Tautista taidetta

Vietin viimeviikon lopun kuumeillessa ja siinä samalla syntyi tälläistä

Talvelle

oi kylmyys, kuinka kylmällä valollasi minua valaisetkaan
nuo jäiset kukkasi, joita ikkunoihin ja lätäköihin piirrät
ja nuo hennot hiutaleet, jotka leijailevat pilvistä alas maahan.

Jokainen kylmä tikarin pisto mun lämpimään nahkaani,
tilaisuuden tullen, kylmettää minut marmoriksi.

Voi tätä kuumeisen houretta, kuinka kylmän väreet
viiltävät aaltoina kehoni halki, kuin luita hyytävä tuuli,
joka ulvoo tyhjyyttään.

Kehoni on kuin valkea lakana, makaan elottomana
aivan pystyyn narulle jäätyneenä. joka pystyy enää havisemaan
kuin haavan lehti, tuulen sitä keinuttaessa.

Kirpeytesi pieksää poskiani ja jäähdytät jokaisella hengenvedollani sisuksiani ja viet elämääni,
lämpöni karkaa läheisyydessäsi, olen voimaton, jokaista lihastani särkee
ja poltat minua kuin tulikuuma polttorauta.

Kuumeisen houreita, otsa kuumempi kuin tulta henkivä kekäle.
Jäänä polttava kuumuus ja kuumana polttava jää
Sitä silloin herääkin kysymään, mihin elämä tarvitsee lämpöään?

12.12.2014

Aamun hiljaisuus unesta

Kuljen hiekkaista aurinkoista tietä pitkin oikealle avautuu näkymä tummansiniseen mereen ja tuuli tuo samasta suunnasta kukkien tuoksua niityiltä jotka laskeutuvat rantaan. 

Astelen kuin pianon koskettimilla jokainen painuva askel antaa sävelen, olen kuin tuuli hiuksissa, joka suutelee auringon kultaamin huulin.  Olo on kuin höyryllä, joka muuttaa muotoaan jokaisesta kosketuksesta. Aamun usva, joka nousee niityltä. Katse, joka näkee jokaisen vesi pisaran. Muisto, joka koskettaa hautakiveen uurrettua nimeä. Laukkaavien hevosten jokaisen kavion painallus ja korskuva sointi. Aamun kylmyys ja päivän lämpö. Miettivän vanhuksen iätön viisaus. Raikas lapsen nauru. Eletyn elämän merkitys.

Hetkien käsin kosketeltava kauneus. Pääskyjen lentävä pyörivä leikki. 

Metsä, aurinko tulee lävitse vihreänä valona. Sammalmaton pehmeyden voi tuntea paljaissa varpaissa. Jokainen kuivunut alaoksa ulottuu rungosta kuin miekka valmiina iskuun. Kuusten oksien holvikirkossa, huojuvan natinan ympäröimänä. Vaalean kiviröykkiön keskellä, kuunnellaan hiljaa metsän laulua, lintuja, puita, kukkia, heiniin sekoittuvaa tuulta. Jokaista muurahaisen askelta. Elämän yhtenäistä laulua ja yritetään määritellä kuka itse on? Millainen ääneni on? Makea kuin pastellin värisen karamellin makeus, kirpeä kuin sitruunan keltainen kuori, harmaa kuin auringon hopeoima lauta? Kuuleeko äänen värit? Kuuleeko niistä kuinka kastepisarat ovat jääneet koruksi hämähäkin seittiin, entä miltä kuulostaa kun lumihiutale laskeutuu maahan? 

Hiljaisuuteni on antanut minulle kuuntelun ihmeellisen lahjan, malttia olla hiljaa ja vain kuunnella mitä toisilla on sanottavanaan, jokainen ääni loppuu joskus ja silloin voi huomata seuraavan äänen hiljaisuudesta, millä äänellä on merkitystä? 

Vastaan sillä johon kiinnität huomiosi!      

Sävyjen päivä

Talvi piirtelee kuviaan katuun

Heräsin tiilenpunaiseen aamuun tänään on värien päivä, hopeinen utu leijaili, häivähdyksen sinisellä järven pinnalla. Musiikki oli vaalean keltaisia sävyjä korvissani, aamupalana maidon valkeaa sadepäivän kirkkautta ja rouskuvan ruskeaa pyöreyttä.

Turkoosin sinisen sävyt velloivat aaltojen kohinana silmieni verkkokalvoille, vahvoina ja hentoina hieman hämärään huoneeseen ulkoa kajastavasta uimahallista. Erilaiset harmaan sävyt ovat kiertäneet koko tämän kuun taivaan kantta mustuneet ja vaalenneet, väri pilkuina ovat syttyneet valot, kynttilät ja lasit. Luonnon kirkkaudesta luonnon yksitoikkoisuuteen haalenneisiin sävyihin, toivon auringon tulevan jo esiin terävöittämään värejä. Ehkä harmaus pistää katsomaan hieman tarkemmin huomatakseen, kauneutta. Nään vielä tulipunaisia pihlajan marjoja roikkumassa oksien päissä, ruoho on edelleen vihreää, joskin osittain keltasävyistä ja ruskenneiden lehtien peittämää. Havupuissa on tumman vihreää urheutta ja ryhtiä pitää neulasensa. Katu alla muutta väriä sateen ja lämmön kanssa toisinaan tulee valkeutta ja kirkkautta tuovaa lunta joka natisee aniliinin punaisena kenkien alla. Toisinaa sumuista vettä, joka tekee kastepisaroita kimmeltämään tyhjenneisiin koivun oksiin, ne muistuttavat pörröisen valkeita keväisiä pajunkissoja. Ehkä ne ovatkin lasihelmiä, koivun rungosta puskee esiin keltainen ja haalea vaaleanpunainen lämpöisä tuohen sävy.
Jäkälä joka kasvaa puiden pinnalla näyttää enemmän mintun vihreältä kuin haalean harmaalta. Ylöspäin kurottautuvat oksien latvat ovat sävyltään tumman viinin punaista violettiä.

Lämpösiirtyy kultaisina pyörteinä käsiini ja suonissani puikkelehtivaan punaiseen vereen, vaikka se näyttäytyykin ihoni läpi sinisen vihreänä kuultona, kuin jokina jotka risteilevät ihoni alla. Tiskieni himmentynyt kirkkaus odottaa minua, sateenkaarenvärisine kuplineen kirkastamaan itseään.

Joululaulujen aikaan seurana

Talitiaiset hyppelehtivät keltavihreänmustanharmaissa asuissaan puiden karttaa muistuttavan oksiston suojissa. Ihmisten askellus kadulla on kuin erilaiset sävelkulut on punaista ja heleän auringon keltaisena välkehteleviä tiukuja. On sinisiä rumpuja jotka kumisevat tasatahtia. Oranssia tanssahtelevaa, sekoitettuna joustavaan levollisuuteen hiveneen vihreää. On korppien kiiltävää mustaa ja purppuraa, violettia. Heleää vihreää jossa kuplivaa iloisuutta. Keinuvaa kastanjan lämmintä ruskeaa, kuparia...
Ehkä syksy onkin olematta niin harmaa kuin kuvittelin.

Rakastan sävyjä

Onnellisena väreistä jatkan sivujen täyttämistä värikylläisillä kuvilla ja musiikin kuuntelulla, rakkaudesta väreihin syntyköön monia kauniita kollaaseja, jotka tuovat iloa synkimpiinkin päiviin, muistakaa tekin laittaa valot päälle niin väritkin näkyy paremmin! 

Onko jokainen sanani heijastus jo eletystä elämästä?

Kuinka yksi sana voikaan tallettaa taakseen niin paljon asiaa?  ja mitä itse liitämme sanaan on meidän omalla vastuulla, joten kaikki tulkinnatkin sanoista omista ja toisten on omalla vastuulla? Siispä itse päätämme omien sana yhtälöidemme pohjalta kuinka reagoimme ja mihin huomiomme keskittyy.

Elämä
Elämä on elävää, virtaavaa, liikkeessä olevaa, säännöllistä, kasvavaa, lämpöä
On nopeaa elämää, hidasta elämää, lyhyttä elämää, pitkää elämää, syntymätöntä elämää (siemenet), eläviä kuolleita (leikko kukat)
Elämä luo elämää?

Elämän vasta kohta elämätön? Virtaamaton, liikkeetön olematon, säännötön, kasvamaton, lämmötön.
On elämän ehtymistä, katoamista, poistumista. Onko elämätön passiivista elämää eli syntymätöntä
ja tarvitseeko se elämää herättämään itsensä eloon?

Kun elämä luo elämää mitä tuo luominen on?
Siinä on oman järkeni mukaan säännöt, jotta luominen voi tapahtua, tietyistä asioista yhdessä tulee lopputulos. Ja tuo luominen on sisäsyntyinen koodi, DNA? Elämä luo elämää: Sitoo alkuaineita ja luo rakenteita, jotka liikkuvat yhdessä. Elämä on aineiden koko aikaista yhteenliittymistä? Muodon muutosta

Mitä kuolema on?
Kuolema on hajottaja, irrottaja joka pienii elävää takaisin alkuaineiksi? Kuollut on jokin elävä joka on voimatta luoda enää elävää eli hajonnut, rikkoutunut?
Mitä kuolema luo? Tilaa elävälle? Mikä määrittelee elävän?

Mitä on kuolemattomuus? Aina elävää? Mikä elää aina? vai onko se vain hajoamatonta? Mikä on hajoamaton? onko se jotain hyvin pientä vai suuren suurta ettemme osaa sitä hamottaa? Vai onko se elämän ja kuoleman vastavuoroisuuden sääntö? Mikä aloittaa elämän, vetovoima? mikä luo vetovoimaa? varaus? Mikä luo varausta? Positiivisuus ja negatiivisuus? Sähköä? Ihmisessä on sähköä, sydämen syke aaltomaista ja voidaan elvyttää sähköllä. Mikä on kuoleman/Kuolleen sähkövaraus? hiipuuko se vai tasautuuko se takaisin aineiden kesken? atomitasolla?

Olen miettinyt sitä että kaikki liittyy kaikkeen, esimerkiksi käteni on kiinteämpi kuin ilma ja liikkeeni ilmassa saavat ilman aineet liikkumaan, käyn hengittäessäni vaihtokauppaa ilman kanssa käytän happea ja tuotan hiilidioksidia, tuotan lämpöä. Minun pitää syödä vaihtaa aineita, jotta pysyn elossa. Minussakin asuu kuolema, koska käytän ruokaa ravinnokseni ja hajotan sen, kuolema on osa meitä.

Kun heilutan kättäni niin tiivistyykö ilma silloin käteni kohdalla ja tunnen sen? Teenkö ilmaan jännitettä?
Mikä liikuttaa ilman painetta? mikä liikuttaa ilmaa ja aiheuttaa säitä, lämpö ja kylmyys? Tuleeko lämpö ja kylmyys kerroksittain? mikä on niiden säännön alaisuus? Elämän pohtiminen menee välillä hyvin kummallisiin lopputuloksiin? Mitkä ovat elämän sääntöjen alaisuudet? Heijastanko itse elämääni vai elämäni minua?

Jokainen sana kätkee itseensä oman vastakohtansa

Onko heijastus vielä elämättömästä elämästä?

Vieläkö nään sinun kasvosi? Vielä kerran?

Tämä on tarina puolisoiden salaisesta tapaamisesta vanhana ja ryppyisenä, vanhuuden hopeoimin hiuksin  elämän kannattelemana, anteeksi annosta
>>

Nään itseni istumassa penkillä katselemassa järvelle
ilta on laskeutumassa tähtineen ylleni.

Kuulen askeleet, ne tulevat takaani

Penkin toiseen laitaan istuu puolisoni
katson häneen ja hän minuun

Katsomme järvelle, me molemmat

Käteni kulkee häntä kohden
pitkin puisen penkin pintaa

Hänen kätensä tarttuu käteeni,
Elämä ympärillä on aivan hiljaa

Hänen lämmin kätensä on kuin omani

Katsomme toisiimme, lähennymme jälleen
hymyn siivin, askel askeleelta

Lopulta olemme vieretysten ja halaamme
päästämättä irti

Kuinka olimmekaan kaikki ne vuodet
kaivanneet toisiamme ja kuinka ne
katosivatkaan väliltämme

Kun olimme niin, lähekkäin

Koin että olin taas nuori,
sellainen kuin ensi kertaa kohdattiin
onnellinen vailla mitään, tyydytettynä elämän janossaan
Saaden kaiken irti ja katoamaan.

Siinä me vain olimme yhdessä, iäisyyden.

Onko se rohkein joka pelkää eniten ja kohtaa pelkonsa, rohkaistuen tekemään mitä piti?

