Mietelause 12

Makeus on maistajan aistimus, jota voi huijata vertailemalla.

Elämmekö omaa elämäämme vai vertailemmeko sitä vain toisten elämiin? Sitä tänään pohdin jälleen tilanteessa markkinalakuja yllinkyllin ettei niitä tee edes mieli.

Huomasin syöväni ensin kirpeät pois,  sitten noita vaaleita missä on punainen sisus, nyt on menossa nuo kierteelliset, joten nuo peruslakut on jäämässä viimeisiksi.
Miksi tahdomme erottaa jonkin ja käyttää sen ja siirtyä seuraavaan? Onko erottaminen tälläisessä asiassa kuin karkin syönti niin tärkeää? Eikö voisi vain mättää menemään mikä sattuu käteen? Ymmärrän erottelun tärkeyden sieni metsässä tai onko ruoka syötävää vai pilaantunutta? Yms.

Miksi pitää erotella? Mitä taitoa tämä erottelu oikein käyttää tai mihin mieli pyrkii näin meitä viemään? Vai onko kyse vain aivojen tavasta päästä helpommalla että valitaan aina samanlaista tai ainakin useasti putkeen samanlaista? Onko kyse siitä että tässä karkki pulmassa onkin kyse mausta? Emme tahdo montaa makua peräkkäin vaan sitä mikä maistuu hyvältä? Ja maistettuamme yhtä hyvää tai mistä on voimakkain mielikuva tulee valikoiduksi?? Mietin onko tämä yhteydessä siihen että etsimme säväyttäviä kokemuksia vai tyydymmekö vain tavalliseen? Uteliaisuutta? Kokeilun halua? Tutustumista?

Millaisia makuja haluamme? Ja tätä vertailua voi huijata kuten kirpeä karkki maistuu erilaiselta kuin makea. Kirpeä ei erotu kirpeä kilpailussa kuin jonkun asteiseksi kirpeäksi ja  makealle käy samoin makeiden joukossa ja kun heitämme makean kirpeiden joukkoon niin se eroaa sieltä! Joten erotamme jonkin kontrastissa toisiin nähden, mikä se syy sitten onkin. Maku, väri, tuoksu, tuntu jne.

Miksi valikoimme mitä valikoimme? No karkki massasta nyt pitää valita vain yksi tai kourallinen mitä otetaan. Etsimme tuttua hyvää makua? Mietin karkkien valintaa?
Mitä ottaisin tähän ämpäriin? 30 valintaa joita vähensin ottamalla tuplana/useampana kappaleena. Perusmakuna ananasta ja banaania, päärynää, appelsiini, koska tiedän syöväni niitä ja persikkaa halusta maistaa sitä. Kierrelakuja sen takia että niitä on kiva irrotella ja ne lähti värin mukana. Vaaleaan viehätyin se erosi toisista niin kovasti, myös maullisesti jälkeenpäin toteamus. Ja sitten kirpeä cocacola ja tähän on sanottava etten valitse sitä juomana sillä en tykkää siitä sillä se on liian makeaa. En vaan tykkää siitä, mutta olen tykännyt cocacola remmeistä mitkä on olleet kirpeää karkkia joten valitsin kirpeän colalakun. Sillä tiedän sen maistuvan hyvälle kirpeänä minun suussani.  Pakko muuten todeta etten tykännyt persikasta. Mutta aina kun on mustahevonen karkkilaarissa niin se saa muut maistumaan paremmalta. Odotin parempaa makua ja petyin. Ei kyllä ollut huonoin persikka maku jonka olen maistanut mutta kumminkin jätti kylmäksi verrattuna valkeaan.

Eli minulla oli jo selkeät mielikuvat millaisia ne ovat ennenkuin ne edes olivat minulla. Otamme jotain mielikuvan pohjalta joka on muotoutunut aijemmin syötyjen lakujen pohjalta! Joten se kuinka suuri kontrasti makujen välillä ja erossa on vaikuttaa suuresti rakentamaamme mielikuvaan tai mielikuvaan sen rakennusvaiheessa.

Odotamme toisen olevan tiettyä mielialaa aina tälläisten ns. Hitaasti muuttuvien asioiden pohjalta. Joten emme osaa ajatella toisen emmekä omamme mielen olevan kuin ulkona vaihtuva säätila vaan odotamme toisilta vakautta pysyä maussaan ja itsellemme toisaalta sallimme vaihtaa makua makeasta kirpeään.
Voisikin kysyä onko sinulla tänään makea vai kirpeä päivä? Toisinaan rakastaa kirpeitä karkkeja ja toisinaan ne jäävät syömättä. Elämä on valintojen karkki kauppa pulmineen ja iloineen. Ja makeaakin voi syödä mahan täydeltä ja kaikki sitäkin kokeilevat ja toteavat siitä tulevan huonon olon. Kuten myös suolaista ja kirpeääkin syömällä se tulee. Keskitie kohtuullisilla vaihteluilla ja peruskauralla, joka tulee varmasti syödyksi.  Palaamme vanhoihin suosikkeihin, sillä niiden tuttuus viehättää meitä. Tunnemme ne, nuo perusturvalliset maut. Etsimme vaihtelua sillä ne ovat tasaisia, että niihin kyllästyy. Vertailemme niitä toisiin uudestaan ja uudestaan, ne säilyvät ja huomaamme viehättyvämme, tuosta tutusta mausta joka palauttaa meidät jälleen maan pinnalle ja sanomaan. Enpä muistanutkaan kuinka hyvää tämä oli! Syödäänkö parhaat lakut ensimmäisenä vai viimeisenä?  Ja miksi erottelemme niitä kun jokaisella maulla on oma makunsa joka eroaa toisista!  Ymmärtääksemme eri makujen eroavaisuudet jotta voimme kunnioittaa niitä omina makuinaan!

