Huhtikuun parhaat 2018

Tv
Victoria 2.kausi, GOT 7.kausi, Walkingdead 2.kausi
Rikos yhdistää

Elokuvat
Avengers Infinity war
Tätä en rupea kuvailemaan muuten kuin sanomalla että menkää ihmeessä katsomaan, jos marvellit tuttuja! Jos ei menee yli ymmärryksen monet jutut!

C'hest La Vise- Häät Ranskalaiseen tapaan. Tältä leffalta odotin mustaahuumoria, mutta jäi vaan fiilis että näähän vaan äksyilee tässä kokoajan eikä ollu hauska. Oli pari ihan hienoa kohtaa, mutta kokonaisuuteen petyin.

Rampage,iso kohtaa isomman. Tää olikin ylättävän hauska ja voisin katsoa toisen kerran, omat odotukset jostain syystä ei ollu korkeella mennessäni kattomaan, mutta ilosesti yllätyin.

Lion, joka oli kivaa vaihtelua valtavirta leffoihin, koska elokuva kertoi intialaisen pojan tositarinan, joka oli eksynyt perheestään ja etsi kotiaan.

Kunniaton- oli elokuva siitä kuinka Toby Jonesin näyttelemä Truman Capote tapasi 2 murhaajaa ja kirjoitti kirjan. Heidän ja pikkukaupungin henkilöiden kertomana. Joten pakkohan kirjakin oli etsiä, jotta sai erilaista syvyyttä elokuvan hahmoihin.
Kirjassa ja elokuvassa oli aivan eri fiilis. Toisaalta kirja oli syväluotaavampi ja pääsi käsiksi ajattelu maailmoihin. Leffa antoi hahmoille kasvot, siitä oli mielestäni apua hahmotuksessa mille näyttivät ja sai hahmot liikkeelle vähemmällä vaivalla

Katoin Blue Velvet leffan, hämmentyäkseni taas mitä mie taas katoin?
En tiiä mitä mie tältä leffalta odotin nähtyäni Isabella Rosselinin laulamassa Bluevelvet, jotain hienompaa ja aistikkaampaa leffaa ehkä ja sit se on sellanen karu ja rujo. Petyin. Ois voinu jättää kattomatta ja pitää mielikuvansa.

Musiikki
Waltteri Torikka-Lauluni aiheet ja albumi Rakkaus. Palasi mieleen tässä männä viikolla ja hypetyshän se taas alkoi!

Sunstroke projeckt feat. Broono- I want you. Tämä löyty, kun oli puhetta vanhoista euroviisuartisteista, joita muistaa. Niin tuli sitten haettua niiden uudempaa musiikkia

Mikko Kuustonen-Revitty Taivas ja Onnentyttö. Piti ruveta kuuntelemaan Mikkoa kun olin nähnyt unta että Mikko oli miun opinto-ohjaaja! Unet on hauskoja! Nauratti aamulla

Imelda may -Big bad handsom man ja Road runner

Lanadel Ray- Summertime sadness

Tina Guo

John Wick Mode-Le Castle Vania, jostain syystä youtube suosittelee miulle tätä koko ajan, joten on sitä kuunneltu sitten kun se siellä pyörii.

Avicii- Hey Brother. Harmillista jälleen menettää yksi hyvä muusikko, muistoja on Aviciin musiikkiin liittyen, joten niitä muistellen.

Marina and the diamonds -Froots

Because- Elliot Smith. Katoin leffan American beauty pitkästä aikaa, todetakseni, että tää leffahan on täysin paska, en vaan muistanu kuinka paska. Mutta lopputekstien aikaan soiva beatlesinkin laulama because sai kuuntelemaan.

Sakari Kuosmanen- Pieni sydän ja lunastus. Tutustuin Sakarin tuotantoon kun tuo kappale pieni sydän oli palloillut päähäni useasti eräällä viikolla ja yllätyin mukavasti, että löyty myös muitakin jotenkin koukuttavia kappaleita

Korvamato
Turtles: Täältä tulee teinininjat, yyy kaa koo nee, turtlet...

Peli: Pogo eli Pokemon Go kevään merkki latasin takaisin puhelimeen ja sitten onkin haipatettu menemään

Urheilu: Scoottilla eli potkulaudalla potkuttelu. Tää on ollu tosikivaa ja todettu myös ettei oo sateiselle säälle paras menopeli, jos haluu pysyä suht puhtaana. Oman menopelin hain intersportista useemman viikon harkinnan jälkeen.
Pakko sanoa että hieman saatoin erilaisista menopeleistä innostua, satuin nimittäin tilaamaan jotain! Osaatteko arvata mitä?

Urheilin myös haravoimalla pihaa, siinä oli kunnon käsi treeni

Kirjat
Viisas vatsa Emeran Mayer
Truman capote- Kylmäverisesti

Tuoksuja ja tuotteita
Sabe Masson, Zazou ja Brune Melancolia (voidemainen parfyymitikku) tuoksuteltu kuukausi ja edelleen käytössä! Tykkään!
Shmidt's dödö, Rose+Vanilla( alumiiniton, voidemainen, purkki) olen tykännyt totesin, että kulkee pikkusena ja näppäränä mukavasti mukana! Pitkään olen jo pohtinut, että mikä koostumuksinen dödö on minulle sopivaa käytettäväksi. Sillä en tykkää rolli mallin dödöistä yhtään, märkä ja kylmä, sprayta en halua käyttää ilmahaitan takia. On jäänyt eräät axe sodat mieleen. Eikä ilmaston muutosta ruokkivia ponnekaasuja kehtaa dödön levittämiseen käyttää. Eikä suhautus kainaloon ole ihana. Tätä löytyy myös tikkumallisena, mutta päädyin ostamaan pikkupurkin, koska hajusta en ollut varma. Joten otin ns. Testeri kokoa. Mielestäni se että nappaa sormiin tuotetta purkista ja lämmittelee, sulattelee sormissa ja levittää kainaloon ja pesee lopuksi kädet. Onkin lopulta kivempi tapa kuin tikkumallin skraappaaminen kainaloon, sillä näin tuote ei likaannu kainalossa. Kerran oli tikkumallinen, eikä se mielestäni ollut käytännöllinen.
Minulla on testissä myös toinen purkkidödö, joka on purkki kooltaan hieman isompi ja koostumukseltaan pehmeämpää.
We Love dödö, tuoksuna Sweet Serenity. Tätä tulee otettua liikaa sormeen tuon pehmeämmän koostumuksen takia, silti olen tykännyt tästäkin tuotteesta tuoksunsa puolesta.
Kolmantena kaiffarina otin tikkudödön tuoksunsa tähden.
Ben&Anna Indian mandarine, tuoksuna kuulosti kivalle ja omaan nenään sopivan mieto perusdödön hajuksi. ajattelin laittaa tätä sitten noihin toisten rasioihin kunhan ne on käytetty. Sillä tässä tuotteessa oli hyvin väljät pahvit. Joten todennäköisesti kuljetuksessa karkaisi tuubansa sisältä. Joten tämä istuu kämpän vessankaapissa käyttössä.