Tiedätkö tunteen kun pienenä oleminenkin jo pelottaa? Entäs sitten kuin tulisi olla iso aikuinen? Sitä tunnetta kun kokee olevansa alempi arvoinen kuin ihminen? Sitä tunnetta kun kuvittelee kaikkien muiden olevan fiksumpia kuin itse on? Voin oppia heiltä kun he opettavat minua, opettavatko he minua? Tajuta se että itsensä on opetettava itseään, minun kannattaa opetella pärjäämään omillani, itsenäni? Kuka määrittelee milloin pärjään? Minun kannattaa opetella ajattelemaan,  ketkä siis ovat olleet maailman menneitä suuria ajattelijoita ja nykyisiä ajattelijoita? Mitä he ovat ajatelleet ja mitä itse tahdon ajattelullani saavuttaa? Saamaan muutkin ajattelemaan, mitä? Voihan pahus se on vielä ajattelematta???

Lähdin löytämään ihmisyyttäni ja omanarvontuntoani, olin kadottanut ne omanarvoni vähättelyllä ja alemmuuden tunteiden takia, ettei kukaan minua arvosta mistään. Sitä tuntee silloin olevansa hieman hyljätty, nurkkaan heitetty ja unohdettu ihmis hylky pohjaan uponneena. Tunteeton, välinpitämätön, merkityksetön, eikä millään ollut merkitystä kenellekkään. Minun piti etsiä elämälleni uudestaan merkitykset, miksi näin sen vaivan? Nyt minulla on merkitys itselleni ja elämälleni. Koen elämäni jollain tapaa sen että jonkin sielussani oli kuoltava jotta voisin syntyä jälleen ja tunne on kuin rumalla ankanpoikasella. Sitä että kaikki sanovat olet ruma olet ruma olet ruma ja lopulta huomaan katsoessani kuvajaista olevani kaunis, kaunis omaitseni kaltaisteni joukossa!

Siispä kerron että kannan arpiani ylväänä ne ovat todiste haavoista ja taisteluista joita olen käynyt. Minua on haavoitettu ja poltettu monet merkit. Hyväksyn niistä jokaisen osana historiaani, jokainen arvistani tekee minusta minut ja jokainen haavani on saanut hellän hoitoni, rakkauteni ja parantunut. Jokainen arpi kertoo rakkaudesta jota olen saanut osakseni itseltäni ja toisilta. Jokainen niistä on ollut haava, jokainen on puhdistettu, käsitelty ja sidottu, kivut kipuiltu, levätty ja parannuttu. Elämän fyysiset jäljet näkyvät ihollani
ja henkiset arvet kuuluvat puheessani tai puhumattomuudessani, mieleni sanoissa.

Tiedän nyt että olin kerran katkera kohtaamistani vääryyksistä, vihasin heitä jotka olivat minua satuttaneet, kiusanneet, lopulta annoin anteeksi itselleni ja heille jotka olivat minua kiusanneet, koska huomaamattani olin ollut itseni pahin kiusaaja.

Entä kuinka henkiset haavat parannetaan? Armoa itselle, anteeksi anto ja hyväksyminen, alistuminen ja luopuminen. Surutyö luopuminen menneestä ajattelusta, lapsen montavuotta sitten koetusta tuskasta, Hyväksyvä nykyhetki -> Erilaisten tunteiden tuntemisen hyväksyntä, ilman radikaalia toimintaa hetkessä itsensä ja kehon kuuntelemista.

Kyse oli lopulta siitä että minun olisi tarvinnut puhua jollekkin vaikken halunnutkaan, kuuntelijaa joka olisi ohjannut oikeaan suuntaan ja kuinka olisin lapsena osannut edes ajatella sellaista. Kun jo aikuinen ihminen tuntui silmissä niin isolta ja ymmärtämättömältä, kuinka aikuinen voisi ymmärtää mitä lapsen mielessä pyörii? Kun itse lapsi on ymmärtämättä mitä pienessä mielessä pyörii?

Enpä silloin pienenä ymmärtänyt mitä toiset ovat voineet kokea.

Halloween maalaus

Suru

Kaikki paha olo olikin

vain käsittelemätöntä surua

omaa suruani ja toisten surua

jakamatonta yksinäisyyttä

omanlaistaan orpoutta.

Pohdin tässä miksi masennus kautenani tahdoin kuolla tarinoissani eri hahmoissa. Ymmärsin nyt analyyttisesti tutkiessani ulkopuolisen roolissa että olinkin käsitellyt tunne skaaloja ja tuntemuksia asioista joiden jakaminen oli tuntunut liian suurelta harppaukselta. Olen niin kiitollinen siitä että harrastan kirjoittamista ja että olen ymmärtänyt alitajuisesti käsitellä asioita ja meillä kaikilla on fiksu alitajunta, emme vain aina ymmärrä sitä mitä se yrittää meille kertoa. Ymmärrettyäni että käsittelen surua, tutustuin suruun ja surun käsittelyyn.

Onhan sinullakin, joku ihminen, jonka olkaa vasten voit itkeä surusi? Jakaa oman taakkasi? Onhan sinulla kuuntelija murheillesi? Sellainen joka ymmärtää vain kuunnella antaa sinun surra omana itsenäsi ja arvostaa sinua kaikesta huolimatta. Kaikilla on lupa itkeä! Ja vasta jaetusta surusta voi alkaa paraneminen, yksin itketyt itkut helpottavat vain hetkeksi. Itkeminen parantaa. Siksikö ennen oli itkijä naisia? Mihin he ovat kadonneet? 

Olen käsitellyt huomaamattani oikean elämän heijastuksia, koska olen herkkä tuntemuksille ja olen tuntenut olleeni umpikujassa omien ja toisilta saamieni kokemuksien käsittelyssä? Niihin auttoi suru jaettu suru. Puhuminen ensin itselleni ja sitten toisille, siksi tarvitsin omaa tilaa ja aikaa olla yksin, jotta pystyin prosessoimaan omat tuntemukseni näkyviksi. Koska vain alitajuntani tiesi mitä tunsin, järkeni oli vailla aavistusta vaikka saikin ehkä jotain vilahduksia matkan varrella. Olen visuaalinen ja kinesteettinen ihminen joten minun pitää nähdä, kuulla ja jotenkin vasta nyt ymmärrän ja nään mitä olen läpi käynyt. Osista asioista on edelleen hankala puhua toisten kanssa, joistain asioista tarvitsen lisää tietoa, jotta voisin ymmärtää niitä paremmin. Minun on saatava lisää kokemuksia, kuulla lisää tarinoita jotta ymmärtämiseni, järkenikin olisi osana parannus työtäni. Minä parannan itseäni, olen itse oma tutkimus kohteeni, koska vain minä voin koskaan ymmärtää itseäni ja samalla voin alkaa ymmärtämään myös toisiakin. Se on tässä minusta hienointa. Tarvitsen toisia löytääkseni uusia ajattelutapoja ja minulla on omat tarinani tarjota toisille että he voisivat löytää minun tapani ajatella, koska koen siitä olevan apua myös toisille niinkuin siitä on ollut apua itselleni. jaettua vertais tukea :) Minun on pitänyt pusertaa itseni kipujeni läpi, ymmärtämättömyyden kipujen, löytää ja tehdä omat elämän läksyni. Koen kulkevani vasta lapsen haparoivin askelin eteenpäin ymmärryksen polulla.

Tunnen tarinoideni henkilöiden tunteet kun he seikkailevat läpi koettelemuksien ja taisteluiden omien elämiensä. Olen jokainen kirjoittamani hahmo. Jokainen kirjoittamani sana sillä hetkellä.

Kävin siis vasta yhden tarinani läpi ja siinä käsittelin

Kuolemia: Veljen kuolemaa, syyllisyyden tunteita, kateutta, pettymyksiä, odotuksia, lapsen kuolemaa, syvää surua, menetystä, kipua, tuskaa, ymmärtämättömyyttä. Omaa kuolemaa, vanhan minuuden kuolemaa ja omaa uusiutumista, vahvistumista, omien voimien löytämistä, uhrautumista, alistumista. Vanhempien kuolemaa, yksinäisyyttä, orpoutta,

Tukahdutettua seksuaalisuutta, toiveita, rakkautta: ehdotonta rakkautta, ehdollistettua rakkautta, rakkaudettomuutta, omistamattomuutta, vapautta valita.

Vihaa, silmitöntä vihaa, hallittua vihaa, kärsimättömyyttä,

Pelkoa, pakenemista, vetäytymistä, suojautumista, ahdistusta, kauhua, turvaa, luottamusta, asioiden hautaamista ja tuomista päivän valoon, sitä kuinka totuus välillä koskee.

Alkoholismia, jonka itse nään yhtenä surun tukahduttamis keinona, koska se tuo fyysiseen kehoon hetkellisen tunteen, joka on sama kun ilon aiheuttama, kohtuudella nautittuna ja lopulta tuon tunteen haihduttua on uudelleen surullinen olo, koska alkoholi on vain hetken korvike ilon tunteelle, lopulta tunnetta pitäisi käsitellä ilman alkoholia ja itkeä itkut pois, kun tahtoo edetä elämässään ja kokea oikeaa iloa.

Asioiden kohtaamista silmästä silmään, faktoja, todellisuutta, hetkellisyyttä, menneisyyttä,

Synninpäästöä, armoa, anteeksi antoa, avunpyytämistä, näkökulmaa mitä toisissa ja omissa teoissa näkee ja miten toimii niiden pohjalta. Muistoja jotka ovat jääneet vaivaamaan ja muistoja, jotka antavat voimaa.

Ja kun tunnen tunteet tarinan hahmoina, on tullut monet itkut itkettyä, etsittyä ymmärrystä, koettu kaikenlaista laittamatta itsestäni fyysisesti ulos, henkisesti mielikuvituksessani olen ollut ihan pihalla :)  Ymmärrän että on iso harppaus on alkaa puhua näistä ihmisten kanssa, se on suuri parannus ihmiskunnalle, ymmärtää omaa ja toisten kärsimystä ja sitä mitä he kokevat omassa elämässään. Olen valmis itkemään yhdessä suruja ja murheita, olen valmis kohtaamaan kipua, olen valmis ottamaan uuden elämän vanhan tilalle ja kun se tarkoittaa kaikesta vanhasta luopumista niin olkoon niin, koska vanhasta elämästäni olen jo kaiken läpi käynyt ja minulla on paljon uutta löydettävää! Ja aijoin pureutua nyt täysin siemauksin rakkauteen, koska kävin tässä kirjastossa ja syliini pinoutui iso kasa kirjoja liittyen rakkauteen, alitajunta se tekee työtään. Annan sen ohjata nyt minua katsotaan mihin päädyn!

Olen nähnyt vasta pinta kosketuksen maailmasta ja sen kauneudesta, koko siitä avaruudesta millä maailma elää ja huomaan olevani vasta aivan alussa omassa elämässäni! 

Ja katsotaan tuleeko minusta rakastavasti halaava, ymmärtävästi kuunteleva, yhdessä itkevä parantaja :) Siinä minulla ammattia kerrakseen opittavaksi!

Minulle suru on irti päästämistä, takertumattomuutta, hyväksymistä asiat sellaisinaan kuin ne ovat ja luopumista rakkaasta ja arvokkaastakin kun on sen aika. Miksi kuulen väitteitä ettei saisi luopua? Minulle luopuminen on avannut uusia ovia elää. Mikä on kaikista arvokkainta ihmis elämässä? Rakkaus elää ja luopua kun on sen aika. Rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta. Samalla tavoin kuin luonto kasvaa ja kuolee, jotta voi kasvaa jälleen. Kuolema on luopumista ja tiedän tämän voin sanoa että luovutan elämäni kuoleman käsiin kun on sen aika, koska minä tiedän eläväni, jotta voin lopulta kuolla ja luopua olemassa olostani. Elämä on tasaisen ja epätasaisen vuorottelua, rakastamista ja rakkaudesta luopumista.

Entäs silloin kun on kasvanut rakkaudettomassa ilmapiirissä ja on ymmärtämättä rakkautta?

Mitä rakkaus on? Rakkaus on kokemus turvallisuudesta ja omasta arvosta ja halusta nähdä vaivaa toisen eteen -> läsnä oloa toisen kanssa. Tarvitaan siis itsekuria ja kykyä luopua asioista ja tämä taas että elämässä on arvojärjestys ja luottamus omaan voimaan ja kykyyn.

Kun kokee itsensä rakkaudettomaksi on voimatta luottaa itseensä ja tästä syystä sijoittaa itsensä arvojärjestyksessä viimeisiksi, näkymättömiksi ja vaikuttamattomiksi, olemattomiksi.

Tämän takia olen itse alkanut opetella rakkautta ja rakkauden tunnustamista lähimmäisimmilleni, he tarvitsevat minun rakkauttani niinkuin minä heidän rakkauttaan, täydennämme kaikki toisiamme.

Kummalla sinä ruokit rakkaudella vai rakkaudettomuudella? Minä olen ymmärtänyt että minun on otettava vastuu omasta hyvin voinnistani ja tehdä muille hyvää, koska tekemättä itse mitään, odottamalla olen antanut vastuun kaikille muille omasta hyvin voinnistani ja tulen pettymään ja tuomitsemaan, syyttämään jne. Kun muut ovat olleet toteuttamatta sitä mitä tahdoin, sitä mistä minun itseni on kannettava vastuu. Ymmärrän sen nyt.

