Tarina kakasta! Kuinka vapauttavaa on olla oma itsensä!

On lämmin kesäinen päivä, olen siskoni kanssa kahdestaan lehmä aitauksessa, lehmät ovat isoja ja me olemme vielä pieniä lapsia. Tiedättekö millaisia lehmän läjät on? Maalla kasvaneista lapsista aivan upeita! Silloin kun kakka kuivuu auringossa ja siihen tulee sellainen kuiva, kovempi kuori ja sisältä löytyy pehmeä yllätys :)

Kuinka upeaa onkaan upottaa jalkansa, varpaansa, koko sydämestään huokuvalla ilolla tuohon ehtaan paskaan. Tuntea kuinka se pursuaa varpaiden väleistä, tuo ruskea kulta!
Riskinä noissa kakan tallomisissa on että kaatuu, nehän on tunnetusti liukkaita! Se saa sen tuntumaan vieläkin jännittävämmältä!

Vanhentunut kylmä kakka on kuivaa ja tuore suolen tuote lämpimin ja liukkain! Kakka on rehellisesti kakkaa! Kasvien ravinnetta, se on mitä se on. Ja kakan olomuoto on suolentoiminnan tuotos ja kuinka monta päivää ne on ollut luonnon olosuhteiden vaikutuksessa! Eli olomuotoon vaikuttaa se mistä tulet, mihin paikkaan satut tippumaan, aika, kuinka pitkään olet ollut siinä ja liikkuvat muutokset.

Minun tapauksessani, liikkuva muutos olin minä itse, riemusta tihkuva lapsi, joka tahtoi kokea kakan tunnun varpaissaan, levitin kakkaa kunnes niiden muoto katosi, välittämättä kakan hajusta, olomuodosta. Minulla oli tavoite kokea kakka omana itsenään kakkana ja tunsin iloa, riemua ja vapautta. Yhteistä riemua, koska teimme sitä yhdessä siskoni kanssa ja tuo kakka kokemus on jaksanut tuoda iloa päiviini, kun olen sitä muistellut.

Kakka on maamiehen kultaa, kakka on haju johon tottuu. Kakka on rakkaus, kakka on toimivaa suolentoimintaa, kakka on ulkomuoto ja vaatii ymmärrystä nähdä kakan elämää tuova voima! Kakka on kiertokulkua!

Rinnastan kakan nyt ihmisiin, ihmiset on kultaa, olemme maan rikkaus, ihmiset on rakkaus, ihmiset on yhteistoiminnan tulos. ihmiset on sellaisia kuin ovat ja tahdon kokea jokaisen ihmisen sellaisena kuin hän on. Omana itsenään, omassa olomuodossaan, koska tuotte minulle riemua, iloa, hyvää mieltä. Riskinä on että kaadun teihin ja siitä päästään omaan valintaani, nauranko asialle ja jatkan matkaa vai itkenkö?

Olen tehnyt molempia. Olen tehnyt molempia ihmisten ja kakkojen kanssa. Likaantuneena en ehkä täytä enää odotuksianne siististä ihmisestä, tiesittehän että vaatteet on vaihdettavissa, lika on pestävissä ja olen vapaa odotuksistanne. Olen vapaa olemaan omaitseni ja kuuntelemaan rehellisesti sydämeni ääntä. Ilman huolta että minun tarvitsisi täyttää teidän tavoitteet pitää minut puhtaana, minulla on omat tavoitteet, omat mittani joita käytän.

Voin nyt sanoa tämän riemuisin mielin, iloisin mielin. Tahdon likaantua, tahdon heittäytyä hetkeen, ottaa osaa hauskan pitoon. Tahdon sanoa että likaantuminen on toisinaan hyväksi koska silloin ymmärtää puhtauden merkityksen.

Minä rakastan likaantua, teidän lämmöstänne, suloisista yllätyksistänne, siitä kaikesta mitä olette kokeneet! Kakka niinkuin ihmisetkin on kaikki yleismaailmallisia, meitä on joka puolella. Kakan kaikki ymmärtää ja siksi se on hyvä esimerkki. Ja toivon että ihmiset ymmärtää paremmin toisiaan ja pyydän kaikkia kylmiä kakkoja olemaan huumorin tajuisia ja ymmärtämään että teillä on olomuodon muutos tehtävänä, ellette tahdo olla iloisen lapsen lennättämiä kuin frisbee.

Elämä on reagointia olosuhteiden muutoksiin, lisäämistä ja vähentämistä aivan kuin kukkien kastelu. Kuumina päivinä enemmän vettä ja pilvisinä kylminä vähemmän vettä. Ja jokainen meistä kasvattaa itseään, ihmistä.
Ja se mitä keskityt itsessäsi kehittämään kehittyy. Syy seuraus suhteen takia! Syyt: On samaan suuntaan kulkevia asioita. Seuraukset on tekoja syiden pohjalta. Itse olemme muutos itsessämme ja lähetämme sitä viestiä koko maailmalle. Itse tahdon tehdä hyviä ihmisiä, joilla on hyvä olla, joten tahdon lähettää sellaista viestiä.

Siksi opiskelen tällä hetkellä omaa elämää ja ihmissuhteita ja tutkimus kohteeni on vapaus olla oma itsensä yksilönä tässä yhteisössä.

