Sumua

 Mitä tiedätte siitä,

Mikä valvottaa öisin,

Niistä haamuista,

 jotka unen sumuun piiloutuvat.

Niistä mielen johteista,

 jotka valkoisena varjona

Peittävät mielen,

mutteivat tule esiin.

Tulevaisuuden kuvista 

jotka häviävät näkyvistä, 

Aivan kuin ne pitäisi 

löytää jälleen

Haamuista, 

jotka sumuun hautautuvat

En nää eteeni 

kuin muutaman askeleen

Kuitenkin tiedän

 kaiken olevan siellä,

Aistini on hyödytön,

aivan kuin minusta 

olisi tullut sokea kaikelle

Herättyäni yöllä, 

aivan kun kykynyni 

nukkua olisi viety, 

Lepään sängyllä, 

aivan kuin odottaisin 

asioiden selkiytyvän,

mieleni juoksee lujaa,

ja kaatuu sillä 

en ole oppinut 

juoksemaan pimeydessä

Nään vain seuraavan askeleen 

ja kuljen sen,

 en voi tietää 

minne askeleet vie 

kun on niin sumuista

Löydänkö perille, 

tutun tien kuljen leikiten,

mutta uudella hiipii epävarmuus,

Löydänkö itseni jyrkänteen reunalta 

vai juurelta, 

vahdin askeleitani

Muutakaan en voi,

Kun mieli on täynnä 

valkeaa sumua

Ja lopulta koittaa

 yöstäkin aamunkoi

Tuo selkeys, kun elämää 

tarpeeksi puntaroi

Ikävä ennen ikävää

Hitaasti hämärtyvässä illassa,

ikävää itkevän kyyneleet,

sydäntä särkevä hiljaisuus,

kun lähdön hetki koittaa

Halaus jonka lohduttomuus

uppoaa kyyneleinä olkapäälle

Hiljainen kuiskaus asiasta

 jota muut eivät saa kuulla

Ikävä, joka tarttuu kiinni

ennenkuin on lähdetty

muttei se poista vääjäämätöntä

lähtöä, eroa, 

kyyneleitä silmäripsissä

lohduttomuutta, joka jää

kytemään sydämeen

Sillä matka välillämme

 on liian pitkä

ja haluaisin olla luonasi

sillä rakastan sinua

ja olet minulle tärkeä

silti jokainen hetki 

erillään tekee,

 jälleen näkemisistä

suloisempia ja

ajasta jonka vietämme

tarkoituksellisempaa

ja upeampaa,

Odotan innolla 

näkeväni sinut jälleen.

Elämän tuli

 

Kukaan meistä ei ymmärrä,

ennenkuin jokin loppuu,

kuinka tärkeitä, 

jotkin asiat ovat.

Sydämen tärkeitä,

eloon herättäjiä,

Ja vain olemalla 

ja tekemällä 

heille tärkeää työtä

omana itsenään

opettajana.

Musiikki jonka kuulen

liittyy kuoroon

lasten lauluun,

menneisyyteen

Ja siltikin se

pieni kipinä 

joka silloin sytytettiin

Palaa yhä.

Se ei sammunut 

se vain pysyy.

Laulu ja musiikki💗

Jotain joka tekee,

elämästä helpompaa elää

Kiitos opetuksesta

kaikkien vuosien varrella

Muistot säilyy 

jokaisessa sytytetyssä

liekissä, 

Vaikka yhden tuikun

liekki onkin sammunut.

Jätit rakkauden musiikkiin

Jokaisen tuikun sydämeen,

jotta he voivat valaista 

maailmaa pimeydessä.

---------

Jätän saatteeksi, joululaulun,

 koska olin se pieni liekki kerran

Ja se syttyi eräänä jouluna ymmärtämään

kuinka kaunista musiikki on, 

ehkä juuri silloin

 kun toinen kynttilä sytytti 

tulen toiseen kynttilään...

Pieni liekki

Pieni liekki tänään syttyy talven synkkään pimeyteen,

pieni liekki valon antaa, toivon tuikkeen sydämeen.

Pieni liekki ympärilleen hiljaa hehkuu lämpöä.