Huomaan että olen ollut pitkään tasainen aika kuollut oman elämäni suhteen ja olen päättänyt saada siihen hieman kaaosta aikaan, olemalla intohimoinen, antamalla sattumien kuljettaa, antamalla päähän pistoksilleni aikaa :) ja niille joilla on jo sattunut ja tapahtunut suosittelen hieman rauhoittumaan ja katsomaan omaa itseä omaa menneisyyttä, sitä mihin on menossa, näkemään oman arvojärjestyksen, luopumaan ehkä jostain? Käsittelemään surua ja sen aiheita.

Mitä otat vastaan ja mitä itse annat vasta lahjaksi?

Suku kysymys?

Minun sukuni, mistä minä oikein tulen? Kuka minä olen? Millaisen merkityksen jätänkään sukuni ketjuun. Elämään? Mistä tulee esi-isäni, keitä he oikein olivat? Keitä tulee minun jälkeeni? Mikä on sukulinjani? Mitä minulle mahdollistettiin? Mitä minä mahdollistan tuleville sukupolville? Mitä minä säilytän? Millaiset opit tahdon antaa? Mitä kaikkea minä voinkaan tehdä? Mitä kaikkea voinkaan auttaa kokemaan? Miksi se olisinkin minä joka pystyy muuttamaan kaiken? Kuinka se olisin minä? Mitä minä tekisin? Kuinka muuttuisin? Mitä se minulta vaatisi? Uskon että pystyn siihen? Parantamaan asioita? Pystyisinköhän? Luotanhan itseeni?
Arvostanhan itseäni ja toisia että tahdon meille kaikille parempaa? Kaikkihan ovat sen arvoisia? Muutos parempaan? Se on minun tehtäväni? Auttaa ihmisiä auttamaan itseään? Kohtaamaan omat ongelmansa?
Löydetään yhdessä ratkaisut? Näkemään omat ongelmat? Mitkä ovat minun ongelmani? Osaanko auttaa itse itseäni? kuinka opetan sitä toisille? kun itsekkin olen vasta alkanut harjoittelemaan itseni auttamista?
Mitä tahdon opettaa? Miksi muut kuuntelevat minua? Miksi muut eivät kuuntelisi? Mitä he tahtovat kuulla? Millaisia kysymyksiä heillä on? Mitä he tahtovat minusta? Kysynkö mitä he tahtovat itsestään? mitä tahdot itsestäsi? Kuka sinä tahdot olla? Mitä apua sinä siihen tarvitset? Kuka sitä voisi antaa? Kuka voisi opettaa sinua oppimaan niitä asioita ja mitä tahdot tehdä noilla saavutetuilla kyvyilläsi ja miksi? Onko sinulla jo vastaukset valmiina vai kysytkö kysymyksiä jotta ymmärtäisit kuinka sinun tulisi toimia? Minäkö itse teen valinnat? Miksi juuri minä? onhan tämä juuri minun elämäni? Olenko valinnut sen ihan itse? Onko se tuskallista? Helppoa? Kuinka toin itseni tähän kohtaan? Mitä tahdon nyt? Minkä polun valitsen? Minneppäin menen? Mikä on oikea suunta? Onko kaikki oikeita suuntia? Minkä valitsen ensimmäisenä? Miksi? Mihin se johtaa? Mitä siellä tapahtuu? Otanko oikean askeleen? Otanko ensimmäisen askeleen ja katsonko mihin se johtaa? Mihin olen matkalla? Otanko toisen? Juoksenko jo kohta? Vai hyppelenkö? Antaudunko elämän virran vietäväksi? Miksi? Mitä minä virrassa? Minne olen menossa? ohjaanko itseäni? Olenko menossa putoukseen? Olenko vesipisara muiden joukossa? Olenko edes olemassa? Mikä minusta tekee olevaisen? Mikä tekee ihmisen? Mikä ihminen oikeasti edes on? Mikä saa minut olemaan? ajattelenko vai olenko läsnä? onko minulla vain valinta? Olenko vain olento joka pystyy valitsemaan millainen on? Mikä olen kun olen ajattelematta? Olematon? Mitä tämä hetki on? olenko läsnä ollessani vain nyky hetkessä ajattelematta mitään? Voinko tehdä vain yhtä asiaa kerralla? Minkä valitsen ensimmäiseksi ja miksi? Miten minä päädyin siihen ratkaisuun ja miksi? Kuka opetti minut valitsemaan näin? Valitsinko itse oikeasti? Kuka minua ohjasi kun minua ohjattiin ja miksi? Mitä minä silläkin tiedolla teen? Miksi? Kuka on vastuussa minusta? Minä itse? Miksi? Mitä minä vastuullani? Näenkö itseni vuoksi vaivaa? Onko minulla itsekuria? Rakastanko minä itseäni? Kuinka minä rakastan? Mitkä ovat tavat rakastaa? Mitä minä rakastan? Rakastanko rakastamista vai rakkauden kohdetta ja rakastaako minua kukaan kun rakastan heitä? Miksi he ovat kertomatta sitä? Mikä heitä pelottaa? Mitä pelko on? Onko se vain tunne? Pakenemista? Mitä pitää paeta? Mikä tekee siitä niin pelottavan? Mitä se estää sinua tekemästä ja miksi? Mitä tahdot tehdä? Miksi olet tekemättä niin kuin tahdot? mikä rohkaisee sinua tekemään sen? Mikä tekee sinusta rohkeamman? Mikä saa sinut toimimaan? Mikä saa sinut tekemään ja miksi? Mitä tekeminen tekee sinulle? Sinä opit? Opitko tekemällä? Vai opettaako tekeminen oppimaan? Mikä on opetuksen ydin? Mitä teet oppimallasi? Kuinka hyödynnät sitä? Vai oletko hyödyntämättä ja miksi? Mikä sinussa ajattelee niin ja miksi? Kuinka voit ajatella olla olematta hyödyksi kenellekkään? Miksi? Mitä sinä siitä hyödyt? Oletko silloin hyödytön vai hyödyllinen? Tiedät vastauksen vai tiedätkö? Miksi olet kertomatta miksi? Mitä tulet tekemään elämälläsi? Miksi? Miksi ihmisillä on oltava ongelmia? oppiakseen ratkaisuja? Miksi? Mihin me tarvitsemme kaikki ratkaisut? tekeekö se helpompaa kaikesta? Kun tekee niin miksi? Miksi on oppia ikä kaikki? Mitä me teemme iällä? Laskeaksemme vuosia? Miksi? Kuollaksemme? Elääksemme jäljellä olevat? Eihän kukaan tiedä milloin kuolee? Vai tietääkö? Miksi kuollaan? miksi jonkun pitää poistua toisen tieltä? Olisiko kaikki muuten täyttä? Kun olisi millainen maailma silloin olisi?olisiko ilman kuolemaa, syntymää? tai Olisiko syntymää ilman kuolemaa? Kun ne olisivat olematta? Mitä olisi olemassa? Mitä olemassa oleminen tarkoittaa? Miksi? Kuka sen määritteli ja miksi? Miten tietoisia voimme ikinä olla olemassa olostamme? Mikä on tietoisuus ja mitä sillä teen? Miksi? Mitä minun tulee tietää elämästä? Miksi? Kuka sen määritteli? Mitä minä tahdon tietää elämästä? Miksi? Mitä minä silläkin tiedolla teen? Olisiko siis parasta unohtaa kaikki ja olla tietämätön? Onko tietämättömyys hyväksi? Jotta voi taas oppia? Mitä oppi tekee? Pitääkö minun kadottaa kaikki aina löytääkseni sen aina uudelleen? Onko se rasittavaa? Miksi? Mitä minä oikeasti teen? Mitä minun funktioni on? Mikä on minun elämäni tarkoitus? Mikä on tämän elämän yhtälö ja miksi? Millainen minusta on tullut? Laskenko elämäni laskua? Millaisia yhtälöitä se jo sisältää ja miksi? Mitä arvoja olen antanut asioille? Minäkö olen valinnut asioiden myönteisyyden tai kielteisyyden ja miksi? Mitä minä oikein lasken? Teenkö yli- vai alijäämää miksi? Kuka minut opetti laskemaan? Miksi he olivat kertomatta miten tunteita ja ajatuksia pitää laskea? Tietävätkö hekään edes? pitääkö laskea? Mikä on lopputulos? Miksi olemme olemassa? Miksi suvun pitää jatkua? Onko suvunjatkaminen niin tärkeää, kun on niin miksi? entä kun on olematta? Päättyykö suku? Mikä on päätös? Ja miksi? Onko se loppu? Onko loppu taas uuden alku? Ovatko kaikki siis yhtä, ja yksi kaikki?onko se kaikkeus? onko se yksi vai onko se nolla? Ympyrä pallo kaikki? Mitä kaikki on?  Yhtenäistä? Kaikki ovat yhteydessä kaikkeen vai ovatko? ollessaan kaikella on merkitystä ja onko sittenkään millään? Voiko kaikki olla merkityksetöntä ja vaan tapahtua? Vaikuttaako kaikki kaikkeen? Mistä minä sen tietäisin? Mitä minä voisin sille tehdä? Teenkö valinnan onko kaikella merkitystä vai on olematta? Entä kun olen tekemättä valintaa ja olen passiivinen? Mikä minä olen silloin? Valitsematon? Kuka minut valitsee ja miksi? Kun minut on valittu mikä silloin olen? vai olenko olematta silloinkin? Muuttuuko kaikki? Mikä aktivoi passiivisen aktiiviseksi? Myönteiseksi vai negatiiviseksi? jotka on vain saman asian toisia puolia? vai ovatko ne aivan eri asioita? onko passiivinen mitään tekemätön? Mitä se on? Mitä aktiivisuus ja tekeminen on? Mitä sillä saavutetaan? Lisää vettä myllyyn? Pyörimis liikkeen? Mitä pyörimis liike tuo? Paino voimaa? keskipako voimaa? Mitä se pakenee? Mitä paino on? Mitä massa on? Miksi se on jollakin asialla? mikä painoa tiivistää ja liikuttaa ja miksi? Mitä siltä tahdotaan? Mikä vetää asiaa kokoon, mitä siitä pakenee? Poistetaan. Onko se silloin liikettä laajenemista ja kutistumista?  mikä laajentaa ja mikä kutistaa ja mitä ja miksi? ja tuo laajeneminen ja kutistuminen synnyttävätkö ne juuri aaltoliikettä? Mitä aaltoliike siis on? kahden aineen vuorottaista liikettä toisissaan? Mikä siis on tyyntä ja suoraa? Kuolema? Vai elämä? välitila on liikkumaton? mikä se välitila on? Mikä pitää esimerkiksi veden ja ilman toisistaan erillään? Ovatko ne erillään? Ilmassahan on vesihöyryä ja maassakin on vettä ja ne ovat sekoittuneet? Miksi asiat ovat sekoittuneet? Mitä sekoittumisella hyödytään? luodaan uusia sekoituksia? Mitä uusilla sekoituksilla saadaan? Lisää uusia sekoituksia? lisää elämää? Mitä elämällä saadaan? tehtyä jotain? Mitä? mitä sinä sekoitat? Tulenko sen valitsemaan ihan itse omalla valintojeni kauhalla!? vai valitsenko mitään? Onko kaikki ennalta määrättyä? kun näin olisi niin miksi? Onko muuta varmempaa tai epävarmempaa kuin sekoittaminen, muuntuminen? Ihmiselämä
   

Kynttilän henki

Hiljennyn hetkeen, sydämeni on täynnä luottamusta ja toivoa. Meillä kaikilla on opittavaa lapsilta, he nimittäin osaavat olla omia itsejään. Joten kysynkin millaisista tavoista sinua palkittiin ja millä? Huomiolla? Ruualla? Millä sinut saatiin olemaan niin sanotusti aikuisten "kunnolla" ? Palkittiinko sinua hyvästä vai huonosta tavasta? Ja millä? Katsoin elokuvan Helen Kellerin elämästä ja se sai minut miettimään, mistä minua palkittiin? Millaisista teoista? Kuinka minut ehdollistettiin jollekkin ajatukselle niin etten minä edes tiennyt/ ymmärtänyt lapsena. Mietin näitä asioita ymmärtääkseni itseäni paremmin, ymmärtääkseni muita paremmin. Ymmärtääkseni vanhempiani. Mitä kehitystä on ruokittu ja sallittu kasvaa, mikä on jätetty pieneksi?