Oleminen ja tekeminen

Tällä viikolla olen lukenut ja pohtinut olemista ja tekemistä, sekä vapautta.

Siispä alkuun annan teille pohdittavaa: Odotukset itseä ja toista kohtaan. Minut on kasvatettu niin että vastustan odotuksia, huomasin sen lukiessani kirjaa avoinna halulle (Mark Epstein). Tässä selitys omin sanoin kirjasta:
Kun vanhemmat ovat kasvattaneet lapsensa, niin että he eivät koe olevansa jo sitä mitä ovat, vaan heitä on kohdeltu enemmän esineinä, kuin yksilöinä. Silloin lapsi kokee huomion, että siihen liittyy suuri määrä odotuksia ja nuo odotukset ovat taakka. Paine, jota vastaan haarniskoidutaan, suojaudutaan, joka taas vie energiaa todella paljon. Eikä lapsi tiedä enää kuka on tai mitä tahtoo. He tuntevat vain kiukkua, siitä että heitä on kohdeltu kuin esinettä. He ovat onttoja ja tuo vale minuuden haarniska on luotu vain, jotta lapsi pärjäisi noiden odotusten tai hylkäämisen tunteiden kanssa.
Sana tarkka lainaus "Panin toisen käden nyrkkiin ja toisen käden sen ympärille ja nostin kädet laman eteen. Suljettu nyrkki oli kuin haarniskaan sonnustautunut lapsi ja sitä ympäröivä käsi oli vanhempien odotukset"

Joten mitä oikein on odotukset? Ne ovat odottamista, odottamista jotain tapahtumista, painetta jota kasataan toisen niskaan.  Mitä on olla vapaa? olla ilman odotuksia

Tämän kaiken inspiroimana kirjoitin:

Odotukset

Lopeta odottaminen,
se on parasta, mitä voit tehdä
itsellesi ja toisille

Anna vapaus heille.
Anna vapaus itsellesi
Anna vapaus valita itse!
Valita mitä tahtovat,
miten tahtovat tehdä.
Anna Vapaus!
Vapaus odotuksista,
silloin kaikki tulee muuttumaan

Päästä irti,
vapaus tiputtaa
kaikki vastustukset.
Höllentää otteen tekemiseen
ja silloin
juuri silloin
pystyy kasvamaan.
Kasvamaan omaa tahtia,
vapaasti
vapaasti tekemään sen
minkä tahtoo
sen minkä tuntee
pystyvänsä tekemään

päästä irti
anna vain tapahtua
ilman odotuksia
itseltä tai toisilta
anna vapaus, valita itse
odottamatta mitään
anna vain olla
omaitsensä
odottamatta mitään.

Luin kirjan: Pelko, vapaudu pelosta tietoisella läsnäololla (Thich Nhat Hanh) suosittelen kaikille luettavatksi!
Tietoisesta läsnä olosta päädyin miettimään mitä vapaus on ja se taas vei pohtimaan olemista ja tekemistä
Tässä tulos:

Vapaus on olla omaitsensä, nyt ja tässä. Elää tätä hetkeä odotuksettomasti. Vapauteni on olla olemassa, Vapauteni on valita. Kahlehtimattomuus on vapautta, vapaus on rajatonta, määräämätöntä, pakottamatonta, jolloin voi tulla ja mennä kuin tahtoo. Vapaus on avattua, avointa, sulkematonta.
Vapaudesta valita: Pitämisen vapaus, luopumisen vapaus, käyttämisen vapaus, käyttämättömyyden vapaus, jatkumisen vapaus, jatkamattomuuden vapaus. Valinta luo yhden asian molemmat puolet ja ne voivat tulla myös yhdessäkin.

Oleminen ja tekeminen:
- Oleminen on olemassa oloa, läsnäoloa. Oloa jolla viestittää toisille olotilaa, joten mitä viestitän? millainen on olotilani viesti?
- Tekeminen on työskentelyä, valitsemista mihin asioihin vaikuttaa, tekeminen on valmistamista tai purkamista, rakentamista palapalalta. Tekeminen on sitä mitä huomioi, se mihin keskittyy ja kohdistaa voimansa. Kuva unelma, jota kohti työskentelee. Halu. - Joten mihin kiinität huomiosi?

Tässä vain pintaraapaisu ajatuksista mitä nuo kirjat herättivät omassa ajattelussani.

Itsehillintää ja elämän hallintaa

Estot: Ihmiset kokoavat itselleen estoja, kieltoja, pystymättömyyttä pienentäen omia mahdollisuuksiaan estämällä itseään toimimasta, kieltämällä ettei saa tehdä. Rajaten koko ajan itseään pienempään ja pienempään tilaan. Kunnes on ihan estynyt ja luultavimmin, ahdistunut ja peloissaan.
Jotkin säännöt, kiellot on syytä pitää ettei vahingoita itseään tai muita. Oman turvallisuutensa takia, esim. Tuli on kuumaa, älä laita kättäsi tuleen. Sellaisia joihin jo tervejärkikin sanoo ettei niin kannata tehdä. Toisaalta kun ymmärrät vaaran ja osaat hallita sitä, voit harjoittaa Esim. Tulen nielentää, tulen puhallusta.