Kurkataanpa sinne kaappiin muutenkin.
Haihatuksena testiin päätyi aktiivihiili black &white hampaiden valkaisu tuote. En koe tätä käytettävän montaa päivää putkeen, vaan itse ajattelin että kerran kuussa testailee. Ettei hampaiden kiille kärsi, sillä näiden hankaustehoja ei oltu merkitty tai jos oli en löytänyt. Samaan syssyyn lähti myös aktiivihiili hammaslanka ja iloisesti otin tämän hieman paksumman langan vastaan, sillä isommat hammasvälit puhistuu kivemmin!

Tuoksuna on myös mainittava
G&H bodylotion, joka tuoksuu ihanan raikkaan pehmeältä, itse ihastuin! Tuli hetkessä uus lempparituote siitä! On myös kätsässä pumppupullossa! Tulee annosteltua helpommin!

Muumit lasissa

Muumi-limpparilla mennään

Mikä onkaan oman lapsuutenne mieleenpainuvin juoma, josta olette nauttineet?

Minulle punainen muumilimu!

Minusta tämä limu on paikkansa ansainnut, sillä sitä ei tule juotua usein, joten se on erityisjuoma. 

Mitä erikoista tuohon limuun on kätketty? Makuun kätkeytyy lapsuuden muistoja, saa fiiliksen olla hetken se, joka on kerran ollut.

En tiedä miten maku muuten liittyisi muumiin kuin mielle yhtymällä kuvasta. Sillä en halua tietää missä muumit on, joista tehdään tätä limua. Vai onko tämä muumimamman resepti? Vai onko tämä suuri huijaus, joka on vain kohdistettua mainontaa lapsia kohtaan. En ole katkera, olen erottuvan tuotteen ja mainoksen kuluttaja jo pienestä pitäen. Minut on saatu käyttämään tuotetta, koska se on hyvää. Ja harvoin saatuna se on säilyttänyt erikoisuutensa. Ollen edelleen hyvää

Tuossa lasissa on puolilitraa, näyttää huomattavasti isommalle kuin suoraa pullosta! Miksi lasista? Itse en ole happojen ystävä, joten siksi lasista että kuplat pääsevät karkaamaan vapaasti. Siksi että juoma maistuu makeammalta lasista nautittuna, kuin pullosta nautittuna. Nautittu määräkin hahmottuu realistisemmin. Monesti myös todennut, että tölkkilimun pystyy sopivasti jakamaan kahdelle! Että molemmat saa tarpeeksi juomaa.

Muuta juomaa kuin limut

Kaakao
Maitokahvi 1:8 kahvia ja loput maitoa
Marjamaidot, mustikkamehumaito
Herukkamehu
Maito
Appelsiinimehu
Omenamehu
Vesi
Tee
Kahvi

Nykyään vesi

Sulatellaan jäitä

Kevät aamuina on parasta jäätyneet vesilätäköt! Pakko mennä lapsenmielisenä rikkomaan ne! Se rätinä!

Vielä paljon lunta ja jäätä sulavaksi! Silti hyvää vauhtia kadoten! Muuttolinnut tulleet ja västäräkitkin jo bongattu! 

Vähän jäitä tuli myös nautittuakin lattekahvin muodossa ja sulateltua mukavan raikkaan makuista kääretorttua pitkin Savonlinnankatuja kävellen, hei hei hiekat jalkakäytävillä!

Nautittu auringon paisteesta ja elämästä järven ja taivaan sinessä. Melkein jo t-paitakelit!

Runo: Kadut

Kadut

Kahden vieretysten
kulki pätkää syrjäisen kujan,
kolkuttivat ovelle ja katosivat sisään.
Toisaalla istui mies aatoksissaan
paljaat jalat vasten katua.
Sitten kulkivat lastenrattaat
ja nainen, joka kertoi satua.
Lapset potkivat keltaista palloa
ja piirsivät kadun
kuumottavaan kiveen kuvia.
Kaatunut mehu valui viemäriin
uurtaen pölyyn uomansa.
Koiran tassut ja korkojenkorot,
tasaiset askeleet.
Kadut
Ihmisten laumat,
 yksinäiset kulkijat
polut toisiinsa lomittuvat.

Jäätelökäsi: Keksi

Nyt löyty yksi lempparimakuinen jäätelö! 

Näytti herkulta! Ja todettiin että värilliset vohveliosat taitaa olla tän kesän juttu!

Tämähän oli hyvää ja minttusuklaista!

Etenkin nuo keksihiput, joita oli läpi koko jäätelön vastassa!

Suosittelen ja ostan itse varmaan uudestaankin, sillä tykkäsin hipuista!

Jäätelökäsi: Popcorn

Nyt löyty sellanen outo kaveri, että oli pakko maistaa

Ensi fiilis tästä paukautetun maissin makuisesta tötteröstä oli. Helvata sentään täähän maistuu popparilta ja voilta, mistä ne on rakentanu tän?

Maun lisäksi tuo vihreä vihveli vähän hajotti, kun ei kokenut enää syövänsä jäätelöä vaan jäätelömäistä popparia ja jotain vihreää, vaikka maistuikin normaalille pehmeälle vohvelille.

Kokemuksena hämmentävän erilainen, outo ja omanlaisensa. 

Testattava outoutensa tähden edes kerran

Värillä väliä?

Viimekuun loppu meni tutkiessa omaa ihonvärisävyä, hiuksien luontaista värisävyä ja kihartumis taipuisuutta, silmiä. Yms. Muita omia värisävyjä! Ai miksikö, koska olen monesti kokenut fiiliksen kaupassa, ettei jokin väri todellakaan käy vaatteessa päälle, mutta myös on ollut fiilis myös siitä mikä käy.

Perehtyäkseni edes pintaraapaisulla tutkin netistä blogeja ja youtubea, sitten pyysin siskoani sanomaan millaisena näkee hiuksieni värin, sillä mielestäni useampi tulos jos vastaa samaa tulosta. Ollaan tällä havainnoinnilla päädytty värimaailmassa itseäni tyydyttävään tulokseen.

Valollakin on väliä missä tutkimme väriä, onko kyseessä lämminvalo, jossa punaiset näkyvät paremmin vai kylmävalo, jossa punainen värinä häviää. Satuttiin katsomaan pikkusiskon kanssa, ehkä unikulman juttua ja ohjelmassa kumminkin käsiteltiin valoja. Kylmää valoa työskentely tilaan ja lämmintä oleskeluun.