Outoa tässä on se että kun niin sanottu järki astuu kuvioihin lapsekkuus ja spontaanius katoavat, itsekkin melkein menetin elämän haluni yhdessä vaiheessa elämääni.
Kyllä olen ollut masentunut. Epätoivoinen, ahdistunut ja sanon älkää jääkö asianne kanssa yksin puhukaa ihmisten kanssa. Ymmärsin jossain vaiheessa etten saavuta ahdistuksellani/ masiksellani mitään, tein siinä vain itselleni itsepetosta.
Enkä nyt vähättele kenenkään kokemusta, koska kaikki tuntevat omalla opitulla tavallaan ja itse tein itseäni tunteettomaksi. Lapsena olin ollut mitä eloisin lapsi tai ainakin muistan kokemukset hyvin eloisina ja tunne herkkinä. Olen siis käynyt läpi tuon toisen ääripään tunteettomuuden ja välinpitämättömyyden, kun mikään on tuntumatta miltään, ainut mitä tunsin on kipu/ kauhu.

Kirjoitin tarinoita, koska näen tarinani kuvina ja voin kertoa että kävin läpi mitä hirveimpiä kuolemia henkilö hahmojen kautta, murhasin itse itseäni kerta toisensa jälkeen ja se oli ainut asia jota tunsin. Kipua koska halusin elää, kipua koska halusin kuolla. Kumpi kipu voittaa?
Kumpaa ruokit? Kumpaa toiset ruokkivat? Vastasivatko nyt ihmiset, läheisesi oikeasti itse tähän kysymykseen vai vastasiko sinun aivosi sinun ja toisten puolesta?

Milloin on aika päästää irti illuusioista ja alkaa elää itse omaa elämää? Palapalalta.
Toden näköisesti itse olen kärsinyt eroahdistuksesta koska kiinnyin asioihin ja ihmisiin ja eläimiin todella vahvasti. Kaipasin läsnä oloa, hetkessä elämistä, huomioimista, itsenä olemista. Kun olin nuori, olin ujo ja uudet asiat pelottivat minua, välillä tämänkin ikäisenä. Minä olin oppinut pelkäämään todella hyvin :) ja osaan elää sen kanssa ja tiedän mitä olen läpi käynyt.

Ymmärrän hyvin kun tuntuu että on yksin asioiden kanssa vaikkei olisikaan, oman päänsä sisällä asioiden hautominen tuottaa vain aika pommeja, jotka ruokkivat itse itseään. Siksi on hyvä laajentaa ajattelua, puhua perheen kanssa/ ystävän jonkun läheisen tai terapeutin ja  uskoa siihen että toinen pystyy ymmärtämään ongelmasi ja antamaan tukea. Kysymys on lopulta siitä oletko valmis auttamaan itse itseäsi.

Ymmärrän hyvin sisäistä pahaa oloa ja siksi kerronkin että onneksi olen pelkuri enkä tehnyt itselleni mitään fyysisesti, henkistä kiusaamista suoritti aivoissani useampikin menneisyyden kaiku, jotka olivat vielä käsittelemättä ja hyväksymättä omaan menneisyyteen. Asiat olivat vain tyrkätty aivojen perälle jossa ne kummittelivat päivästä päivään viikosta toiseen jne. Ne olivat salaisuuksia, jotain minkä pitäisin itselläni, vain itselläni, kuinka voisin alentua olemaan heikko ja kertomaan nöyryyttävimmät kokemukseni toisille?

Meistä jokainen on heikko, ja nyt tajuan omat heikkouden tunteen kokemukseni ovat olleet aika hauskojakin kun olen niitä käsitellyt. Heikkouden myöntäminen tekee meistä inhimillisempiä, avun pyytäminen on vahvuutta ymmärtää olevansa itse liian heikko käsittelemään omia kokemuksiaan. Ja se on omien voimien arviointia, pyyntö auttaa pois umpikujasta johon on joutunut. Ohjata takaisinpäin. Ohjata löytämään uusi suunta!

Uusi suunta? Minne se vie? Olen tarvinnut hiljentymistä ja elämän arvon ymmärtämistä, rakkautta, anteeksi antoa ja voimaa. Vapautta.

Rakkaus on ollut asia, joka on pitänyt minua hengissä, rakkauteni on etsinyt muotoaan ilmetä elämässäni.
Se on pyrkinyt koko ajan pintaan ja huomaan lukiessani vanhoja tekstejäni että olen pyrkinyt piilottamaan rakkauden ja silti se on pulpahdellut tavalla tai toisella esiin piiloista. Olen itse tiedostamatta itse unohtanut itseni ja tehnyt työn löytääkseni itseni jälleen.

Iloisinta tässä on että ymmärrykseni on laajentunut syvästi lukiessani, psykologien, filosofien ja ties mitä kirjoja ja olen alkanut ymmärtää kuinka käytän aivojani ja milloin aivoissani toimii niin sanottu haitta ohjelma tai viirus. Voisikin kysyä kuka tartutti aivoihini troijalaisen?

Olin pitkään vain palasia itsestäni, tyhjä päinen tyttö vain, enkä edes läsnä vaan omissa ajatuksissani. Olin lähes täysipäiväinen TV:n orja, täytin päätäni toisten ajatuksilla asioista ja tapahtumista todellisista ja fantasioista. Eipä siis ihme että eksyin pois omasta elämästäni enkä tiennyt sitä kuka olen. Tv ja elokuvat ovat  nykyisin minulle vain työkalu saada itseni tuntemaan muuta, olemaan hetki joku muu kuin kuka olen, koska välillä tarvitaan irti ottoja elämästä.

Kaikella on aikansa ja minä kuljen omaa polkuani, tutkien omia ongelmiani, tahdon oppia niistä ja saavuttaa tietoisen mielen. Voitte sanoa minua vapaasti hulluksikin ja koska hullu voi vain hullun määritellä. Meistä jokainen on jonkin sortin hullu, riippuu siitä kuka asioitamme tarkastelee ja millä mitalla. Elämä on katsojastaan kiinni ja katsoja elämästään.

Siispä tässä 3 Toivettani kynttilän hengelle kaikkien puolesta:
1. Anna itsesi rakastaa 2. Puhu ihmisten kanssa vastavuoroisesti kommentoiden/ Kysellen 3. Hyväksy ihmiset sellaisina kuin he ovat ja päästä irti kuvitelmistasi, ne ovat vain kuvitelmia!


Lopetin itseni vakavana pitämisen, koska se sai minut happamaksi kuin vanhan maidon, kiitos ja hyviä elon hetkiä!

Runo Hetkessä

Hetkessä

Kaunis tuulen vire 

hyväilee poskiani, 

kietoen 

minut kirpeään aamuun.

Suuni on hiljaa 

ja ajatukseni ovat kadonneet, 

pidän käsissäni 

lämpöä huokuvaa kuppia, 

jota vasten sormeni puristuvat. 

Hengitän sisään, 

hengitän ulos,

hiljaa.

Olen kietoutunut huopaan 

ja katselen 

eteeni avautuvaa maisemaa: 

Upeaa 

purppuran väristä aurinkoa, 

joka nousee pilvien lomasta 

kuin taijottuna. 

Hetken kauneus 

se lumoaa minut, 

lumoaa ja viettelee kauneudellaan, 

sen elävä sointi, 

tuo hengitys. 

Rauhaisa ulappa, 

joka kätkeytyy yön usvaan 

ja taivaan kätketty kirkkaus, 

joka hetken näkyy 

ja hetkessä katoaa. 

Elämä on 

kuin liekki 

elävöivä, 

sydän hento 

säteilevä. 

Liekki polttaa päälle käyvää, 

kun lämpö nousee ylöspäin. 

Kynttilöitä, valoja 

jokainen on osallansa. 

Sytyttänyt vai sytyttämättä, 

miksi olla elämäänsä käyttämättä? 

Poltettu vai hajonnut, 

jälkiä jättämättä? 

Sainko jo ilmaa 

siipien alle, 

nousinko lämpöpatsaan 

avulla taivaalle? 

Olenko kotka 

joka nousee myrskyjen yli, 

onko toistenkin turvana 

lämmin avoin syli? 

Aurinko kirkas 

kanssasi valvon, 

päivät 

yhä uudelleen 

niihin katson. 

Käyn elämän kulkua etsien, 

löytäen, kadoten, 

uudelleen alusta alkaen.

Olen selittämättä, 

sillä aloin vasta ymmärtää, 

kuinka näenkään itse

elämää.

16.10.2014 - Salla

Millaista elämän teetä sinä keittelet?

Lähdin tämän illan ajatus omenana käsittelemään asioita, teen ääressä ja siinä tuumiessani totesin että Asiat ovat kuin teet, joita siis juodaan myös tekemistä! Sanaleikiksi meni

Päädyin tutkimaan Teetä wikipediasta kun tahdoin olla tarkempi teen tuotannosta. Joten tälläisiin ajattelun tuloksiin pääsin.

Teen kasvatuksesta ja käsittelystä: Parasta tulee nuorista versoista, minkä ikäisiä lehdet on? Siksikö lapsilla on niin hauskaa kun he ajattelevat aina uusia asioita ja tutkivat herkeämättä? Heillä on uusia asioita ja paljon tekemistä!

• Tee pensaat istutetaan käsityönä ja asiat istutetaan ajatus siemeninä ja käsitellään ajatusta.
• Teen lehdet poimitaan pensaista ja ne poimitaan käsin jotta ne pysyvät ehjinä, koska ihmissilmä näkee oikean katkaisukohdan. Ajatukset käsitellään uudestaan niiden kasvettua ja ne voidaan siirtää asiana uuteen kohtaan. Ja molemmissa ihminen on se joka lajittelee asiat. 
• Teen lehtiä poimitaan jokaisena päivänä, 5-10 päivän välein samasta pensaasta, sitten ne tarkastetaan ja viedään tehtaalle. Ajatuksia tulee jokapäivä ja ne tuntuvat noudattavan tiettyä kaavaa, sitten ajatukset voidaan tarkastaa ja viedä käytäntöön. 
• Tehtaalla teetä nuudutetaan, rullataan, hapetetaan, kuivataan ja lajitellaan (Lämmitetään, kuivataan, rikotaan, lämpötilaa ja kosteutta säädellään, jolloin väri, maku ja tuoksu tulevat esiin. Kuivataan, lajitellaan siivilöiden erikoot eri tarkoituksiin ja sekoitellaan useammasta laadusta jotta saadaan tasalaatuista,sitten ne menee maistatukseen ja kaikki nämä vaiheet on tehtävä tavalla jonka voi toistaa jotta laatu on samaa).   Ajatuksien pitää kuivaa kokoon että ne ymmärtää, yksin kertaistua. Ajatusta katseltava erinäkökulmista, jotta ymmärtää sen monet merkitykset säädellen tunteita ja tunteiden lämpötilaa, jotta saa asian maut, värit, tuoksut yms. muut esiin. Taas sitten yksinkertaistetaan. Sitten asiat lajitellaan siivilöiden ne eri käyttöön, sekoitellaan aijempien samojen ajatusten kanssa, jotta saadaan asiat tasalaatuisiksi. Sitten maistellaan ja kaikki vaiheet riippuen teestä/ ajatuksesta toistetaan samanlaisena, jotta laatu on samaa.
• Tärkeää on huolellisuus ja tarkkuus jokaisessa kohdassa. Kallein tee on parhaista osista tehty! mitkä on asioiden parhaat osat? Hyvät puolet? 

Teen juomisesta: Valmiita pusseja vai irto tavaraa? Irralliset pitää annostella toisaalta niitä voi sekoitella myös keskenään. Itse on se lajittelija, joka tekee sekoituksen mistä tykkää ja kerää asiat joista tekee elämän. Hienojakoisimmat teet on pussitettu, jotta ne pysyvät yhdessä. Ehkä hienoimmat asiat pysyvät mielessä, kun ne on tärkeimmät ja on suojattu itseen ja omaan sisimpään. Jaetut hienot asiat on elämän iloja. Teen juominen on iloa, kun sen tekee ystävän kanssa :) se on hetki jolloin ollaan yhdessä ja yhdessä olon hetket on tärkeitä. Oleminen on tärkeää.

• Vesi pikkuisen ennen kiehumista pois otettu, jolloin veteen jää happea ja tuo näin makuja paremmin esiin teessä, annetaan hautua niin teen kuin asioiden ajattelunkin. Asiat tarvitsee ilmaa väliin ja haudutus aika on tärkein liian pitkä aika voi tehdä teestä ja asioista kitkeriä ja sameita. ja liian lyhyessä ajassa maku on irtoamatta. 
• Hauduttaessa piristävä kofeiini irtoaa ensimmäisen minuutin aikana. Vähän sama asia asioissa, ensimmäisen minuutin kuluttua tietää kiinnostaako jokin vai on kiinnostamatta.
• Haudutus lämpötila tulee valita asioiden laadun mukaan. 
• Monien laatujen suhteen toinen uutos on vivahteikkain

Mitä se vesi on? ja kuka on se joka lämmittää? Itse on se vesi joka lämmittää itsensä, Ilolla rakkaudella, riemulla,  oppimisen halulla innolla. Mikä toimii kenellekkin, ne on elämän tunnevirtaa, elämiä jotka sekoittuvat toisiinsa ja sekoittavat toisiaan. Vedellä on monta muotoa!