Estottomuus on avoimuutta asioille ja tekemiselle, niiden kohtaamista sellaisena kuin ne tulevat. Menneisyyden hyväksymistä, että se on tapahtunut, eletty se oli sellaista kuin oli. Eikä sitä tässä hetkessä enää muuteta, sillä on merkitys otitko opiksi kokemuksesta, muutit käyttäytymistäsi sen asian suhteen.
Avoimuutta juuri tapahtuvalle hetkelle, tämän hetken kokemukselle. Avoimuus tulevalle, kaikille vaihtoehdoille jotka on käytettävissä.

Itsehillintää osoittaa se, että valitsee noista vaihtoehdoista juuri sen, jolla kokee olevan itselleen eniten hyötyä, siihen suuntaan jonne on menossa, päämäärään jota tavoittelee. Tämä tasapainottelu, punnitseminen käydään toiminta tapojen ja toiminnan välillä riittääkö ne tavoitteen saavuttamiseen. Kumpaa painotat enemmän laatua vai määrää? Nopeutta vai hitautta?...

Elämän hallintaa on: Pysyä itseään kehittäen, suunnassa kohti omia tavoitteita, elämässä tapahtuvista mullistuksista huolimatta, keskittyä yhteen tavoitteeseen kerrallaan, toimia säännöllisesti. Tuo tavoitteeseen pääsemisen tulosvastuullisuus on minusta itsestä kiinni. Siitä kuinka paljon olen valmis panostamaan itsestään, ajastaan, osaamisestaan tuohon tekemiseen. Toimintaan keskittyminen ja voimien keskittäminen hallitusti toiminnan kohteeseen ja tarkoitukseen, jolloin ajatus ja keho tekevät samaa asiaa yhtenäisenä kehona ja mielenä, sopusoinnussa itsesi kanssa. Esimerkkinä tästä karatessa kun lyödään tiiliä murskaksi paljaalla kädellä. He harjoittelevat hallitusti tekniikkaa, kohdistaen voiman tiettyyn kohteeseen.

Jokainen meistä kehittäköön itseään, itseään varten ja kun samalla muutkin saavat siitä itselleen jotain hyvää: On hieno asia.

Tälläisiä sanan selityksiä

Rakkaus

Kirjoitan itselleni käsin kirjaa rakastamistani asioista. Sellaista mukavaa piirtely hommaa ja tekstausta. 

All you need is love! Runoilijana uskon rakkauteen, Taiteilijana uskoon, rakkauteen, vapauteen ja totuuteen. Rakkaus on kaikista suurin. Rakkauteen tarvitaan kumppani. Toinen olento. Rakkaus on antamista ja saamista, vastaan ottamista, Rakkaus on kemiaa. Rakkaus on koko valtainen tunne. Rakkaus on tehdä rakastamiaan asioita rakkaudella. Kaikki rakkaudella tehty on hyvin tehtyä. Rakastaminen on lahja, joka annetaan omasta tahdosta. Parhain asia, jonka voi oppia on rakastaa ja tulla rakastetuksi. Huomioi huomiosi, huomioi rakkautesi. Anna arvoa. Rakasta itseäsi. Mene peilin eteen ja kerro miksi rakastat itseäsi niin paljon, mikä sinussa on kaunista, hyvää, onnellista, iloista. Mistä olet kiitollinen, itsessäsi. Entä toisissa, luonnossa koko maailmassa? 

Tällä hetkellä olen kiitollinen elämästäni, siitä että aurinko pilkistelee tuolta pilvien takaa. Siitä kuinka jokainen auringon säde osuu minuun ja lämmittää minua kullaten ihoni. Kuinka musiikki hivelee korviani ja saa jalkani svengaamaan musiikin tahtiin. Siitä kuinka fiilistelen tässä penkillä kirjoittaessani.  

Tiesithän että tarvitsen sinua, että voin osoittaa rakkauttani, rakastan teitä lukijat. Rakastan monia ihmisiä. Ketkä ovat sinun rakkautesi arvoisia? Ketä todella rakastat? Keneltä saat rakkautta? Mitä rakkaus sinulle merkitsee? Rakkaus on rakastamisen arvoinen. Rakkauden tunnustus: Minä rakastan Maailmaa juuri sellaisena kuin se on. Juuri tänään, juuri tällä hetkellä. Vain tässä hetkessä pystyn osoittamaan rakkauttani muille, itsellenikin. Lempeästi hymyilemällä maailmalle, kuinka se onkaan niin hyvä paikka olla. 

Rakkaus on ja elää jokaisessa solussa, se on valoa, se on happea, se nostaa minut ilmaan. Keventää askeleeni. Se vie minut siihen tilaan, jossa koen todella eläväni. Rakkaus on huuto kuiskauksen muodossa, rakastava sellainen. Se on kokomaailman laajuinen, jokainen meistä rakastaa edes jotain. 

Minä pidän rakastamisesta niin paljon! että minua ei haittaa vaikken saisikaan vastarakkautta, koska koen että rakastamalla toista hän saa ainakin jotain ja minä hyvän olon siitä että pystyn rakastamaan häntäkin. Kaikilla ei vain ole rakastamiseen motivoitunut hetki samaan aikaan. Joten sinnikkäästi rakastaen saa asioita muuttumaan. Molempien rakastaessa toisiaan, elämä on paljon helpompaa, koska silloin itsesi lisäksi toinenkin on hyväksynyt sinut sellaisena kuin olet, kaikkine puolinesi ja rakastaa sinua! Ehdotonta rakkautta.