Kerran on väliä millaisessa valossa on ja tämä vaikuttaa mielentilaan ja värin sävyyn millaisena näämme värit. Ja vielä on ajateltava se että kaikki ihmiset näkevät värit eritavalla. Joten on kysyttävä kannattaako tämä?
Mielestäni kannattaa, sillä koen että itselle siitä on iloa. Siinä ettei aina tarvitse arpoa mitä väriä kokeilisi. Voi raakata suoralta kädeltä tietyt pois. Ja ehkä erottua myös edukseen ja kokea vaatteiden näyttävän hyvältä päällä ja korostavan esim. Silmien väriä tai hiusten sävyä.

Toisiinsa sopivat värisävyt ja toimivampi vaatekaappi. Yleensä nuorempana tuli hankittua vaatteet niin että mikä vain näytti kivalta, mutta se aiheutti sen ettei kaapissa ollut toisiinsa sopivia vaatteita ja ihana kuinka tyylitajuton nuorena on ollut. Ei sitä liiemmin kiinnostanutkaan vaatteet, kunhan oli lämmin ja mukavat päällä. Toisaalta jo silloin oli sellaisia vaatteita, joista tykkäsi paljon tai sitten ei.

Ja jos itselle käyvien värisävyjen määrittelyllä saa harmonisen kokonaisuuden, niin sitten tarvitsee vielä löytää oikeat mallit. Sen verran vaatetus alaa opiskelleena on katsottava vielä oma muotokieli. Sen olen kerran tehnyt ihmeemmin kiinnostumatta asiasta ja siitä on jo monta vuotta, joten ajattelinkin tehdä parit valokuvailut ja piirrosjutut tässä samalla vaivalla.

Myös kasvojen ja pään muotoa, voi tutkia, joka mielestäni vaikuttaa siihen minkälaista pääntietä kannattaa suosia, myös miten hiukset on laitettu.
En tätä sillä mikä näyttäisi parhaalta vaan sillä minkä vaikutelman haluaa antaa, kun eri muodoissa on eri vaikutelma.

Joten löytääkseen tyylin minusta on tiedettävä mitä tyylisi kuvaa, mille haluat näyttää, jolloin tietää minkä muotokielistä on etsittävä. Myös kehon muotoihin käyvät vaatteen kuosittelut on syytä sisällyttää vaatteiston rakennusvaiheessa.
Kuten käykö sinulle paremmin normaali- vai raglanhiha.

Pakkosanoa etten koe itseäni tässä hommassa todellakaan expertiksi, mutta jotain hajua on. En osaa silmämääräisesti sanoa mitä kokoa ihminen edes suunnilleen on, mutta osaan sanoa mikä mielestäni näyttää hyvältä.

Siispä oikean koon hakeminen vaatteessa on tärkeintä. Niin näön kuin vaatteen päällä pidettävyyden suhteen. Itse en siedä kiristäviä vaatteita, siispä suosin hieman väljää ennemmin kuin tiukkaa. Miksikö? Minulle ei ole ongelma pukeutua ns. Isompiin vaatteisiin, koska kokisin sen tarkoittavan että olisin lihonut. Lihavuuden tunne tulee mielestäni liianpienistä ja epäsopivista vaatteista. Kuosittelulla ja vaatteen kaavan koolla ennen kuosittelua on suurivaikutus siihen miten vaate istuu päällä. Kyse ei aina siis ole siitä että vaatteen istuvuus perustuu sinun lihavuuteesi tai laihuuteesi. Kyse on vaatteen mitoista, siinä kuosittelussa vs. Sinun mittasi. Jos mitat eivät täsmää, niin eihän vaatekkaan silloin istu ympärys mitaltaan tai pituudeltaan.

Tietysti jos kokoajan on vaihdettava suurenpaan ja suurenpaan vaatteeseen, kun kyseessä on jo pituuskasvunsa lopettanut ihminen. Niin suosittelen katsomaan katsomaan peiliin, ruokailutottumuksiin, mahdollisiin sairauksiin. Kysymään itseltä tätäkö minä haluan? Sillä itsellä on vain kilon heittoa päivissä ja se riippuu siitä mitä syön miten paljon syön, juomisen määrä.

Se vaikuttaa myös vyötärön ympärykseen siinä paljon on ruokaa vatsalla käsiteltävänä. +Allergeenien vaikutus. Myös liian vähä syöminen turvottaa!
Liikkuminenkin. Väreillähän on myös vaikutus paljon syömme. Lautasen koolla ja astiaston värimaailmalla. Pöydän värillä. Onko ruoka annoksena lautasella vai kaikea tarjolla. Oletteko huomanneet värin vaikuttavan syömiseenne?

Joten onhan sillä väliä minkä värisiä paitoja ja vaatteita käytämme, jos se vaikuttaa siihen kuinka paljon syömme. Sillä paidan väri heijastuu kasvoillemme ja on näköpiirissämme. Minkä väristä ruokaa tykkäät syödä?
Ympäristösi värimaailma ja kuinka suurena näät asiat tai pienenä? Kuten pikkusiskoni huomaama ongelma lasien ja piilolinssien käytön kanssa. Toiset näyttävät ruuan pienempänä, arvaatko kummat? Ja silloinhan syö enemmän. Itse en onnekseni ole laseja tarvinnut näkemiseen. Mutta nekin vaikuttavat värillään näkökentässä, sekä ulkonäköön. Joten kyllä sillä on väliä mitä päällemme laitamme ja kuinka ne päällemme istuvat

Miksi kuolema on tabu? -Pohdintaa jälleen kuolemasta

Minä olen jostain syystä pitänyt kuolemasta, sellaisena olentona asiana, jota ei tarvitse pelätä. Hugo Simbergin maalaama kuoleman puutarha ja muutkin hänen töissään esiintyvät kuoleman hahmot ovat lohdullisia ainakin minusta.
Pitäisikö kuolemaa pitää loppuna? Kuolema on rajakohta, jolle me elävät emme voi seurata, mutta mitä kuolema on? Onko kuolema aina läsnä, kun solumme kuolevat? Onko se hahmo, joka seuraa askeleitamme? Vai saapuuko se sitten kun aika on lähellä?

Kuolema on jokin, joka muuttaa elävän elottomaksi. Kuolema on jotain, joka on kiinnostanut minua maallikkona lapsesta asti. Siitä ei ole puhuttu, mutta se on ollut läsnä. Vain hautajaisten muodossa, muuten kuolemasta ja kuolemisesta ei olla puhuttu. Jos silloinkaan. Pois nukkuneista ja vainajoista, joskus ohi mennen. Älkää pelätkö, En ole kiinnostunut tappamaan ketään.  Olen lempeä sielu, mieluummin pelastan ja hoivaan sairaat takaisin eläväksi.

