Suku kysymys?

Minun sukuni, mistä minä oikein tulen? Kuka minä olen? Millaisen merkityksen jätänkään sukuni ketjuun. Elämään? Mistä tulee esi-isäni, keitä he oikein olivat? Keitä tulee minun jälkeeni? Mikä on sukulinjani? Mitä minulle mahdollistettiin? Mitä minä mahdollistan tuleville sukupolville? Mitä minä säilytän? Millaiset opit tahdon antaa? Mitä kaikkea minä voinkaan tehdä? Mitä kaikkea voinkaan auttaa kokemaan? Miksi se olisinkin minä joka pystyy muuttamaan kaiken? Kuinka se olisin minä? Mitä minä tekisin? Kuinka muuttuisin? Mitä se minulta vaatisi? Uskon että pystyn siihen? Parantamaan asioita? Pystyisinköhän? Luotanhan itseeni?
Arvostanhan itseäni ja toisia että tahdon meille kaikille parempaa? Kaikkihan ovat sen arvoisia? Muutos parempaan? Se on minun tehtäväni? Auttaa ihmisiä auttamaan itseään? Kohtaamaan omat ongelmansa?
Löydetään yhdessä ratkaisut? Näkemään omat ongelmat? Mitkä ovat minun ongelmani? Osaanko auttaa itse itseäni? kuinka opetan sitä toisille? kun itsekkin olen vasta alkanut harjoittelemaan itseni auttamista?
Mitä tahdon opettaa? Miksi muut kuuntelevat minua? Miksi muut eivät kuuntelisi? Mitä he tahtovat kuulla? Millaisia kysymyksiä heillä on? Mitä he tahtovat minusta? Kysynkö mitä he tahtovat itsestään? mitä tahdot itsestäsi? Kuka sinä tahdot olla? Mitä apua sinä siihen tarvitset? Kuka sitä voisi antaa? Kuka voisi opettaa sinua oppimaan niitä asioita ja mitä tahdot tehdä noilla saavutetuilla kyvyilläsi ja miksi? Onko sinulla jo vastaukset valmiina vai kysytkö kysymyksiä jotta ymmärtäisit kuinka sinun tulisi toimia? Minäkö itse teen valinnat? Miksi juuri minä? onhan tämä juuri minun elämäni? Olenko valinnut sen ihan itse? Onko se tuskallista? Helppoa? Kuinka toin itseni tähän kohtaan? Mitä tahdon nyt? Minkä polun valitsen? Minneppäin menen? Mikä on oikea suunta? Onko kaikki oikeita suuntia? Minkä valitsen ensimmäisenä? Miksi? Mihin se johtaa? Mitä siellä tapahtuu? Otanko oikean askeleen? Otanko ensimmäisen askeleen ja katsonko mihin se johtaa? Mihin olen matkalla? Otanko toisen? Juoksenko jo kohta? Vai hyppelenkö? Antaudunko elämän virran vietäväksi? Miksi? Mitä minä virrassa? Minne olen menossa? ohjaanko itseäni? Olenko menossa putoukseen? Olenko vesipisara muiden joukossa? Olenko edes olemassa? Mikä minusta tekee olevaisen? Mikä tekee ihmisen? Mikä ihminen oikeasti edes on? Mikä saa minut olemaan? ajattelenko vai olenko läsnä? onko minulla vain valinta? Olenko vain olento joka pystyy valitsemaan millainen on? Mikä olen kun olen ajattelematta? Olematon? Mitä tämä hetki on? olenko läsnä ollessani vain nyky hetkessä ajattelematta mitään? Voinko tehdä vain yhtä asiaa kerralla? Minkä valitsen ensimmäiseksi ja miksi? Miten minä päädyin siihen ratkaisuun ja miksi? Kuka opetti minut valitsemaan näin? Valitsinko itse oikeasti? Kuka minua ohjasi kun minua ohjattiin ja miksi? Mitä minä silläkin tiedolla teen? Miksi? Kuka on vastuussa minusta? Minä itse? Miksi? Mitä minä vastuullani? Näenkö itseni vuoksi vaivaa? Onko minulla itsekuria? Rakastanko minä itseäni? Kuinka minä rakastan? Mitkä ovat tavat rakastaa? Mitä minä rakastan? Rakastanko rakastamista vai rakkauden kohdetta ja rakastaako minua kukaan kun rakastan heitä? Miksi he ovat kertomatta sitä? Mikä heitä pelottaa? Mitä pelko on? Onko se vain tunne? Pakenemista? Mitä pitää paeta? Mikä tekee siitä niin pelottavan? Mitä se estää sinua tekemästä ja miksi? Mitä tahdot tehdä? Miksi olet tekemättä niin kuin tahdot? mikä rohkaisee sinua tekemään sen? Mikä tekee sinusta rohkeamman? Mikä saa sinut toimimaan? Mikä saa sinut tekemään ja miksi? Mitä tekeminen tekee sinulle? Sinä opit? Opitko tekemällä? Vai opettaako tekeminen oppimaan? Mikä on opetuksen ydin? Mitä teet oppimallasi? Kuinka hyödynnät sitä? Vai oletko hyödyntämättä ja miksi? Mikä sinussa ajattelee niin ja miksi? Kuinka voit ajatella olla olematta hyödyksi kenellekkään? Miksi? Mitä sinä siitä hyödyt? Oletko silloin hyödytön vai hyödyllinen? Tiedät vastauksen vai tiedätkö? Miksi olet kertomatta miksi? Mitä tulet tekemään