Mietelause 11

Kohde tähtäimessä kelin mukaan.

Talvella ideana on pysyä pystyssä jäätikällä joten tähtään askeleeni kiviin. Ja kesäisin haluan kävellä kivuttomasti paljain jaloin niin tähtään askeleeni kivien väliin.

Joten mikä on tavoiteesi ja mikä auttaa siihen?

Kukaan meistä ei mene vesisateessa ottamaan aurinkoa, lämmön sijaan, sillä tiedämme että saa vain vettä niskaan ja vilustuu. Joten onkin hyvä kysyä kuinka monelle kelille sinulla on asia tähtäimessä? Ja kuten metsästäjät metsästävät tiettyinä aikoina eri saaliseläimiä, niin on kaikilla eri tavoitteita, mutta onko ne säädetty oikein oikeaan säätilaan?

Mikä auttaa? Minua keskittymään paremmin?  Onko se hiljaisuus vai musiikki (minkä tempoinen musiikki)?
Testaa niin tiedät ja mieti millainen on mielentilasi, tunneskaalasi? Oletko rehkinyt kokopäivän melussa ja vahdissa? Toivotko rauhoittuvasi vaikka kirjoittamaan tarvitsetko täyden hiljaisuuden vai musiikin joka sulkee sinut omaan maailmaansa? Vai tarvitsetko ihmisiä ympärillesi? Mitä sinun on kirjoitettava?  Onko kyseessä komedia? Ansioluettelo vai biisi?

Monesti itse olen liiankin rauhallinen pelkässä hiljaisuudessa tai sitten vanhat ajatukset ponnahtavat pinnalle, niin itse käytän musiikkia itseni aktivoimiseen ja tietyn tunteen ja tason luomiseen.

Toisinaan kesäisin on ihanaa istua penkillä ja kirjoitella asioita ylös, katsellen turistien virtaa. Teen sitä löytääkseni uutta, jotain josta saan jälleen kiinni ja se on tavallaan kalastamista lipuvassa virrassa. Itse päätämme mitä teemme saaliille käytämmekö sen vai vapautammeko?

Toisinaan ei ymmärrä sitä ärsykemäärää, jota kokee ja on siksi hyvin ärtynyt tai väsynyt, monesti olen huomannut itsestäni mielentilan ettei mikään ole hyvin kun olen nälkäinen ja kuinka tuo tila muttuu ruualla. Se että ymmärtää mielentilaansa ja tunnetta siitä, ymmärtää itseään suuresti. Löytää syyt mielentilalleen ja osaa korjata tilannetta, sitä mukaa kun tietää menevänsä ääri laidalle. Itsensä tasapainottaminen tilanteeseen on taitolaji.

Kun osaa tasapainottaa itsensä ulkoisiin tekijöihin on helpompi tehdä asioita tavoitteen eteen. Vaikka kun ulkona sataa tahdomme pysyä kuivina ja lämpiminä? Mikä auttaa pysymään kuivana? Oikeanlaiset vaatteet?  Arvio sään ja vaatteen kohtaamisesta?  Se että mihin rajaan asti on valmis tuntemaan kylmää tai kosteaa? Milloin taas ei kannata kestää ja on mentävä oikeasti suojaan? Samaa voisi ajatella kaikesta valittamisesta ja pahan puhumisesta.
Kuinka paljon kestät kuunnella kuraa ja kuinka olet mielesi pukenut lämpimiin ja suojaaviin vaatteisiin?

Kun ymmärrämme mitä tietty asia tekee meille pystymme suojautumaan vaikutuksilta jos tahdomme.  Ja se vaikuttaa lopputulokseen mitä saamme.
Ymmärrämme sään vaikutuksen nuolen lentorataan? Joten mikä on tavoitteesi ja mikä siihen auttaa?

Mietelause 10

Elä, ettei elämä valu hukkaan!

Mikä on hyvää elämää?
Onko se itse tekemistä ja kokemista? Onko se oppimista ja opettamista? Onko se muuttumista muuttujana? Omista lähtö kohdista, toisen vuoksi, itsensä vuoksi?  Sellainen joka herättää tunteita ja vai hillitsee niitä?  Auttaa toisia? Tulee hyvälle mielelle? Se joka tekee kaikkea. Sellainen elämä, jossa tavoitetaan tavoitteeksi laitetut haasteet? Voiko se mennä yli suorittamiseksi? Joten missä ajassa? Vai se joka vain elää yksinkertaista elämää tekemättä mitään ihmeellisyyksiä. Elämä joka tutkii vain tiettyä aihetta? Elämä joka maalaa maisemia? Laulaa sadoittain lauluja? Ruokkii nälkäisiä? Naurattaa katsojia? Elämä jossa katsoi vain toisia? Elämä jossa katsoi vain itseensä?

Tekeekö elämä meistä parempia? Uskottavampia? Elävämpiä? Kenen silmissä? Omiemme vai toisten? Ajatuksiemme? Kenen sanoja toteutamme? Omiamme vai toisten?