Vielä hieman lajittelusta kun kaikella on paikkansa on tavarat ja ajatuksetkin helpompi löytää, koska asioiden löytäminen on helpompaa kun ne on lajiteltuina tiettyyn paikkaan.

Oppimisesta
Lapset tahtovat oppia, mitä sinä tahdot oppia, mitä olet valmis oppimaan? Minkä oppiminen innostaa sinua?
Opettaminen on vastavuoroista. Tulee hetket kun, opettaja ottaa oppilaan opetettavakseen ja toinen kun oppilas ottaa opettajan opettajakseen. Ja onkin välillä oikein opettavaista kysyä, oletko tänään opettaja vai oletko valmis oppimaan? Se on johtopaikan opettelua vuorotellen, niinkuin lintuauroissa. Opettaminen on auttamista ymmärtämään asioita ja niiden luonnetta. Kuka auttaa ja ketä? Kuka tukee ja ketä ja kuinka? Miksi? omasta vapaasta tahdostaan? Vapaasta tahdostaan auttaminen on mielestäni parasta oppimista elämästä koska juuri silloin  mielen tila on sellainen että elämä hymyilee ja saa tehdä omat valintansa aivan itse. Auttaminen, kuinka autan sinua? Millaista apua tarvitset? Mitkä ovat syyni auttaa toisia? Yksin kertaistan tämän itselleni. Tahdon oppia ihmisiltä mitä he tekevät ja miksi he tekevät mitä he tekevät. Tahdon herätellä itseäni, jotta näkisin paremmin asioiden suuremmat ja pienemmätkin merkitykset ehkä samalla toisetkin heräävät ymmärtämään ajattelun ja tekemisen saloja. Oppimaan itsestään ja elämästään. Opituista ajattelu malleista ja omasta avun tarpeestaan, siitä ketkä voivat olla niitä auttajia, joita ennen vain ole sattunut huomaamaankaan. Elämä on opettelemista, avun tarpeen ymmärtämistä, avun saamista ja avun ottamista vastaan sellaisena, kuin antaja sen voi antaa.

Vielä ajattelun ja olemisen tekemisen tärkeydestä ja liikkeestä.
Oleminen on hetkessä elämistä ja tekemistä  ja ajattelu on pysähtymistä ajattelemaan, kun ajattelet olet tutkimassa oman pääkoppasi tietokantaa tai toistamassa jotain muisti jälkesi kuvanauhaa.

Olemiseen: 

• Minkä tekeminen tekee sinulle pitkällä aikavälillä hyvää? Tee sitä! Esim. Liikunta -> Hyvä vointi, lihaksilla töitä ja käyttöä. 
• Minkä tekeminen tekee sinulle pitkällä aikavälillä huono? Lopeta se! Esim. Suklaalevyn syönti joka päivä -> Susta tulee lihava, mahdollisesti sairauksia jne.
• Keskity hengittämisen seuraamiseen se tuo sinut nykyhetkeen. 

Ajatteluun: 

• Ruokkiiko tämä ajatus hyvää oloa? Jatka ajatusta, tutki sitä, selvennä ja yksinkertaista sitä, suodata näkyviin itsellesi sydänsyy 
• Ruokkiiko tämä ajatus pahaa oloa? Miksi? Mikä siinä luo pahan olon? Tutki sitä löydä syy sen takana ja lopeta se lopulta, päästä se katoamaan. 
• Anna itsellesi aikaa olla itsesi ja ajatustesi kanssa/ Kun sinulla on paljon aikaa itsesi kanssa mene toisten luo jakamaan ajatuksia, löytämään uusia ja oppimaan elämää. Ole takertumatta (Kelaamatta asioita) anna niiden muhia alitajunnassa, huomioi kelaus sillä hetkellä kun se tulee, kelaukseksi ja anna sen kadota ajatus virtaan, kun tuntuu että se on katoamatta. Ryntää uusiin tilanteisiin/ Kuuntele musiikkia/ Siirry tekemiseen ja olemiseen.   
• Mihin ajatuksiesi huomio kiinnittyy hyvään vai huonoon? Miksi?

Ja näiden kahden vuorottainen tasapaino luo liikettä, voimaa ja lämpöä! Elämää! Ihminen on luotu liikkumaan!

Minä olen ja ajattelen, ne ovat yhdessä elämän molemmat puolet ja kun toinen on käytössä toinen on piilossa, ne ovat kolikon puolet ja yhdessä ne ovat yksi.

Ajatuksia, ajattelusta

Sinä olet täällä maailmassa itsesi takia. Olet oppimassa kuinka olla oma itsesi ja kuinka olla toisten seurassa.

Kaikilla on tunteet, tunnet ne itsesi kautta ja nuo tunteet voivat olla vääriäkin. Ne on ehkä nimetty väärin kokemuksena. Odotus arvon takia esim. toiset tuijottavat minua tai minä epäonnistun. Tuo odotus arvo, olettamus itsestä ja toisista on negatiivinen yleensä. Se voi olla myös nämä ihmiset uskovat ja luottavat minuun/ Nämä ihmiset antavat minun olla omaitseni/ Minä onnistun. Olen saman arvoinen kuin  kuka tahansa ja erilaisuuden tunne johtuu siitä että kaikki vain eivät vielä ole oppineet minkä arvoisia he ovat.

Annan teille kortin peluu esimerkin
Jakaja on todellinen, kortit jotka hän jakaa on todellisia, pelaajat on todellisia. Peli on olematta. Se on perustettu säännöille korttien arvoista. Kaikki kortit on samanlaisia ennekuin niihin isketään "Leima" peliä varten, joka tekee siitä jonkin arvoisen. Nuo leima arvot on lyöty sääntöjen mukaan joten päästään kysymykseen kuka keksi säännöt? Kuka on se joka määrittelee arvon?

Millä arvoilla sinä pelaat? tasa-arvolla vai eri arvolla. Myönnän että Peli on jännittävämpää eri arvoilla itsekkin korttia pelanneena. Toisaalta tasa-arvoisessa kaikki voittaa ja häviää samaan aikaan. Mitä sillä saavutetaan? Peli häviää. Kuka pelaa tuota peliä?

Minä olen mielummin pelaamatta, koska tahdon olla oppimassa elämästä ja olen oppinut että itsenään oleminen on tärkeää ja ilman odotuksia elämä on paljon mukavampaa, vapaampaa ja kulkee omalla painollaan. Ja kun minulla on odotuksia ne on mielummin myönteisiä. Kommunikointi on tärkeää, koska silloin ymmärtää toisiakin paremmin.

Olen hyvin pitkään ollut oman ajatus kelauksen vankina ja tajusin kuinka paljon olen kelannut noita samoja  tapahtumia päässäni. Vähän sama asia kuin tekisi samasta asiasta kopioita muistiin ja nuo kopiot ja kopion kopiot vain huononevat kopio kopiolta, kun tuota kelaus toimintaa jatkaa. Tekee kertakaikkisen huonoa muistijälkeä itselleen.

Olen itse vastuussa omista ajatuksistani ja siitä millä ruokin ajatuksiani. Olen oppinut päästämään suuresta joukosta pelkojani irti kun olen huomannut milloin kelattu huono filmi on alkanut pyöriä mielessä. Päästän irti, jätän takertumatta tuohon pätkään, se tulee se menee. Huomioin sen olemassa olon, lopetin vain takertumisen siihen. Sammutan filmin, enkä kelaa sitä. Sammutan koska tiedän jo käsitelleeni sen ja olen valmis unohtamaan ja aivoihini tulee näin tilaa ajatella muuta.

Olen vähättelemättä kenenkään kokemuksia, koska voin vain tietää mitä itsetunnen itseni kautta ja syvästi toivon että pystytte luopumaan noista teille ehkä haitaksikin asti olevista ajattelumalleista, koska silloin kun ajattelette noita ajatuksia elätte menneessä ettekä nykyisyydessä jossa vain voimme vaikuttaa.

Meistä jokainen vaikuttaa valinnoillaan maailmaan ja ihmisiin ympärillämme. Me itse valitsemme millaisia olemme. Ajatus: Että itse vaikuttaa ja tekee oman yhteisönsä hyväksi asioita on suuri harppaus näkemään suurempi kuva omalle toiminnalleen ja siihen mitä tekee. Välillä tulee tunne että näkee uusin silmin maailmaa, koska minäkin olen se mikä vaikuttaa lopputulokseen. Muutokseen.

Toivon että saatte vapautuksen odotuksien ajattelusta, uskomuksista ja että saatte ymmärryksen että odotus on vaatimus toiselta/itseltämme että jotain voi tapahtua. Kuka odottaa ja ketä? Aika on odotuttajan puolella.
Nuo odotuksien ehdot lukitsevat ja rajoittavat itseä ja elämää, omaa ja toisten. Kun noita lukkoja on paljon / tosipaljon tulee ahdistus, masennus ja toiminta kyvyttömyys, tekemättömyys ilman ulos pääsyä. Kuihtuminen joka johtaa kyvyttömyyteen tehdä omia valintoja joka taas tiputtaa oman arvontunnetta ja johtaa täydelliseen riippuvuuteen toisesta/toisista ja lukkiutuminen jatkuu kasvaen kasvamistaan isonevana noidan kehänä, joka ruokkii itse itseään. Nuo odotuksien "lupaukset" tarvitsevat luvan olla jotain. Kysyä lupaa saako tehdä jotain, joka johtaa taas alistumiseen toisen määräysvaltaan ja on näin jollain tapaa sokeasti totteleva ilman omia ajatuksia. Ja tämä vastakohta, joka alistaa toista on ylpistynyt vallankäyttäjä, joka kokee olevansa enemmän kuin ihminen, enemmän kuin tuo toinen ihminen. Ihmisiähän me kaikki ollaan.

Omakohtaisena kokemuksena kerron että olen hävennyt itseäni, minussa oli aina jotain vikaa enkä voinut tämän ajatuksen takia olla omaitseni vapaasti, ennenkuin ymmärsin oman arvoni ja sen että minä itse määrään sen mihin käytän energiani. Sen ettei minussa ole mitään vikaa. Saan olla omaitseni, toisten ajatuksista huolimatta. Minullakin on ajatukset ja ne ovat vain minun tämän hetkiset ajatukseni. Minä olen se joka löytää minun oman tieni ja tapani kulkea sillä. Mitkä ovat merkit joita seuraan? Minä olen yksilö yhteisössä ja niin olet sinäkin ja sillä on merkitystä mitä sinä teet! Sillä SINÄ olet juuri se ihminen joka voi muuttaa toisen ihmisen elämän täydellisesti, muuttaa hänen päivänsä paremmaksi.

Ja toivon että jatkatte elämän matkaa uudella ajatuksen tasolla!

Tarina kakasta! Kuinka vapauttavaa on olla oma itsensä!

On lämmin kesäinen päivä, olen siskoni kanssa kahdestaan lehmä aitauksessa, lehmät ovat isoja ja me olemme vielä pieniä lapsia. Tiedättekö millaisia lehmän läjät on? Maalla kasvaneista lapsista aivan upeita! Silloin kun kakka kuivuu auringossa ja siihen tulee sellainen kuiva, kovempi kuori ja sisältä löytyy pehmeä yllätys :)

Kuinka upeaa onkaan upottaa jalkansa, varpaansa, koko sydämestään huokuvalla ilolla tuohon ehtaan paskaan. Tuntea kuinka se pursuaa varpaiden väleistä, tuo ruskea kulta!
Riskinä noissa kakan tallomisissa on että kaatuu, nehän on tunnetusti liukkaita! Se saa sen tuntumaan vieläkin jännittävämmältä!

Vanhentunut kylmä kakka on kuivaa ja tuore suolen tuote lämpimin ja liukkain! Kakka on rehellisesti kakkaa! Kasvien ravinnetta, se on mitä se on. Ja kakan olomuoto on suolentoiminnan tuotos ja kuinka monta päivää ne on ollut luonnon olosuhteiden vaikutuksessa! Eli olomuotoon vaikuttaa se mistä tulet, mihin paikkaan satut tippumaan, aika, kuinka pitkään olet ollut siinä ja liikkuvat muutokset.

Minun tapauksessani, liikkuva muutos olin minä itse, riemusta tihkuva lapsi, joka tahtoi kokea kakan tunnun varpaissaan, levitin kakkaa kunnes niiden muoto katosi, välittämättä kakan hajusta, olomuodosta. Minulla oli tavoite kokea kakka omana itsenään kakkana ja tunsin iloa, riemua ja vapautta. Yhteistä riemua, koska teimme sitä yhdessä siskoni kanssa ja tuo kakka kokemus on jaksanut tuoda iloa päiviini, kun olen sitä muistellut.

Kakka on maamiehen kultaa, kakka on haju johon tottuu. Kakka on rakkaus, kakka on toimivaa suolentoimintaa, kakka on ulkomuoto ja vaatii ymmärrystä nähdä kakan elämää tuova voima! Kakka on kiertokulkua!

