Pari iltaa

Uuden kirjaston ja sokkarin lähistöllä

Kirjaston sivusta

Pääty (käytiin taas tirkistelemässä)

Yliajettu varis

Se on Rock, hiippailin rantavedessä

Luovutin veriaterian itikalle ja kuvailin samalla

Tää kukka oli tähtösiä täynnä

Räpsäys päivältä

Toissa iltana

Chillattiin

Katseltiin

Nautittiin

Nopee kaveri! Siilit juoksee vauhdilla! Oon kolmea siiliä yrittänyt kuvata tässä parin päivän sisään ja tää on paras kuva! Oikeita vauhti hirmuja!

Kukkia mulle!

Kukkia sulle!

Kuunneltiin Don Johnson Big Bandia Satamassa jalkoja uitellen, kiitos oli hyvä keikka!

ja saatiin seuraa

Janoinen lokki

Kuumaa kesää!

On jälleen lämmin iltapäivä, lämmintä kesää siis kaikille! Olo sellainen, että tankattava vettä, koska se höyrystyy suoraan ilmaan kehosta. Juokaa nyt lasillinen vettä, jotta jaksatte!

Tämä viikko on tuonut mukanaan erityisen lämmintä säätä ja hellevaroituksen, tuntuu sille että järvet ovat suosittu kohde nyt aika monelle. Ihanan viileää verrattuna ilman lämpötilaan ainakin syvemmällä. Suosittelen ilta uintia, viilentää mukavasti ja nukuttaa paremmin.

On ollut aivan loistava aika ottaa kirjoja käteen ja lukea hieman enemmissä määrin, kun ei ole muuta jaksanut tehdä. Kävin hamstraamassa kirjoja kirjastosta, kun sai poistokirjoja viedä ilmaiseksi. Lainasin kirjoja myös koska palautus on vasta syyskuussa, kun kirjasto menee kiinni. Ja kävin vaihtamassa antikvariantissa aikaisemmin luettuja pokkareita, kahteen ajattelua aktivoivaan kirjaan (oikein hyvä vaihtokauppa omasta mielestä).

Tänään löysin aivan ihanan trenssi takin :) rakastan sitä jo nyt, vaikken ole sitä päässyt käyttämään, jostain syystä ei vain vielä pysty. Löytyi Cittarilta ihan sattumalta, kun sitä vähiten odotin ja etsin. Eipä monelle tule mieleen että aivan ihanan takin voi löytää näin lämpimänä päivänä! Ja Tarjouksesta vielä! Tuli sitä oltua apuna siskolle vaateostoksia tehdessä :) 

Nyt alkoi jo heti keulia mitä vaatteita voisin käyttää takin kanssa, hattuja ja huiveja ja jee...Nyt tiedän minkälaisia kenkiä alan etsiä seuraavaksi! ja kun löydän hyvät ostan niitä useammat!!!

Tässä värikoodini

Uimassa

Uimaan kannatti kulkea pitempi matka

Sininen hetki ennen uimaan menoa, oli kylmän tuntuista vettä

Lämpöä ilmassa klo 21.30 oli vielä +27´C

Juhannus kuusi

Kesän valkeat yöt

Yöttömien öiden taika on se vaaleus, joka kestää yölläkin.

Kuu lähimmällä kiertoradan kohdalla

Voihan ötökkä sentään, mistä niitä oikein tulee?

Olavinlinna 2013 keskikesä

Rautatiesilta tallisaarelta päin

Vesi vilvoitteli jalkoja

Lenni lokin poikanen, harmaan valkoinen

Pari sorsaa kuun loisteessa (Säikytin ne veteen rannalta)

On kai turha kertoa että oli lämmin päivä ja lämpimämpiä tulossa

Kukkia kaikille ja hyviä yöttömiä öitä

Elävää luontoa

Milloin kannattaa olla luovuttaja!

Kävin tässä viimeviikon keskiviikkona linnalalla verenluovutuksessa ensimmäistä kertaa niin että minusta saatiin ottaneeksi verta. Taas sanonta piti paikkansa:

Kolmas kerta toden sanoi, ensimmäisellä kerralla verisuoni ei löytynyt kunnolla ja toiselle kerralla hemoglobiini tasoni oli liian alhaalla. Nyt onnistui! Ja olen iloinen siitä että verta saatiin otetuksi oikeasta kädestäni.

Luovutus oli oikein mukava, juteltiin verta ottaneen henkilön kanssa ja kappas kohta olikin jo puolilitraa verta otettu. En ole itse neulakammoinen ja minulle verenluovutus tuntuu luontevalta, siksi kannustankin kaikkia menemään luovuttamaan vertaan, jos se vain on omalle kohdalleen mahdollista.