Pieni liekki meille kertoo: Jumala on lähellä.

Pieni liekki viestin antaa: syntyy lapsi viaton.

Pieni liekki syttyy sinne, missä Jeesus Kristus on.

Pieni liekki pimeydessä nyt voi olla jokainen,

pieni liekki, joka kantaa valon luokse kaikkien.

Pimeydessä

 Kadut ovat täynnä lehtiä, 

ne soljuvat tuulessa virtana, 

havisevana, rahisevana pyörteenä, 

joka pyyhkii yönselkää hengityksen tahtiin

Kävelen, pelkkänä pimeänä olentona,

varjoista varjoihin ja pimeyteen,

kuka minut haluaisikaan nähdä?

----------------

Ps. Nyt ois hyvä aika ettii 

ja laittaa heijastimia takkeihin,

 pimenee jo! 

Ja autoilijat haluis 

nähdä sut 

kun ylität tietä!

Anna aikaa

 Anna aikaa, 

Kului hetki, kului toinen,

Et nähnyt mitään, 

olen niin erilainen,

Kului hetki kolmas, kului neljäs

Etkä edelleenkään nähnyt mitään

Olen niin erilainen

Kului hetki viides ja kului kuudes

Nähnyt et mitään, mutta minä tunsin.

Kului hetki seitsemäs, sekä kahdeksas

Luulen sinun nähneen jo jotain pohdin

Kului yhdeksäs hetki ja kymmeneskin perään

Siitä kysyä en vielä tohdi

Jatkui hetket yhdestoista, kahdestoista,

Käännyin aurinkoa kohti, 

et edelleenkään nähnyt mitään...

Jatkui tätä vielä monen monta hetkeä,

kunnes käännyin takaisin sinua kohti,

olimmeko sittenkään niin erilaiset?

Minäkään en nähnyt, 

että olimme niin samanlaiset.

Halla purki, kaikki kauniit ajatukset,

Repi maahan mahtavatkin.

Nähdään ensi kesänä, 

kuiskasit hiljaa, 

Mehän olemme monivuotista 

elämän viljaa

Aloitetaan uudelleen alusta,

Ollaan vain hetki ensin hiljaa.

Hetki

Syksyn aurinko repaleisena pälyilee, 

mustien hahtuvien seasta.

Luoden palean varjon sänkyni laidalle, 

kuin kultaisen udun, 

kuiskauksen joka vielä viipyilee, 

mutta minä hetkenä hyvänsä häviten.

Tuo kalpea kultainen hetken häivähdys,

teit sielustani jälleen rikkaamman,

tallettamalla herkän hetken, 

niin häviävän, 

kuin jokainen hetki 

oikeastaan on. 

Kiitos, että osaan arvostaa 

Elämää jälleen enemmän!

 

Rikki

 

Rikki, mut ei menetetty

Ääriviivat piirtyivät uudestaan 

ja hymy hajosi, kiroukseen

Särkyvän äänen alla.

Häivähdys epäonnea,

putoava keramiikka,

ja vasta havahtuminen 

tuhon ääniin,

Palaset, irronneet osaset

Ehjä ei ole enää, 

sirpaleiden säröttämä

kuvajainen vain näkyy

Rikki on, muttei menetetty

Osat löytyi ja uudeksi saa

muodon moisen

uuden omistaa

Luopuako vai korjata,

uudistaa uniikiksi,

elämää kokeneeksi

puristaa, ja aina 

vain paremmaksi

Ehjäksi rakastaa

 

Elämä

 

Sinussa on jotain niin kaunista

Tutkimatonta herkkyyttä,

Että valollasi  heität syrjään

huolet, 

joita olen kantanut liiankin pitkään

Huoleton rentoutesi,

piristää, 

kuin syksyn raikas aamu

Kuulas ja aurinkoinen

Sinitaivas suloinen,

kutsun sinua hymyillen.

Hellästi hipaisten

Vaikka elät 

jossain tuolla unelmissa

Niin 

Olet minulle täällä 

aina sydämessäin.