Olemme olemassa ollaksemme mitä? Noudattaaksemme mitä? Toisten sääntöjä siitä mikä on hyvä elämä? Mutta mitä se on? Tahdomme ja elämme vaikkemme ymmärrä miksi elämme? Tai ainakin havainnoimme näissä kehoissa jotka meillä on elämiseemme. Tahdomme että meillä olisi kaikki hyvin ja silti tylsistymme tasaisuuteen.  Mieli tarvitsee aaltoliikkeensä, aktivoinnin ja levon välillä. Niin kehokin. Joten elämä tarvitsee vastapainonsa. Kerran uusiutuessamme meissä kuolee jotain, niinkuin soluja kuolee kokoajan. Mietimme kuka muistaa meidät kun kuolemme? Mistä tulemme kuuluisiksi? Siinä menemme jo mönkään. Kuka muistaa minut kun elän? Mitä hän minusta muistaa? Miksi muiden olisi muistettava minut? Mitä merkitystä sillä on tuleville ihmispolville? Miksi he saisivat unohtaa minut? Siksikö etten ollut kukaan kuuluisa? Siksikö etten ole tärkeä? Siksikö etten ollut rakas? Muistavatko he minut jos olen heille rakas? Tärkeä? Kuuluisa? Ja vaikka olisin mitä en täytä toisten mielipiteitä mitä pitäisi olla ja mitä tehdä sillä en ole he. On hylättävä osat säännöistä joita toiset koko ajan luovat ja oltava omaitsensä! Mistä tietää mitä itse on ja mihin pystyy?
Kokeilemalla, harjoittelemalla, sanomalla ja tekemällä.

Toisinaan mietin että kyllä elämän on oltava muutakin kuin tätä? Silloin olen tehnyt paljon asioita toisten toiveiden mukaan ja jättänyt omat toiveet täyttämättä.

Mikä on elämän tarkoitus?
Kulkea elämänsä läpi tietämättä matkan pituutta joka on jäljellä, joten mihin matkasi sinua vie? Jokainen päivä on uusi huomen!
Jonka käytöstä päätämme ihan itse!  Mihin sinä kykenet elämäsi aikana? Mitä etsit? Mitä löydät? Mille annat aikasi? Mihin sinun kykysi on sinusta tarkotettu?

Muuhun kuin luovuttamaan elämäsi hukkaan?

Mietelause 9

Rakkaus on itsessään mietelause!

Mitä kaikkea sana rakkaus sisältää, sillä on moninainen kirjo synonyymejä.

Mitä rakkaus on? Antaa synonyymien kertoa 

Ihailla, ihannoida, jumaloida, palvoa, romantiikka, kulta, aarre, nauttia, nautiskella, tuottaa nautintoa, viihtyä, tahtoa, haluta, himoita, kaivata, kaihota, pitää, janota, toivoa, pyytää, isota, koristeellinen, hieno, ihastus, päähän pisto, oikku, haave, olla mieltynyt, arvokas, arvostettu, pitää arvossa, antaa suurta arvoa, olla kiitollinen, havaita, erottaa, kullan muru, herkku, ilahduttaa, riemastuttaa, ilonaihe, mielihyvä, ilostuttaa, välittää, parantaa, elätellä, pitää yllä, helliä, vaalia, muru, rakas, rakastettava, rakastettu, kallis, arvokas, tärkeä, armain, parhain, halaus, hyväily, suudelma, syleillä, omaksua, intohimo, kärsimys, palo, into, ystävällisyys, lämpimyys, lähentely, rakastelu, intiimiys, antaumus, kiintymys, omistuneisuus, hurskaus, hartaus, lempeys, herkkyys, arkuus, ihastus, hurmio, hurma, olla heikkona johonkin, makea, imelä, äitelä, sokerinen, makeutettu, hyvän tuoksuinen hempeä, sulokas, raikas, sympaattinen, miellyttävä, pehmeä, soma, makee, auttavainen, herttainen, puhdas, nami, nanna, namunen, sydänkäpy, karkki, armas, kullannuppu, mussukka, mielitietty, enkeli, hunajainen, kulti, heila, myötäeläminen, ymmärrys, empatia, ymmärtäminen, yhteisymmärrys, päättelykyky, näkemys, näkökulma, käsitys, sovinto, sydän, hertta, ydin, pumppu, hyvä sydämisyys, fyysinen vetovoima, tunne jne.

Piirtämäni kuva lähes vuoden takaa

Rakastan tämän kuvan iloista ilmettä, muodon sulavaa ketteryyttä, leikkisyyttä, joka saa hymyilemään. Siksi tämä on oikein onnistunut kuva sillä se saa iloiseksi. En muista päivästä mitään kun että piirsin tuon yhdeltä istumalta, mutta se miten kuvaan on vangittuna tuo tunne niin aivan sama mitä tapahtui.

Kiteytän tämän sanoihin:

Kun rakkaus pyyhkäisee lävitsemme, emme pysty olla rakastamatta kaikkea, sillä se on kuin hymy joka tulee sisimmästä, sitä aitoa onnea josta nauttii kaikki!

Ihanaa viikkoa!

Mietelause 8

Taulu kertoo! TEHDÄKSEMME MESTAREITA MEIDÄN ITSEMME ON OPITTAVA, JOTTA VOIMME OPETTAA JÄLLEEN HEITÄ, JOTTA HE VOIVAT JÄLLEEN OPETTAA. Joten meidän on tehtävä kunnes onnistumme, jotta voimme vaatia toisilta onnistumista siinä asiassa, jotka tahtovat oppia juuri meiltä.

Joten se taas pisti miettimään tiedon alkuperää:

Mitkä ovat tiedon lähteesi tiedon lähteet? Entä näiden tiedon lähteiden tiedon lähteet? Jne. Etsimme kattavinta tiedonlähdettä. Tehdäksemme siitä vieläkin kattavamman ja se onnistuu esittämällä kysymyksiä ja tutkimalla lisää! Ja varmistamalla tiedon paikkaansa pitävyys!