Rakastaminen ehdoitta on parasta rakastamista.

Rakastamisen teot, niitä kukin tutkikoon omalla kohdallaan, omalla kohdallani ne ovat läheisyyttä, iloa, hymyä, koskettamista, halauksia, intohimoa... Rakkaus on se tunne tekeminen josta tulee paras olo. Rakkaus ei erottele rakkaus yhdistää asioita. Rakkaus yhdistää ihmisiä, elämiä. Rakkaus kunnioittaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Rakkaus on ymmärtäväinen. Rakkaus on ja pysyy. Tarvitsemme rakkautta ja siellä missä on rakkautta on toivoa. Rakkaus on onnellinen siitä mitä jo on. Rakkaus malttaa kärsivällisyydellään, koska on ymmärtäväinen ja luo ympärilleen vapauden olla oma itsemme. Rakkaus kohtaa asiat lempeästi, pehmeästi tavoittaen loukkaamatta. Rakkaus löytää sopivat tavat ilmiintyä elämässä. Rakkaus on tasa-arvoista, rakkaus on kaikkien etu. Rakkaus unohtaa vastoinkäymiset ja antaa anteeksi. Rakkaus iloitsee totuudesta, vaikka se satuttaisikin hetken. Rakkaus uskoo hyvään, uskoo sinuun, toivoo parasta kaikille. Rakkaus on tärkeintä mitä voimme oppia. 

Kun emme ole rakkauden tilassa, rakkaus tuntuu olevan ällö makeaa, siirappista, sitä on yksinkertaisesti liikaa ja tahdomme rakkauden hyvin pieninä annoksina. Kun olemme rakkauden tilassa pystymme samaistumaan ja olemaan onnellinen toisten puolesta siitä mitä heillä jo on. Kahden välisestä rakkaudesta.  

Rakkaus on mielentila ottaa vastaan omaa elämää iloiten sen hetkistä. 

Jokainen meistä on rakkauden arvoinen ja meillä jokaisella on omat tapamme rakastaa toisiamme! Tunnista omasi, tunnista rakkautesi olet sen arvoinen! Rakasta!

Ikkunan pesuun rakastuminen

Syksynvärit ovat rakkauteni

Rakastan kastetta hämähäkin kudelmissa

Aito oikea oma itsensä

Lupasin vuoden alussa itselleni että olen oma itseni. Ainut lupaus jonka tein. Tuon lupauksen voima on yllättänyt minut monet kerrat tänä vuonna. Tänäänkin. Tuo syvin sisin olemuksemme, omatuntomme ääni. Vapaa minämme.
Tämän viikon aikana olen keskittynyt omaan Self-talk:iini eli omaan puheeseen itselleni, siihen kuuluisaan enkeliin ja piruun takaraivossa. Tätä tein siksi, jotta ymmärrän teenkö itseni kanssa yhteistyötä vai riitelenkö jo itsenikin kanssa. Huomasin siellä olevan kiusaajan ja kiusaamisesta jo kirjoitinkin, siellä on myös kannustaja, joka auttaa minua parempiin suorituksiin ja löytämään vahvuuteni. Kehittymään suorituksissani. Iloinen hymyilijä, joka muistaa loihtia hymyn minun kasvoilleni ja antaa minun nauttia hiljaisuudesta. Tuntea ykseyttä maailmaa kohtaan ja olla harmoniassa luonnon ja elävien olentojen kanssa. Kiusaaja sai oloni menemään huomattavasti huonommaksi, soimasi minua. Vähätteli ja oli ilkeä.
Ja ai miten ihanaa olen itse luonut nuo kaikki ajatus muistijäljet, jotka toistavat noita sanoja aivoissani, jokainen tunteella vastattu reaktio tuohon ääneen on luonut muisti jälkeä vahvemmaksi ja tuonut juuri sitä oloa voimakkaammin itsessäni esiin, koska mitä voimakkaampi muistijälki sitä vähemmällä välittäjä aineella se aktivoituu. Ihanaa. Joten unohtamaan ja käyttämättä jättämään niitä ikäviä muisti jälkiä, jotta aivot, surkastuttaisivat juuri ne muisti yhteydet. Käyttämättömät nimittäin unohtuvat.

Lupasin olla oma itseni, tunnustan en todellakaan ollut sitä ennen lupausta. Ehkä vain silloin tällöin. Olin miellyttäjä, liian kiltti, pistin muut itseni edelle, en antanut arvoa itselleni.... Kohtelin itseäni todella huonosti. Koska en ymmärtänyt itse itseäni, sitä millaisen kasvatuksen olin saanut, Kuka olen? Millaisista kokemuksista elämäni oli tähän mennessä koostunut. Joten aloitin pitämään itse itselleni terapiaa, minulle se on omien tuntojen läpikäymistä kirjoittamisen muodossa. Niiden tulkitsemista, esim. kuukauden kuluttua, viikon riippuen aiheesta ja että tahdonko käsitellä niitä millä aikavälillä. Tiedän kun ajatusten antaa hautua mielessä ja niitä pyörittelee rakentavasti, keskustelee ehkä jonkun kanssa ja antaa niiden muotoutua ja yhdistyä toisiin ajatuksiin niin elämäänsä alkaa ymmärtää palapalalta enemmän. Luen paljon kirjoja, jotta saan uusia ajatuksia vanhojen tilalle.