Lapsenmieltä

Sinussa on kotoisaa pullantuoksua, leppoisaa hyvämielisyyttä, iloa ja aurinkoa, kesän lapsekkuutta, hentoa viattomuutta, et sitä ehkä näe, mutta muista sinäkin olit lapsi joskus silloin.  Etsi sitä mieltä pimeimpinä päivinä ja hetkinä joina kaipaat irtiottoa, lapsekas mieli on aina suloisempi kun aikuisten tavat käsitellä murheitaan. Lapset itkevät hetken ja jatkavat matkaa, mikset sinäkin unohtaisi murjottajan naamaa ja löytäisi iloa ja tekemistä, myöskin päivistä pimeimmistä. Leipoa jotain, muistaa toista ja viedä tuliaisia, maistaa jotain muiston makoista. Kirmaa lapsuutesi hetkiin ja löydä se sinun mieltäsi lämmittänyt asia! 

Ps.Itselle ne oli yhdessä leivotut kanelipullat! Kiitos äidille ja siskoille, olitte ajatuksessa mukana ja erityiskiitos naapurille, joka leipoi kanssa ja laski tuoksun rappukäytävään!

Sateinen päivä

 

Kyyneleitä, en halua sinun itkevän, sillä silloin minuunkin koskee ja minäkin itken.

Kyyneleitä, kerään ne poskiltasi ja suljen sinut halaukseen. Annan olkapääni, johon voit upottaa murheesi

Kyyneleitä, tule tänne tarvitset läheisyyttä, lämpöä, turvaa ja sylin, johon käpertyä

Kyyneleitä, epätoivo kasvoillasi, murhe, kipu, tuska tunteissasi, syö katseella sydäntäni.

Kyyneleitä, mistä tuli pahamieli? Kuka sinua satutti? Mitä oikein tapahtui?

Kyyneleitä, tule tänne lähelle, voinko auttaa sinua jotenkin? En halua jättää sinua yksin, en kun sinuun koskee.

Kyyneleitä, tiedän miten pahalta voikaan tuntua, sydäntä särkevä lohduttomuus, ja tahdon valaa sinuun uutta toivoa, että nousee päivä uus

Kyyneleitä, tartun käteesi tiedän tunteesi, painan pääni sun päätäsi vasten.

Kyyneleitä, sä menet vihasta raivoon ja puhkut tulta ja laavaa, lopulta pakenet, etten näkisi sun sydämees tehtyä haavaa. Tulen perässäsi, annettuani hetken aikaa. Haluan antaa sulle tukeni, mutten osaa mitään taikaa.

Kyyneleitä, onnestako? Mikä ettei tämäkin on vaikeaa, tule tänne, tässä on nenäliina, kyllä tämä loppuu kohta tai uudestaan alkaa, olen tässä, hengitä, tämä on elämäsi parasta aikaa.

Kyyneleitä, hiljaisuudessa, ne putoilevat muistot, suudelma päälaelle, ne ovat enää vain muisto

Kyyneleitä, huojentuaksesi kaikesta paineesta, jota kehosi on kerännyt, silittelen olkaasi, ja hartiaasi, vieressäsi istuen

Kyyneleitä, minun takiani, anna anteeksi en todellakaan tarkoittanut loukata, kuinka voin hyvittää tekoni? 

Kyyneleitä, pettymyksiin, tule tänne itketään yhdessä, en anna sinun kantaa tuota mielenpainoa  yksin

Kyyneleitä, kuoliko joku? Tule silti tänne, aivan sama, tarvitset halauksen oli asia mikä hyvänsä

Kyyneleitä, murskattiinko sydämesi, tule tänne, aika parantaa, ja antaa uusia suuntia, niitä unelmia ei ollut vielä tarkoitus toteuttaa, ei hänen kanssaan. Hän murkasi ajatuksen, jonka olit sydämeesi tallettanut, älä anna hänen murskata sinua, tai haavettasi, hän ei ehkä ollut se oikea sinulle. Jatka matkaa ja anna uusille mahdollisuuksille tilaa. Älä anna hänen vuodattaa sinusta enää kyyneleitä, hän ei ole kyyneleittesi arvoinen. Sanon tämän koska Rakastan sinua ja olen tukenasi. 