Rinnastan kakan nyt ihmisiin, ihmiset on kultaa, olemme maan rikkaus, ihmiset on rakkaus, ihmiset on yhteistoiminnan tulos. ihmiset on sellaisia kuin ovat ja tahdon kokea jokaisen ihmisen sellaisena kuin hän on. Omana itsenään, omassa olomuodossaan, koska tuotte minulle riemua, iloa, hyvää mieltä. Riskinä on että kaadun teihin ja siitä päästään omaan valintaani, nauranko asialle ja jatkan matkaa vai itkenkö?

Olen tehnyt molempia. Olen tehnyt molempia ihmisten ja kakkojen kanssa. Likaantuneena en ehkä täytä enää odotuksianne siististä ihmisestä, tiesittehän että vaatteet on vaihdettavissa, lika on pestävissä ja olen vapaa odotuksistanne. Olen vapaa olemaan omaitseni ja kuuntelemaan rehellisesti sydämeni ääntä. Ilman huolta että minun tarvitsisi täyttää teidän tavoitteet pitää minut puhtaana, minulla on omat tavoitteet, omat mittani joita käytän.

Voin nyt sanoa tämän riemuisin mielin, iloisin mielin. Tahdon likaantua, tahdon heittäytyä hetkeen, ottaa osaa hauskan pitoon. Tahdon sanoa että likaantuminen on toisinaan hyväksi koska silloin ymmärtää puhtauden merkityksen.

Minä rakastan likaantua, teidän lämmöstänne, suloisista yllätyksistänne, siitä kaikesta mitä olette kokeneet! Kakka niinkuin ihmisetkin on kaikki yleismaailmallisia, meitä on joka puolella. Kakan kaikki ymmärtää ja siksi se on hyvä esimerkki. Ja toivon että ihmiset ymmärtää paremmin toisiaan ja pyydän kaikkia kylmiä kakkoja olemaan huumorin tajuisia ja ymmärtämään että teillä on olomuodon muutos tehtävänä, ellette tahdo olla iloisen lapsen lennättämiä kuin frisbee.

Elämä on reagointia olosuhteiden muutoksiin, lisäämistä ja vähentämistä aivan kuin kukkien kastelu. Kuumina päivinä enemmän vettä ja pilvisinä kylminä vähemmän vettä. Ja jokainen meistä kasvattaa itseään, ihmistä.
Ja se mitä keskityt itsessäsi kehittämään kehittyy. Syy seuraus suhteen takia! Syyt: On samaan suuntaan kulkevia asioita. Seuraukset on tekoja syiden pohjalta. Itse olemme muutos itsessämme ja lähetämme sitä viestiä koko maailmalle. Itse tahdon tehdä hyviä ihmisiä, joilla on hyvä olla, joten tahdon lähettää sellaista viestiä.

Siksi opiskelen tällä hetkellä omaa elämää ja ihmissuhteita ja tutkimus kohteeni on vapaus olla oma itsensä yksilönä tässä yhteisössä.

Oleminen ja tekeminen

Tällä viikolla olen lukenut ja pohtinut olemista ja tekemistä, sekä vapautta.

Siispä alkuun annan teille pohdittavaa: Odotukset itseä ja toista kohtaan. Minut on kasvatettu niin että vastustan odotuksia, huomasin sen lukiessani kirjaa avoinna halulle (Mark Epstein). Tässä selitys omin sanoin kirjasta:
Kun vanhemmat ovat kasvattaneet lapsensa, niin että he eivät koe olevansa jo sitä mitä ovat, vaan heitä on kohdeltu enemmän esineinä, kuin yksilöinä. Silloin lapsi kokee huomion, että siihen liittyy suuri määrä odotuksia ja nuo odotukset ovat taakka. Paine, jota vastaan haarniskoidutaan, suojaudutaan, joka taas vie energiaa todella paljon. Eikä lapsi tiedä enää kuka on tai mitä tahtoo. He tuntevat vain kiukkua, siitä että heitä on kohdeltu kuin esinettä. He ovat onttoja ja tuo vale minuuden haarniska on luotu vain, jotta lapsi pärjäisi noiden odotusten tai hylkäämisen tunteiden kanssa.
Sana tarkka lainaus "Panin toisen käden nyrkkiin ja toisen käden sen ympärille ja nostin kädet laman eteen. Suljettu nyrkki oli kuin haarniskaan sonnustautunut lapsi ja sitä ympäröivä käsi oli vanhempien odotukset"

Joten mitä oikein on odotukset? Ne ovat odottamista, odottamista jotain tapahtumista, painetta jota kasataan toisen niskaan.  Mitä on olla vapaa? olla ilman odotuksia

Tämän kaiken inspiroimana kirjoitin:

Odotukset

Lopeta odottaminen,
se on parasta, mitä voit tehdä
itsellesi ja toisille

Anna vapaus heille.
Anna vapaus itsellesi
Anna vapaus valita itse!
Valita mitä tahtovat,
miten tahtovat tehdä.
Anna Vapaus!
Vapaus odotuksista,
silloin kaikki tulee muuttumaan

Päästä irti,
vapaus tiputtaa
kaikki vastustukset.
Höllentää otteen tekemiseen
ja silloin
juuri silloin
pystyy kasvamaan.
Kasvamaan omaa tahtia,
vapaasti
vapaasti tekemään sen
minkä tahtoo
sen minkä tuntee
pystyvänsä tekemään

päästä irti
anna vain tapahtua
ilman odotuksia
itseltä tai toisilta
anna vapaus, valita itse
odottamatta mitään
anna vain olla
omaitsensä
odottamatta mitään.

Luin kirjan: Pelko, vapaudu pelosta tietoisella läsnäololla (Thich Nhat Hanh) suosittelen kaikille luettavatksi!
Tietoisesta läsnä olosta päädyin miettimään mitä vapaus on ja se taas vei pohtimaan olemista ja tekemistä
Tässä tulos:

Vapaus on olla omaitsensä, nyt ja tässä. Elää tätä hetkeä odotuksettomasti. Vapauteni on olla olemassa, Vapauteni on valita. Kahlehtimattomuus on vapautta, vapaus on rajatonta, määräämätöntä, pakottamatonta, jolloin voi tulla ja mennä kuin tahtoo. Vapaus on avattua, avointa, sulkematonta.
Vapaudesta valita: Pitämisen vapaus, luopumisen vapaus, käyttämisen vapaus, käyttämättömyyden vapaus, jatkumisen vapaus, jatkamattomuuden vapaus. Valinta luo yhden asian molemmat puolet ja ne voivat tulla myös yhdessäkin.

Oleminen ja tekeminen:
- Oleminen on olemassa oloa, läsnäoloa. Oloa jolla viestittää toisille olotilaa, joten mitä viestitän? millainen on olotilani viesti?
- Tekeminen on työskentelyä, valitsemista mihin asioihin vaikuttaa, tekeminen on valmistamista tai purkamista, rakentamista palapalalta. Tekeminen on sitä mitä huomioi, se mihin keskittyy ja kohdistaa voimansa. Kuva unelma, jota kohti työskentelee. Halu. - Joten mihin kiinität huomiosi?

Tässä vain pintaraapaisu ajatuksista mitä nuo kirjat herättivät omassa ajattelussani.

Itsehillintää ja elämän hallintaa

Estot: Ihmiset kokoavat itselleen estoja, kieltoja, pystymättömyyttä pienentäen omia mahdollisuuksiaan estämällä itseään toimimasta, kieltämällä ettei saa tehdä. Rajaten koko ajan itseään pienempään ja pienempään tilaan. Kunnes on ihan estynyt ja luultavimmin, ahdistunut ja peloissaan.
Jotkin säännöt, kiellot on syytä pitää ettei vahingoita itseään tai muita. Oman turvallisuutensa takia, esim. Tuli on kuumaa, älä laita kättäsi tuleen. Sellaisia joihin jo tervejärkikin sanoo ettei niin kannata tehdä. Toisaalta kun ymmärrät vaaran ja osaat hallita sitä, voit harjoittaa Esim. Tulen nielentää, tulen puhallusta.

Estottomuus on avoimuutta asioille ja tekemiselle, niiden kohtaamista sellaisena kuin ne tulevat. Menneisyyden hyväksymistä, että se on tapahtunut, eletty se oli sellaista kuin oli. Eikä sitä tässä hetkessä enää muuteta, sillä on merkitys otitko opiksi kokemuksesta, muutit käyttäytymistäsi sen asian suhteen.
Avoimuutta juuri tapahtuvalle hetkelle, tämän hetken kokemukselle. Avoimuus tulevalle, kaikille vaihtoehdoille jotka on käytettävissä.

Itsehillintää osoittaa se, että valitsee noista vaihtoehdoista juuri sen, jolla kokee olevan itselleen eniten hyötyä, siihen suuntaan jonne on menossa, päämäärään jota tavoittelee. Tämä tasapainottelu, punnitseminen käydään toiminta tapojen ja toiminnan välillä riittääkö ne tavoitteen saavuttamiseen. Kumpaa painotat enemmän laatua vai määrää? Nopeutta vai hitautta?...

Elämän hallintaa on: Pysyä itseään kehittäen, suunnassa kohti omia tavoitteita, elämässä tapahtuvista mullistuksista huolimatta, keskittyä yhteen tavoitteeseen kerrallaan, toimia säännöllisesti. Tuo tavoitteeseen pääsemisen tulosvastuullisuus on minusta itsestä kiinni. Siitä kuinka paljon olen valmis panostamaan itsestään, ajastaan, osaamisestaan tuohon tekemiseen. Toimintaan keskittyminen ja voimien keskittäminen hallitusti toiminnan kohteeseen ja tarkoitukseen, jolloin ajatus ja keho tekevät samaa asiaa yhtenäisenä kehona ja mielenä, sopusoinnussa itsesi kanssa. Esimerkkinä tästä karatessa kun lyödään tiiliä murskaksi paljaalla kädellä. He harjoittelevat hallitusti tekniikkaa, kohdistaen voiman tiettyyn kohteeseen.

Jokainen meistä kehittäköön itseään, itseään varten ja kun samalla muutkin saavat siitä itselleen jotain hyvää: On hieno asia.

Tälläisiä sanan selityksiä

Rakkaus

Kirjoitan itselleni käsin kirjaa rakastamistani asioista. Sellaista mukavaa piirtely hommaa ja tekstausta. 

All you need is love! Runoilijana uskon rakkauteen, Taiteilijana uskoon, rakkauteen, vapauteen ja totuuteen. Rakkaus on kaikista suurin. Rakkauteen tarvitaan kumppani. Toinen olento. Rakkaus on antamista ja saamista, vastaan ottamista, Rakkaus on kemiaa. Rakkaus on koko valtainen tunne. Rakkaus on tehdä rakastamiaan asioita rakkaudella. Kaikki rakkaudella tehty on hyvin tehtyä. Rakastaminen on lahja, joka annetaan omasta tahdosta. Parhain asia, jonka voi oppia on rakastaa ja tulla rakastetuksi. Huomioi huomiosi, huomioi rakkautesi. Anna arvoa. Rakasta itseäsi. Mene peilin eteen ja kerro miksi rakastat itseäsi niin paljon, mikä sinussa on kaunista, hyvää, onnellista, iloista. Mistä olet kiitollinen, itsessäsi. Entä toisissa, luonnossa koko maailmassa? 

Tällä hetkellä olen kiitollinen elämästäni, siitä että aurinko pilkistelee tuolta pilvien takaa. Siitä kuinka jokainen auringon säde osuu minuun ja lämmittää minua kullaten ihoni. Kuinka musiikki hivelee korviani ja saa jalkani svengaamaan musiikin tahtiin. Siitä kuinka fiilistelen tässä penkillä kirjoittaessani.  

Tiesithän että tarvitsen sinua, että voin osoittaa rakkauttani, rakastan teitä lukijat. Rakastan monia ihmisiä. Ketkä ovat sinun rakkautesi arvoisia? Ketä todella rakastat? Keneltä saat rakkautta? Mitä rakkaus sinulle merkitsee? Rakkaus on rakastamisen arvoinen. Rakkauden tunnustus: Minä rakastan Maailmaa juuri sellaisena kuin se on. Juuri tänään, juuri tällä hetkellä. Vain tässä hetkessä pystyn osoittamaan rakkauttani muille, itsellenikin. Lempeästi hymyilemällä maailmalle, kuinka se onkaan niin hyvä paikka olla. 

Rakkaus on ja elää jokaisessa solussa, se on valoa, se on happea, se nostaa minut ilmaan. Keventää askeleeni. Se vie minut siihen tilaan, jossa koen todella eläväni. Rakkaus on huuto kuiskauksen muodossa, rakastava sellainen. Se on kokomaailman laajuinen, jokainen meistä rakastaa edes jotain. 

Minä pidän rakastamisesta niin paljon! että minua ei haittaa vaikken saisikaan vastarakkautta, koska koen että rakastamalla toista hän saa ainakin jotain ja minä hyvän olon siitä että pystyn rakastamaan häntäkin. Kaikilla ei vain ole rakastamiseen motivoitunut hetki samaan aikaan. Joten sinnikkäästi rakastaen saa asioita muuttumaan. Molempien rakastaessa toisiaan, elämä on paljon helpompaa, koska silloin itsesi lisäksi toinenkin on hyväksynyt sinut sellaisena kuin olet, kaikkine puolinesi ja rakastaa sinua! Ehdotonta rakkautta.