elämälläsi? Miksi? Miksi ihmisillä on oltava ongelmia? oppiakseen ratkaisuja? Miksi? Mihin me tarvitsemme kaikki ratkaisut? tekeekö se helpompaa kaikesta? Kun tekee niin miksi? Miksi on oppia ikä kaikki? Mitä me teemme iällä? Laskeaksemme vuosia? Miksi? Kuollaksemme? Elääksemme jäljellä olevat? Eihän kukaan tiedä milloin kuolee? Vai tietääkö? Miksi kuollaan? miksi jonkun pitää poistua toisen tieltä? Olisiko kaikki muuten täyttä? Kun olisi millainen maailma silloin olisi?olisiko ilman kuolemaa, syntymää? tai Olisiko syntymää ilman kuolemaa? Kun ne olisivat olematta? Mitä olisi olemassa? Mitä olemassa oleminen tarkoittaa? Miksi? Kuka sen määritteli ja miksi? Miten tietoisia voimme ikinä olla olemassa olostamme? Mikä on tietoisuus ja mitä sillä teen? Miksi? Mitä minun tulee tietää elämästä? Miksi? Kuka sen määritteli? Mitä minä tahdon tietää elämästä? Miksi? Mitä minä silläkin tiedolla teen? Olisiko siis parasta unohtaa kaikki ja olla tietämätön? Onko tietämättömyys hyväksi? Jotta voi taas oppia? Mitä oppi tekee? Pitääkö minun kadottaa kaikki aina löytääkseni sen aina uudelleen? Onko se rasittavaa? Miksi? Mitä minä oikeasti teen? Mitä minun funktioni on? Mikä on minun elämäni tarkoitus? Mikä on tämän elämän yhtälö ja miksi? Millainen minusta on tullut? Laskenko elämäni laskua? Millaisia yhtälöitä se jo sisältää ja miksi? Mitä arvoja olen antanut asioille? Minäkö olen valinnut asioiden myönteisyyden tai kielteisyyden ja miksi? Mitä minä oikein lasken? Teenkö yli- vai alijäämää miksi? Kuka minut opetti laskemaan? Miksi he olivat kertomatta miten tunteita ja ajatuksia pitää laskea? Tietävätkö hekään edes? pitääkö laskea? Mikä on lopputulos? Miksi olemme olemassa? Miksi suvun pitää jatkua? Onko suvunjatkaminen niin tärkeää, kun on niin miksi? entä kun on olematta? Päättyykö suku? Mikä on päätös? Ja miksi? Onko se loppu? Onko loppu taas uuden alku? Ovatko kaikki siis yhtä, ja yksi kaikki?onko se kaikkeus? onko se yksi vai onko se nolla? Ympyrä pallo kaikki? Mitä kaikki on?  Yhtenäistä? Kaikki ovat yhteydessä kaikkeen vai ovatko? ollessaan kaikella on merkitystä ja onko sittenkään millään? Voiko kaikki olla merkityksetöntä ja vaan tapahtua? Vaikuttaako kaikki kaikkeen? Mistä minä sen tietäisin? Mitä minä voisin sille tehdä? Teenkö valinnan onko kaikella merkitystä vai on olematta? Entä kun olen tekemättä valintaa ja olen passiivinen? Mikä minä olen silloin? Valitsematon? Kuka minut valitsee ja miksi? Kun minut on valittu mikä silloin olen? vai olenko olematta silloinkin? Muuttuuko kaikki? Mikä aktivoi passiivisen aktiiviseksi? Myönteiseksi vai negatiiviseksi? jotka on vain saman asian toisia puolia? vai ovatko ne aivan eri asioita? onko passiivinen mitään tekemätön? Mitä se on? Mitä aktiivisuus ja tekeminen on? Mitä sillä saavutetaan? Lisää vettä myllyyn? Pyörimis liikkeen? Mitä pyörimis liike tuo? Paino voimaa? keskipako voimaa? Mitä se pakenee? Mitä paino on? Mitä massa on? Miksi se on jollakin asialla? mikä painoa tiivistää ja liikuttaa ja miksi? Mitä siltä tahdotaan? Mikä vetää asiaa kokoon, mitä siitä pakenee? Poistetaan. Onko se silloin liikettä laajenemista ja kutistumista?  mikä laajentaa ja mikä kutistaa ja mitä ja miksi? ja tuo laajeneminen ja kutistuminen synnyttävätkö ne juuri aaltoliikettä? Mitä aaltoliike siis on? kahden aineen vuorottaista liikettä toisissaan? Mikä siis on tyyntä ja suoraa? Kuolema? Vai elämä? välitila on liikkumaton? mikä se välitila on? Mikä pitää esimerkiksi veden ja ilman toisistaan erillään? Ovatko ne erillään? Ilmassahan on vesihöyryä ja maassakin on vettä ja ne ovat sekoittuneet? Miksi asiat ovat sekoittuneet? Mitä sekoittumisella hyödytään? luodaan uusia sekoituksia? Mitä uusilla sekoituksilla saadaan? Lisää uusia sekoituksia? lisää elämää? Mitä elämällä saadaan? tehtyä jotain? Mitä? mitä sinä sekoitat? Tulenko sen valitsemaan ihan itse omalla valintojeni kauhalla!? vai valitsenko mitään? Onko kaikki ennalta määrättyä? kun näin olisi niin miksi? Onko muuta varmempaa tai epävarmempaa kuin sekoittaminen, muuntuminen? Ihmiselämä
   