Minusta vaan tuo tapahtuma itsessään on hyvin mielenkiintoinen. Mihin pohjalle nykyihminen pohjaa kuoleman uskomuksensa ja tietämyksensä kuolemasta?
Kuolemanjälkeisestä? Uusista elämistä? Vain tästä yhdestä elämästä? Sielun vaelluksesta, taivaaseen pääsystä tai helvettiin joutumisesta?  Pohjautuuko uskonnot aina sen päälle, mihin uskonto katsoo kuoleman jälkeen päätyvän. Miksi kuolemalle on niin vähän sanoja?  Miksi kuolemasta on niin vähän kirjoitettu?
Millaista on ymmärtää oma kuolevaisuutensa?
Miksi jotkut tahtovat kuolla? Mitä kuolemalla halutaan sanoa?
Kuinka kuolemaa kuvaillaan elävän näkökulmasta?

Kun joku tai jokin kuolee kuten
Sielun kuolema, älyllisen hengen kuolema, rakkauden kuolema.
Ero, loppuminen, muuttuminen, erottautuminen, Se joka on ollut katoaa, se jonka kanssa on ollut, ei enää ole. Se jota on rakastanut, ei ota vastaan enää sinun rakkauttasi, ei ota mitään vastaan. Eikä vastaa..
Kuolema on muutos, joka on rikkonut sidoksen kahden väliltä
Kuluttanut loppuun mitä oli käytettävissä.

Kuka minä olin hänen kanssaan, kuka minä olen ilman häntä?
Mitä kaikkea hän minulle oli ja minä hänelle?
Kuinka elämää eletään menetyksen kanssa?
Kuinka päästää irti tuosta haamusta, henkilöstä jota ei enää ole, jonka aivot vielä osaavat luoda näkyviin.
Mitä minun tulee ymmärtää rakkaudestamme? Ystävyyydestämme? Yhdessä olostamme?
Siitä mitä hän minulle oikein oli?
Mitä hän näytti minulle elämästä?
Mitä kertoi? Teki? Oli?
Miksi katson hänen kuvaansa niinkuin sitä katson?
Mitä hän on minussa? -> Kuinka hän muutti ajatustani elämästä, olemassa olosta, elämisestä?
Miten hän muutti minua enemmän minuksi?
Kuinka hän muovasi minusta minua? Kuinka toimi kanssani? Mitä hän näki minussa? Entä minä hänessä?
Oliko hän missä mielentilassa jutellessaan minulle?
Mitä hän toi minulle ja mitä vei? Mitä annoin hänelle, mitä hän sai? Mitä lahjoitin?

Kipu, kun ei voi antaa, sitä minkä on tottunut antamaan vai kipu, kun ei voi saada, sitä minkä on tottunut saamaan?
Tuo surun hämärävarjo, puutoksen tunne, jolle ei ole täyttäjää. Vajaus ja liian täynnä samaan aikaan. Sanoja joille ei ole kuulijaa ja sanoja, jotka tahtoisi kuulla. Tunne, jolle ei ole täytettä, tunne joka painaa sisältäpäin, eikä lähde itsestään. Se on surtava pois, tunnettava, kaikki kipu. Kipuna, joka syntyy erossa rakkauden tuottamana.

Laimea rakkaus ei luo siteitä keneenkään tai mihinkään. Ja juuri tuo kuvia tuottavan tunne-fyysisen siteen katkeaminen luo kivun ja tuska, koskee ja satuttaa. Pistää itkemään lohduttomasti omaa osaasi, jonka olet mielesi ja kehosi muistiin pistänyt.
Se kertoo ihmisen olevan olento, joka rakkaudeksi kutsutun sidoksen avulla, pystyy kiinnittämään ulkopuolellaan olevia olentoja ja asioita, itseensä niin ettei halua erota noista osista ikinä.

Keho muistaa, kun mieli yrittää unohtaa, muistuttaa muistuttamistaan. Miten keholle sanotaan päästä irti, miten mielelle sanotaan unohda? Pystymmekö koskaan päästämään irti oikeasti?  Rikkoutuuko rakkauden side koskaan vaikka ero tuleekin?

Toiset eivät luovu rakkaudestaan, he oppivat rakastamaan seuraavaa, muita. Kun näkevät surunsa lävitse, eivätkä katkeroidu, sillä he hyväksyvät muutoksen ja alkavat etsiä seuraavaa. Silläkun toista rakastaa oikeasti toivoo hänen parastaan kaikessa. Päästää irti ja antaa mennä.

Entäkun takerrumme, kuinka yritämmekään pitää toisen luonamme kaikin keinoin, emme halua kadottaa tai päästää irti siitä kaikesta mitä tuo toinen edustaa itselle. Mitä hän ja minä=me tarkoittaa ja edustaa minulle minun elämässä.
Miltä siis menettämisen kohtaaminen tuntuu?

Pohdin tätä eron käsitteellä ja muutoksella
Jokainen elämämme tapahtuma niinkuin kuolemakin on muutos, muutosten ketjussa. Tai kerroksissa. Miten kukakin elämänsä näkee.

Jokainen elämän tapahtuma, muutos on vaihtokauppa, puntari kahden välillä.
Toisinaan emme edes mieti sitä esim. Mennessämme kouluun, töihin jne.
Me eroamme siitä olentojen piiristä, jota kodiksi sanotaan. Ja silloin muutamme kotiin jäävän olentojen käyttäytymistä vaikuttamalla perheen sisäiseen vuorovaikutukseen. Ja sinuun kanssa ero vaikuttaa mutta miten? Olet myös toisessa ryhmässä ja kuinka vaikutat siihen? Ja kuinka he sinuun. Kuinka sinä vaikutat perheeseesi, kokemiesi muutosten myötä?

Kun ihminen kuolee, tuo hahmo katoaa ja hänen toimintansa noista vaikutuspiireistä, joissa hän elää. Jättäen näin toimintoja ja tekoja auki ihmisten elämästä, joita hän on toisille ja toisten kanssa tehnyt ja tuosta syystä häntä joko kaivataan tai ei.
On siis väliä miten kohtelemme kanssa ihmisiämme. Sillä me muistamme, toisista asioita, kuinka he ovat tehneet asioita, millaisia he ovat. Jotta osaamme toimia kun he ovat menneet? Onko siis syytä opettaa toisia niin että he osaavat? Mitä jää jäljelle jos sinä katoaisit toisten elämistä, joiden elämien osallisena olet ollut? Menetyksien kautta ymmärrämme arvon mitä toiset ovat elämiimme tuoneet.
Joten onkin kysyttävä Kuinka sinun osallistumisesi ja olemassa olosi muuttavat toisten elämää?

