maanantai 25. helmikuuta 2019

Viikon villitys 2019 vko 8


 Aloitin jo mämmi kauden ja katotaan jääkö se tähän yhteen


 Tein juustokierteitä ja nehän uppos melkein yheltä istumalta


 Kebabia on vedetty useemmassa paikassa, joten se lienee viikon special ruoka


 Kenkä huoltoa, vesikelien takia


 Pohdinnassa mikä ois nenänlimakalvoille sopivin ilmankosteus ja lämpötila. Etsinnässä mukavan näköinen ilmapuntari: Josta tulee aina hattivatti jakso muumeista mieleen.

Miksi sopivan Ruokarytmin löytyminen on hankalaa? Nyt ehkä hyvä 


Miksi joistain asioista kiinnostuu vaan viikoks, toisista kuukaudeks ja osista läpi elämäks. Ja osaa asiaa kattoo vaan hetken eikä kiinnostu.  Mikä siis tekee jostain asiasta kiinnostavan?  Ja ellei jokin muutu niin loppuuko kiinnostus? Mietin asuntoa, muutamme joko asunnosta toiseen tai asunnon ulkonäköä, ulkoisten vai sisäisten tekijöiden takia? Vaiko vaan kun jotain pitää korjata? No on siinä miettimistä hetkeks. 

Ite vastaan tällä hetkellä, koska on tylsää ja muutos pitää mielen virkeänä + asioilla ei ole vielä selkeetä paikkaa.


Musiikkina radio on ollut päällä mut selkeetä korvamatoakaan ei ole nyt ilmiintynyt. Olenko saanut musiikki ähkyn ettei jaksa kiinnostaa nyt selkeesti mikään?

Kuuntelin omia laulunpätkä ideoita ja mietin vaan et pitäis taas jotain väsätä. Eli olisiko taas vuorossa ulospäin suoltamisen vaihe?

Aurinko nousee jo aikaseen ja päivä se vaan pitenee! 


Opi ja opettele lisää
Sillä jonkun opittuaan ymmärtää ettei ymmärrä vielä mitään variaatioista. 

 Elokuvat 
Alita:The Battle Angel
Oli visuaalisesti hyvin toteutettu ja juonikin oli sellainen että jätti kysymyksiä, että mitä tuleman pitää?

The Rock nostalgia pläjäys, jäätiin vaan miettimään leffan lopuks että jos ne räjäyttää pommeja niin eikös ne niitten bio aseet leviäis ilmaan vaikkei niitä ei ammuttu raketilla ilmaan. Tai jonkin tapanen biohazard? 

Heräsin kattoo oscareita

 Tv 
Murdocin murhamysteerit
Hercule Poirot
West world 2.kausi 3 jaksoa
The Musketeers 3.kauden uusinnat



Käsitöissä ompelu, koska löysin tosi kivaa kangasta!Tekasin tollasen ylisuuren kassin

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Viikon villitys 2019 vko 6-7


 Sään pomppiessa paukkupakkasista loskamöskään on aurinkokin toisinaan pilkahtanut poukkoilemaan taivaalle. Tänä aamuna huomasin jo että vau päivä pitenee ja aamuhan alkaa sarastaa kun lähtee ovesta ulos aamulla! Ja aamuihmisenä tykkään asiasta! Jei!

Illatkin on jänniä kun valoja loistaa joka suunnasta! 


Musiikkina Löysin kappaleet Arja Havakka- Lokki ja Syvälle silmiin. En vielä muuta kuunnellut, mutta tykkäsin Arjan äänestä, joten enköhän kuuntele muitakin kappaleita. Sitten toinen löytö Tulia-Nothing else matters cover (Metallican alkuperäinen) naisten ääni on ihan erilainen, kuin johon itse on tottunut ja siksi jäin kuuntelemaan. Mitäs tämä on?