Kynttilän henki

Hiljennyn hetkeen, sydämeni on täynnä luottamusta ja toivoa. Meillä kaikilla on opittavaa lapsilta, he nimittäin osaavat olla omia itsejään. Joten kysynkin millaisista tavoista sinua palkittiin ja millä? Huomiolla? Ruualla? Millä sinut saatiin olemaan niin sanotusti aikuisten "kunnolla" ? Palkittiinko sinua hyvästä vai huonosta tavasta? Ja millä? Katsoin elokuvan Helen Kellerin elämästä ja se sai minut miettimään, mistä minua palkittiin? Millaisista teoista? Kuinka minut ehdollistettiin jollekkin ajatukselle niin etten minä edes tiennyt/ ymmärtänyt lapsena. Mietin näitä asioita ymmärtääkseni itseäni paremmin, ymmärtääkseni muita paremmin. Ymmärtääkseni vanhempiani. Mitä kehitystä on ruokittu ja sallittu kasvaa, mikä on jätetty pieneksi?

Outoa tässä on se että kun niin sanottu järki astuu kuvioihin lapsekkuus ja spontaanius katoavat, itsekkin melkein menetin elämän haluni yhdessä vaiheessa elämääni.
Kyllä olen ollut masentunut. Epätoivoinen, ahdistunut ja sanon älkää jääkö asianne kanssa yksin puhukaa ihmisten kanssa. Ymmärsin jossain vaiheessa etten saavuta ahdistuksellani/ masiksellani mitään, tein siinä vain itselleni itsepetosta.
Enkä nyt vähättele kenenkään kokemusta, koska kaikki tuntevat omalla opitulla tavallaan ja itse tein itseäni tunteettomaksi. Lapsena olin ollut mitä eloisin lapsi tai ainakin muistan kokemukset hyvin eloisina ja tunne herkkinä. Olen siis käynyt läpi tuon toisen ääripään tunteettomuuden ja välinpitämättömyyden, kun mikään on tuntumatta miltään, ainut mitä tunsin on kipu/ kauhu.

Kirjoitin tarinoita, koska näen tarinani kuvina ja voin kertoa että kävin läpi mitä hirveimpiä kuolemia henkilö hahmojen kautta, murhasin itse itseäni kerta toisensa jälkeen ja se oli ainut asia jota tunsin. Kipua koska halusin elää, kipua koska halusin kuolla. Kumpi kipu voittaa?
Kumpaa ruokit? Kumpaa toiset ruokkivat? Vastasivatko nyt ihmiset, läheisesi oikeasti itse tähän kysymykseen vai vastasiko sinun aivosi sinun ja toisten puolesta?