Luovutuksen jälkeen oli oikein hyvä olo ja tiesi että antamastaan verestä, joku voi pelastua ihan oikeasti.


Tästä todisteena se että olen saanut vauvana ollessani itse verensiirron, enkä tiedä olisinko tässä tänään, jos en olisi saanut tuota kyseistä verensiirtoa. Siksi kannattaa toisinaan olla luovuttaja, koska luovuttaminen pelastaa henkiä.

Enemmän tietoa www.veripalvelu.fi

Ihanan kaunista ja mutkaisia teitä!

Miten voisin kuvailla viikonlopun fiiliksiä? Sitä on vaikea kuvailla, tiivistän sen silti sanaan MAHTAVAA!
En muuta voi sanoa, se pitää itse kokea omakohtaisesti. Vietin siis seminaari viikonloppua Vierumäellä, tämä on aula, jossa odoteltiin hetkisen. Eipä haitannut kun sai katsella paikkoja ja totesin että aulan piano kaipaisi soittajaa olisin kuunnellut mielelläni live- musiikkia :) sellainen kun piristäisi kummasti arkea.

Ajatukset oli positiivisia, kuin seuraava kesäisen päivän kuva matkanvarrelta majoituspaikkaan ja ne ajatukset selkiytyi tällä matkalla kummasti. Vähemmän pilviä ja enemmän auringonpaistetta. Selkeitä lupauksia ja toteutuksia, tekoja joita siivitellään ilolla, hauskanpidolla ja yhteistyöllä. Auttamalla toisia. Siinä on jo kerrakseen mietittävää ja tekemistä.

Vaikka matkalla olisikin mutkia, perille päästään silti. Matka Scandic Vierumäeltä Pajulahteen majoitukseen oli mutkainen. Mielen kiinto heräsi mitä seuraavan mutkan takaa löytyykään. Sitten mietin että: Mutkat elämässä tekevät asioista mielenkiintoisempia ja silloin on oltava tarkkaavaisempi, niistä tulee myös parhaita tarinoita, joten vahtikaa siis mitä tarkkailette! ja kuinka kulutatte aikaanne. Tarkkailkaa omia ajatuksianne ja sitä mitä puhutte itsellenne, muuttakaa niitä, jos ette ole tyytyväisiä ajatuksiinne.

Eilen tarkkailtiin hedelmä salaattia, vanilja kastikkeen kera!(Herkkua). Meitä oli  illalla isoporukka pitämässä hauskaa yhteisvoimin ruuan parissa: Lakuja, Makkaroita, Salaatteja, Ruisnappeja + muuta hyvää syötävää. Tarkkailtiin osan porukan hienoa lentopallopeliä, luonnon kauneutta, tulen loimua, toisten puheita... Pidettiin hauskaa. Oli hieno sää ja mitä muuta olisi voinut toivoa?

- Aivan älyttömän hyvät yöunet! ja ne myös toteutuivat :)


















Tänään vieteltiin sitten viimeistä päivää, oli aivan loisto puhujia koko viikonlopun ja sain paljon ajateltavaa ja toteutettavaa. Kiitos kaikille inspiraatiota ja innostusta antaneille! Uskon että kaikki, jotka oli mukana saivat jotain itselleen, siitä olen varma. Uskon itseeni ja uskon että kaikki voivat halutessaan muuttaa oman elämänsä suunnan kunhan vaan haluavat ja ovat siitä innostuneita. Sehän on vain päätös olla jotain muuta, kuin mitä nyt on.

















Takaisin erinomaiseen ruokaan, jota tänään meille tarjottiin. Rakastan hyvää ruokaa, kuka siitä ei tykkäisi. Jokainen meistä tarvitsee ruokaa: " Toiset meistä syövät elääkseen ja toiset taas elävät syödäkseen." Tällä hetkellä menee kausi syön elääkseni. Annos oli maittavaa, makurikasta, ravitsevaa, täyttävää, värikästä, koostumukseltaan loistavaa, rouskuvaa, täyteläistä...

Näihin makuihin ja tunnelmiin loppui tämä viikonloppuni vierumäellä, joten
Kiitos ajasta jonka käytitte tämän lukemiseen, toivon että tässä oli teille jotain mieleenpainuvaa...
Sitten alkoi automatka takaisin Savoon ....

Kesä...

Maailma on olohuoneeni ja viihdyn siellä, se on suuri ja muuttuvainen, sieltä löytyy yllätyksiä, sattumuksia, arvoituksia, lepoa, aurinkoa, kumpupilviä, aurinkoa...