Itselle Ilo on elämän paras asenne ja rakastaminen on tärkeintä, olen harjoitellut tuntemaan kaikkia tunteita käymään niitä läpi. Löytämään sen mitä mikin tunne juuri minulle merkitsee. Antamaan itseni juuri sellaisena kuin olen, vastaan ottamaan muut sellaisina kuin he ovat. En vielä ilmaise itseäni aina kuin tahdon, harjoittelen sitä säännöllisesti. Ymmärrän minulla olleen patoutunutta vihaa ja ymmärsin etten ole tähän mennessä ymmärtänyt vihan merkitystä. Sen rakentavaa ilmaisua, en yksin kertaisesti ole käsitellyt vihaani, ottanut vastuuta vihantunteesta. Pyydänkin anteeksi kaikilta niiltä joita olen joskus loukannut ajattelemattomuuttani. Koska vihaisina hillitsemättöminä tulee sanottua kaikenlaista ikävää ja huomaan olevani vihainen Diiva aina kuin minulla on nälkä. Joten olen ymmärtänyt että minun tulee täyttää perustarpeeni, jotta olen kunnolla. Tai sitten se on vaatinut suurta itsekontrollia, joka taas sekin on vienyt todella paljon energiaa vihan lisäksi. Ja kaiken tuon takia olen tuntenut voimattomuutta.

Tykkäsin Edmund Bournen omien oikeuksien luettelosta käydessäni lukemassa useampaa aiheesta olevaa sivustoa ja imin tietoa kuin kuiva taulusieni vettä. Vihasta pääsin jämäkkyyteen, jossa on kysymys neuvotteluista ja rajanvedoista omien ja muiden tarpeiden välillä. Ja Jämäkkyyden perustana ajatus, että jokaisen oikeudet ja tarpeet ovat yhtä arvokkaita. Jokainen elämä on tärkeä. Elämisen arvoinen.

Olen alkanut arvostamaan elämää paljon enemmän, ja kun kohtaan kuolemaa, silloin ymmärrän ja muistan oman elämäni ihmeen ja elämän rajallisuuden tässä kehossa. Intiaanien tavoin tänään on hyvä päivä kuolla ja tänään on vielä parempi päivä elää. Koska elämä on ihme, lahja joka on annettu meille koettavaksi ja elettäväksi. Siksi aina välillä ihmettelenkin miksi pidättelen itseäni ja pidän kiinni vanhoista tottumuksistani joista minulle ei ole enää mitään hyötyä. Sitä tuttua ja turvallista? Entä kun elämäänsä ei enää käytä? Unohtaako silloin itsensä. Katoaa olemattomiin. Unohditko itsesi, unohtivatko muutkin sinut. Olitko vain haalea kummitus, varjoissa? Siltä se aina välillä tuntui olla jotain mitä ei oikeasti ollut. Ikävältä, unohdetulta, yksinäiseltä, saamattomalta, arvottomalta. Olemattomalta. Ei kivalta, Se syö itseä sisältäpäin, tuntuu kuin olisi pelkkä tyhjä kuori vailla mieltä. Aivoton olento. Elävä kuollut, Zombi.

On lohduttavaa ajatella että on aivan pohjalla ja sieltä suunta on vain ylöspäin, ei ole enää mitään hävittävää mistään asiasta. Nouseminen ja itsensä löytäminen, itseensä uskominen, itsensä rakastaminen, muiden rakastaminen. Luottaminen, Asioiden todellisen olemuksen näkeminen, perspektiivien löytäminen ja asioiden katselu useammalta kantilta. Itsensä hyväksyminen itsenään, sellaisena kuin on juuri tällä hetkellä. Suunnan valinta, mihin on menossa ja miksi? Kysymyksien esittäminen itselle, uteliaisuus ymmärtää itseään ja elämää. Hyväksyä että muutos vie aikaa, sen ettei kaikkiin mieltä askarruttaviin asioihin saa heti vastausta ja että niiden eteen on tehtävä työtä. Ainakin välillä. Oltava itselleen rehellinen, omalle omatunnolleen ja tehdä oman tunnon äänenmukaan. Ollen vastuussa omasta elämästään. Löytää oman elämän valopilkku, pitää niistä asioista kiinni mitkä tuovat hyvän olon. Kohdata oman itsensä ja epävarmuutensa, löytää sisimpänsä voima.
Antaa itsensä sellaisena kuin oikeasti on niin muutkin ovat omia itsejään sinulle. Löysin oman arvoni, oman uskoni ja luottamukseni, oman itseni ja mitä elämä tuokaan tullessaan olen valmis säätämään oman lamppuni loistamaan pimeydessä yhä uudestaan.
Tämän lampun säätämis esimerkin sain lahjana unessani, alitajunnalta. Voimakkaan vaikuttimen joka sanoi minulle tuttuna ihmishahmona lempeästi  säädä se uudelleen! itseni ensin sanottua se sammui.