Sillä himoitsemme tietoa, jonka pohjalta teemme päätöksiä! Joten tiedon on hyvä pitää paikkansa ja vertaisin tätä ajatusta neulekuvioon! Ohjeen on oltava kunnossa, jotta tulos on tavoittelemisen arvoinen ja tavoiteltavissa. Siis ohjeen todellisuus kiteytyy tekijöiden tuotoksissa ja kommenteissa tästä. On viisaasta lukea ja kuulla tekijöiden palautetta ohjeesta!

Ja kuten huomaatte jo tässä kuinka kirjoittamani on jo ottanut toisen muodon toisella kirjoitus kerrallaan! Niin tieto muuttuu ja ajatukset muuttuvat, elämä muuttuu, ymmärrys muuttuu oppimisen kautta ja oppiminen auttaa eteenpäin tehtävissä.

Löydämme oppimalla tiettyjä vakioita ja sääntöjä, niin kuin lapset että kun vettä keittää se muuttuu kuumaksi ja kylmä vesi virkistää, vielä kylmempi on jo jäätä!
Kiehumis piste ja jäätymispiste on löydetty tutkimalla ilmiötä! Ja haluamme opettaa tämän jotta ymmärrämme käsitellä asioita niin ettei ne tuota vammoja. Toisaalta kun käsittelemme niin kun tulee vammoja se opettaa vammojen käsittelyä vammautumistilanteissa. Kaikesta voi oppia!

Kaikella fiktiiviselläkin asialla on todellisuus pohja emme vain ymmärrä aina yhteyksiä, emme pysty tietämään kirjoitajan mielen yhdistelmiä joten yhdistämme lukemamme sanat omiin mielikuviimme. Jotka saavat uudesta lisäpontta ja ottavat vain tietyn määrän infoa vastaan jota käsittelee.

Mitkä ovat mielemme muistiin panot? Mitä mielemme tekee tiedolle? Ensin se yksinkertaistaa asioita, jotta ne liittyvät mielikuvina mieleen ja sitten mielikuvaan liittyy lisää tietoa! Jota pystymme yhä paremmin käyttämään! Se kuinka paljon tälläinen vie aikaa, siitä ei ole kokemusta. Silloin kun kohtaamme uusia asioita? Lähtee uusia muisti alustoja kehittymään ja yhdistymään toistensa kanssa. Aivojen muistiin, lihasten muistiin, liikeratoja joita toistetaan!

Tässä pohdin hymy naamaa!

Mietelause 7

Kaikki elämä on muutosta

Olisiko mitään ellei olisi muutosta?

Tänään sumun seassa näkyvä aurinko

Kaikki pysyisi paikoillaan, mikään ei liikkuisi minnekkään, mikään ei päästäisi ääntä, valoa, lämpöä, sähköä, mikään ei kulkisi minnekkään mitään ei olisi, koska mitään ei olisi voinut kehittyä, yhdistyä. Olisiko pimeyttäkään? Kuinka pimeys aistitaan ellemme pysty aistimaan soluillamme muutoksia ei sitäkään olisi. Ellemme pystyisi ymmärtämään ympäristöä, pystyisimmekö ymmärtämään olemassa oloamme muuttamatta mitään? Emme varmaan, sillä aivojen kemia! Muutos kaikilla tahoillaan on äärettömän monimutkainen. Etten sitä ymmärrä. 

Kaikki on muutoksen luomaa ainetta ja aineiden yhdistymistä. Jokainen ihminen muuttuu jokapäivä! Nähdäksemme muutoksen ei tarvitse kun katsoa kasvien kasvua, lasten kasvua aikuisiksi, entä aikuisten kasvaminen? Kuinka aikuisessa näkee kehityksen? Vai tyytyvätkö he siihen he ovat olevinaan valmiita?

Nopea kehitys vai hidas kehitys? Jokaisessa kehittymisessä on omat vaiheensa eikä niitä voi ohittaa. Kuten vaikka pullataikina, hiivalle on annettava aikansa paisuttaa taikinaa. Tai jään sulaminen jälleen vedeksi. Olomuodon vaihtuminen toiseksi tarvitsee oman aikansa! Silmusta tulee lehti!

Iso hatun nosto muutokselle! Mietippä kaikkia muutoksia elämässäsi!

Mietelause 6

Maailma on yhteinen kotimme

Millaista kotia olemme tekemässä? Onko koko maailmalla siivouspäivää?
Kuka saa johtaa tai harjoitella johtamista? Ovatko lapset omissa leikeissään ja aikuiset omissaan? Millainen perhemalli on koko maailman katsomuksena?
Miksi ajattelet näin? Siksikö kun oma perheesi on tälläinen?  Katso mitä koti ja perhe tarkkoittavat ympäri maailman. Saatamme yllättyä siitä monipuolisuudesta ja vaihtelujen määrästä, epäoikeudenmukaisuudesta, outoudesta, siitä mikä on kaikkia ihmisiä eteenpäin ajava päämäärä.

Mikä on maailman tärkein ymmärtää? että teemme yhteistyötä kaikki keskenämme vaikka olisimmekin muuten erilaisia. Jokaiselle on annettava omatilansa olla ja elää, yhdessä on meidän opittava toisiltamme!

Miksi rikkomme kotia löytääksemme rahaa? Miksi työnnämme vesijärjestelmään muovia, joka ei sinne kuulu? Miksi myrkytämme itseämme ja toisiamme näin yhteisessä kodissamme?

