyttäytymisen kierrettä ja hänen oloaan ihmisenä, koska alkuperäistä syytä humala juomiseen ollaan edelleen käsittelemättä. Kaikki paha olo kasautuu humalaisen mieleen ja hän juo vain lisää ilottomuuteensa. Ja näin hän ihmisrauniona on väheksitty ja luotaan työntävä, mihinkään hyväksymätön käytöksensä ja olemuksensa takia ja se vain pehentaa hänen oloaan, ihmiset kaikkoavat hänen ympäriltään. Ja silloin alkoholistista tuntuu että ainoa asia joka humalaisen eli hänet hyväksyy on alkoholi, joka edes hetken saa hänelle hyvän olon.

Luulen että suurinta osaa alkoholisteista on kiusattu jollain tapaa, eikä heitä ole hyväksytty sellaisina ihmisinä kuin he ovat olleet, vaan heitä on pakotettu olemaan jotain muuta mitä he ovat.
Heidän kokopäiväistä elämäänsä hallitsee alkoholi, he elävät seuraavan ryypyn seuraavan hyväksynnän toivossa, vallassa, tarpeessa. Ja koska heitä edelleen ollaan hyväksymättä ihmisinä ja omina itsenään, he vihaavat muita, sekä itseään etteivät pystyneet muuttamaan tilannetta. He eivät siihen pysty yksin. Ja koska muut eivät ole häntä "ikinä" hyväksyneet, ehkä he eivät koskaan ole oppineet hyväksymään itseään ja koska he ovat päätyneet alkoholisteiksi. He ovat tämän takia he ovat tiedotamatta omaa ajatusmaailmaansa, tunteitaan, ympäristöään tai toisia ihmisiä ympärillään.
He eivät edelleenkään hyväksy itseään itsenään vaan jonkun toisen laittamalla mitalla, joskus ajat sitten.

Siksipä alkoholisti on tavallaan sokea itselleen ja toisille, niin pitkään kun hän juo ja on riippuvainen alkoholin tuomasta hyvän olon tunteesta. Ja on niin pitkään kunnes jokin ulkoinen tekijä, tai ulkoisen tekijän aiheuttama sisäinen tekijä hänessä saa muutoksen aikaan, joka tuottaa hänelle hyvää oloa ja mielihyvää. Aika sama asia on muidenkin valtaa pitävien himojen kanssa.
Hallitsetko sinä halujasi vai hallitsevatko halusi sinua?
Muutos on tapahtumatta niin pitkään ennen kuin siitä alkaa keskustella toisten kanssa, ongelmista omista ja toisten, välillä olisi hyvä tehdä näkyväksi jotain ongelmia, kun näkee toisia onnettomina.
Voisimme siis jutella ja selvittää ehkä syynkin, kuinka voisimme auttaa ihmisiä kehittymään ihmisinä. Keskustelut avaavat näitä uusia kehitys suuntia, uusia kokemuksia. 

Miksi siis emme hyväksy joitain ihmisiä elämäämme mistään hinnasta. Onko kyseessä se että hyväksymme ne ja pidämme niistä jotka ruokkivat hyvää oloamme ja antavat meille vahvistusta oppia ja kehittyä ihmisinä?  Ja siksikö välttelemme niitä jotka sitä oloa vievät? Varomme ettemme itse muuttuisi  huonoon suuntaan? Miksi vihaamme heitä vai vihaammeko itseämme kun emme tee asialle mitään ja syrjimme heitä? liittyykö siis viha ja syrjintä tähän että emme hyväksy. vai siinä että pelkäämme sitä mitä tunteita tuo ihminen meissä herättää?

Kuljemmeko kaikki siis sokeina ennenkuin joku meitä neuvoo/ pistää meidät ajattelemaan ja vertailemaan valintoja, kokemusten pohjalta joita,itse koetaan , nähdään kuullaan...
Kunnes näiden kokemusten pohjalta alkaa muotoutua kuva asiasta, joka täydentyy jokaisen uuden koetun asian pohjalta? Onko kyseessä siis totuus vai osatotuudesta kun jotain tapahtuu? joten saman yksilön kanssa koettuja asioita voi vertailla vain saman yksilön kanssa koettuihin asioihin aikajatkumolla. Siispä himoja pystyy vertailemaan vain samojen himojen kanssa, erikerroilla
Esim. Syömäni ruoka, maku voi muuttuakkin että voin oppia tykkäämään siitä useamman ruokakerran jälkeen koska tiedän sen ruuan olevan hyväksi terveydelleni. 

Entäs silloin kun kyseessä on tämä alkoholistien tapaus? He eivät siis ymmärrä alkoholin olevan haitallista itselle ja terveydelle, He eivät ole kuulleet muista hyväksymisen tavoista, He eivät ole menneet syyhyn mikä heidän himoaan ohjaa, Humala on vain seurausta kaataa viinaa kitaansa jonkin syyn takia?

Ymmärrän alkoholin kohtuukäytön nautinto aineena, sen rentouttavien kontrollia vähentävien ominaisuuksien takia. Yksi tarkoittaa yksi eikä yhtään enempää. Tiedätkö sinä kohtuu käytön rajat?

Ajaako meitä eteenpäin syy kontrolloida himojamme vai onko himo seurausta syystä jota emme tiedä? Vai tietoisestiko valitsemme syy-seuraus suhteet?

Mille syy-seuraus suhteille sinä elät?

Yksin hiljaisuudessa

Vain yksin ollessaan hiljaisuudessa pystyy kuulemaan omat ajatuksensa ja olemaan itsensä kanssa. Minä viihdyn itseni kanssa oikein hyvin, ja tuolloin yksin ollessaan luo uutta ja kuulee omien laulujen sanat, runojen taustalla toimivan rytmin, ja sävelet, joista muodostuu laulujen pohjat.

Milloin tunnemme itsemme? Miten paljon käytämmekään aikaa siihen että yritämme ymmärtää toista ja toisen mielipiteitä ja näkemyksiä. Välillähän olisi ihan viisasta kuunnella mitä omassa päässä pyörii, muutakin kuin se joskus ajat sitten päähän pyörimään jäänyt mainos rallatus, joka aina välillä sattuu aivopieruna palautumaan mieleen. 

Nyt tarkoitan ihan oikeaa kuuntelua, kyllähän sinulla on jotain sanoja myös itsellesi vai oletko niin vieras itsellesi ettet enää tunne enää itseäsi?   

Voinko sanoa tuntevani? Vaikka vain tiedän sinusta sen mitä olen kanssasi kokenut ja kanssasi puhunut.

Minulla on vain mielikuva sinusta ja siitä kuka olet. Olen myös voinut kuulla toisten näkemyksiä, jotka he kertovat omien mielikuvien ja kanssasi koetun historian pohjalta. 

Jokaisella meistä on mielikuvat toisistamme, jotka olemme luoneet omien kokemustemme pohjalta ja voimme vain ihmetellä kuinka ne niin toisistaan eroavat.

Ihmisjoukon kasvaessa, mielikuvien paljouskin kasvaa räjähdysmäisesti, siksi onkin tärkeintä tietää

mitä mieltä itsestään on :)

Sammuttakaa kaikki häiriö tekijät ympäriltä tai paetkaa lenkille, hiljaiseen huoneeseen, opetelkaa rauhoittumaan ja vain olemaan itsenne kanssa. Tutkailkaa ajatus maailmaanne!