Vahvuus on itsemme sisäistä valoa ymmärtää kuka oikeasti on ja miksi?  Olla itsensä jämptisti ja ilolla, rauhalla ja rakkaudella, katsoen totuutta suoraan silmiin ja vapautua olemaan omaitsensä.

Punaista kynsilakkaa ja ajatusten kierrätystä!

Punaista kynsilakkaa, sellaista tämä kirjoittaminen välillä on näkyvää, erottuu joukosta. Kirjoittajana tarkkailen paljon asioita, silmäni ovat koko ajan liikkeellä tutkimassa pintoja, muotoja, värejä kaikkea, jotta saan teksteihin sisältöä. Luen myös paljon ja minusta on tullut oikea lukutoukka kahden vuoden aikana. Sulatan yleensä kahta kirjaa samanaikaisesti. Toinen on yleensä itsensä kehittämiseen, hyvään elämään ohjaava kirja ja toinen fantasiaa, faktaa, kaikkea mikä kiinnostaa. Sekoitan sanoja aivojeni alitajunnassa ja kevään paras oivallukseni oli, NYT, sen syksyllä tajuttuani on EPÄTÄYDELLISET ONNISTUMISET!
Minusta kun oli hirveää että voin epäonnistua täydellisesti, näin se ainakin tuntui. Ja tykkään katsella sanoja ja niiden vastakohtia. Päädyin Epätäydellisiin onnistumisiin. Ne innoittivat minua olemaan avoimempi, koska Epätäydelliset onnistumiset ovat onnistumisia rakentavasti ja meistä jokainen pystyy nauttimaan tuosta sangen mukavasta tavasta, koska silloin olemme inhimillisiä. Täydellisintähän on epätäydellisyys!

Olen todellakin epätäydellisen onnistuva juoksija, etsin vielä itselleni juoksemisen rytmiä. Sellaista jossa muistan hengittää. Ystäväni kanssa olemme ottaneet nyt tavaksi torstaina lenkillä käymisen ja minusta se on oikein loistava idea, liikutaan yhdessä ja voi vaihtaa samalla kuulumiset ja nauttia luonnosta, kaupungista ja ympäristöstä täysin siemauksin. Suosittelen tätä peffan nostamista ylös tuolista, koska säännöllisyys vie kehitystä eteenpäin. Säännöllisyys on jatkuvaa toimintaa, eikä päästä taantumaan. Joten kaikille onkin hyvä kysymys: Mitä he tekevät säännöllisesti, mitä sinä teet säännöllisesti?  Tätä säännöllisyyttä pohtiessani päädyin lauantaina Kodinhoito aiheeseen ja tulin tuumanneeksi että Kotia pitää hoitaa säännöllisesti, jotta siellä on siistiä ja minulle luontevin tapa on siivota kerranviikossa, toisaalta pieninä tekoina jokapäivä se olisi paljon tehokkaampaa. Vein pahveja kierrätykseen ja siinä pohtiessani päädyin myös siihen tulokseen että itsensä kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä, koska keho jossa olemme on henkinen kotimme. ja Kehommekin tarvitsee kodinhoitoa. Ja tämä ajatus polku taas jatkui ja päädyin ajattelemaan yhteistyöstä. Että yhteistyö itsensä kanssa tarkoittaa itsensä kannustamista eteenpäin, koska juoksiessa tarvitsen kannustamista itseni liikkeellä pitämiseen > Vielä tuon mäen päälle, kyllä sinä jaksat. Yhteistyössähän on todellakin voimaa! Joten tahdon käyttää sitä. Yhteistyö ja liikkuminen tai aivan minkä uuden asian kanssa tai vanhan asian kanssa onkaan niin yhteistyössä itsensä kanssa voi saada muutoksen aikaan.

Välillä tarvitaan show-meininkiä herättämään nukkuvia ajatuksia ja tunteita, koska välillä olemme juurtuneet niin kovin arkeemme että emme muista muuta.  Ja tämä itsensä herättely pitäisi tehdä sen takia että näkisimme, onko meillä turhaa taakka tehtävänämme, joka ei kehitä meitä ihmisenä eteenpäin. Oivallus tuosta voi jo aukaista silmiä. Mista jokaisella meistä on oikeus löytää oma potentiaalimme, asia jossa olemme parempia kuin muut. Aina löytyy suurempi kala vedestä kuin me, mikä siis estää meitä kasvamasta suuremmiksi kuin se. Ette tiedäkkään mitä kaikkea voikaan yksi ajatus kumuloida! Millainen vaikutus sillä on yhteen ihmiseen ja millainen vaikutus tuolla yhdellä on muihin! ja entä niillä toisilla taas muihin.