Muuten kahlannut vanhoja soittolistoja läpi mutten voi sanoa että mikään olisi noussut selkeästi jammailu biisiksi. Tai onneksi korvamadoksi. Muutaman Yö:n kappaleen kuuntelin pois menon takia. Sillä mielummin kuuntelen musiikkia, kun sitä että joku on kuollut. Sillä ei ole väliä onko kuollut julkkis tai maallikko, niin en ymmärrä mitä asian koko aikainen jauhaminen jossain mediassa tai livenä saa aikaan. Liekkö se että itse sisäistänyt että kuolema tulee kun on tullakseen, eikä ketään pidä ottaa itsestään selvyytenä. En kiellä etteikö toisinaan yllättäisi kun joku kuolee. Mutten ymmärrä melua kuoleman ympärillä, se on kuin korppikotkat jotka kaluaa viimeiset lihat luiden päältä. Ihmiset huomatkaa tälläistä on tapahtunut! Mielummin kunnioitan ihmistä jota en tunne, mutta jonka teoksista olen päässyt nauttimaan, omassa rauhassani kuuntelemalla biisejä, katsomalla elokuvia, 
lukemalla runoja, kirjoja... jollain tapaa tuoda työn tuloksia enemmän esiin. Emme niinkään muista ihmistä vaan sen mitä hän saa meidät tuntemaan. Pystyn vain kertomaan siitä, mitä olen ammentanut siitä mitä olen kokenut kyseisiä tuotoksia läpikäydessäni, katselemalla, kuunnellen, kokien...

Joten mitä mieltä pitäisi olla kun joku itselle tuntematon kuolee? Ja tavallaan jollain tapaa töistään tunnettu ja tuttu? Itseä kiinnosti mikä on kuolin syy? Muttei se vaikuttanut muuten päivään.  Monesti harmittaa ettei kyseisiltä artisteilta tule enää uusia kappaleita, koska ääni on ollut sellainen johon on tykästynyt. Mutta toisaalta sekin unohtuu hyvin äkkiä. 

Kuuntelen monen kuolleen muusikon musiikkia, jonka he ovat tehneet eläessään eläville. Ja parhain kunnian osoitus on pitää elossa musiikkia, jonka he ovat tehneet. Sillä niin he pysyvät elossa, legendoina, oppaina, esikuvina.... eipä aiheesta enää muuta tällä kertaa



Herkut on ollet nyt selkeesti vähemmällä ja palkitsin itseäni ironisesti herkuilla, suklaata on tehnyt mieli, nälkäisenä ruokakaupassa. Sen olen saanut ohitetuksi, sillä että sanon itselleni että kunnon ruokaa syödään ensin. Sillä herkku on pika ratkaisu nälkään ja näin ollen joulun välipäivinä itselle selittämäni vertaus. Jos syöt pullan jokaisen kahvin kanssa jonka juot niin jos juot kahvia 2xpäivään niin vuodessa olet syönyt 730 pullaa. Tai vaikka lisätään sokeria puuroon, kahviin, mehuun jne. Niin paljon tuletkaan lisänneeksi vuodessa. Valaisevaa vaikka vaatiikiin pikkuisen vaivaa tutkia asiaa, mutta se pistää jo harkitsemaan kahdesti mitä valitsee ja kuinka usein.


 Uusin leluni on Uv-valolamppu, jolla lähdin tutkimaan omaa asuntoa ja hassua oli huomata kuinka useat muovijutut pomppasi esille, myös pari siivottavaa kohdetta löytyi! 


Pohdinnassa oli se miten joihinkin kasvoihin viehättyy enemmän kuin toisiin ja nauroin ääneen pohtiessani ja tarkistaessani näyttelijöiden ikää (IMDB:stä), joista pidän. Ja mietin sitä että hei minkäs ikäisestä asti olen katsellut näitä näyttelijöitä ja minkäs ikäisiä ne oli silloin? Siitä siltana päädyin pintaraapaisun verran tutkimaan kasvojen symmetriaa ja muotoa.  Aloitin tutkimalla omaa naamaa, jotta ymmärtäisin  haenko saman rakenteista naamaa vai ihan toisenlaista. Mutten ole päässyt tässä eteenpäin ihmeemmin, mutta kiinnostaa ja on mielenkiintoista.


Siivous on innostanut myös vielä kämpälläkin( en siis asu Olavinlinnassa!) Ottanut niitä ei niin innostavia kohteita, kuten liesituuletinta, uunin takaa, lattiakaivoa. Ja järjestellyt ja poistanut turhia laatikoita yms.