Kyyneleitä, minulla on aikaa kuunnella

Kyyneleitä, ne lähtee itkemällä, tule tänne haluan nähdä hymysi jälleen...

Sitoutua

Tule luokseni myrskysäällä

Pidän sinusta kiinni täällä,

On aina paikka mihin tulla

Sitoa kiinni 

ja vain olla

Kierrä köytesi,

Kun sinulla on vaikeaa

solmi solmusi 

voin sinua opastaa

Pääset kyllä irti,

irrota ja löysää köytesi,

seikkaile, palaa vapaasti

Elämän ulappa siintää eessä,

ei ole kahleita,

 vain pelkkä yhteen sidottu köysi,

 päästä irti ja olet vapaa

Muttet voi tietää olenko vapaa,

Kun seuraavalta matkalta palaat,

sillä muillakin on myrskyjä

Ja hekin hakeutuvat turvaan

sitoutuvat,

 toiset lähtevät toiset jäävät

Mitä maksaa varausmaksu?

Lupa, jolla vapaan paikan ansaitset

Onko satama, 

jossa jalkasi rantaan tavoitat

 oma vaiko vuokralla?

Tuo venepaikka, lähellä kotia?

Köydet murtuvat,

 aika vie niiltä voimat, 

elämän voima katkoo niitä

Ellei tule uusia asioita, 

jotka sitovat yhteen,

uusia köysiä, elämän vyyhteen.

Sido köytesi tai jätä hyvästit,

olen täällä pitämässä kiinni myrskysäällä

sinulla on vapaus, 

Edelleen pysähtyä täällä,

myöskin tyynellä säällä

Päivät

Tiedätkö sinä mikä oli kaunein noista päivistä? 

 Joka ikinen,

 jokainen yksi kukka kimppuun lisää. 

Ymmärräthän kuinka tärkeä

 juuri sinäkin olet toisille! 

Sitä ei sanota tarpeeksi usein, 

minä rakastan sinua, 

olet tärkeä minulle, 

olen kiitollinen 

että olet elämässäni, 

kiitos että olet siinä! 

Kiitos siitä kaikesta, 

jonka teet, 

ihanaa että minulla on sinut, 

olet upea juuri tuollaisena!

 Äläkä unohda rakastan sinua! 

Kiitos tästäkin päivästä! 

Nähdään huomenna!

Kanssasi

Päivät lomittuvat toisiinsa,

 ja vuodet vaihtuvat. 

Tiedänkö mitä on elää kanssasi, 

Tiedän kuka olet,

Minun on toisinaan ikävä,

Jotain vanhaa asiaa,

Sellaista jonka vain sinä muistat

Enkä tohdi sitä ääneen sanoa

Hyräilen hiljaa, kuulet sen

Muistat ja tulet luoksein

Kanssasi  

jatkamme iltaa.

Nostamme maljamme 

kaatuneille ja 

jatkamme juttelua hiljaa

Kanssasi 

on niin erilaista

Ymmärrät 

Ei tarvitse selittää kaikkea

Tiedät kuka olen

Kanssasi 

elämä on elämisen arvoista

Vaikka toisinaan 

sekin osaa yllättää

uusin kujein

Kanssasi

Mieleni lepää,

sydämeni herää

Tahdon vain olla

kanssasi tämänkin hetken

Ja noissa hetkissä elän.

Yhdessä

Yhdessä olemme vahvempia

Yhdessä olemme kauniimpia,

Yhdessä olemme toistemme tukena

 Yhdessä olemme suloisia

Ellemme aivan upeita

Pidän kädestäsi kiinni

Halaan enkä tahdo päästää irti

Siitä on niin kauan kun viimeksi näimme

Yhdessä

Teemme kaikkien elämistä kauniimmat

Tanssiaiset

Sointi on kuin tanssiaisten,

torvet soittavat,

vieraat astuvat sisään, 

kädet tarttuvat käsiin

ja pää painuu rintaa vasten

hentoiseen sävelmään

Kuin untuvaa

tanssi jatkuu hiljalleen,

alla oksiston

tanssisaleissa keimaillen.

Kauniit puvut 

kauniimpia toisistaan

Jokainen löytää jonkun 

Jotain joka yhdistää. 

Pari vaihtuu,

löytyy uusi, 

seuraava, seuraava,

 mutta kenen luo

lopuksi hakeudumme?

Kenen olkaan turvaudumme,

Kun tanssiaiset loppuvat 

ja koittaa päivä 

kenen vierellä jatkuu valssi

joutsenten tanssi

Olkaasi vasten 

saanko painaa pään?

Haittaako sinua jos

tähän loppu elämäksi jään?

Kasvoivat sammaleet,

 kukat ja jäkälät 

toistensa vierille 

jatkaen tuulessa tanssiaan

Toistaan koskien

vierellään hyväillen

toista hyvänäpitäen

Ystävä jonka 

kanssa kasvoin,

sinuun tukeudun,

sillä samoin

 olemme kasvaneet

jo tähän asti 

toisiamme tukeneet.

Niinkuin nuo jäkälät, 

kukat ja sammaleet.

Kuiskaus

 

Sivelen sinun kasvojasi

Saat minut hymyilemään 

Istun kiveykselle viereesi

Annan varpaitteni sukeltaa hiekkaan

Olen kaivannut sinua

On helppo hengittää

ja katsella taivaanrantaan

Olla vain tässä

Hymyillä

Kuunnellen kuiskausta

jonka maailma hetkessään antaa

Metsän sielu

Niin hento on metsän sielu,

olento tutkimaton,

ripaus salaisuutta, 

kukin kaunistautuu,

tuulena kuiskailee, 

sateena koskettaa.

Levollisena 

sieluja suojelee,

koskettaa 

sydämen kauneutta.

Ujona kaartelee,

sanoin sivelee

iltaan kietoo,

aamuun herättää

kasteena maljaksi täyttyy,

jokaisen matkaajansa 

kohdalle levähtää

kunnes tanssiin kääntyy

syksyn kukkaset

Hento musiikki soi ystävänä vierellä

luvaten autuaan unen rauhan 

kuin pilvien lipuva sointi taivaan meressä

Hengitän raskasta kulkuani, 

päivät ovat sumentaneet silmäni,

en muista enää sitä kauneutta 

jonka näin, mutta sydämeni muistaa

ja laulaa minulle näin

Pilvet  ja aurinko,

 lämmin kesä,

lintujen laulu,

muisto

rakas

hiljaisuus

syksy 

lumisade 

kosketus poskella

kauan kaivattu halaus

tanssi joka kantaa askeleet

puiden havina

veden pinnan väreily

lipuva aalto

menetettynä päästetty vapaaksi

palaa yhä  uudelleen rantaan

nuotion tuli

räiskyvät kipinät

lomittuvat sormet

yhä uudelleen soiva sävel

hengitys 

sydän joka soi

soittorasia

josta silmät eivät 

tohdi päästää irti.

siveltimen kosketus

hennon höyhenen tuulahdus

matka

pidä vielä kiinni

kirje

en edelleenkään tiedä

hyvästit

ja jälleen näkeminen

kaipaus

tuska

suru

menetys

uusipäivä

hengitä

askeleet vaipuvat lumeen

kirkkaat timantit pistävät

jokainen kylmempi toistaan

routa

ruhjoo

ja runtelee

kalpenee elämä

ystävänä kuolema

sivelee hiuksia

tuudittaen pimeälle tielle

jostain pilkahtaa 

jälleen lämpö

sulava tunne,  

kuuma polte 

herättää väsyneen

suudelma otsalle

keuhkot täyttyvät ilmalla

elämä säihkyy kastepisaroissa

uuden aamun auringossa

sisällä menneen talven kalvava tunne

haipuva kylmyys katoaa lopulta

vehreät lehdet

kukkien loisto

polut ja hiekkatiet

pilvet ja aurinko

lämmin kesä jälleen...

Hento musiikki soi ystävänä vierellä

luvaten autuaan unen rauhan 

kuin pilvien lipuva sointi taivaan meressä

taittaa syksyn kukkaset, talven uneen

ja keväällä sydän jälleen laulaa lauluaan