Hyväksytkö eron? Vai pidätkö mielikuvistasi kiinni, että hukutat elämäsi noihin kuviin? Et elä elämääsi vaan, katsot mielesi toisintoja, uusintoja uusintojen jälkeen. Ansa johon aivomme meidät ajavat. Muttei vierasta voi rakastaa? Kuinka tutustut uusiin tai vanhoihin tuttuihin tai tuntemattomiin. Kaikki alkaa alusta tutustumalla.
Tutustumme ihmisiin ja tutustumme maailmaan kunnes meidän on aika erota. On tehtävä elämällä merkityksellisiä hetkiä. Millä on sinun elämässäsi merkitystä? Mikä on jäänyt muisti jälkenä mieleesi? Mitä varten mieleen jää muistijälkiä? Pyyhkiytyykö olennon aivoista nuo muisti jäljet, kun tuo elävänä pitävä voima häviää. Lähteekö ne muisti jäljet hengen mukana? Vai lähteekö vain henki?
Joten onkin parempi tutkia sitä mikä on ihmisolennon elämää ylläpitävä henki? Mikä saa olennon olemaan elossa ja tietoisena olemassa olostaan, elämästään ja kuolemastaan? Siksikö kuolema tuntuu niin pahalta ajatuksena, koska tiedostamme elävämme elämäämme, muttemme ymmärrä mitä kuolema tekee tuolle tietoisuudelle tämän kuolemaksi kutsutun tapahtuman jälkeen?

Toivon että pohditte menetettyjä sukulaisianne ja ystäviänne, lemmikkejänne, kaikkia jotka ovat joskus ottaneet jollain tapaa elämäänne osaa ja sanokaa kiitos, sillä juuri he kaikki ovat tehneet sinusta juuri sinut. Sinut jonka elämää sinä elät, jonka elämänkulusta juuri sinä päätät. Juuri tälläkin hetkellä, kun olet päättänyt lukea minun kirjoitukseni ja anteeksi ja ole hyvä, jos sysäsin ajatusmaailmaasi johonkin suuntaan. Sillä ajattelin sanoa tältä päivältä hyvää yötä ja ruveta nukkumaan, jotta voin huomenna herätä taas jälleen merkittävään päivään!

Mitä sinulle kerrotaan?

Piirtäjä tai kirjoittaja ei tunne hahmoaan, vaan tutustuminen kestää koko elämän ajan.

Oletteko pohtineet mitä elokuvien tai kirjojen hahmot teille kertovat? Tai ihmiset yleensä?

Facebookissa oli jaettu Heath Ledgerin sanonta, jonka omin pikkuaivoin käänsin.

"Kaikki, jotka tapaat kysyvät sinulta mitä teet työksesi (onko sinulla töitä)? Oletko naimisissa? Onko sinulla taloa? Kuin jokin ruokakauppalista, mutta kukaan ei kysy oletko onnellinen?"

Ja tämä sai pohtimaan mitä ylipäänsä ihmisille kerrotaan itsestämme? Toisistamme?

Lehdet kertovat suurimmaksi osaksi mitä on tehty moraalisesti väärin,  ja murhaajat ja muut rikolliset nostetaan aina uutisiin. En tiedä ketä uhrit ovat olleet tai mitä heille kävi? Enkä sano että lehdet saisivat riepotellakkaan uhreiksi joutuneita paremman myynnin kannalta. Vaan tuodakseen uhreille vaihtoehdon ja mahdollisuuden näkyä ja kertoa, kokemuksestaan kun ovat siihen valmiita. 

Tai uhrien omaisille. Jotka haluaisivat kertoa ihmisestä, jonka he ovat menettäneet. Eikä jättäisi uhreja aina varjoon tuntemattomiksi kasvoiksi, jotka olivat vain uhreja. 

Lehdet kertoo tilanteista, jotka ovat jo menneet. Tapahtumista, jotka on tulossa ja säästä joka ehkä on niin?

Toisinaan myös suunnitelmista mitä aijotaan tehdä. Itseäni koskeva aktiivimalli, pohdituttaa eniten siinä mihin nämä leikkauksilla saadut varat päätyvät? Mitä niillä on tarkoitus tehdä? Olen kiitollinen joka eurosta jonka saan, mutta jos niistä osaa tarvitaan johonkin, annan ottaa osan tai antaisin osan, kun tietäisin mihin se varana menee?

Telkkari kertoo meille fiktiivisiä tarinoita ylipäänsä. Mutta onkin kysyttävä mitä näissä ohjelmissa käsitellään fiktiivisen maailman kautta? Onko tällä fiktiivisellä materiaalilla minkälaiset opettavat vaikutukset?

Tietovisailut lisäävät tietoa ja testaavat tietoa, tai pistävät katsojan etsimään tietoa.

Asiaohjelmat käsittelevät asioita, joista mahdollisesti puhutaan tällähetkellä ja niistä puhutaan vielä lisää.

Mutta onko miten monessa fiktiossa totuus pohjalla? Tai mikä se totuus on? Koko sarjan tai elokuvan punainen pohjalanka.

Kun ihmisenä kohtaamme ihmisen, miksi kysymme työtä? Itsestäni se on rasittava kysymys. On minulla töitä paljonkin, mutta onko minulla työtä josta maksetaan palkkaa on se todellinen kysymys?

Ja paljon saat palkkaa? Henk. Koht. Kysymys omasta mielestäni. Koska eikö kysymys ole minkä hintainen olet? Käsittelevätkö ihmiset toistensa arvostusta niistä tarkotusperistä millä hinnalla?

Oletko arvokas?

Oletko naimisissa? Liittyy useita lisäkysymyksiä. Sinkku vai varattu?

Onko varallisuutesi lisääntynyt mahd. Avioliiton myötä? Mahd. Uskonto kysymys,

Velvoittaako naimisissa olo sinut kotiin lapsia hoitamaan? 

Onko sinulla taloa? Jälleen varallisuuteen liittyvä kysymys, jonka tarkoituksena on luultavasti kysyä. Talon arvo? Missä? Talo, joka luultavasti myös jollain tapaa sitoo sinut paikkaan asuinympäristöön jossa olet.

Ja antaa yleiskuvan sinusta.

Joten millaisen yleiskuvan antaa ei töitä, ei naimisissa ja ei taloa? Köyhän kai, jos arvoa niillä mitataan? Mutta ei se kerro yhtään onnellisuudesta. Tai osaamisesta.

Mitä sinä osaat? Mitä olet tällä viikolla tehnyt on todellakin paljon enemmän keskustelun aihetta, kuin oletko töissä? Jos et ole töissä, mitä teet?