Milloin on aika päästää irti illuusioista ja alkaa elää itse omaa elämää? Palapalalta.
Toden näköisesti itse olen kärsinyt eroahdistuksesta koska kiinnyin asioihin ja ihmisiin ja eläimiin todella vahvasti. Kaipasin läsnä oloa, hetkessä elämistä, huomioimista, itsenä olemista. Kun olin nuori, olin ujo ja uudet asiat pelottivat minua, välillä tämänkin ikäisenä. Minä olin oppinut pelkäämään todella hyvin :) ja osaan elää sen kanssa ja tiedän mitä olen läpi käynyt.

Ymmärrän hyvin kun tuntuu että on yksin asioiden kanssa vaikkei olisikaan, oman päänsä sisällä asioiden hautominen tuottaa vain aika pommeja, jotka ruokkivat itse itseään. Siksi on hyvä laajentaa ajattelua, puhua perheen kanssa/ ystävän jonkun läheisen tai terapeutin ja  uskoa siihen että toinen pystyy ymmärtämään ongelmasi ja antamaan tukea. Kysymys on lopulta siitä oletko valmis auttamaan itse itseäsi.

Ymmärrän hyvin sisäistä pahaa oloa ja siksi kerronkin että onneksi olen pelkuri enkä tehnyt itselleni mitään fyysisesti, henkistä kiusaamista suoritti aivoissani useampikin menneisyyden kaiku, jotka olivat vielä käsittelemättä ja hyväksymättä omaan menneisyyteen. Asiat olivat vain tyrkätty aivojen perälle jossa ne kummittelivat päivästä päivään viikosta toiseen jne. Ne olivat salaisuuksia, jotain minkä pitäisin itselläni, vain itselläni, kuinka voisin alentua olemaan heikko ja kertomaan nöyryyttävimmät kokemukseni toisille?

Meistä jokainen on heikko, ja nyt tajuan omat heikkouden tunteen kokemukseni ovat olleet aika hauskojakin kun olen niitä käsitellyt. Heikkouden myöntäminen tekee meistä inhimillisempiä, avun pyytäminen on vahvuutta ymmärtää olevansa itse liian heikko käsittelemään omia kokemuksiaan. Ja se on omien voimien arviointia, pyyntö auttaa pois umpikujasta johon on joutunut. Ohjata takaisinpäin. Ohjata löytämään uusi suunta!

Uusi suunta? Minne se vie? Olen tarvinnut hiljentymistä ja elämän arvon ymmärtämistä, rakkautta, anteeksi antoa ja voimaa. Vapautta.

Rakkaus on ollut asia, joka on pitänyt minua hengissä, rakkauteni on etsinyt muotoaan ilmetä elämässäni.
Se on pyrkinyt koko ajan pintaan ja huomaan lukiessani vanhoja tekstejäni että olen pyrkinyt piilottamaan rakkauden ja silti se on pulpahdellut tavalla tai toisella esiin piiloista. Olen itse tiedostamatta itse unohtanut itseni ja tehnyt työn löytääkseni itseni jälleen.

Iloisinta tässä on että ymmärrykseni on laajentunut syvästi lukiessani, psykologien, filosofien ja ties mitä kirjoja ja olen alkanut ymmärtää kuinka käytän aivojani ja milloin aivoissani toimii niin sanottu haitta ohjelma tai viirus. Voisikin kysyä kuka tartutti aivoihini troijalaisen?

Olin pitkään vain palasia itsestäni, tyhjä päinen tyttö vain, enkä edes läsnä vaan omissa ajatuksissani. Olin lähes täysipäiväinen TV:n orja, täytin päätäni toisten ajatuksilla asioista ja tapahtumista todellisista ja fantasioista. Eipä siis ihme että eksyin pois omasta elämästäni enkä tiennyt sitä kuka olen. Tv ja elokuvat ovat  nykyisin minulle vain työkalu saada itseni tuntemaan muuta, olemaan hetki joku muu kuin kuka olen, koska välillä tarvitaan irti ottoja elämästä.

Kaikella on aikansa ja minä kuljen omaa polkuani, tutkien omia ongelmiani, tahdon oppia niistä ja saavuttaa tietoisen mielen. Voitte sanoa minua vapaasti hulluksikin ja koska hullu voi vain hullun määritellä. Meistä jokainen on jonkin sortin hullu, riippuu siitä kuka asioitamme tarkastelee ja millä mitalla. Elämä on katsojastaan kiinni ja katsoja elämästään.