Miltä koti näyttää? Onko se avara ja tilava vai himohamstraajan perintö? Miten siivoaminen näkyy jäljiltämme? Ovatko paikat kunnossa kun lähdemme vai jätämmekö jälkeemme siivon? Onko kukaan opettanut siivoamaan!

Siirrämme tavaroita, piilotamme tavarat joita emme käytä ja ostamme jälleen lisää. Tavaran paljous jonka elinkaarta pitäisi tarkastella sen käytön loputtua onhan tämä helppo kierrättää? Kun ostamme jotain emme mieti sitä mitä tuotteelle käy kun emme enää käytäkkään sitä. Onko se ympäristö ystävällinen? Kuormittaako se kuinka paljon luontoa? Valmistus vaiheessa, kuljetus vaiheessa? Käyttö vaiheessa? Kierrätysvaiheessa? Uudelleen käyttö vaiheessa? Loppusijoitus paikassaan? Vai voiko sitä käyttää yhä uudelleen vaan koska sen voi aina kierrättää? Kuinka monetta kierrosta kirpparilta ostettu paita kulkee?
Millaista tavaroiden käyttöni on? Käytänkö ne alusta lopuun itse (kuinka nopeasti käytän tuotteita? Mikä on niiden elinkaari ennuste? Pitkä ikä vai lyhyt?) Vai onko tuote enemmän nappaa kiinni ja vapauta tyyppinen luomus?

Mikä on kiertävien tuotteiden käyttötarkoitus? Nykyään ostetaanko edes oikeaan tarpeeseen? Hinnalla pystymme hallitsemaan kulutusta. Joten mikä on maailman metsien hinta? Mikä on eläimien hinta? Mikä on ihmisen hinta? Kun ryöstämme toisiltamme elintilaa ja sodimme toisiamme vastaan, siinä ei ole mitään mieltä?! Kuka sanoo omistan tämän puun, omistan tämän talon! Omistan tämän veden? Omistan tämän ihmisen? Niin sanoo Itsekäs ihminen joka haluaa omia itselleen kaiken, hänellä on vielä ymmärrettävää että puut ovat puita ja tavallaan kaikkien puita. Ja ne tuottavat kaikille katselijoille iloa. Voit kaataa kaikkien rakastaman puun ja sinua vihataan siitä hyvästä! On eri asia kun opetamme toisia ja näytämme kuinka vaarallisesti nuo puut ovat lahonneet sisältään.  Entä veden omistus? Kuka omisti sen kaiken muovin joka lilluu meressä, kuka pissi muroihin? Tarvitsemme vettä puhtaana jätteestä, joten minkä takia sotkemme tarvitsemaamme emmekä siivoa jälkiämme? Siksikö ettei äiti ole sanonut mitään? Isä ei ole sanonut mitään? Olemmepa aika avuttomia vanhenemaan ja itsenäistymään kun ja jos emme osaa olla yhteistyössä maailmamme kanssa tai toisiemme. Lapsia vielä?

Olkaa esimerkkejä siivotkaa jäljet! Tuottakaa tuotteita jotka on luonnolle hyväksi ja helppo kierrättää! Valmistakaa tuotteita ja palveluita, joista voimme olla ylpeitä! Joilla on oikeaa terveys vaikutusta ihmisten elämään ja maailman elämään! Kohdatkaamme maailman haasteet yhdessä ja tehdään siitä parempi paikka elää meille kaikille!

Mietelause 5

Tullakseen joksikin on tehtävä jotain!

Tullakseen rohkeaksi on tehtävä asioita jotka pelottavat. Tullakseen paikkaan jossa hallitsee jotain on täytynyt tehdä jonkinlaista työtä sen eteen. Tullakseen urheilijaksi on urheiltava, tullakseen kokiksi on kokattava, tullakseen laulajaksi on laulettava. Tullakseen kirjoittajaksi on kirjoitettava. Tullakseen joksikin täytyy ensin ymmärtää tarpeensa oppia ja harjoitella asioita, joita tarvitaan tavoitteeseen pääsyyn!

Mille mielikuvalle sinä työskentelet? Teetkö tarpeellista vai tarpeetonta asiaa poistaaksesi ongelman??  Etenetkö siis vai pysytkö paikallasi? Menetkö kohti tavoitetta? Kerro mitä havaintoja olet huomannut, työskentelystä ja toteutuksesta, valinnoistasi? Minkä kanssa sinä painit?

Pystymme kertomaan havainnoistamme, teoistamme, ajatuksistamme, tuntemuksistamme, siitä mitä hallitsemme eli itselle rakkaan asian osaamistasosta.

Ollakseen jotain tarvitsee vain olla, mutta tullakseen joksikin on jo tehtävä ja osattava jotain. Annamme arvoja osaamistasojen mukaan vaikkemme olekkaan nuo arvot tai osaamiset! Olen olemassa tässä kehossa ja kuinka käytän tätä kehoa on itsestä kiinni! Mitä enemmän osaan sitä paremmin pystyn huolehtimaan itsestäni ja toisista siksi opettelen asioita! Siksi tavoittelen tulla joksikin että osaan aina vain paremmin ja huomaan etten kehitä niitä asioita, joissa olen jo itselleni tarpeeksi hyvä! Tällä tasolla pärjään tällä taito määrällä!