Olohuoneesta avautuu näkymä avaruuteen, siellä kaikki on avaraa, pitkien matkojen päässä. Avaraa kaikkialla, ei tuota avaraa pimeyttä ilman noita tuikkivia aurinkoja, linnunratoja, galakseja. Elämää. Muutosta...

"Space, the final frontier." Star trek

Kaikki tuntuu olevan samantapaista, kun niitä vertaa isompaan tai pienempään kokoluokkaan... mekin olemme pieniä

Meidän ajatuksemme eivät kulje samaa rataa, koska lähtökohtamme ajatteluun ovat erilaiset ja sanoilla eri merkitykset, siksi väärinkäsityksiä sattuu niin usein.

Tätä mietin tänään kävellessäni kadulla kohri Grilli-iltaa, oli hyvät makkarat, maissit ja juustot ynnä muut. Massu tuli täyteen. Otettiin vesisade ja sateenkaarikin vastaan, kivaa oli.

On satanut ja ukkostanut tässä useampana päivänä peräkkäin ja raikastanut ilmaa ihanasti. Kasvitkin on saanut kaipaamaansa vettä. Kävin ennemmin kirjastolla ja ostin kirjojen poistomyynnistä Z.Topeliuksen Välskärin kertomuksia 1 osan jotenkin tuntui että tämä on se kirja, joka minun tulee ottaa mukaani.





















Luin sitä hetken rannassa nautittuani triovohveli jäätelön :) Ennekuin minua häirittiin, kuulin rahinaa ja vaakkumista, kun äiti sorsa komensi pikkuisiaan seuraamaan. Siitä ne minun takaani tulivat, pysähtyivät hetkeksi moikkaamaan ja poseeraamaan kameraan. Kun niitä ihastelin, jatkoivat sitten matkaa penkin alta alas rantaan ja siitä veteen ja kauemmas, melkein hipoivat varpaitani. En edes älynnyt laskea monta niitä oli. Söpöjä sitäkin enemmän :)

Paljasvarpainen

Kerran kesällä, jokunen aika sitten kerroin siitä kuinka kesäisin kerään ahomansikoita paljainvarpain. Pohdin silloin asiaa kuinka paljon helpompaa niiden kerääminen on jos käytän kenkiä ynnä muita, joilla voin suojata itseäni ettei risut havun neulaset ja muut terävät pistele jalkoja. Itikat ja paarmat syö yms. Kyllä niistä on apua sitä ei voi kieltää. Välillä vaan on tarpeellista kokea jotain aivan muuta. Tämä tarina nousi mieleeni erään puheen johdattamana ja jäin ajattelemaan sitä uudelleen ja tällä hetkellä olen sitä mieltä että:
Jos varustautuu liiaksi se tuntuu raskaalta eikä jaksa kiinnostua keräämisestä, se tuntuu pakkopullalta ja tuntuu että on kadottanut itsensä jonnekkin. Tuntuu ettei ole matkaa kuljettavaksi, koska kaikki voi sen tehdä samalla tavalla, mennä sellaisiin paikkoihin missä mansikoita kasvaa. Parasta siis pukeutua sään ja oman tuntemuksen mukaan, päivä kerrallaan. 

Nyt perustelen kantaani miksi jätän kenkäni sisään ja lähden paljain jaloin ulos. Ihanaan säähän.
Koska joskus tarvitaan kipua itsensä löytämiseen, kun taas kohtaat kivun avaramielisesti, päämäärä ja tavoite silmissäsi, niin vain taivas on rajana, jos sekään "Kohti ääretöntä ja sen yli". 
 Uskalla unelmoida siitä kuinka pistetään mansikoita heinän korteen nauhaksi ja niistä tehdään sitä ihanaa mansikka maitoa, kunhan olet kerännyt tarpeeksi. Ehkä sekaan livahtaa muutama mustikkakin.