Siispä tässä 3 Toivettani kynttilän hengelle kaikkien puolesta:
1. Anna itsesi rakastaa 2. Puhu ihmisten kanssa vastavuoroisesti kommentoiden/ Kysellen 3. Hyväksy ihmiset sellaisina kuin he ovat ja päästä irti kuvitelmistasi, ne ovat vain kuvitelmia!


Lopetin itseni vakavana pitämisen, koska se sai minut happamaksi kuin vanhan maidon, kiitos ja hyviä elon hetkiä!

Runo Hetkessä

Hetkessä

Kaunis tuulen vire 

hyväilee poskiani, 

kietoen 

minut kirpeään aamuun.

Suuni on hiljaa 

ja ajatukseni ovat kadonneet, 

pidän käsissäni 

lämpöä huokuvaa kuppia, 

jota vasten sormeni puristuvat. 

Hengitän sisään, 

hengitän ulos,

hiljaa.

Olen kietoutunut huopaan 

ja katselen 

eteeni avautuvaa maisemaa: 

Upeaa 

purppuran väristä aurinkoa, 

joka nousee pilvien lomasta 

kuin taijottuna. 

Hetken kauneus 

se lumoaa minut, 

lumoaa ja viettelee kauneudellaan, 

sen elävä sointi, 

tuo hengitys. 

Rauhaisa ulappa, 

joka kätkeytyy yön usvaan 

ja taivaan kätketty kirkkaus, 

joka hetken näkyy 

ja hetkessä katoaa. 

Elämä on 

kuin liekki 

elävöivä, 

sydän hento 

säteilevä. 

Liekki polttaa päälle käyvää, 

kun lämpö nousee ylöspäin. 

Kynttilöitä, valoja 

jokainen on osallansa. 

Sytyttänyt vai sytyttämättä, 

miksi olla elämäänsä käyttämättä? 

Poltettu vai hajonnut, 

jälkiä jättämättä? 

Sainko jo ilmaa 

siipien alle, 

nousinko lämpöpatsaan 

avulla taivaalle? 

Olenko kotka 

joka nousee myrskyjen yli, 

onko toistenkin turvana 

lämmin avoin syli? 

Aurinko kirkas 

kanssasi valvon, 

päivät 

yhä uudelleen 

niihin katson. 

Käyn elämän kulkua etsien, 

löytäen, kadoten, 

uudelleen alusta alkaen.

Olen selittämättä, 

sillä aloin vasta ymmärtää, 

kuinka näenkään itse

elämää.

16.10.2014 - Salla

Millaista elämän teetä sinä keittelet?

Lähdin tämän illan ajatus omenana käsittelemään asioita, teen ääressä ja siinä tuumiessani totesin että Asiat ovat kuin teet, joita siis juodaan myös tekemistä! Sanaleikiksi meni

Päädyin tutkimaan Teetä wikipediasta kun tahdoin olla tarkempi teen tuotannosta. Joten tälläisiin ajattelun tuloksiin pääsin.

Teen kasvatuksesta ja käsittelystä: Parasta tulee nuorista versoista, minkä ikäisiä lehdet on? Siksikö lapsilla on niin hauskaa kun he ajattelevat aina uusia asioita ja tutkivat herkeämättä? Heillä on uusia asioita ja paljon tekemistä!

• Tee pensaat istutetaan käsityönä ja asiat istutetaan ajatus siemeninä ja käsitellään ajatusta.
• Teen lehdet poimitaan pensaista ja ne poimitaan käsin jotta ne pysyvät ehjinä, koska ihmissilmä näkee oikean katkaisukohdan. Ajatukset käsitellään uudestaan niiden kasvettua ja ne voidaan siirtää asiana uuteen kohtaan. Ja molemmissa ihminen on se joka lajittelee asiat. 
• Teen lehtiä poimitaan jokaisena päivänä, 5-10 päivän välein samasta pensaasta, sitten ne tarkastetaan ja viedään tehtaalle. Ajatuksia tulee jokapäivä ja ne tuntuvat noudattavan tiettyä kaavaa, sitten ajatukset voidaan tarkastaa ja viedä käytäntöön. 
• Tehtaalla teetä nuudutetaan, rullataan, hapetetaan, kuivataan ja lajitellaan (Lämmitetään, kuivataan, rikotaan, lämpötilaa ja kosteutta säädellään, jolloin väri, maku ja tuoksu tulevat esiin. Kuivataan, lajitellaan siivilöiden erikoot eri tarkoituksiin ja sekoitellaan useammasta laadusta jotta saadaan tasalaatuista,sitten ne menee maistatukseen ja kaikki nämä vaiheet on tehtävä tavalla jonka voi toistaa jotta laatu on samaa).   Ajatuksien pitää kuivaa kokoon että ne ymmärtää, yksin kertaistua. Ajatusta katseltava erinäkökulmista, jotta ymmärtää sen monet merkitykset säädellen tunteita ja tunteiden lämpötilaa, jotta saa asian maut, värit, tuoksut yms. muut esiin. Taas sitten yksinkertaistetaan. Sitten asiat lajitellaan siivilöiden ne eri käyttöön, sekoitellaan aijempien samojen ajatusten kanssa, jotta saadaan asiat tasalaatuisiksi. Sitten maistellaan ja kaikki vaiheet riippuen teestä/ ajatuksesta toistetaan samanlaisena, jotta laatu on samaa.
• Tärkeää on huolellisuus ja tarkkuus jokaisessa kohdassa. Kallein tee on parhaista osista tehty! mitkä on asioiden parhaat osat? Hyvät puolet? 