Onkin kyse siitä pyrinkö seuraavalle tasolle, seuraavalle kehityksen tasolle? Missä haluan kehittyä, miten harjoittelen sitä, kuka opettaa minua, ketä otan kumppaneikseni niin kuin Eiichiro Odan One Piece sarjan Luffy jonka tavoite on olla merirosvojen kuningas. Sarjassa on hienosti näytetty se että kokki oppii kokeilta, kokkauksen salaisuuksia, miekkailua opitaan miekkailemalla vahvempia vastaan ja toisilta miekkailijoilta yms. Se on hienoa että Luffy kerää ympärilleen porukkaa, josta pitää ja joita hän tarvitsee, joihin hän luottaa, hieno sarja lukipa sitten mangana tai katsoo animena! Paljon huumoria ja erilaisia hahmoja niinkuin oikeassa elämässä ja mikä olikaan sinun tavoitteesi, mihin olet menossa seuraavaksi? Onko sinulla jo kumppanit joiden kanssa seikkailet omilla merilläsi!

Mietelause 4

Kaikki on mahdollista
Kun vain hyväksyt
Että voit tehdä sen!


Tätä lausetta olen pyöritellyt pitkään monessakin muodossa! Ja tälläisenä se on tänään!

Monesti jättää tekemättä asioita koska ei mukamas voi tehdä niitä, koska ei saa itseltään lupaa tehdä niin.
Kaikki on mahdollista
Kun avaamme turvaportin auki tai ehkä irrotamme sen kokonaan.
Lupa on turvaporttimme siihen että maailma pysyy ulkopuolella ja itse sisäpuolella, lupa eristää molempiin suuntiin. Se on tavallaan liiallista itsehillintää! Tila jossa ei pääse milloinkaan vapaaksi, itsekuri sitä että pikkuisen hidastaa ajatellakseen.

Kukaan toinen ei lupaa sinulle asioita ellei ole varma että vastuu on sellainen minkä he voivat kantaa! Mitä sinä lupaat itsellesi?! Mistä voit kantaa vastuun ja seuraukset? Siitäkö että teit vai siitäkö ettet tehnytkään? Kokeillutkaan? Lähtenytkään sinne minne niin sydämessäsi halusit! Kumpaa kadut enemmän sitäkö että teit vai sitäkö ettet tehnytkään?

Mikä on mahdollista mihin voit heittää itsesi mukaan?
Mitä olet aina tahtonut kokeilla? Entä jos tänään olisi se päivä ?
Lähde tänään toteuttamaan unelmaasi!

Parasta unelmansa tavoittamisessa on se että kun sen ymmärtää olevan mahdollista yhtenä päivänä, sen ymmärtää olevan mahdollista myös muinakin päivinä! Unelman huomaa muuttuvan kehittyneemmäksi! Laajemmaksi, tavoitettavaksi uudelleen!

Tuosta tulee mieleeni itselle rakas itse kirjoittamani runo johon päätän selitykseni

Huolettomina kirmasimme

Hymystä nauraen

Kiljuen iloamme

Pakoon toisiamme,

jotta voisimme jälleen jäädä kiinni

Rakastavaan halaukseen

-Salla-

Mietelause 3

Maisema muuttuu alati, sillä suunta vaihtuu kun kuljet kohti kohdettasi. Tallenna koordinaatit mihin olet menossa!



Tälläisen maisemataulun aamupuhteena tuhersin ja samalla mietin sitä kuinka tavoittaakaan vuoren huipun? Vai laakson pohjan? Tiedän että kuvan portaista tuli hieman epätasaiset mittasuhteineen, mutta se kertoo ettei kaikki olekkaan sellaista mitä suunnittelemme. Eikä helppokulkuista vaikka niin voisi luulla.

Mennäkseen vuoren luo on tunnistettava huippu jolle on menossa, tietääkseen mitä maamerkkiä seuraa ja käyttää apuna suunnistuksessa läpi metsien. Ja vaikka jokin näyttää kaukaa kauniilta voi olla että kun menemme lähemmäs niin totuus kauniista muuttuu toiseksi. Kaukaa huiput näyttävät helpoilta saavuttaa, ollessaan vuoren juurella matka ylös onkin yllättävän korkea ja siinä tarvitsemmekin päätöksen lujitusta olemmeko matkalla ylös? Saavuttaaksemme huipun! Otammeko haasteet ja vaarat vastaan ja liikumme kohti tavoittamatonta huippuamme?

Maisema on maalattu mieleemme ja kuljemme sitä kohti vaikkemme aina näkisikään sumussa, rämpien läpi soiden ja maiden, sillä jokin vetää meitä puoleensa. Ei se kuva minkä näemme tällä hetkellä vaan se kuva ja visio, jonka näimme lähtiessämme matkaan ja nämä kaksi kuvaa taistelevat keskenään. Tämähetki ja visio! Mihin me kaipaamme niin että kestämme matkasta aiheutuvan kurjuuden ja elävät vastoin käymiset, toivotamme tervetulleeksi kaikki ilot jotka vievät eteenpäin ja kohti tuota määränpäätä? Mikä ohjaa kompassimme neulaa? Tahtomme vai järkemme, uskomme vai rakkautemme? Mihin olemme menossa? Mihin kompassisi neula näyttää?

Nähtyämme vaivaa ja aikaa saavutamme huipun ja näämme uuden maiseman jolta otamme uuden suunnan. Vuorilta näkee kauas ja pitempien matkojen päähän kuin laaksoista. Tämä taas tarkoittaa sitä että emme näe meitä ympäröivien vaarojen tuolle puolen, vuorien jotka ympäröivät meitä. Herätä uteliaisuutesi ja valitse huippusi, jolta katselet seuraavaa maisemaa! Minne tahdot mennä?

Mietelause 2

Ole vain askel edellä ja askel jäljessä itseäsi, silloin eteneminen on helppoa.