Hercule Poirot
Jaksot on nähnyt mut syyllistä ei vaan jaksa muistaa useimmista, joten hauska kerrata.
Siinä samalla pohdin kuinka hahmot toimivat keskenään.

Master and commander: Maailman laidalla
Nostalginen leffa, 


 Kaupunkiin on tullut ystävänpäivän valoja


 Otin värikynät esille, josko niillä saisi taas aikaan jonkun kuvan, ja kynät kulutettua. Toinen purkki nysä kyniä, joten olis niillä käyttistä, sillä periaate että loppuun käytetään.


Raapustelin tämän kesken eräisyyden kiinni pieneen kehikkoon, ideana oli tehdä isompikin virkkaustyö ompelulangasta, mutta innostus kuivui kokoon syksyn mittaan ja tälläinen lumihiutale kukkanen siitä syntyi. 


sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Viikon villitys 2019 vko 5


Viikko hujahti hirmusta vauhtia


 Viikon parhaus löysin sopivan kokoset sukat! 

Viikon ruokana on kala eri muodoissa

Käsityönä neuletyö

Koulussa siivouksen tärkeydestä havainnollistettiin juuri perussiivottu vs. vain ylläpitosiivottu wc-tilat eli miksi perussiivous pitää tehdä vähintää kerran vuoteen. Se on myös avannut jälleen silmiä sille miksi säännöllinen siivoaminen on tärkeää! Jotta lika ei pääse pinttymään pinnoille, sillä pinttynyt lika on vaikeampaa saada irti. Ja vaikkei näytä likaiselta ei tarkoita että olisi puhdasta!


Ohjelmat: 
Salkkarit vihdoin (20v myöhemmin) selvisi Tyyne Puustisen tapauksen rikollinen, muuten ei kylläkään tule seurattua ohjelmaa.

Katsoin yle areenasta dokkarin nukkumisesta, se oli mielenkiintoista

 Big Bang Theory on viihteenä 



En oikein kuunnellut musiikkia tällä viikolla, mutta korvamato löytyi!


lauantai 2. helmikuuta 2019

Rooli

Elämässä on monta roolia ja roolimallia. Pohtailin tässä että rooli alkaa jo pienestä, jokainen vanhempi ja nuorempi on rooli, jonka näät. Ja sinä tietoisesti tai tiedottomasti alat matkia toisia. Usein huomaamattamme peilaamme toisen asentoa tai ilmettä. Jolloin samaistumme jollain tasolla toiseen ja otamme käyttöön toisen maneereja. Huomaatko käyttäväsi jonkun toisen käyttämää uutta sanaa? Tai painottavasi jotain tiettyä sanaa, niinkun toinen päivällä?

Roolit siitä pystytkö olemaan kuin toinen? Samaistumaan siinä määrin, että pystyisit näyttelemään toista? Ainakun kohtaamme jonkun alamme omaksua toista, ymmärrämme toista itsemme kautta, ellemme pysty, emme jollain tapaa halua vastaan ottaa kyseistä roolia itseemme tai elämäämme.

Jokainen meistä on monen roolin summa ja on hauskaa nähdä ainakin itsestäni kehen on helppo samaistua ja ketkä ovat vaikeammin tavoitettavia. Seurailen omaa toimintaani toisten parissa, sillä haluan olla omaitseni, enkä joku leikkiroolinen manipuloija, joka testailee, jos teen näin mikä reaktio.

Sillä tieto, jonka itselleni tuotan pitää olla pelkkä erillinen huomio asioiden jo tapahduttua. Saada itsensä kiinni haaa! Huomaatko mihin olet jälleen itsesi johtanut. Siis huomata mitä tapoja on itse omaksunut jo itseensä, jotta tietää mitä tapoja itsellä on jo valmiina. Jos haluaa kehittyä ja korjata vaikka omaa ryhtiä, niin on tiedettävä millainen ryhti sinulla on ja keskityttävä vain huomioimaan omaa ryhtiä eri tilanteissa, ei tässä vaiheessa vielä korjaamaan ellei se tule luonnostaan. Sillä miksi ryhtisi on tuossa tilanteessa tuo? Peilaatko toista, peilataanko sinun huonoryhtisi? Millaisen fiiliksen olotilasi antaa? Kun joku sen kopioi millaista on olla sinä?