Rakastaminen ehdoitta on parasta rakastamista.

Rakastamisen teot, niitä kukin tutkikoon omalla kohdallaan, omalla kohdallani ne ovat läheisyyttä, iloa, hymyä, koskettamista, halauksia, intohimoa... Rakkaus on se tunne tekeminen josta tulee paras olo. Rakkaus ei erottele rakkaus yhdistää asioita. Rakkaus yhdistää ihmisiä, elämiä. Rakkaus kunnioittaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Rakkaus on ymmärtäväinen. Rakkaus on ja pysyy. Tarvitsemme rakkautta ja siellä missä on rakkautta on toivoa. Rakkaus on onnellinen siitä mitä jo on. Rakkaus malttaa kärsivällisyydellään, koska on ymmärtäväinen ja luo ympärilleen vapauden olla oma itsemme. Rakkaus kohtaa asiat lempeästi, pehmeästi tavoittaen loukkaamatta. Rakkaus löytää sopivat tavat ilmiintyä elämässä. Rakkaus on tasa-arvoista, rakkaus on kaikkien etu. Rakkaus unohtaa vastoinkäymiset ja antaa anteeksi. Rakkaus iloitsee totuudesta, vaikka se satuttaisikin hetken. Rakkaus uskoo hyvään, uskoo sinuun, toivoo parasta kaikille. Rakkaus on tärkeintä mitä voimme oppia. 

Kun emme ole rakkauden tilassa, rakkaus tuntuu olevan ällö makeaa, siirappista, sitä on yksinkertaisesti liikaa ja tahdomme rakkauden hyvin pieninä annoksina. Kun olemme rakkauden tilassa pystymme samaistumaan ja olemaan onnellinen toisten puolesta siitä mitä heillä jo on. Kahden välisestä rakkaudesta.  

Rakkaus on mielentila ottaa vastaan omaa elämää iloiten sen hetkistä. 

Jokainen meistä on rakkauden arvoinen ja meillä jokaisella on omat tapamme rakastaa toisiamme! Tunnista omasi, tunnista rakkautesi olet sen arvoinen! Rakasta!

Ikkunan pesuun rakastuminen

Syksynvärit ovat rakkauteni

Rakastan kastetta hämähäkin kudelmissa

Aito oikea oma itsensä

Lupasin vuoden alussa itselleni että olen oma itseni. Ainut lupaus jonka tein. Tuon lupauksen voima on yllättänyt minut monet kerrat tänä vuonna. Tänäänkin. Tuo syvin sisin olemuksemme, omatuntomme ääni. Vapaa minämme.
Tämän viikon aikana olen keskittynyt omaan Self-talk:iini eli omaan puheeseen itselleni, siihen kuuluisaan enkeliin ja piruun takaraivossa. Tätä tein siksi, jotta ymmärrän teenkö itseni kanssa yhteistyötä vai riitelenkö jo itsenikin kanssa. Huomasin siellä olevan kiusaajan ja kiusaamisesta jo kirjoitinkin, siellä on myös kannustaja, joka auttaa minua parempiin suorituksiin ja löytämään vahvuuteni. Kehittymään suorituksissani. Iloinen hymyilijä, joka muistaa loihtia hymyn minun kasvoilleni ja antaa minun nauttia hiljaisuudesta. Tuntea ykseyttä maailmaa kohtaan ja olla harmoniassa luonnon ja elävien olentojen kanssa. Kiusaaja sai oloni menemään huomattavasti huonommaksi, soimasi minua. Vähätteli ja oli ilkeä.
Ja ai miten ihanaa olen itse luonut nuo kaikki ajatus muistijäljet, jotka toistavat noita sanoja aivoissani, jokainen tunteella vastattu reaktio tuohon ääneen on luonut muisti jälkeä vahvemmaksi ja tuonut juuri sitä oloa voimakkaammin itsessäni esiin, koska mitä voimakkaampi muistijälki sitä vähemmällä välittäjä aineella se aktivoituu. Ihanaa. Joten unohtamaan ja käyttämättä jättämään niitä ikäviä muisti jälkiä, jotta aivot, surkastuttaisivat juuri ne muisti yhteydet. Käyttämättömät nimittäin unohtuvat.

Lupasin olla oma itseni, tunnustan en todellakaan ollut sitä ennen lupausta. Ehkä vain silloin tällöin. Olin miellyttäjä, liian kiltti, pistin muut itseni edelle, en antanut arvoa itselleni.... Kohtelin itseäni todella huonosti. Koska en ymmärtänyt itse itseäni, sitä millaisen kasvatuksen olin saanut, Kuka olen? Millaisista kokemuksista elämäni oli tähän mennessä koostunut. Joten aloitin pitämään itse itselleni terapiaa, minulle se on omien tuntojen läpikäymistä kirjoittamisen muodossa. Niiden tulkitsemista, esim. kuukauden kuluttua, viikon riippuen aiheesta ja että tahdonko käsitellä niitä millä aikavälillä. Tiedän kun ajatusten antaa hautua mielessä ja niitä pyörittelee rakentavasti, keskustelee ehkä jonkun kanssa ja antaa niiden muotoutua ja yhdistyä toisiin ajatuksiin niin elämäänsä alkaa ymmärtää palapalalta enemmän. Luen paljon kirjoja, jotta saan uusia ajatuksia vanhojen tilalle.

Itselle Ilo on elämän paras asenne ja rakastaminen on tärkeintä, olen harjoitellut tuntemaan kaikkia tunteita käymään niitä läpi. Löytämään sen mitä mikin tunne juuri minulle merkitsee. Antamaan itseni juuri sellaisena kuin olen, vastaan ottamaan muut sellaisina kuin he ovat. En vielä ilmaise itseäni aina kuin tahdon, harjoittelen sitä säännöllisesti. Ymmärrän minulla olleen patoutunutta vihaa ja ymmärsin etten ole tähän mennessä ymmärtänyt vihan merkitystä. Sen rakentavaa ilmaisua, en yksin kertaisesti ole käsitellyt vihaani, ottanut vastuuta vihantunteesta. Pyydänkin anteeksi kaikilta niiltä joita olen joskus loukannut ajattelemattomuuttani. Koska vihaisina hillitsemättöminä tulee sanottua kaikenlaista ikävää ja huomaan olevani vihainen Diiva aina kuin minulla on nälkä. Joten olen ymmärtänyt että minun tulee täyttää perustarpeeni, jotta olen kunnolla. Tai sitten se on vaatinut suurta itsekontrollia, joka taas sekin on vienyt todella paljon energiaa vihan lisäksi. Ja kaiken tuon takia olen tuntenut voimattomuutta.

Tykkäsin Edmund Bournen omien oikeuksien luettelosta käydessäni lukemassa useampaa aiheesta olevaa sivustoa ja imin tietoa kuin kuiva taulusieni vettä. Vihasta pääsin jämäkkyyteen, jossa on kysymys neuvotteluista ja rajanvedoista omien ja muiden tarpeiden välillä. Ja Jämäkkyyden perustana ajatus, että jokaisen oikeudet ja tarpeet ovat yhtä arvokkaita. Jokainen elämä on tärkeä. Elämisen arvoinen.

Olen alkanut arvostamaan elämää paljon enemmän, ja kun kohtaan kuolemaa, silloin ymmärrän ja muistan oman elämäni ihmeen ja elämän rajallisuuden tässä kehossa. Intiaanien tavoin tänään on hyvä päivä kuolla ja tänään on vielä parempi päivä elää. Koska elämä on ihme, lahja joka on annettu meille koettavaksi ja elettäväksi. Siksi aina välillä ihmettelenkin miksi pidättelen itseäni ja pidän kiinni vanhoista tottumuksistani joista minulle ei ole enää mitään hyötyä. Sitä tuttua ja turvallista? Entä kun elämäänsä ei enää käytä? Unohtaako silloin itsensä. Katoaa olemattomiin. Unohditko itsesi, unohtivatko muutkin sinut. Olitko vain haalea kummitus, varjoissa? Siltä se aina välillä tuntui olla jotain mitä ei oikeasti ollut. Ikävältä, unohdetulta, yksinäiseltä, saamattomalta, arvottomalta. Olemattomalta. Ei kivalta, Se syö itseä sisältäpäin, tuntuu kuin olisi pelkkä tyhjä kuori vailla mieltä. Aivoton olento. Elävä kuollut, Zombi.

On lohduttavaa ajatella että on aivan pohjalla ja sieltä suunta on vain ylöspäin, ei ole enää mitään hävittävää mistään asiasta. Nouseminen ja itsensä löytäminen, itseensä uskominen, itsensä rakastaminen, muiden rakastaminen. Luottaminen, Asioiden todellisen olemuksen näkeminen, perspektiivien löytäminen ja asioiden katselu useammalta kantilta. Itsensä hyväksyminen itsenään, sellaisena kuin on juuri tällä hetkellä. Suunnan valinta, mihin on menossa ja miksi? Kysymyksien esittäminen itselle, uteliaisuus ymmärtää itseään ja elämää. Hyväksyä että muutos vie aikaa, sen ettei kaikkiin mieltä askarruttaviin asioihin saa heti vastausta ja että niiden eteen on tehtävä työtä. Ainakin välillä. Oltava itselleen rehellinen, omalle omatunnolleen ja tehdä oman tunnon äänenmukaan. Ollen vastuussa omasta elämästään. Löytää oman elämän valopilkku, pitää niistä asioista kiinni mitkä tuovat hyvän olon. Kohdata oman itsensä ja epävarmuutensa, löytää sisimpänsä voima.
Antaa itsensä sellaisena kuin oikeasti on niin muutkin ovat omia itsejään sinulle. Löysin oman arvoni, oman uskoni ja luottamukseni, oman itseni ja mitä elämä tuokaan tullessaan olen valmis säätämään oman lamppuni loistamaan pimeydessä yhä uudestaan.
Tämän lampun säätämis esimerkin sain lahjana unessani, alitajunnalta. Voimakkaan vaikuttimen joka sanoi minulle tuttuna ihmishahmona lempeästi  säädä se uudelleen! itseni ensin sanottua se sammui.

Vahvuus on itsemme sisäistä valoa ymmärtää kuka oikeasti on ja miksi?  Olla itsensä jämptisti ja ilolla, rauhalla ja rakkaudella, katsoen totuutta suoraan silmiin ja vapautua olemaan omaitsensä.

Punaista kynsilakkaa ja ajatusten kierrätystä!

Punaista kynsilakkaa, sellaista tämä kirjoittaminen välillä on näkyvää, erottuu joukosta. Kirjoittajana tarkkailen paljon asioita, silmäni ovat koko ajan liikkeellä tutkimassa pintoja, muotoja, värejä kaikkea, jotta saan teksteihin sisältöä. Luen myös paljon ja minusta on tullut oikea lukutoukka kahden vuoden aikana. Sulatan yleensä kahta kirjaa samanaikaisesti. Toinen on yleensä itsensä kehittämiseen, hyvään elämään ohjaava kirja ja toinen fantasiaa, faktaa, kaikkea mikä kiinnostaa. Sekoitan sanoja aivojeni alitajunnassa ja kevään paras oivallukseni oli, NYT, sen syksyllä tajuttuani on EPÄTÄYDELLISET ONNISTUMISET!
Minusta kun oli hirveää että voin epäonnistua täydellisesti, näin se ainakin tuntui. Ja tykkään katsella sanoja ja niiden vastakohtia. Päädyin Epätäydellisiin onnistumisiin. Ne innoittivat minua olemaan avoimempi, koska Epätäydelliset onnistumiset ovat onnistumisia rakentavasti ja meistä jokainen pystyy nauttimaan tuosta sangen mukavasta tavasta, koska silloin olemme inhimillisiä. Täydellisintähän on epätäydellisyys!