Tarvitaan kipua itsensä löytämiseen, toisinaan taas suojaa Esim. Auringon paahde hatulla ettei tule auringonpistosta tai muuta päähän pistoa (Näitä tulee kaikille), joskus kengät ettei maailma pistele, takki tai pitkä hihainen paita ettei oksat ja risut raavi, eikä öttiäiset syö. 
Välillä nuo kaikki on jätettävä pois, koska on unohtanut unelmoida, unohtanut seikkailla, unohtaa olla ja elää hetkessä, sitä on silloin vain jäänyt lipumaan elämän aalloille. Tämän huomattuaan on riisuttava turhat vermeet pois, koska paljainvarpain kävellessään, on jokainen askel ja askeleen sija on valittu tarkoin. Jokainen tunne jalkapohjassa kertoo kävelijälle tarinaa, jokainen horjahdus ja tasapainon löytyminen opettaa kulkijalleen miten kussakin maastossa kävellään ja siihen harjaannutaan pikkuhiljaa. Silmät alkavat löytää ne kohdat tiestä hiekkatiellä missä on vähiten kiviä, metsässä sammaleet, ruohotupot, lakoon jääneet neulaset, tien missä on parhain kulkea. Väistetään kaikki kävyt. Varotaan mihin kävellään ja huomioidaan ympäristöa paljon enemmän. Kun kävellään kengät jalassa ajatukset ovat toiset ja sitä lampsitaan minne sattuu, myös mansikatkin voivat jäädä alle, kun ei rintanaan niitä jouda keräämään, koska voi hypähdellä kengät jalassa sinne tänne. Paljain jaloin kävellessä kaikki tuntuu olevan enemmän harkittua. Kengät jalassa on epäilemättä nopeampi vauhti ja tallataan paljon enemmän asioita alleen. 

Paljain jaloin kävelyyn, tottumattomalle tarvitaan itsekuria ja harjoitusta. Hyvä on aloittaa nurmikolla, ja hienolla hiekalla, mullikolla. Sepeleellä, uudella asfaltilla kävelyä en suosittele, on nimittäin tosi ikävää, kokeiltu on. Hiekka teillä voi jopa juostakkin ja nurmikolla kirmataan! Voi kokeilla kallioilla kävelyä, varpailla saa hyvän otteen. Sammalmatto on ihana kunhan ei ole neulasia. Rantakivikkokin on mielenkiintoinen paikka kulkea paljain jaloin kannattaa omata tasapainoa (mahdollista loukata jalkansakin, jos keskittyminen tai tasapaino herpaantuu).Parasta paljainjaloin kävelyssä on mennä ilman hiostavia kenkiä. Tuntea ympäristönsä lämpötila ja tuntu. Voi tietenkin testata talvilajinakin, nopeaa juoksua lumella. Suositeltavaa jalkojen lämmitys mahdollisuus pienen lenkin jälkeen ettei tule paleltumia.

Jalka aihe toi mieleeni myös tässä lukemani J.R.R. Tolkienin Hobitin, jossa Bilbo ylittää itseään, tekemällä asioita vaikka hän epäröikin yleensä ensin hän silti tekee asioita. Ja hobitit tunnetusti kävelevät paljainjaloin

Mihin sinun jalkasi tänään kykenevät?
Nämä oli minun tämän hetkisiä ajatuksia...

Rantaviivoja

Niin moninaisia merkityksiä sanoilla ja teoilla, niin monta eri merkitystä, kuin on kokijaakin, jokaiselle erilaisena avautuvassa maailmassa. Niin monenlaiset odotukset niin erilaiset näkemykset kuin rantaviivoihin ulottuva maailma.

Toiset niin lähellä, toiset hieman kauempana, toiset virran tuolla puolen. Kauimmaiset silmän kantamattomissa, tieto vain siitä että ne on tuolla jossain kaukana. 

Toisilla kultaista hienon hienoa hiekkaa, toisilla kaislat jotka verhoavat alleen, toisilla kalliot jotka nousevat jylhinä korkeuksiin.

Kiven lohkareita, kivikkoa pientä sileää, isoa rosoista. Vehreyttä viimaa, pala sinitaivasta. Auringon kultaamia maailman kasvoja, epätasaisuutta. Kapeikkoja, lahtia, niemiä, kultaisia havupuita, kuun hopeoimaa pimeyttä ja valoa. Pilvien leikkivää katvetta. Aaltojen hengitystä, välillä tyyntä välillä myrskyisää. Korpia kyliä kaupunkeja, ihania suuria ajatuksia.

Lähellä rantaviivain, kesän äärellä, koskettaen niin monta koskematta. Nähdä ja kokea niin paljon pienen hetken äärettömyyttä, vain ajatuksia kuin nuo pyörteet virrassa. Samankalataisina, pyörivät alati muuttuen, välkehtien välillä tai kadoten virran mustuuteen.

Alati muuttuvaa liikettä, sydämen sykettä, jonka tarkoituksena on vain kuulla maailman ääniä ja nauttia tuosta muuttuvaisuudesta, jonka kauneutta ei pysty sanoin kuvaamaan.
Rantaviivain sain kanssasi jakaa tänään tän.