keskiviikko 28. elokuuta 2013

Taivaanrannanmaalareita

Me olemme taivaanrannanmaalareita, uskokaa tai älkää
me maalaamme jokapäiväisen taivaamme, näemmekö pilvet valkoiset pumpuliset vai rajuilman mustat sateen viimovat sormet. Maalaamme auringon tai avaruuden mustan sylin tähtineen, kuutamon kajastuksen tai ehkä sinitaivaan lintuineen. Tämä maalaus ei kuvasta ulkoista säätä, se kuvastaa mielemme taivaanrantaa. Mielemme säätä ja värejä.

Oletko miettinyt miten samat asiat toistuvat pienessä ja isossa mitta kaavassa, miksi ei myös näin?
Ajatukset ovat pilviä, jotka ravitsevat sateellaan, meillä pitää siis olla ajatuksia (Hyviä ajatuksia, uusia
ajatuksia, aktivoivia ajatuksia), jotta voimme hyvin. Pilviä on kumpupilviä, ne vain jatkavat kasvuaan,
isommiksi ja taas isommiksi. On harsomaisia, hajanaisia, joista emme saa kiinni, ne ovat mielen rajamailla ja  häviävät kun yritämme ne ottaa kiinni. On rajuilman pilviä, oikeita pyörre myrskyjä ja tällöin yleensä salamoi, ne on ajatuksia jotka haluavat ulos, ne ovat pyörineet päässä liianpitkään. Ne ovat  yleensä tummuneet onnettomista, kipeistä, vihan ajatuksista. nekin on vain osa elämää ja mielen säätä, sillä rajuilma tuhoaa vanhoja ajatuksia, jotta uusilla on tilaa syntyä, rakentua ja kasvaa. Mieti mitä tarvitset, jotta sinulla on hyvä olla. Voisitko muuttua itse jossain asiassa? Aloita jo tänään.





















Raju ilman jälkeen tulee yleensä tyyni, ja ehkä unelmien vaalean punaisia, kultareunaisia pilviä. Meistä jokaisella on mahdollisuus niitä ihailla ja maalata omaan taivaanrantaan, suunnataan siis katseemme taivaalle ja nautitaan niistä. Ne kuuluvat iltaan ja aamuun ja poikkeuksiakin välillä on. 

Me olemme maa, jossa yllä pidämme elämää, sisimpämme on laavaa, tulinen hehkkuva sisäinen tuli. Olemme yhtä sinitaivasta auringossa ja ajatukset on selkeitä, tiedetään mitä pitää tehdä ja tehdään se heti. Kun tarvitsemme tuota ulkoista valoa on aika kohdata Ystävämme, koska he ovat aurinkoja ja siksi tarvitsemme toisiamme. Aurinko lämmittää meitä, hyvyydellä, sisäisellä hehkulla, valolla, riemulla, ilolla ja innostuksella.

Kun olemme tähtiä toisillemme näemme toisemme kaukaa tai aurinkokuntia, nehän näyttävät tähdiltä vielä kauempaa katsottuina. Me olemme aurinkoja toisillemme tule siis hieman lähemmäs äläkä katsele niin kaukaa. Tuntemattomat taas ovat meille muita taivaan kappaleita (he kiertävät jossain tuolla omaa rataansa), kierto tähtiä (tulevat tietyin aika ajoin elämään), mustia aukkoja (vievät meiltä valon) tai ainetta jota emme ymmärrä (Pimeyttä joka sisältää kaikkivärit?) he ovat vain osa elämää. Osa elämän rataa tälläisenä tänään huomenna jo erilaisena.

Ja Kiitos jos saan olla aurinko ja lämmittää edes pienen hetken ajan elämääsi.

Tälläiset oli tämän iltaiset ajatukset ja toivottavasti, sait jotain ajatuksien pilviin kieppumaan!

torstai 1. elokuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...

Tulisia perhosia!

Kesää kalliosaaressa

Voitko kuulla laineiden pauhun tuon kallion tuolla puolen?

