Elämmekö omaa elämäämme vai vertailemmeko sitä vain toisten elämiin? Sitä tänään pohdin jälleen tilanteessa markkinalakuja yllinkyllin ettei niitä tee edes mieli.
Huomasin syöväni ensin kirpeät pois, sitten noita vaaleita missä on punainen sisus, nyt on menossa nuo kierteelliset, joten nuo peruslakut on jäämässä viimeisiksi.
Miksi tahdomme erottaa jonkin ja käyttää sen ja siirtyä seuraavaan? Onko erottaminen tälläisessä asiassa kuin karkin syönti niin tärkeää? Eikö voisi vain mättää menemään mikä sattuu käteen? Ymmärrän erottelun tärkeyden sieni metsässä tai onko ruoka syötävää vai pilaantunutta? Yms.
Miksi pitää erotella? Mitä taitoa tämä erottelu oikein käyttää tai mihin mieli pyrkii näin meitä viemään? Vai onko kyse vain aivojen tavasta päästä helpommalla että valitaan aina samanlaista tai ainakin useasti putkeen samanlaista? Onko kyse siitä että tässä karkki pulmassa onkin kyse mausta? Emme tahdo montaa makua peräkkäin vaan sitä mikä maistuu hyvältä? Ja maistettuamme yhtä hyvää tai mistä on voimakkain mielikuva tulee valikoiduksi?? Mietin onko tämä yhteydessä siihen että etsimme säväyttäviä kokemuksia vai tyydymmekö vain tavalliseen? Uteliaisuutta? Kokeilun halua? Tutustumista?
Millaisia makuja haluamme? Ja tätä vertailua voi huijata kuten kirpeä karkki maistuu erilaiselta kuin makea. Kirpeä ei erotu kirpeä kilpailussa kuin jonkun asteiseksi kirpeäksi ja makealle käy samoin makeiden joukossa ja kun heitämme makean kirpeiden joukkoon niin se eroaa sieltä! Joten erotamme jonkin kontrastissa toisiin nähden, mikä se syy sitten onkin. Maku, väri, tuoksu, tuntu jne.
Miksi valikoimme mitä valikoimme? No karkki massasta nyt pitää valita vain yksi tai kourallinen mitä otetaan. Etsimme tuttua hyvää makua? Mietin karkkien valintaa?
Mitä ottaisin tähän ämpäriin? 30 valintaa joita vähensin ottamalla tuplana/useampana kappaleena. Perusmakuna ananasta ja banaania, päärynää, appelsiini, koska tiedän syöväni niitä ja persikkaa halusta maistaa sitä. Kierrelakuja sen takia että niitä on kiva irrotella ja ne lähti värin mukana. Vaaleaan viehätyin se erosi toisista niin kovasti, myös maullisesti jälkeenpäin toteamus. Ja sitten kirpeä cocacola ja tähän on sanottava etten valitse sitä juomana sillä en tykkää siitä sillä se on liian makeaa. En vaan tykkää siitä, mutta olen tykännyt cocacola remmeistä mitkä on olleet kirpeää karkkia joten valitsin kirpeän colalakun. Sillä tiedän sen maistuvan hyvälle kirpeänä minun suussani. Pakko muuten todeta etten tykännyt persikasta. Mutta aina kun on mustahevonen karkkilaarissa niin se saa muut maistumaan paremmalta. Odotin parempaa makua ja petyin. Ei kyllä ollut huonoin persikka maku jonka olen maistanut mutta kumminkin jätti kylmäksi verrattuna valkeaan.
Eli minulla oli jo selkeät mielikuvat millaisia ne ovat ennenkuin ne edes olivat minulla. Otamme jotain mielikuvan pohjalta joka on muotoutunut aijemmin syötyjen lakujen pohjalta! Joten se kuinka suuri kontrasti makujen välillä ja erossa on vaikuttaa suuresti rakentamaamme mielikuvaan tai mielikuvaan sen rakennusvaiheessa.
Odotamme toisen olevan tiettyä mielialaa aina tälläisten ns. Hitaasti muuttuvien asioiden pohjalta. Joten emme osaa ajatella toisen emmekä omamme mielen olevan kuin ulkona vaihtuva säätila vaan odotamme toisilta vakautta pysyä maussaan ja itsellemme toisaalta sallimme vaihtaa makua makeasta kirpeään.
Voisikin kysyä onko sinulla tänään makea vai kirpeä päivä? Toisinaan rakastaa kirpeitä karkkeja ja toisinaan ne jäävät syömättä. Elämä on valintojen karkki kauppa pulmineen ja iloineen. Ja makeaakin voi syödä mahan täydeltä ja kaikki sitäkin kokeilevat ja toteavat siitä tulevan huonon olon. Kuten myös suolaista ja kirpeääkin syömällä se tulee. Keskitie kohtuullisilla vaihteluilla ja peruskauralla, joka tulee varmasti syödyksi. Palaamme vanhoihin suosikkeihin, sillä niiden tuttuus viehättää meitä. Tunnemme ne, nuo perusturvalliset maut. Etsimme vaihtelua sillä ne ovat tasaisia, että niihin kyllästyy. Vertailemme niitä toisiin uudestaan ja uudestaan, ne säilyvät ja huomaamme viehättyvämme, tuosta tutusta mausta joka palauttaa meidät jälleen maan pinnalle ja sanomaan. Enpä muistanutkaan kuinka hyvää tämä oli! Syödäänkö parhaat lakut ensimmäisenä vai viimeisenä? Ja miksi erottelemme niitä kun jokaisella maulla on oma makunsa joka eroaa toisista! Ymmärtääksemme eri makujen eroavaisuudet jotta voimme kunnioittaa niitä omina makuinaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti