Mihin säännöllisesti tapahtuvat toimintomme vievät meitä? Tutustummeko uusiin ihmisiin, syvennämmekö tietouttamme vanhempiin ystäviimme ja löydämme puolen jota emme ole vielä nähneet. Onnistummeko elämän muutoksissa, tuleeko toiminnoista itsellemme hyvä olo,
muistammeko pysähtyä ja kuunnella kehoamme? Mitä toimintaa itse itsellemme suunnittelemme? Kyllä tiedämme onko keho mukana vai vastaan! Entä toisten suunnitelmat? Miten tasapaino säilyy toiminnan ja rentouttavan toiminnan välillä.
Omalla kohdallani
Kuinka fyysisesti raskaan työn jälkeen lepään ja rentoudun, kuinka ruokin kehoani että jaksan tehdä töitä, myös työn aikana!
Kuten ergonomia ja työtä helpottavat apuvälineet! Kuinka saan itselleni hyvän olon, työtä tehdessä ja vapaa-ajalla, kipulääkityksen käyttö on merkki siitä että jokin ei ole nyt kunnossa, joko ruokapuolen tai ergonomian, tai rasituksen kohdalla. Silloin tällöin ok, mutta alituisena tilana kielii siitä että mitoitukset eivät ole kohdallaan. Olen keskustellut useamman ystäväni kanssa työuupumuksesta, useamman alan ihmisen kanssa, itsekkin kerran tuohon tilaan ajaneena.
Se ei ole masennusta, se on kehon ylirasitusta, stressiä, joka jännittää ainakin omalla kohdallani lihakset kireiksi kuin viulunkieli. Huudoksi APUA Anna minun levätä, nukkua, rentoutua, hiljentyä, nauttia luonnosta, mitään miettimättä
Ja kun yhdellä elämän osa alueella on ylikuormitusta, joko pitäisi osata höllätä muilta tai katsoa, ja tutkia millaista rasitusta työ aiheuttaa, ja etsiä keinoja lievittää sitä.
Fyysisen kehon aiheuttama kipuilu aiheuttaa myös henkistä rasitusta, joka aiheuttaa myös äksyilyä, kiukkua, turhautumista, pahaamieltä, itkuisuutta, sellaisen räjähdys herkän olon, etenkin kun tätä ei tunnista. Myös monesti tuolloin samat ajatukset pyörivät päässä, jolloin olisi hyvä päästä puhumaan jonkun kanssa tai käsitellä asiaa, itsekseen ja tutkia ajatusrakenteitaan. Mutta voin sanoa ettei sitäkään aina näe ennenkuin jälkeenpäin.
Mikä on ajanut tilanteeseen.
Kaiken A ja O
Huolehdi, syömisestä, juomisesta ja unesta,
Pidä lepotaukoja työnlomassa, ajatukseton flow tila (itselläni silloin kun laulattaa)
Käy vessassa!
Hengitä syvään!
Rauhoita itsesi!
Tunnista tarve, tunnista tunne! Tunnista ajatusmalli!
Nukkumaan mennessä ja päivän aikanakin, onko minulla hyvä olla? Mikä aiheutti epämukavuutta? Pystynkö vaikuttamaan asiaan, vaikuta jos et unohda tai kirjoita paperille, päästä ulos mielestä ja siirrä syrjään.
Pidä itsestäsi hyvää huolta ja ole armollinen itsellesi, emme pysty tekemään kaikkea mitä haluaisimme, on sinun valintasi mitä haluat tehdä! Kuinka kevennät työ taakkaasi, tai perheessä tapahtuvia muutoksia, kuinka käsittelet tunteita, mitä haluat antaa muille, mutta annatko itsellesi! Mikä vaatimus taso sinulla on? Voitko antaa olla ja hieroa sopua, muuttaa omaa ajatustasi, muuttaa itseäsi.
Hyväksyä sen ettei mikään muuta maailmaa paremmin kuin rauhallisuus, läsnä olo, kiitos, kohteliaisuus, hyväksyminen, että tähän pisteeseen on tultu ja on aika vaihtaa suuntaa, keskittyä johonkin toiseen asiaan.
Etsiä sitä mikä on mielekästä siinä työssä jota teet, löytää ratkaisut haasteisiin, tarttua härkää sarvista, voittaa itsensä luottamus, pyytää apua, tarjota apua vain silloin kun on voimia siihen, toisaalta hyvät naurut tai itkut toisen kanssa voi olla juuri se stressin purkukeino jota on kaivannut mutta ei ole löytänyt.
Muistakaa hengittää ja päästää paha olo pois, etsikää vapaa-ajalla jotain voimaannuttavaa, oli se sitten hiljainen hetki elokuvaa katsellessa, kannustava viesti toiselle ja mahdollisesti itselle, pitkästä aikaa tavattu sukulainen tai muu tuttu, joka vetää sinut pois omasta tilanteesta. Kävely reissu tai penkillä istuminen linnunlaulua kuunnellen.
Jos omassa elämässä ei ole mitään mistä tuntisit iloa, löytyykö toisten elämistä, harjoita kiitollisuutta. Kerro toisille jos tarvitset halauksen tai apua muulla tavalla, olemme hyvin auttavaisia ihmisiä kun apua tarvitaan. Suurin osa vain ei ymmärrä että kaikista suuttuneimmat ja kiukustuneimmat ystävät, tutut, kanssa ihmiset saattavat olla vain tilanteessa jossa eivät ymmärrä tarvitsevansa apua.
Koska olotila jossa he ovat on jatkunut niin pitkään, eivätkä he pääse siitä yli, eivät osaa sanoittaa sitä, perustarve ei ole täyttynyt, epämukava olo, vähän niinkuin kiukkuuntunut lapsi, jonka känkkäränkkä on päällä montapäivää, kuukausia tai ehkä jopa vuosia. Enkä sano etteikö olisi monenlaisia luonteita ja tilanteita.
Kuka on aikuiselle se ketä vastaan saa kiukkunsa näyttää, purkaa turhautumisensa,
Tyynnyttää tunteensa joita ei osaa sanoittaa.
Pohdin voisiko henkinen väsymys, olla juuri sitä tilaa johon ei ole sanoja, asioita joita ei ole ratkaistu, ja ne vain pyörivät saamatta mitään aikaiseksi.
Ehkä lähdin nyt taas aiheesta, hallitsetko sinä tunteesi? Kenelle niitä näytät?
Mitä skaalaa? Miten nuo tunteet vaikuttaa sinuun? Tunnetko niin kuin naamasi kertoo?
Sydämesi tuntee? Ajatuksesi kertoo? Vai käskee sinua tekemään?
Mitä se on? Minkä ylläpitämiseen voimavarasi käytät?
Lopulta ajatukset ovat sokeita, sinä olet se joka on läsnä, tunne sydämelläsi milloin voit hyvin.
Rakastan sinua! kun katsot itseäsi peilistä
Ja muistakaa olemme peilejä toisillemme,
Ja kuten muumioleffan peilit, yksi valo voi valaista koko huoneen, kun peilit ovat asetettu niin.
Tahdon vain sanoa, etsikää ja olkaa sitä valoa, jota haluatte elämäänne, sillä uupumus on ohi menevää, kun syy tai syyt löytyy.
Tutkikaa itseänne ja nukkukaa hyvin!
Te kaikki olette hyvän ja terveen elämän arvoisia!