Olen todellakin epätäydellisen onnistuva juoksija, etsin vielä itselleni juoksemisen rytmiä. Sellaista jossa muistan hengittää. Ystäväni kanssa olemme ottaneet nyt tavaksi torstaina lenkillä käymisen ja minusta se on oikein loistava idea, liikutaan yhdessä ja voi vaihtaa samalla kuulumiset ja nauttia luonnosta, kaupungista ja ympäristöstä täysin siemauksin. Suosittelen tätä peffan nostamista ylös tuolista, koska säännöllisyys vie kehitystä eteenpäin. Säännöllisyys on jatkuvaa toimintaa, eikä päästä taantumaan. Joten kaikille onkin hyvä kysymys: Mitä he tekevät säännöllisesti, mitä sinä teet säännöllisesti?  Tätä säännöllisyyttä pohtiessani päädyin lauantaina Kodinhoito aiheeseen ja tulin tuumanneeksi että Kotia pitää hoitaa säännöllisesti, jotta siellä on siistiä ja minulle luontevin tapa on siivota kerranviikossa, toisaalta pieninä tekoina jokapäivä se olisi paljon tehokkaampaa. Vein pahveja kierrätykseen ja siinä pohtiessani päädyin myös siihen tulokseen että itsensä kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä, koska keho jossa olemme on henkinen kotimme. ja Kehommekin tarvitsee kodinhoitoa. Ja tämä ajatus polku taas jatkui ja päädyin ajattelemaan yhteistyöstä. Että yhteistyö itsensä kanssa tarkoittaa itsensä kannustamista eteenpäin, koska juoksiessa tarvitsen kannustamista itseni liikkeellä pitämiseen > Vielä tuon mäen päälle, kyllä sinä jaksat. Yhteistyössähän on todellakin voimaa! Joten tahdon käyttää sitä. Yhteistyö ja liikkuminen tai aivan minkä uuden asian kanssa tai vanhan asian kanssa onkaan niin yhteistyössä itsensä kanssa voi saada muutoksen aikaan.

Välillä tarvitaan show-meininkiä herättämään nukkuvia ajatuksia ja tunteita, koska välillä olemme juurtuneet niin kovin arkeemme että emme muista muuta.  Ja tämä itsensä herättely pitäisi tehdä sen takia että näkisimme, onko meillä turhaa taakka tehtävänämme, joka ei kehitä meitä ihmisenä eteenpäin. Oivallus tuosta voi jo aukaista silmiä. Mista jokaisella meistä on oikeus löytää oma potentiaalimme, asia jossa olemme parempia kuin muut. Aina löytyy suurempi kala vedestä kuin me, mikä siis estää meitä kasvamasta suuremmiksi kuin se. Ette tiedäkkään mitä kaikkea voikaan yksi ajatus kumuloida! Millainen vaikutus sillä on yhteen ihmiseen ja millainen vaikutus tuolla yhdellä on muihin! ja entä niillä toisilla taas muihin.

Saamme jokainen sanoja jotain kautta ajatuksiimme, ja sanat sopivassa suhteessa säännöllisesti kasvattavat ajatuksiamme ja ajatuksemme kasvattaa MEITÄ! Sanojen hajauttaminen ja säännöllistäminen on tärkeää koska liikaa sanoja on yhtä kuin kakkaa! Sanat on ajatusten kakkaa! Kakka on maamiehen kultaa ja kakka on ravinne! Siis ihan osuvasti sanottu että jauhaa paskaa. Mikä siis tarkoittaa että unohti säännöstellä. Toisaalta kun se `Paskan jauhaminen` Sanojen kääntely on kompostimaista, rakentavaa niin saadaan multaa pitkällä aikavälillä missä itsen on helpompi kasvaa. Joka tarkoittaa että kakkaa pidetään itsellä tuottamassa lämpöä, annetaan sen hajota mullaksi. Päästään taas säännöstelyyn, koska Liikaan kakkaan tukahtuu, pitäkää suutanne hiljemmalla ja löytäkää kuuntelu niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

Sanon tämän kaikella rakkaudella ajatus kakkoineni. MENNÄÄN takaisin kodinhoitoon sieltähän meidän pitää viedä pois liat, ruuan jämät, rikkimenneet asiat. Syömme ja kakkaamme! tulisi siis huomioida kuinka kierrätämme asiat. Muuten ummettaa, lihomme, kuihdumme, katoamme kokonaan kakan alle. Siivoaminenkin on helpompaa, kun kaikkea ei täytä tavarat, jolloin taas joudumme liikuttamaan itseämme enemmän. Meidät on opetettu kuluttamaan, imemään kuin imurit, kuka meidät tyhjentää, jollemme me itse?
Ja siksi olisin sitä mieltä että meidän olisi aika oppia kierrättämään kunnolla, Luonto tekee sen puiden lehdille, meidän kuolleille ruumiille, kaikelle maatuvalle. Kiertävälle asialle. Entä luomamme hitaasti maatuvat asiat?

Aloittaisin säännöstelyllä ja kierrättämällä, koska me pystymme muokkaamaan esimerkiksi muovia. Miksi sitä ei kierrätetä kunnolla ainakaan täällä meillä päin. Saamme sillä koko maailman umpeen! En vielä tiedä millaisen shown pitäisi tapahtua, jotta ihmiset heräisivät ymmärtämään mitä muovi tai kuluttaminen tarkoittaa. Lopulta kuluminen saa asiat loppumaan, koska sitä ei ole säännöllistetty terveen tuottamisen ehdoin, jolloin Pystyy uusiutumaan. Ostamista, tuotantoa, myymistä pitäisi säännöstellä raaka-aineiden luonnollisen kierron kautta ja mahdollisen kierrätyksen kautta. Kohdistaa tuotteet oikeasti tarvitseville, eikä vain hetken mielijohteesta haluaan seuraaville, joiden silmiä ei ole vielä avattu ajattelemaan omilla aivoillaan. ja Tässä pääsen takaisin itseeni ja epätäydelliseen onnistumiseen. Koska en ole itsekkään täydellinen, vaikka pyrinkin kierrättämään jätteeni, kun se on mahdollista. Me olemme se muutos, jonka tahdomme nähdä, kun teemme pieniä asioita ja saamme muutkin ymmärtämään mihin olemme menossa ja miksi. Löytämään sydänsyymme omaan toimintaamme. Maailma on meidän yhteinen kotimme ja tahtoisin että yhdessä voimme siivota sen kuntoon, olemme mielestäni sotkeneet tarpeeksi. Aloitan siivoamalla kotini ja kierrättämällä.

ME OLEMME OMAT SANAMME JA PÄÄTÄMME ITSE OLEMMEKO RAVINNE, JOKA RAVITSEE VAI KAKKA JOKA HAUTAA ALLEEN!

Nauramisen aamu!

Oletko nauranut sydämesi kyllyydestä? Milloin teit sen viimeksi? Kokeile
Itse elämöin juuri tänään. Päätin eilen että tänään on iloinen päivä ja tänään heräsin kuudelta. Avasin silmäni ja näin aivan ihanan sinitaivaan jolle oli maalattu muutamia harsomaisia pilviä. Ikkunastani avautuva näkymä näytti niin taululta. Aloin lukemaan Tulku Thondupin kirjaa Rajaton paraneminen, meditaatioharjoituksia mielen ja kehon parantamiseksi. Tykkään lukea kirjaa aamulla herättyäni, sillä saan aivoni aktivoiduksi käyntiin. Tänään tapahtui niin että luin noin parisen kymmentä sivua mahallani maaten sängyllä, sitten keskityin tuntemukseen pakaroissani, väreitä, kylmänväreitä minullahan on paksut collarihousut jalassa, mitä ihmettä. Sitten ymmärsin ajattelevani takapuolen väreitä en voinut kuin nauraa, nauru jatkui jatkumistaan, yltyen entisestään kun lähdin liikkeelle ja katsoin itseäni peilistä. Nauroin katketakseni kippurassa, nauraminen vain jatkui naurun yllyttämänä. Yritin rauhoitella itseäni, se sai minut päästämään hassuja ääniä ja nauramaan kovemmin. Saavat pahan naapurit erilaisen aamuherätyksen, itsekkin heräisin mielummin äänekkääseen nauruun seinän toiselta puolelta. Ellen heräisi itsekseni. Naurun puuska ravisteli koko voimallaan, nyt on saatava aamupalaa. Valmistan kaurapuuroa, nauran kuin hullu tiedemies valmistamassa kemiallista koettaan, onnistuminen ja Iloisuus, WAU hetken hiljaisuus! Nauru tulee takaisin, nauru koettelee naurulihaksia! Hikoilen kuin saunassa, Tarjoilija! kaurapuurossani on hius! Sanon itselleni löytäessäni yllätyksen annokseni pohjalta. Huomaan kuinka vaarallista on syödä ja nauraa samaan aikaan. Kaurapuuromöykky ei enää pysy, suussani se on pakko pullauttaa takaisin lautaselle! Nauru tulee aaltoina ja pienikin hassu ääni tai juttu tuntuu laukaisevan naurun ja sitä helpottaa vain se että kaikki tuntuu hassulle. Väliin tulee kylmänväreitä. Olen vain tunteessa että paraspäivä ikinä!  Aivan ihanan naurukasta päivää juuri sinulle! Naura sinäkin! Löydä tänään hymysi ellet nauruasi!

Rakkaudella kaikille kiusaajille ja kiusatuille

Minä kestän lyönnit, kestätkö sinä olla lyömättä? Pystytkö rakastamaan minua, sillä minä pystyn rakastamaan sinua. Lyöminen henkisesti tai fyysisesti on kiusaamista. Sanat, jotka pureutuu toisen mieleen voivat olla pahempia kuin fyysinen väkivalta, ne muistaa vuosienkin jälkeen vanhoilla päivillään.

Minä olen kiusattu.
Tartun kiusaajan käteen, estän hänen sanansa, voimme tehdä niin, jotta voimme kertoa että on toinenkin tie. Useita vaihtoehtoja toteuttaa itseään ja tulla huomatuksi, parempia kuin lyödä. Uskon syvästi että jokainen lyönti, paha sana tekee haavoja ja jättää arpia ihmisen itsetuntoon. Enkä enää salli itseäni lyötävän, sillä tahdon kertoa kuinka minua tulisi rakastaa ja huomioida toisin.

Halauksin, kehuin, hymyin, myönteisin sanoin...
Aloita hymyilemällä minulle, sitä minä haluan ja tahdon. Puhu minulle, kyllä minä kuuntelen sinua kun tarvitset sitä ja silloin voisitko olla kaatamatta kaikkea pahaa oloasi päälleni ja pysyä seurassani, kanssani, etten jäisi yksin juuri sinun pahan olosi kanssa. Koska tahdon myös kuulla mitä rakastat, mistä tulee hyvä olo ja mikä saa sinut iloiseksi. Tahdon jakaa kanssasi asioita, omat iloni, suruni ja pahan oloni. Tahdon että tiedät etten minäkään kestä kaikkea, minäkin olen ihminen.

Tahdon  että ymmärrät vastavuoroisuuden.Tiedän että antaessaan antaa ja toiset saavat ja vastaan ottavat. Juuri sinun lahjasi. Sanasi: sen minkä päästät suustasi ja mitä koko kehollasi viestit. Sinulla on valta valita onko ajatus noiden sanojen pohjalla kaunis vai ruma.

 Ja Tiedä tämä, että kun saan olla omaitseni, silloin pystyn vastaan ottamaan hyvää ja huonoa suodattaen asiat ja löytäen asian ytimen. Kun olen täynnä hyvää, täynnä iloa, naurua, rakkautta, riemua, silloin pystyn löytämään tuon ytimen, viisauden siemenen, joka siihen pahaan oloon oli kätkettynä ja pystyn antamaan omastani ja saamaan sinunkin olosi paremmaksi. Entä silloin kun saan pahaa pahan lisäksi? Silloin olen allapäin, mahdollisesti vihainen, ajatukset eivät toimi ja kaikki tuntuu menevän pieleen. Ne on ne päivät jolloin ei tahtoisi nousta sängystä. Niinä päivinä tarvitsee eniten hyvää. Halauksen, jonkun sanomaan sanat: Olet tärkeä minulle juuri tuollaisena kuin olet. Aikaa olla oman itsensä kanssa, yksin. Aikaa hengähtää, ajatella. Ladata akkuja olemalla omaitsensä, kävelemällä, purkaa paha olo pois. Ajatella alitajuisesti, päästä takaisin hetkeen, hengittää. Työstää se jotenkin ulos itsestä, kirjoittaa paperille, keskustella jonkun kanssa. Työstää asia itselle sulatettavaan muotoon.

Keskustelulla tarkoitan tilannetta, jossa puhutaan ja kuunnellaan vuorotellen, muuten se on vain asioiden kaatamista toisen päälle. Kerron tämän sinulle, jotta ymmärrät miltä minusta tuntuu ja siksi toivon että löydät myötätuntosi ja tapoja rakastaa minuakin. Kaikkia meitä ihmisiä.

Muutoksesi vaatii oman aikansa, vaatii sen että jokin sisäisessä ajattelussasi, toiminnassasi ja sanoissasi muuttuu. Kuuntelisit, kyselisit mitä toisilla on sanottavanaan. Oppisit heiltä jotain koska ehjäksi ihmiseksi kasvaa vain ehjien ihmisten kanssa.

Meissä kaikissa asuu kiusaaja, kiusaaja joka kiusaa meitä itseämme, kun emme anna itsellemme muuta tapaa, muotoa toteuttaa itseämme. Minä olen kiusattu ja olen myös kiusaaja. Joten sanon vielä tämän Rakkaudella kaikille kiusaajille ja kiusatuille,

Kyllä teitä rakastetaan, antakaa rakkauden löytää teille sopiva muoto toteuttaa itseänne. Antakaa myötätunnon ja yhteistyön kulkea kanssanne ja parantaa haavat. Tulette silloin huomatuiksi.