Tälläiseen mietelauseeseen hahmottelin tässä pariviikkoa sitten.

Tässä hetkessä olet sinä. Ja kävely eli eteenpäin meneminen onnistuu kun itsestäsi nähden olet askeleen edellä ja askeleen jäljessä. Itse olet keskellä nyt. Tämä pätee ajatteluunkin kun olemme monta askelta edellä itseämme niin kuinka pystymme toimimaan tämän hetken vaatimalla tavalla? Tai menneessä? Emme silloin osallistu tähän hetkeen!

Missä mielesi on jalkoihisi nähden? Kehosi palauttaa sinut todellisuuteen viimeistään tilanteessa, jossa kaadut esteeseen, liekkö se kuoppa vai kohouma käytä silmiäsi tutkimaan tietäsi ja jalansiojasi. Sinä olet se joka ohjaat jalkojasi sille tielle minkä näät kuljettavaksi ja menneistä teistä on oppisi kertynyt ja muistat vain viimeisimmän, jonka juuri askellit? Mikä on näkysi, horisonttisi mitä kohden kuljet?

Tämä hetki, matkasta nauttiminen, jokaisen askeleen kokeminen. Kuinka toiset ovat vaimeita, toiset teräviä. Kuinka jokainen askeleesi on erilainen, kuinka muutut hetkihetkeltä vaikket liikkuisikaan fyysisesti minnekkään.  Kuinka kuljet onko kulkusi leppoisaa ja katselet samalla sivupolut ja maisemat vai onko vauhtisi kuin pikajuoksu?

Muut pystyvät näkemään jäljet takanasi, sinä olet ainoa joka näkee edessäsi olevat jäljet tien minne olet kulkemassa! Siksi sinä itse päätät millaista askelkuviota elämäsi jättää! Onko se valssin pyörteistä, suoraa kuin ketun helminauha, pupujen ruutuhyppely, traktorin rengas, mitä vain ikinä päätät!

Mietelauseita ajankuluksi

Harjoita päivittäin mieltäsi ja kehoasi,
käytä näin itsekuriasi, jotta keskität työskentelysi
yhteen asiaan kerrallaan!
Sinä päätät kuinka paljon
tai kuinka monta asiaa teetkään päivässä!

Itsensä johtamisesta ajatelma: Sillä ellemme päätä mitä teemme kohdistetusti, niin silloin kuljemme päättömästi tietämättä edes mitä etsimme tai teemme.  Vailla itsekuria huomaamme päivän kuluneen jälleen niin ettemme ole tehneet mitään sen eteen mikä hyödyttäisi, mistä olisi iloa. Mikä edes vähän haastaisi elämässä. 

Vapaa käynnillä menon aivolamaannus, jossa ei mieti mitään. Pitemmän päälle tälläinen aivokooma ei tee hyvää. Silloin itse ei ohjaa itseään. Miten tämä eroaa tilasta, tyhjentää mieli? Aivokooman aikana yleensä tehdään eikä ajatella ja kun ajatellaan niin se on jotain muuta kuin mitä tehdään. mielentyhjennys on tietoista hiljentymistä ja ajatuksien tulvan poistamista. Itsekuri on tietyn asian pohtimista erisuunnilta, syvää harjoitusta tehdä tarvittava.  Kehon ja mielen yhteistyön tulos, joka keskittyy yhteen asiaan, sillä pystymme mielessämme käsittelemään vain yhtä asiaa kerrallaan. Asia joka luo uusia mielikuvia yhteyteensä, joihin mielemme kulkee. Niin karkaamme yleensä asiasta. Kuinka harjoitan mieleni ja kehoni ajattelemaan samaa asiaa? Siihen tarvitaankin jo itsekuria! 

Miksi päivittäin? Eikö ajattelu paranekkin toistolla, eikö lihakset saakkin voimaa toistolla? Ja se miten paljon teet riippuu sinusta pidätkö lepopäivää treenissäsi, jotta lihakset kasvaa!

Kukkia

Kukat tuovat kivasti väriä elämään! Tämä uusin hoidokki krysantteemi lähti eilen lidlistä kun ihastuin tuohon hentoon lilanpunaiseen ja kiikutin sen kotiin.
Katsotaan kuinka hyvä kukkija tämä kaveri on kun nuppujakin on aika liuta jäljellä!
Ihanaa jatkuvaa kevättä!

Valoa!

Matka kulkee monessa paikassa eikä mikään sido mihinkään ja jalat kulkevat kevyenä eteenpäin. Muovailemme lumilyhdyn  risteyksen kulmaan ja viemme illan pimetessä valoa pimeyteen.


Valoa!
Missä on pimeys? Missä on valoa?
Näämmekö taivaan tähtiä, mieltä jaloa?
Näämmekö valon,
joka loistaa hymyinä huulilla,
ilona silmäkulmissa
Onnena tunteessa!

Kulkea vapaana kun valo,
heijastaa kuin lumi,
välkehtiä varjoissakin,
syttyä ja sammua,
näkyä ja piiloutua.
Olla onnellinen edes pienestä pilkahduksesta,
Siinähän sinä olet siinä!
Valoa!