Teen juomisesta: Valmiita pusseja vai irto tavaraa? Irralliset pitää annostella toisaalta niitä voi sekoitella myös keskenään. Itse on se lajittelija, joka tekee sekoituksen mistä tykkää ja kerää asiat joista tekee elämän. Hienojakoisimmat teet on pussitettu, jotta ne pysyvät yhdessä. Ehkä hienoimmat asiat pysyvät mielessä, kun ne on tärkeimmät ja on suojattu itseen ja omaan sisimpään. Jaetut hienot asiat on elämän iloja. Teen juominen on iloa, kun sen tekee ystävän kanssa :) se on hetki jolloin ollaan yhdessä ja yhdessä olon hetket on tärkeitä. Oleminen on tärkeää.

• Vesi pikkuisen ennen kiehumista pois otettu, jolloin veteen jää happea ja tuo näin makuja paremmin esiin teessä, annetaan hautua niin teen kuin asioiden ajattelunkin. Asiat tarvitsee ilmaa väliin ja haudutus aika on tärkein liian pitkä aika voi tehdä teestä ja asioista kitkeriä ja sameita. ja liian lyhyessä ajassa maku on irtoamatta. 
• Hauduttaessa piristävä kofeiini irtoaa ensimmäisen minuutin aikana. Vähän sama asia asioissa, ensimmäisen minuutin kuluttua tietää kiinnostaako jokin vai on kiinnostamatta.
• Haudutus lämpötila tulee valita asioiden laadun mukaan. 
• Monien laatujen suhteen toinen uutos on vivahteikkain

Mitä se vesi on? ja kuka on se joka lämmittää? Itse on se vesi joka lämmittää itsensä, Ilolla rakkaudella, riemulla,  oppimisen halulla innolla. Mikä toimii kenellekkin, ne on elämän tunnevirtaa, elämiä jotka sekoittuvat toisiinsa ja sekoittavat toisiaan. Vedellä on monta muotoa!

Vielä hieman lajittelusta kun kaikella on paikkansa on tavarat ja ajatuksetkin helpompi löytää, koska asioiden löytäminen on helpompaa kun ne on lajiteltuina tiettyyn paikkaan.

Oppimisesta
Lapset tahtovat oppia, mitä sinä tahdot oppia, mitä olet valmis oppimaan? Minkä oppiminen innostaa sinua?
Opettaminen on vastavuoroista. Tulee hetket kun, opettaja ottaa oppilaan opetettavakseen ja toinen kun oppilas ottaa opettajan opettajakseen. Ja onkin välillä oikein opettavaista kysyä, oletko tänään opettaja vai oletko valmis oppimaan? Se on johtopaikan opettelua vuorotellen, niinkuin lintuauroissa. Opettaminen on auttamista ymmärtämään asioita ja niiden luonnetta. Kuka auttaa ja ketä? Kuka tukee ja ketä ja kuinka? Miksi? omasta vapaasta tahdostaan? Vapaasta tahdostaan auttaminen on mielestäni parasta oppimista elämästä koska juuri silloin  mielen tila on sellainen että elämä hymyilee ja saa tehdä omat valintansa aivan itse. Auttaminen, kuinka autan sinua? Millaista apua tarvitset? Mitkä ovat syyni auttaa toisia? Yksin kertaistan tämän itselleni. Tahdon oppia ihmisiltä mitä he tekevät ja miksi he tekevät mitä he tekevät. Tahdon herätellä itseäni, jotta näkisin paremmin asioiden suuremmat ja pienemmätkin merkitykset ehkä samalla toisetkin heräävät ymmärtämään ajattelun ja tekemisen saloja. Oppimaan itsestään ja elämästään. Opituista ajattelu malleista ja omasta avun tarpeestaan, siitä ketkä voivat olla niitä auttajia, joita ennen vain ole sattunut huomaamaankaan. Elämä on opettelemista, avun tarpeen ymmärtämistä, avun saamista ja avun ottamista vastaan sellaisena, kuin antaja sen voi antaa.