Saamme jokainen sanoja jotain kautta ajatuksiimme, ja sanat sopivassa suhteessa säännöllisesti kasvattavat ajatuksiamme ja ajatuksemme kasvattaa MEITÄ! Sanojen hajauttaminen ja säännöllistäminen on tärkeää koska liikaa sanoja on yhtä kuin kakkaa! Sanat on ajatusten kakkaa! Kakka on maamiehen kultaa ja kakka on ravinne! Siis ihan osuvasti sanottu että jauhaa paskaa. Mikä siis tarkoittaa että unohti säännöstellä. Toisaalta kun se `Paskan jauhaminen` Sanojen kääntely on kompostimaista, rakentavaa niin saadaan multaa pitkällä aikavälillä missä itsen on helpompi kasvaa. Joka tarkoittaa että kakkaa pidetään itsellä tuottamassa lämpöä, annetaan sen hajota mullaksi. Päästään taas säännöstelyyn, koska Liikaan kakkaan tukahtuu, pitäkää suutanne hiljemmalla ja löytäkää kuuntelu niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

Sanon tämän kaikella rakkaudella ajatus kakkoineni. MENNÄÄN takaisin kodinhoitoon sieltähän meidän pitää viedä pois liat, ruuan jämät, rikkimenneet asiat. Syömme ja kakkaamme! tulisi siis huomioida kuinka kierrätämme asiat. Muuten ummettaa, lihomme, kuihdumme, katoamme kokonaan kakan alle. Siivoaminenkin on helpompaa, kun kaikkea ei täytä tavarat, jolloin taas joudumme liikuttamaan itseämme enemmän. Meidät on opetettu kuluttamaan, imemään kuin imurit, kuka meidät tyhjentää, jollemme me itse?
Ja siksi olisin sitä mieltä että meidän olisi aika oppia kierrättämään kunnolla, Luonto tekee sen puiden lehdille, meidän kuolleille ruumiille, kaikelle maatuvalle. Kiertävälle asialle. Entä luomamme hitaasti maatuvat asiat?

Aloittaisin säännöstelyllä ja kierrättämällä, koska me pystymme muokkaamaan esimerkiksi muovia. Miksi sitä ei kierrätetä kunnolla ainakaan täällä meillä päin. Saamme sillä koko maailman umpeen! En vielä tiedä millaisen shown pitäisi tapahtua, jotta ihmiset heräisivät ymmärtämään mitä muovi tai kuluttaminen tarkoittaa. Lopulta kuluminen saa asiat loppumaan, koska sitä ei ole säännöllistetty terveen tuottamisen ehdoin, jolloin Pystyy uusiutumaan. Ostamista, tuotantoa, myymistä pitäisi säännöstellä raaka-aineiden luonnollisen kierron kautta ja mahdollisen kierrätyksen kautta. Kohdistaa tuotteet oikeasti tarvitseville, eikä vain hetken mielijohteesta haluaan seuraaville, joiden silmiä ei ole vielä avattu ajattelemaan omilla aivoillaan. ja Tässä pääsen takaisin itseeni ja epätäydelliseen onnistumiseen. Koska en ole itsekkään täydellinen, vaikka pyrinkin kierrättämään jätteeni, kun se on mahdollista. Me olemme se muutos, jonka tahdomme nähdä, kun teemme pieniä asioita ja saamme muutkin ymmärtämään mihin olemme menossa ja miksi. Löytämään sydänsyymme omaan toimintaamme. Maailma on meidän yhteinen kotimme ja tahtoisin että yhdessä voimme siivota sen kuntoon, olemme mielestäni sotkeneet tarpeeksi. Aloitan siivoamalla kotini ja kierrättämällä.

ME OLEMME OMAT SANAMME JA PÄÄTÄMME ITSE OLEMMEKO RAVINNE, JOKA RAVITSEE VAI KAKKA JOKA HAUTAA ALLEEN!

Nauramisen aamu!

Oletko nauranut sydämesi kyllyydestä? Milloin teit sen viimeksi? Kokeile
Itse elämöin juuri tänään. Päätin eilen että tänään on iloinen päivä ja tänään heräsin kuudelta. Avasin silmäni ja näin aivan ihanan sinitaivaan jolle oli maalattu muutamia harsomaisia pilviä. Ikkunastani avautuva näkymä näytti niin taululta. Aloin lukemaan Tulku Thondupin kirjaa Rajaton paraneminen, meditaatioharjoituksia mielen ja kehon parantamiseksi. Tykkään lukea kirjaa aamulla herättyäni, sillä saan aivoni aktivoiduksi käyntiin. Tänään tapahtui niin että luin noin parisen kymmentä sivua mahallani maaten sängyllä, sitten keskityin tuntemukseen pakaroissani, väreitä, kylmänväreitä minullahan on paksut collarihousut jalassa, mitä ihmettä. Sitten ymmärsin ajattelevani takapuolen väreitä en voinut kuin nauraa, nauru jatkui jatkumistaan, yltyen entisestään kun lähdin liikkeelle ja katsoin itseäni peilistä. Nauroin katketakseni kippurassa, nauraminen vain jatkui naurun yllyttämänä. Yritin rauhoitella itseäni, se sai minut päästämään hassuja ääniä ja nauramaan kovemmin. Saavat pahan naapurit erilaisen aamuherätyksen, itsekkin heräisin mielummin äänekkääseen nauruun seinän toiselta puolelta. Ellen heräisi itsekseni. Naurun puuska ravisteli koko voimallaan, nyt on saatava aamupalaa. Valmistan kaurapuuroa, nauran kuin hullu tiedemies valmistamassa kemiallista koettaan, onnistuminen ja Iloisuus, WAU hetken hiljaisuus! Nauru tulee takaisin, nauru koettelee naurulihaksia! Hikoilen kuin saunassa, Tarjoilija! kaurapuurossani on hius! Sanon itselleni löytäessäni yllätyksen annokseni pohjalta. Huomaan kuinka vaarallista on syödä ja nauraa samaan aikaan. Kaurapuuromöykky ei enää pysy, suussani se on pakko pullauttaa takaisin lautaselle! Nauru tulee aaltoina ja pienikin hassu ääni tai juttu tuntuu laukaisevan naurun ja sitä helpottaa vain se että kaikki tuntuu hassulle. Väliin tulee kylmänväreitä. Olen vain tunteessa että paraspäivä ikinä!  Aivan ihanan naurukasta päivää juuri sinulle! Naura sinäkin! Löydä tänään hymysi ellet nauruasi!