Kuinka rakennat ihmissuhteita toisiin ihmisiin? Tai kuinka ylläpidät nykyisiä ihmissuhteitasi? 

Mitä sinä omistat? Mitä teet varallisuudellasi? Mihin käytät varojasi?

Ja 

Olenko onnellinen, minä olen ja toisinaan en, riippuutilanteesta. Yleensä kyllä

Kukaan ei voi sanoa, että olet onnellinen kun käyt töissä, kukaan ei voi sanoa,että olet onnellinen kun olet naimisissa, kukaan ei voi sanoa,että olet onnellinen omistaessasi talon. Tai ollessasi ilman niitä. Olet onnellinen kun valitset, kehittyä olemaan onnellinen tehdessäsi töitä, kun valitset olla onnellinen naimisissa ja sitoutua kumppaniisi niin että teette toistenne elämästä onnellisempaa. 

Olla onnellinen kun omistaa talon ja mitä sillä tekee. 

Onnellisuus löytyy mielestäni siitä kuinka suhtaudumme tekemiseemme, omistamiseemme, ihmissuhteisiimme. Olemiseemme yleensä. 

Onnellisuus on elämäntapa suhtautua omaan elämäänsä.

Mitä kerron itsestäni? Elämästäni, missä olen ollut, mitä olen tehnyt, mitä olen ajatellut, mistä tykkään, mistä en tykkää.
Kuinka minuus voidaan määritellä, elämä kun on vain toisiaan seuraava tapahtumien sarja, jota osaksi itsekkin ohjaamme.
Joten tutustumalla toiseen ihmiseen tutustumme hänen tapahtumiinsa ja toimintoihinsa, jotta pystymme näkemään vaihtoehtoja toimia omien toimintojemme kanssa. 

Joten onkin hyvä kysyä mihin ihmisenä haet vastausta? Onko toimintani järkevää? Kannattavaa? Onko tutustuminen vain keino löytää itselleen uusia tapahtumia ja toimintoja...kuten muukin oppiminen.

Millaisia ihmisiä on lähipiirissäsi? Oletko samanlainen? Jos et miksi olet heidän kanssaan? Mitä sinä saat kun kerrot itsestäsi vastineeksi? Mitä tarinoita sinä olet kuullut? Itse elänyt tai kirjoittanut ja mitä yrität saada kertomalla tämän? Mistä haluatkaan kertoa? Tahtovatko toiset kuunnella? Lukea? Ethän sinä päätä toisten puolesta mitä he ovat?  Vain siitä kuka sinä olet ja kuinka tätä elämää elät.

Joten onko sinulla kysyttävää? Mistä haluaisit tietää? Minulla joko on tai ei ole tarinoita kerrottavaksi?

Mikä minä olisin?

1.Mikä sirkustaiteilija haluaisit olla?
Merenneito, tahtoisin pukeutua koristeelliseen pyrstöön ja ehkä esittää, veteen tippumisen sijasta akrobatiaa. Ehkä lähdettävä tankotanssikurssille hakemaan käsivoimia

2.Mikä oli lapsuuden haave ammatti?
Laulaja ( mieslaulaja, olen aina ihaillut kuinka vangitsevia ääniä miehillä on, naisia väheksymättä. Äänen painot ja rytmitykset tulevat eri tavoin. Kuten kaikilla ihmisillä, äänen muodostamisen tekniikka on jännää...)
Lääkäri Voi hyvin johtua seurasin lääkärisarjoja ja samalla tuli ruokittua tietämystä ihmiskehosta. Todeten ettei omat kädet ole tarpeeksi vakaat sellaiseen työhön, vaikka pää saattaisikin kestää.
Näyttelijä voisi olla kuka vain, toisaalta tuumasin etten tahdo annettuja rooleja, vaikka voisi oman version esittääkkin. Tällä jännittäjän vatsalla noup. Ohjaaja tai käsikirjoittaja kuulostaisi tällähetkellä tähän alan tarjontaan paremmalle

3. Mikä sarjakuvahahmo olisit?
Kamalan luonnon eläinhahmo, tykkään niistä metkuilijoista

4.Mikä peli kuvastaa sinua?
52korttia, korttipakka, jolla voi keksiä ja pelata, kuin ennustaakkin montaa asiaa.
Lautapelinä olisin Kimble

5. Mikä laulu kertoo parhaiten sinusta?
Pink Fluffy Unicorns Dancing on Rainbows, kun fiilis ylhäällä siis perus ilonen yms...

6. Mikä on minääsi kuvastavin elokuva?

Ehkä Mulan, koska en koskaan ole kokenut olevani tai haluavani pukeutua kermakakku mekkoihin. Ja leffassa on loharikin! Piirretty, koska tykkään piirtämisestä ja lapsuuden lemppari elokuva!

7. Mikä elokuva on itkettänyt nuorena?

Muistan Aladinin ja Leijonakuninkaan, kotia kohti uskomaton seikkailu ja Babe urhea possu.

8. Mikä tunne olisit?

Iloinen pessimisti vaikka yritän olla optimisti?  Tai jotain siltä väliltä

Ilo alakulon sydänlangalla, sillä ei toista ilman toista

Ilo auttaa näkemään kaiken kauniina ja syvällisenä ja alakulo, suru kaiken tuskaisena, tuntumatta tuskaiselta. Rumana. Kipuna, joka jäytää toisinaan näyttääkseen taas jotain ymmärrettävää.

Ilo on tyhjyyttä, josta nauttii haahuilemalla ja tekemällä, kun suru taas esiintyy tyhjyytenä, joka tarvitsee täytettä, tunnetta, joka tarvitsee kuulijan.

Ilo on ulospäin suuntautuvaa kevyttä helppoa leijailevaa rönsyilyä, kun taas suru on painavan vakavaa hiljentymistä sisäänpäin tutkimista.

9. Mikä esine olisit keittiöstäsi?

Muki. Yleensä tyhjä, mutta pystyy kantamaan valitsemaani ainetta.

10. Mikä kulkuneuvo olisit?
Polkupyörä, siksi etten tahtoisi rasittaa  ilmastopäästöillä, kun käytetään.

Piirros: harjoituksia

Olen teinistä asti tykännyt piirtää yksivärisiä kuvia ja silloin jo harjoittelin näyttelijöiden naamoilla julisteista, löytääkseni oman tyylin käyttää tussikyniä.
Tykkään tusseista ja mustekynistä juuri sen takia ettei viivaa voi pyyhkiä. Sillä virheitä ei tulisikaan pyyhkiä tai peittää, mielestäni kuvaa on piirrettävä kaikkine virheineen, kunnes silmä harjaantuu löytämään halutun muodon ja korjaamaan ja muuttamaan kuvaa toisenlaiseksi. Mikään kuvistani ei mennyt näin ensi yrittämällä nappiin, joten en usko että kaikkia edes tunnistaa omiksi itsekseen. Keitä kuvissa on? Vapaa arvaus olkaa hyvä!

