Elämäni mitä se on?
Tapahtumien sarjoja, joissa teen valintoja tai jättämättä tekeminenkin on jo valinta sekin.
Mutta mitä valintoja ja mihin suuntaan itsensä ohjausta, haparoiden sokeana maailmassa, josta ei tiedä mitään.
Muuta kun sen ettei tiedä mitään...
Kun on aikansa sokeana törmännyt asioihin,
alkaa hahmottamaan mitä on missäkin tai millaisia ääniä ja tuntemuksia tulee, kun koskee käsillään. Alkaa nähdä, ymmärtää ympäristönsä.
Mutta entä ihmiset, voimme alkaa ymmärtää toisen ihmisen ulkoisista merkeistä miten hän toimii, muttemme nää hänen päänsä sisään, emmekä ajattelu maailmaan. Jota hänkään ei näe ellei ole sanoittanut ja reitittänyt, ajatus mallejaan.
Emme voi varmentaa kuin kysymällä toteamuksen tuloksen, joka kysymyksenä voi olla ärsyke, joka antaakin väärän vastauksen. Koska kuka meistä haluaa olla luettava kuin avoin kirja?
Mutta avoimesta kirjastahan näkyy vain yksi aukeama, se minkä haluamme näyttää?
Suljetut ihmiset, he joiden pintaa elämä tuntuu kohdelleen jollain tapaa väärin, jotka eivät paljasta kaikkea heti kättelyssä, he joissa on jotain salattua. Jotka piilottavat itsensä, kuorensa alle suojaan ulkomaailmalta.
Millainen kirja sinä olet? Avoin kirja jota kirjoitetaan koko ajan?
Päiväkirja johon tehdään merkintöjä, johon kootaan huolia, listataan asioita, onnistumisia, ilonaiheita, päivämääriä, numeroita, tunteita, haluja? Kirja joka halutaan unohtaa? Kirja joka on tuottanut tuskaa, jota ei osata käsitellä oikein?
Kun olin kirjastolla töissä, jokunen vuosi sitten jäin miettimään sitä kuinka toisia kohdellaan, ja sanat hellyys, rakkaus, kunnioitus, ajan antaminen on asioita,
joita kirjojen ja muidenkin asioiden käsitteleminen vaati.
Sulkeutunut kirja pysyy suljettuna, kunnes sitä osataan käsitellä oikein, kukaan ihminen ei halua kertoa kaikkia elämänsä asioita yhdellä kertaa. Eikä kukaan siihen pystyisi, eikä kukaan haluaisikaan kuulla
Sillä elämä on kuin kirja, jota kirjoitetaan joka päivä, siihen löytyy sanoja, sävyjä, tunteita, himoja, taitoja, erilaisuutta. Emmekä aina haluaisi muistaa jotain ja revimme sivun palasiksi... ja jokainen irti revitty sivu koskee niin että muistamme sen,
Toistamme paljon asioita, elämme toistoista ja asioista joita toistamme, ja opimme mitä näiden asioiden toistot tuo elämään.
Muistot saa palaamaan aikaisemmalle sivulle, ja piirrämme samat sanat yhä uudelleen kunnes, kaikki katoaa limittyy ja hajoaa, sillä tulee uusia muistoja, kuvia sanoja, jotka ovat voimakkaampia kuin nuo aiemmat. Sivut haalistuvat, sanat tänään tämänpäivän sivulla, pystymme kahlaamaan menneessä ja arvaamaan tulevaa. Mutta kynä kulkee nykyisyydessä, joka kirjoittaa valintoja, sanoja elämämme päähenkilön mieleen...
Voisipa joitakin sanoja yliviivata ennenkuin ne tulevat suusta ulos, poistaa ennenkuin ne kirjoitetaan. Sanat ovat vahvoja, ja vielä voimallisempia ne jotka niitä käyttävät, sillä kun uskomme siihen mitä sanoja sanoo
Maailmamme muuttuu.
Sanat tekevät näkyväksi kun nimeämme asioita ja saamme asioita ymmärrettävään muotoon. Hapuilemme muuten pimeässä törmäten aina samoihin asioihin. Joko ymmärrämme väistää tai siirtää asian syrjään tai tehdä sille jotain.
Ellemme ymmärrä itseämme ja omaa ajatusmaailmamme toimintaa ja omia valintojamme kuinka voimme silloin järkevästi ohjata itseämme, olemme pelkällä tuuliajolla tai päämäärättömällä matkalla.
Autossa jonka käyttöä emme suostu opettelemaan. Kehomme ja mielemme on kyllä hieman monimutkaisempia, mutta kuten autoa opitaan ajamaan ajamalla, on mielen liikkeiden ja kehon yhtenäistä hallintaa opeteltava. Tiedostaen opeteltava ja opeteltava tiedostamattomasti tekemään, kun ajattelu on tehty se menee samaa polkua. Ajattelu on hidasta, ja kun ajattelen paljon olen hitaampi. Sillä prosessointi vie omanaikansa, flown automaatio.
En tiedä oletteko ikinä pistäneet merkille, että kuunneltuanne hidastempoista, hidasta musiikkia, aivot tuntuvat olevan nopeammat aika tuntuu hidastuvan tai siltä ainakin tuntuu. ja nopea tahtinen musiikki saa aivot hitaalle, monien ärsykkeiden takia ja aika menee nopeasti, tai siltä se tuntuu. Mietin onko tämä nyt se kun toisten kanssa aika lentää ja toisten kanssa hidastaa... vaikuttaako puherytmi niin voimakkaasti toistemme aivoihin? Sillä sanat ovat musiikkia korville, keholle, värähtelyä johon resonoimme. Ja se mitä sanoja resonoimme tuntuu tunteena kehossa, joko siksi että kulkeutuminen on estynyt tai se ettemme pidä jostain taajuudesta, sanasta, tai pelkästään toisen värähtely voi olla meille liikaa. Aivan kuten kirjastossa, pitäisi olla hiljaa että kuulisi kirjojen kutsun, jotkut lukevat vain tiettyjä kirjoja, siksi koska haluavat tuntea tietyllä tavalla, eikä siinä ole mitään väärää. Toisaalta olisi hyvä löytää uusia asioita haastaa vähän itseään, kokeilla uutta ajatusta omaan päähän sopivaksi tai heittäytyä fantasia maailmaan, ottaa kokkaus kirja käteen ja uusia reseptejä haltuun.
Muistakaa, ellemme uusiudu, löydä ja tee uutta, kirjoita asioita uudella tavalla, niin taannumme vanhaan ja asiat unohtuvat, häipyvät mielestä. On ihana löytää vanhoja asioita ja nähdä ne uudessa valossa,
Muistakaa Hellyys! Rakkaus kunnioitus, aika ja hiljaisuus!
 |
Jokaisessa meissä on sulaa ja kovaa, aihetta, josta toiset voivat itselleen elämäänsä ammentaa.
Joka jään sulattaa, löytää vettä juodakseen! |
Valitkaa aina uudelleen, sillä toisto tekee asiasta vahvan, valitkaa sanat joilla resonoitte, kokeilkaa uudelleen uudella tavalla, olkaa kekseliäitä tänä vuonna!