Vielä ajattelun ja olemisen tekemisen tärkeydestä ja liikkeestä.
Oleminen on hetkessä elämistä ja tekemistä  ja ajattelu on pysähtymistä ajattelemaan, kun ajattelet olet tutkimassa oman pääkoppasi tietokantaa tai toistamassa jotain muisti jälkesi kuvanauhaa.

Olemiseen: 

• Minkä tekeminen tekee sinulle pitkällä aikavälillä hyvää? Tee sitä! Esim. Liikunta -> Hyvä vointi, lihaksilla töitä ja käyttöä. 
• Minkä tekeminen tekee sinulle pitkällä aikavälillä huono? Lopeta se! Esim. Suklaalevyn syönti joka päivä -> Susta tulee lihava, mahdollisesti sairauksia jne.
• Keskity hengittämisen seuraamiseen se tuo sinut nykyhetkeen. 

Ajatteluun: 

• Ruokkiiko tämä ajatus hyvää oloa? Jatka ajatusta, tutki sitä, selvennä ja yksinkertaista sitä, suodata näkyviin itsellesi sydänsyy 
• Ruokkiiko tämä ajatus pahaa oloa? Miksi? Mikä siinä luo pahan olon? Tutki sitä löydä syy sen takana ja lopeta se lopulta, päästä se katoamaan. 
• Anna itsellesi aikaa olla itsesi ja ajatustesi kanssa/ Kun sinulla on paljon aikaa itsesi kanssa mene toisten luo jakamaan ajatuksia, löytämään uusia ja oppimaan elämää. Ole takertumatta (Kelaamatta asioita) anna niiden muhia alitajunnassa, huomioi kelaus sillä hetkellä kun se tulee, kelaukseksi ja anna sen kadota ajatus virtaan, kun tuntuu että se on katoamatta. Ryntää uusiin tilanteisiin/ Kuuntele musiikkia/ Siirry tekemiseen ja olemiseen.   
• Mihin ajatuksiesi huomio kiinnittyy hyvään vai huonoon? Miksi?

Ja näiden kahden vuorottainen tasapaino luo liikettä, voimaa ja lämpöä! Elämää! Ihminen on luotu liikkumaan!

Minä olen ja ajattelen, ne ovat yhdessä elämän molemmat puolet ja kun toinen on käytössä toinen on piilossa, ne ovat kolikon puolet ja yhdessä ne ovat yksi.

Ajatuksia, ajattelusta

Sinä olet täällä maailmassa itsesi takia. Olet oppimassa kuinka olla oma itsesi ja kuinka olla toisten seurassa.

Kaikilla on tunteet, tunnet ne itsesi kautta ja nuo tunteet voivat olla vääriäkin. Ne on ehkä nimetty väärin kokemuksena. Odotus arvon takia esim. toiset tuijottavat minua tai minä epäonnistun. Tuo odotus arvo, olettamus itsestä ja toisista on negatiivinen yleensä. Se voi olla myös nämä ihmiset uskovat ja luottavat minuun/ Nämä ihmiset antavat minun olla omaitseni/ Minä onnistun. Olen saman arvoinen kuin  kuka tahansa ja erilaisuuden tunne johtuu siitä että kaikki vain eivät vielä ole oppineet minkä arvoisia he ovat.

Annan teille kortin peluu esimerkin
Jakaja on todellinen, kortit jotka hän jakaa on todellisia, pelaajat on todellisia. Peli on olematta. Se on perustettu säännöille korttien arvoista. Kaikki kortit on samanlaisia ennekuin niihin isketään "Leima" peliä varten, joka tekee siitä jonkin arvoisen. Nuo leima arvot on lyöty sääntöjen mukaan joten päästään kysymykseen kuka keksi säännöt? Kuka on se joka määrittelee arvon?

Millä arvoilla sinä pelaat? tasa-arvolla vai eri arvolla. Myönnän että Peli on jännittävämpää eri arvoilla itsekkin korttia pelanneena. Toisaalta tasa-arvoisessa kaikki voittaa ja häviää samaan aikaan. Mitä sillä saavutetaan? Peli häviää. Kuka pelaa tuota peliä?

Minä olen mielummin pelaamatta, koska tahdon olla oppimassa elämästä ja olen oppinut että itsenään oleminen on tärkeää ja ilman odotuksia elämä on paljon mukavampaa, vapaampaa ja kulkee omalla painollaan. Ja kun minulla on odotuksia ne on mielummin myönteisiä. Kommunikointi on tärkeää, koska silloin ymmärtää toisiakin paremmin.

Olen hyvin pitkään ollut oman ajatus kelauksen vankina ja tajusin kuinka paljon olen kelannut noita samoja  tapahtumia päässäni. Vähän sama asia kuin tekisi samasta asiasta kopioita muistiin ja nuo kopiot ja kopion kopiot vain huononevat kopio kopiolta, kun tuota kelaus toimintaa jatkaa. Tekee kertakaikkisen huonoa muistijälkeä itselleen.

Olen itse vastuussa omista ajatuksistani ja siitä millä ruokin ajatuksiani. Olen oppinut päästämään suuresta joukosta pelkojani irti kun olen huomannut milloin kelattu huono filmi on alkanut pyöriä mielessä. Päästän irti, jätän takertumatta tuohon pätkään, se tulee se menee. Huomioin sen olemassa olon, lopetin vain takertumisen siihen. Sammutan filmin, enkä kelaa sitä. Sammutan koska tiedän jo käsitelleeni sen ja olen valmis unohtamaan ja aivoihini tulee näin tilaa ajatella muuta.

Olen vähättelemättä kenenkään kokemuksia, koska voin vain tietää mitä itsetunnen itseni kautta ja syvästi toivon että pystytte luopumaan noista teille ehkä haitaksikin asti olevista ajattelumalleista, koska silloin kun ajattelette noita ajatuksia elätte menneessä ettekä nykyisyydessä jossa vain voimme vaikuttaa.

Meistä jokainen vaikuttaa valinnoillaan maailmaan ja ihmisiin ympärillämme. Me itse valitsemme millaisia olemme. Ajatus: Että itse vaikuttaa ja tekee oman yhteisönsä hyväksi asioita on suuri harppaus näkemään suurempi kuva omalle toiminnalleen ja siihen mitä tekee. Välillä tulee tunne että näkee uusin silmin maailmaa, koska minäkin olen se mikä vaikuttaa lopputulokseen. Muutokseen.

Toivon että saatte vapautuksen odotuksien ajattelusta, uskomuksista ja että saatte ymmärryksen että odotus on vaatimus toiselta/itseltämme että jotain voi tapahtua. Kuka odottaa ja ketä? Aika on odotuttajan puolella.
Nuo odotuksien ehdot lukitsevat ja rajoittavat itseä ja elämää, omaa ja toisten. Kun noita lukkoja on paljon / tosipaljon tulee ahdistus, masennus ja toiminta kyvyttömyys, tekemättömyys ilman ulos pääsyä. Kuihtuminen joka johtaa kyvyttömyyteen tehdä omia valintoja joka taas tiputtaa oman arvontunnetta ja johtaa täydelliseen riippuvuuteen toisesta/toisista ja lukkiutuminen jatkuu kasvaen kasvamistaan isonevana noidan kehänä, joka ruokkii itse itseään. Nuo odotuksien "lupaukset" tarvitsevat luvan olla jotain. Kysyä lupaa saako tehdä jotain, joka johtaa taas alistumiseen toisen määräysvaltaan ja on näin jollain tapaa sokeasti totteleva ilman omia ajatuksia. Ja tämä vastakohta, joka alistaa toista on ylpistynyt vallankäyttäjä, joka kokee olevansa enemmän kuin ihminen, enemmän kuin tuo toinen ihminen. Ihmisiähän me kaikki ollaan.

Omakohtaisena kokemuksena kerron että olen hävennyt itseäni, minussa oli aina jotain vikaa enkä voinut tämän ajatuksen takia olla omaitseni vapaasti, ennenkuin ymmärsin oman arvoni ja sen että minä itse määrään sen mihin käytän energiani. Sen ettei minussa ole mitään vikaa. Saan olla omaitseni, toisten ajatuksista huolimatta. Minullakin on ajatukset ja ne ovat vain minun tämän hetkiset ajatukseni. Minä olen se joka löytää minun oman tieni ja tapani kulkea sillä. Mitkä ovat merkit joita seuraan? Minä olen yksilö yhteisössä ja niin olet sinäkin ja sillä on merkitystä mitä sinä teet! Sillä SINÄ olet juuri se ihminen joka voi muuttaa toisen ihmisen elämän täydellisesti, muuttaa hänen päivänsä paremmaksi.

Ja toivon että jatkatte elämän matkaa uudella ajatuksen tasolla!