Aamupalaa ja kuvia samaan aikaan, aivoissa ei siinä hetkessä yleensä ole mitään häiriötä, ajatusta ja siksi on hyvä ottaa kynä käteen. Yleensä aloitan silmistä,kulmista ja nenästä ja loppu tulee omalla painollaan.

Väriä en tykkää laittaa sillä useasti juuri värien kanssa kikkailulla pilaan työni, toisaalta se on juuri opettelu kohtakin. Jätin tämän hymyilevän lurjuksen tarkoituksella kesken sillä en tykännyt edes mustavalkeasta ollenkaan.

Piirtäkää tänään jotain ja olkaa luovasti epäonnistuvia!

Jäätelökäsi: Omar

Tälläinen hurmuri löytyi täyttyvästä jäätelö laarista mukaan

Sehän on muodoltaan kuin omar karkit!

Ja maultaan ihanan pehmoinen! Kaikille omar karkkien ystäville tulevan kesän suosikki! Suosittelen!

Runo: Tukahdutan

Tukahdutan

Kävelin läpi elämääni,
tukahdutin sen pikkuhiljaa
mikä oli itseäni.
Toisten sanat sanoivat,
et sinä osaa, et sinä ole hyvä, ole hiljaa.
Heiltä keräsin sanat, joilla satutin itseni,
kadotin sen joka olin ollut.

Hylkäsin itseni ja kävelin lohduttomana,
mustana, synkkänä, kuolleena, torjuttuna.
Ikävöiden sitä kuka olin, lämpöä, aurinkoa, onnellisuutta

Hukutanko itseni tuhkaan,
sotkenko silmäni,
etten näe sitä kuka olen?
 ja silti sisällä palan,
minä, pieni kipinä.
Kiellänkö jälleen itseni?
Tunteeni, haluni ja järkeni.
Olenko kylmä kasvoinen nukke,
Tyhjäpäinen kuvajainen?

Hailakkaa, apeaa, orjana oloa,
sätkynukkena hyppimistä.
Jatkuvaa viimeiseksi tuloa.
Miksi he vihaavat minua?
Miksi vihaan heidän silmin itseäni?
Orpoa oloa.

Miksi käteni vääntää tikaria rinnassain,
joka oma tekele, muitten kuvajaisten.
Sanojen viillot, joilla vain kärsimystä itsellein haen.

Hyväksynkö itseni? Kun toiset eivät?
Mitä minusta jää, jos itseni hylkään
Vain rantu olematonta elämää
Varpaillaan kituuttamista, stressiä, pelkäävää tulevaisuutta.
Kuolevaa olemattomuutta.
Vain jotain tukehtunutta.

Runo: Olenko

Olenko suunnikas säleitä täynnä,

Pihlaja pirtusta keitetty,

puruja kannon nokassa,

Nahka naulittuna kuolemaan

Olenko arvoitus pimeässä huoneessa,
Mustatee, valkolakkien joukossa
Läpivalaistu onnellisuus
Unohdettujen itkujen kahvilassa

Olenko lahjomaton, kivisistä sieluista
Kylmää kahvia, pahvimukissa
Olemattomuus talutusnuorassa
Heitettynä kallona katajassa

Kosmetiikka: Tuoksu

Tämän osto innon saavutus spurttina ostin jo vuoden mielessä pyörineen ja oikeasti himoitun tuotteen eli ostin parfyymia.

Olen käynyt useammillakin sivuilla katselemassa hintoja, mutta nyt pääsiäisen korvilla oli tilaukset ilman toimituskuluja niin silloin lähti lapasesta.

Tutustuin tuottemerkkiin (Sabe Masson) yli vuosi sitten tätini suosittelemana ja käytiin myös kaupassa missä niitä tuoksuttelin. Mutten silloin raaskinut jostain syystä ostaa tuotetta, koska siihen päivään mennessä en ollut löytänyt kuin haisevia tuotteita (Suihkutettavia)

Minulle henkilö kohtaisesti suurinosa tuoksuista haisee eli ovat omaan nenään liian voimakkaita. Joten suurin osa muistakin hajustetuista tuotteista on jäänyt kauppaan.

Mutta nämä erehdyttävästi huulipunaa/huulirasvaa muistuttavat, puikkomuotoiset voideparfyymit jäivät mieleeni ja kaihersivat siellä kaihertamistaan, kunnes tuli ostettua ne liiankin helposti netistä.

Eilen avasin pakkaukset, joissa tuoksut tulivat. Pakkaukset ja kuvat oli kivoja, mutta leipasin nekin menemään pahvinkeräykseen, sillä en jaksa säilytellä turhia pakkauksia.

Brune Melancolia oli ollut mielessäni jo pitkään ja sen valitsin ensimmäisenä ja kaveriksi otin Zazou:n testiin.

Testatakseni ja haistellakseni sivelin tuoksuja ranteeseen, sniffaillakseni hajuja vuoron perään pitkin päivää.

 Brune on tuoksuna mielestäni enemmän iltaan ja talveen sopivampi makeana ja tummempana ja Zazou keväisempi ja aamupäivän ja päivän tuoksu, raikkaampana ja kirkkaampana.

 Ensi fiilis että nämäkin tuoksuu kovasti, mutta iholla hetken oltuaan tuoksu keveni ja tasoittui. Joten minulle tämä sopii!

Minkalaista on pukeutua tuoksuun? 

En halua luoda asuntooni hajupilveä, jota joutuu hengittämään, joka kerta kun haluaa tuoksua joltain. Vaan haluan luoda tuoksun häivähdyksen, joka nostaa hymyn huulille.

Siskollani on sitäpaitsi astma, joten en voi edes käyttää mitään kovasti tuoksuvaa, ettei hän saa kohtausta, kun olemme samassa paikkaa. Myös useammalla tutullani on astmaa ja olen nähnyt kuinka haju aiheuttaa kohtauksen, joten en halua todellakaan haista toisten nenään ja aiheuttaa sairaskohtausta. 

Tuoksutin tuoksuja myös siskolle kädestäni ja sanoi ettei nuo haittaa kun peruspäivälääkkeet on otettu. Hän ei kokenut hajuja voimakkaina, joten voin käyttää hänenkin seurassaan näitä tuoksuja. Iso plussa ettei aina tarvitse miettiä kenen luo on menossa.