Rakkaudella kaikille kiusaajille ja kiusatuille

Minä kestän lyönnit, kestätkö sinä olla lyömättä? Pystytkö rakastamaan minua, sillä minä pystyn rakastamaan sinua. Lyöminen henkisesti tai fyysisesti on kiusaamista. Sanat, jotka pureutuu toisen mieleen voivat olla pahempia kuin fyysinen väkivalta, ne muistaa vuosienkin jälkeen vanhoilla päivillään.

Minä olen kiusattu.
Tartun kiusaajan käteen, estän hänen sanansa, voimme tehdä niin, jotta voimme kertoa että on toinenkin tie. Useita vaihtoehtoja toteuttaa itseään ja tulla huomatuksi, parempia kuin lyödä. Uskon syvästi että jokainen lyönti, paha sana tekee haavoja ja jättää arpia ihmisen itsetuntoon. Enkä enää salli itseäni lyötävän, sillä tahdon kertoa kuinka minua tulisi rakastaa ja huomioida toisin.

Halauksin, kehuin, hymyin, myönteisin sanoin...
Aloita hymyilemällä minulle, sitä minä haluan ja tahdon. Puhu minulle, kyllä minä kuuntelen sinua kun tarvitset sitä ja silloin voisitko olla kaatamatta kaikkea pahaa oloasi päälleni ja pysyä seurassani, kanssani, etten jäisi yksin juuri sinun pahan olosi kanssa. Koska tahdon myös kuulla mitä rakastat, mistä tulee hyvä olo ja mikä saa sinut iloiseksi. Tahdon jakaa kanssasi asioita, omat iloni, suruni ja pahan oloni. Tahdon että tiedät etten minäkään kestä kaikkea, minäkin olen ihminen.

Tahdon  että ymmärrät vastavuoroisuuden.Tiedän että antaessaan antaa ja toiset saavat ja vastaan ottavat. Juuri sinun lahjasi. Sanasi: sen minkä päästät suustasi ja mitä koko kehollasi viestit. Sinulla on valta valita onko ajatus noiden sanojen pohjalla kaunis vai ruma.

 Ja Tiedä tämä, että kun saan olla omaitseni, silloin pystyn vastaan ottamaan hyvää ja huonoa suodattaen asiat ja löytäen asian ytimen. Kun olen täynnä hyvää, täynnä iloa, naurua, rakkautta, riemua, silloin pystyn löytämään tuon ytimen, viisauden siemenen, joka siihen pahaan oloon oli kätkettynä ja pystyn antamaan omastani ja saamaan sinunkin olosi paremmaksi. Entä silloin kun saan pahaa pahan lisäksi? Silloin olen allapäin, mahdollisesti vihainen, ajatukset eivät toimi ja kaikki tuntuu menevän pieleen. Ne on ne päivät jolloin ei tahtoisi nousta sängystä. Niinä päivinä tarvitsee eniten hyvää. Halauksen, jonkun sanomaan sanat: Olet tärkeä minulle juuri tuollaisena kuin olet. Aikaa olla oman itsensä kanssa, yksin. Aikaa hengähtää, ajatella. Ladata akkuja olemalla omaitsensä, kävelemällä, purkaa paha olo pois. Ajatella alitajuisesti, päästä takaisin hetkeen, hengittää. Työstää se jotenkin ulos itsestä, kirjoittaa paperille, keskustella jonkun kanssa. Työstää asia itselle sulatettavaan muotoon.

Keskustelulla tarkoitan tilannetta, jossa puhutaan ja kuunnellaan vuorotellen, muuten se on vain asioiden kaatamista toisen päälle. Kerron tämän sinulle, jotta ymmärrät miltä minusta tuntuu ja siksi toivon että löydät myötätuntosi ja tapoja rakastaa minuakin. Kaikkia meitä ihmisiä.

Muutoksesi vaatii oman aikansa, vaatii sen että jokin sisäisessä ajattelussasi, toiminnassasi ja sanoissasi muuttuu. Kuuntelisit, kyselisit mitä toisilla on sanottavanaan. Oppisit heiltä jotain koska ehjäksi ihmiseksi kasvaa vain ehjien ihmisten kanssa.

Meissä kaikissa asuu kiusaaja, kiusaaja joka kiusaa meitä itseämme, kun emme anna itsellemme muuta tapaa, muotoa toteuttaa itseämme. Minä olen kiusattu ja olen myös kiusaaja. Joten sanon vielä tämän Rakkaudella kaikille kiusaajille ja kiusatuille,

Kyllä teitä rakastetaan, antakaa rakkauden löytää teille sopiva muoto toteuttaa itseänne. Antakaa myötätunnon ja yhteistyön kulkea kanssanne ja parantaa haavat. Tulette silloin huomatuiksi.