Monesti sitä näkee valoa kun lähtee pitkästä aikaa, jonnekkin missä ei ole ollut, löytää uutta ja kokee sen valona, joka piristää ja virkistää uusilla näkökulmillaan! Se tuo valoa vanhaan ja tuttuun. (Liekkö siksi ostamme uutta virkistyäksemme).  Sitten paljon uudelle altistuttuamme on ihana palata kotiin vanhaan ihanan kotoiseen tilaan, johon emme kaipaakkaan kuin kodin lämpöä. Uusi on menettänyt hohteensa ja siitä on tullut osa kotia! Kuinka paljon kodissamme on vanhaa kotia tai uutta kotia? Kuinka hallitsemme omaa muuttumistamme? Kuinka mielemme, elämämme ja tavaramme kumuloivat vai ovatko ne tasaisia?  Luovummeko siitä mitä emme enää tahdo tai tarvitse? Vai kuljetammeko sitäkin mukanamme kuin koko elämä harteilla, kaikilla muistoillamme. Mitä emme voi tai halua unohtaa? Onko siinä valoa vai onko sen johtava ajatus varjoa! Mihin valoon sinä olet matkalla?
Valoa kohti ja kaikkiin varjoihin valolla katsoen! ...

Kuinka aijot tehdä siitä totta?

Haastekuukausi pyörähti loppuunsa eilen ja tämä pisti hieman kokoamaan yhteen ajatuksia mitä tässä tuli mietittyä haastetta tehdessä!

Vuoden tavoitteeni on siis unelma kroppa! Eli kehon massan muuttaminen lihaksi ja tämä tapahtuu säännöllisellä harjoittelulla, sillä tiedän että ei ne läskitkään siihen nahan alle ole taika iskusta tullut! Vaan säännöllisellä liikkumattomuudellaa ja energian yli saannilla, joten en odottanutkaan simsalabim taikaiskusta yyber timmiä kroppaa, kun pikkuisen liikkuu.

Ja totesin ellen kohdista työtä ns. Ongelmia tuottaviin kohtiin niin en voi odottaakkaan niihin tuloksia. Hartioiden kipuilu väheni roimasti siihen nähden mitä se on ollut toisinaan ja annoin myös vatsalle teholiikuntaa sillä koin sen kohdaksi johon rasvakertyy ensimmäisenä, joten keskityin siihen.

Tekeminen sinällään ei ole koskaan ollut ongelma vaan se että ryhtyy tekemään. Päätin patistaa itseni tekemään, mietin ensin mitä haluaisin oppia? Ja se oli punnertaminen ja sen oppimiseen olisin valmis laittamaan aikaani! Antamaan ajan ja sitähän sitten käytettiin reilusti. Aloitin jo tammikuun puolella seinää vasten punnerrukset jotka lomittuivat polvipunnerrusten kanssa. Seuraavana rupesin tekemään kymmenen sarjoja pitkin päivää ja se että sai itsensä tekemään siis aloittamaan 10sarjan niin se oli käsky aivoissa, nyt teet että ehdit toipua ennen seuraavaa sarjaa jne. Alkuun tuntui vaikealta ja se oli työn takana. Siirryin tekemään jo tässä osaa virallisia punnerruksia todetakseni vain ettei vahvuutta ole tarpeaksi sillä huomasin että kun toisesta kädestä loppui papu niin sitten heijasi toiselle puolelle ja ranne naksui, joten päätin palata takaisin polvipunnerruksiin. Huomasin myös näissä eron polvillaan ollessa ote on lähempi ja jaksaa paremmin, mutta kun vaihtaa normiin niin ote onkin parempi leveämmällä. Joten veikkaan että papua pitää saada vielä eri lihaksiin, jotta jaksaa pistää normi punnerruksia.

Ja nyt teen 20n sarjaa polvipunnerruksilla ja onhan siinä vielä matkaa siihen että saisi sata kerralla tai enemmän. Etenkin niitä virallisia punnerruksia!

Tänään kehitetään huomisen eväät

Tämä kysymys mitä haluat kokeilla, kokeiltuasi jatkaa ja siinä kehittyä?
On ollut pähkinä kokeilua ja toteamista mikä on itselle sopivasti! Toisinaan on nimittäin jo pelkkä 10 sarja tuntunut tuskalta kun lihakset ovat olleet kohmelossa ja tämän takia on pitänyt ns. Hyvänä päivänä hillitä menoa ettei seuraavana päivänä ole jumissa. Sellainen säännöstelty tekeminen ja tarpeeksi pitkät välit palautua edellisestä sarjasta.

Päätös siitä että harjoittelet! Päätös siitä milloin harjoittelet! Päätös siitä mitä teet!  Paljon päätöksiä siitä miten? Mitä? Milloin? Kuinka? Miten tämäkin vaikuttaa tähän? Milloin vaihtaa tasoa? Silloin kun hyvänä päivänä sarja ei tunnu miltään tehdä! Eikä oo ollenkaan häpeetä tehä helpotetusti kun koskee huonona päivänä!

Tässä on flunssan poikanen kiusaillut ja tuntunut ettei vaan jaksa, niin osa on tullut tehtyä helpomminkin. On oppinut lukemaan omaa jaksamistaan paremmin! Kehon ymmärtäminen parantuu ja lihaksien toimintaan tulee kiinitettyä huomiota.

On pakko sanoa että ajattelu on muuttunut tässä matkalla tähän vaiheeseen sen verran että tuo itsensä patistelu tekemään tarvittavan on kivaa. Vähän samanlaista kun aamuihmisenä sängystä ylös pomppaaminen kertaheitolla. Ennen voisin sanoa olleeni päätöksen torkuttaja. Lykkääjä. Ja nyt siitä on ruvennut tulemaan tapa tehdä, teenpä nämä nyt tästä pois alta!
Vielä sitäkin pitää harjoitella sillä en ole siinä aina yhtä pro.

Eipä tällä kertaa sen ihmeempää