Halusin itse tuoda itselleni tuoksun, josta voin nauttia. Sillä en osta kovinkaan usein kukkia ja näin haluan tuoda vaihtelua päiviin, käyttämällä tuoksua. Sillä en koe tuoksukynttilöidenkään polttelua, jo näin valoisan aikaan mielekkäänä.

Joten näin kesää kohden mentäessä koin tuoksun löytämisen ja käyttämisen järkevänä vaihtoehtona.

Ovatko nämä tuoksut sopivia minulle?

Nenälleni ovat, joten eiköhän ne minullekkin ole.

Ovatko tuoksut minun näköisiä?

Riippuu otanko ne omakseni ja käytän niitä! 

Ostokset tuli tehtyä sivuilla

Jos haluatte perehtyä tuoksujen ainesosiin.

Naamio jäi kauppaan (liian pieni)

Tämä anonyymiksi pukeutunut shoppaaja, oli menneillä mammuttimarkkinoilla halvennuksien perässä etsimässä ostettavaa. Ja muutenkin tämä oman ostokäyttäytymisen pohtiminen ja seuraaminen on ollut mielenkiintoista.

Sillä tämä kevään valostuminen on saanut shoppaaja innon uusiin uomiin ja halu kuluttaa rahaa on ollut suurta. Onko tullut edes ostettua tarpeellista, vaiko vain turhaa. Hmm. Miten sen nyt ottaa, ei ainakaan tarpeeseen. Kaikkea mitä minulla on jo. Ostin tässä aurinkolasit, vähänkuin seurana. Vaikka yhdet lasit löytyi jo kaapista. Sinällään nyt on ollut kirkasta lumihankea, joten ilmeen vaihtamiseen sopivaa. Joten kysynkin miksi minun tarvitsee vaihtaa ilmettä?

Sitä olen pohtinut useasti jo aijemminkin. Mistä vaihtelun halu oikein tulee?

En vaihtele asunnossa joulu,pääsiäis jne. Koristeluja, verhoja tai liinoja. Minulla on vain kesä ja talvi verhot, ja vain siksi että talveksi tarvitsee lämpimämmät verhot kylmän  ulkomaiseman takia ja kesäksi vaaleat, viileämmät verhot kuumuuden takia. Niillä luon huoneen lämpötilan tuntua.

Joten onko vaatteiden ja asusteiden vaihtelun yhteys tunteen luomisessa vai pelkässä leikkimisessä? Miksikö? Koska en tee tuota vaihtelua lähellekkään, jokapäivä ja olen huomannut että monesti. Ne tavarat joita olen hankkinut enemmänkuin 2, menettävät kiinnostuksen ja jäävät kaappiin käyttämättöminä tilanviejinä. Meneekö kolmessa helpon päätöksen raja? Siis 3 valintaa kun ei käytä mitään on valinta kanssa

En vaihda huonekalujakaan kovin tiuhaan tahtiin pakkosanoa, mutta toisinaan yllättävänkin usein huonekalut vaihtavat huoneessa paikkaa ja se tuo uuden fiiliksen, joka on toimiva tai sitten ei. Enkä koe että huone olisi sinällään tylsä, vaan minusta on hauskaa nähdä, kuinka huoneen ilme tilana muuttuu tavaroiden liikuttelun puitteissa. Ja se pistää käyttämän päätä tavaroitten sijoittelussa ja siinä mihin ne on uudelleen sijoitettu.

Minulle lienee itseni koristelu asustein ja vaattein olevan hauskan pitoa. Kyllä olen monesti huomannut että minulla on tunne että jotkin tietyt vaatteet pitää pistää päälle. En ole ajatellut kylläkään mitä tunnetta ne minulle tarkoittavat. Joka voisi olla valaisevaa. Yleensä minulla on selkeä visio mitkä vaatteet menee päälle kurkistamatta kaappiin. Koe ajan asun ed. Iltana usein, sillä toisinaan on myös toinen vaihto ehto ja miellyttävämpi päätyy päälle.

Tämänhetkinen suhteeni vaatteisiini on mielestäni hyvä, sillä vaatteita on tarpeeksi pyykkikiertoa ajatellen ja samansävyinen ja pesulämpötilainen makuni antaa pestä täysiä koneellisiä vaatteita. Myös vaatekaappini sisällys tukee kylmästä jumittavaa niskaani ja on tarpeeksi löysää vatsaniturvotuksille, joita maitotuotteet aiheuttaa, etten koe olevani nakkimakkara mikrossa.

Entäpä asusteet, joissa olen monesti hairahtanut ja juossut monesti metsään. Ylittämällä tarvittavan rajan korkealta. Nykyisin minulla on enää 5 huivia ja mietinnässä vähentäisinkö vielä? 3 on ollut nyt vuodenpäivät käyttämättä. 1 sopii loistavasti takkiini, joka on harvakseltaan päällä, mutta tykkään niin takista ja huivistakin. 2 huivi on sen verran pitkä ja talvipakkasiin soveltuva, siinä on ongelmanaväri (vääränvärinen punainen). Se on itse kutomani (kangaspuilla), joten haluaisin säilyttää sen. Ehkä minun on värjättävä se, jotta se sointuisi paremmin vaatekaappiini. Kolmas on kiva, muttei se ole valiutunut käyttöön koska se on kaapissa.

Korvikset tekee paluuta käyttöön, jostain syystä tykkään pitää korviksia näköjään pitkien hiusten kanssa. Ongelmana niitä on liikaa, sellaisia joita laittaa harvoin käyttöön ja juuri korviksia on mielestäni hyvinkin helppo ostaa liikaa.

Eikä niitä todellakaan kannata ostaa alesta syystä että ne on halpoja. Vaikka siinä säästäisikin. Sillä saa hyvin helposti huijattua käyttämään enemmän rahaa ale tuotteisiin kuin vain niihin mitä lähti hakemaan.  Itse olen haksahtanut tähän montakertaa. Älä osta ns. Matkamuistoksi matkasta tai riippuu kuinka useasti käyt kyseisellä matkalla? Jos se on kerran elämässä matka anna mennä, mutta jos käyt viikottain, kuukausittain tai jopa vuosittain. Suosittelen harkitsemaan uudelleen. 

Korvikset ilmentävät tunnetta, ne kehystävät kasvoja ja ovat ns. Mielipide ja kannanotto. Osa persoonallisuutta.

Joten voisikin kysyä kuinka montaa tunnetta viestitetään korvakoruilla?

Monta tyyliä sinulla on? Kuka niistä sinä oikeasti olet? Vai onko kaikki samantyylin eri sävyjä? Tätäpä pohdin!

Syön kananmunat luonnollisissa väreissä ja pääsiäisenä leikin väreillä. Kukka koristelut onnistuu parhaiten, jospa muistaisin tämän ensivuonna!