Millainen fiilis sinusta tulee?

Tähän vaikuttaa paljolti se miten katsomme toista ihmistä. Talo esimerkki.

- Normaalikatselu korkeutesi: Millaisena näät talosi ulkoapäin?
- Entäkun taloasi katsellaan ylhäältäpäin, nähdään vaan katto
- Tai kun katselemme taloa, lapsen tai eläimen silmin miltä alaviistosta tutkailtu talo näyttää?

Ja huomaathan että nyt tutkittiin vasta ulkokuorta, millaista sisällä on? Kuinka monta huonetta talossasi on? Ja mitä talosi sisältää ja mistä suunnasta taas katsot asiaa?

Entä kun vieras ihminen näkee sinut ensikertaa. Hän valitsee mistä suunnasta katsoo sinua ulkoapäin. Kyselemällä hän näkee jotain niinkuin ikkunoista sisään katsellessa ja vain sinä voit päästää sisään sisäiseen maailmaasi. Sillä sinä rajoitat asioiden kulkua itse mieleesi ja sieltä ulos.

Sinä itse päätät ystävystyäkkö vaiko ei.
Sillä hyvät ystävät ymmärtävät toisen ulkoista ja sisäistä maailmaa. Hyväksyvät toistensa roolit. Vaikkeivat itse kaikkia käyttäisikään. Ja siksi he lukevat toisiaan hyvin, koska ymmärtävät miksi toinen tekee niinkuin tekee.
Mutta ketään ei pidä ottaa itsestään selvyytenä, sillä juuri suuri roolien skaala antaa meidän yllättää toisiamme ja itseämme. Jokainen uusi rooli muuttaa meitä, jokainen uusi ihminen voi vaikuttaa käyttäytymiseemme.
Minkä roolin puemme aamulla päälle. Minua väsyttää! En herää ennenkun saan kahvia. ( mene ja ota kahvia)  Rooli on valittaja, avuttomuus, tekisikö joku minun puolesta. Lykätään päätöstä nousta ja annetaan lupa maata vielä sängyssä. Ainakin itselläni joinakin aamuina. Oikeasti väsynyt ei viitsi valittaa kääntää vain kylkeä ja nukkuu.

Tosin itselläni tuollaiset aamut on harvinaisia, siis valittajat, sillä valittaminen on turhaa, etenkin silloin kun tietää mitä pitää tehdä että saa itsensä ylös. (Etenkin kun asuu yksin) en siedä henkilökohtaisesti  turhaa valitusta. Ja ihmiset jotka vaan jatkavat samaa rataa ovat hieman luotaan työntäviä rooliltaan.

Parisuhde neuvona jos on fiilis että et jaksa nousta, niin voisitko jokukerta kokeilla toisenlaista lähestymis tapaa. Ja pyytää että tuletko kertomaan milloin kahvi on valmista. Tai sopia että yhtenä aamuna sinä saat kahvin sänkyyn ja toisena sinä viet puolisollesi. Palvelus-palveluksesta periaatteella.

Millä asenteella tai roolilla asioihin tarttuu, ja minkälaista laatuaikaa niistä tekee kuin nalkutus, ja kyllä miehetkin nalkuttaa, sinä selkeästi ajattelit naista nalkuttaja sanan kohdalla. Niin tiukkaan roolit tarttuvat mielle yhtymiin asioista.

Pomppaan vielä talo esimerkkiin sillä sinä katselet itseäsi vain sisältäpäin, tehtävä retkiä ulos mukavuusalueeltasi jotta näät uusia perspektiivejä itsestäsi.

Enkä sano että mikään rooli tai perspektiivi olisi huono itsessään, kyse on vaan siitä mitä roolia käytämme missäkin tilanteessa.
Se että näkee itsensä eri tavalla antaa joustavuutta toimia eri tilanteissa. Useammalla mahdollisella tavalla tai ainakin mahdollisuuden valita toisin.

Millaisia rooleja teillä on ja millaisina te ne näätte?