Rauhallisuus, kesän väreissä

Pienimmätkin kurkottelevat kohti korkeuksia

Juuret

 Vähän kivien tyyliä kimaltaa päivää paistattelevan kallion kupeessa
 Kanervat kasvoivat saaressa, Kukkivat niin heleän punaisina että oli aivan pakko ottaa kuvia
 Heinätkin on jo tehneet siemenensä, taitaa se syksy jo lähestyä...ei se vielä tule...
 Joutsenten valkoiset varjot, nuo sulat jääneet rantaan. Ne tuntuvat lipuvan uniin äänettöminä.
 
 Pikkusiskoni, sanoi minua uudeksi Grissomiksi, kun kuvailen ötökköjä, onneksi en keräile niitä purkkeihin...
 Tuli tuossa maalattuakin parina päivänä lisää ja harjoittelin värien käyttöä ja tässä on mekko yhdestä kuvasta
Tomaatteja, kurkkuja, kesäkurpitsaa, porkkanoita, herneitä, perunaa, punajuurta, tilliä, salaattia ... Näitä ollaan kesällä syöty ja lista jatkuu...
 Polttopuita ja saunan lämmitystä, Voiko ihanampaa olla kuin puu lämmitteinen sauna ja pitkät löylyt?
En vielä tiennyt kuinka pelottavaa surinaa nämä koppakuoriaiset päästävät kun kuvasin tätä päivällä. Mutta kun ilta saapui pimeten ja tapasin näitä hieman enemmän, en halunnut olla enää kuvaamassa...
 Kärpänen, sehän on karvoja täynnä!
 Kalareissulla pikkusiskon kanssa, rannan tulisijassa pomppi tälläinen hyppelijä. Hyvä fiilis ja kasattiin tavarat veneeseen ja lähdettiin onkimaan.
 Haukikin kävi moikkaamassa pari kertaa ja säikähdettiin oikein kunnolla, yhteen särkeen joka nousi veneeseen jäi muutamat hampaan jäljet.  
Vastarannalla hopeinen kuu loi järvelle siltaa, antoi kaloja ja jatkoimme iltaa..
 Aurinko laski, metsän taa, nyt vain enäää hieman punoittaa...
 Hetki käytiin saaressa, jalkoja oikomassa  ja tuumattiin että kun ei kala enää syö on parempi mennä perkaaman jo saadut ja nukkumaan.
 Ahti antoi ahvenia, särkiä, turpia ja säyneen. Kalareissu antoi hyvän sään, mielen ja noin 60 kalaa. Ahvenista tuli fileitä, jotka paistettiin uunissa pekonien välissä ja lopuista tuli kalapullia, hyvää oli, jos sitä taas kalaan kohta lähtisi.
 Säyneen suomut, piti näitäkin kuvata kun olivat niin ihanat ja hain mallia suomujen pintaan lohikäärmeiden piirtämistä varten. Tuli monta ideaa joita voisi käyttää myös kirjailuissakin.
Tämä loistava kuva sijoittuu kertomaan tarinaa menneiltä ajoilta, jolloin vielä ladossa säilöttiin virtas rehua lehmille. Kuva on seinään osuvasta valokaistaleesta ja onnistunut sellainen. Tämä on kuin maalattu taulu.

 Tämäkin kuva sijoittuu samaan paikkaa, hieman eri kohtaan tosin ja tässä kuvassa voi jo erottaa heinien tekemät jäljet
 Ihania sadepäiviä ja lämpimiä pisaroita. Tekee mieli laulaa sateessa ja sen myös eilen teinkin. Pysähtyessäni hetkeksi istumaan katoksen alle ja katsellessani viimovaa vettä. Lähti mielestäin ja suustain tälläinen värssy:

Sateen ropinaa yllä kaupungin, 
usvaiset on mietteet sen,
Sateen ropinaa yllä kaupungin,
usvaiset on mietteet sen,

 Sateen ropinaa yllä kaupungin,
käy nyt nukkumaan, koko kaupunki
alla sateen ropinan
alla sateen varjojen
alla noiden sadepilvien

(Salla 31.7.2013)


Jatkoin matkaani ja kuvasin piristävää sadepäivää, laulellen niitä näitä ja katsellen levollisin mielin sateenvarjoni alta maailmaa. Pääsemmekin tämän kirjoitukseni lopuksi näkemään videon ihanasta pienestä seikkailijasta, joka tuli vastaan.