Lokakuun parhaat 2018

Musiikki
Richard M. Sherman -Busy doing nothing
Kovacs-the devil you know
Nick cave&Bad seeds -Henry Lee
ja Kylie Minoguen kanssa- Where the wild roses grow
Jenni Vartiainen -Keinu

Leffat
johnny english 3
Nauratti ja oli hauska, käytiin tää leffas leffailee, kuten myös
Christopher Robin
Joka hieman häiritsi suomi dubillaan, mut leffana ihan mukava.
Deadpool 2
Mielestäni kivempi kun ykkönen, sai nauraa tässäkin.
Halloween 1,2,4 tuli nähtyä yhtenä viikonloppuna. Arvailtiin mistä se pahis seuraavaks aina tulee.
Ja stardust pitkästä aikaa,eipä enää muistanukkaan mitä kaikkea tapahtu, joten oli oikein mukava
Han Solo leffa muistin virkistykseks

Telkusta alkoi
Doctor Who!!!
Kaunarit
70's show
Lentotapaturma tutkinta
CSI

Aloitin jouluherkkukauden
Pipareilla

 Askartelin paperi kuusia, lankatonttuja, paperipunontaa yms.

 Matkustin useammassa paikassa

 Maistoin myös manzikkaa!

Mikkelin Rossossa tuli syötyä

 Mustanvirranpanimon myymälästä löytyi suklaalehtiä, jotka tuli melkein hävitettyä yhdellä automatkalla

 Ensilumi heittääntyi maahan ja auto sai talvitassut alle

 Kaunis sää ja kylmä viima käsikädessä

 Noidat haaste kasassa, mitähän seuraavaksi?

Lokakuun noita: Luut

Lopuksi vain luut jäljellä, kalman kuva, luojan runko, viikatemies. 

Hyvä hetki katsoa coco ja corpse bride

Käydä hautausmaalla, viettää sielujenpäivää, muistella menneitä, koristella, käyttää pannunalusta

Sytytellä kynttilöitä, tehdä kallopipareita, 

Lukaista kirjaa ja hymyillä leveästi!

Lokakuun noita:

Noita kahtoi akkunasta aamun tulia,

Loimotti tuo  valolintu, levitteli sulkiaan.

Hyppäs lentoon lehdon lintu, alkoi valaa valkiaa. Sysi kaikkos tuli loisti, noita oikoi koipiaan. 

Käänsi alas mustan pannun 

ja ryypiskeli kahviaan, 

mietteissänsä mitä sitä 

kävisi tänään taikomaan!

Kahvin äärellä tapahtuu paljon,

Kerrotaan asiaa,

syvennytään kertomahan tarinoita tapaelemahan, juttuja jupisemahan,

Kaskuja kertoelemahan.

Henget siinä kahvin iärellä toisille rupattelloovat kunnes töihisä joutaavat.

Juomasta vähäsen, kun on kuppi kitkerätä, oisko siinä viha keittäjähä. Vaiko jäikö pannu pitkäkseen lieden piälle, ettei piäse kylmettymähä.

Vaiko laihaa kusta luirutteli, kuppiin melkein vettä kuateli, jäikö porot laittamatta, pavut uuet jauhamatta vai loppuko tykkännään?

Siispä keitä miule keskiaste, välilt tumman ja luirun laittele, kauniisti kuppiin kuatele.

Tilkka maitookaan ei oo pahitteeks, pari keksiikin voisin ottaa jutun jatkeeks!

Mutta lyhyestä virsi kaunis! 

Kahvi tule jo, että silmät aukees

Lokakuun noita: Voima

Lisää voimaa, jokainen noita haluaa tai saa lisää voimia. Jotka aktivoituvat itsestään tai niitä opetellaan, joten noidan tärkein työ on käyttää kirjoja ja tehdä omaa kirjaa. Ymmärtääkseen ja oppiakseen voimistaan. Niinhän se menee muutenkin. Opetella kykyä joka tarvitsee harjoitusta. Joten ihminenkin harjoittelee. Mikä on harjoittelun tarkoitus? Oppia uutta ja kerrata vanhaa!

Jokainen uusi taito auttaa selviytymään, emme vain vielä tiedä minkä kanssa jokin uusi taitomme yhdistyy aikaisemmassa skaalassa ja olemme keksineet uutta.

Jokainen asia lähtee perusteista kuten vaikka sydämen punominen, itse muistin tehneeni näitä mutten muistanut kuinka, joten uusinta opiskelu ja onnistuihan se sitten! Tämä onkin hyvä esimerkki siitä miten kahden ihmisen elämä kiinnittyy toisiinsa niin että yhdessä tulee yksi suurempi kokonaisuus, joten muistakaa yhdessä saatte enemmän aikaan kuin yksin, mutta kuinka punoudumme se vaikuttaa lopputulokseen! Vastavuoroisuus!

Lokakuun noita: Ajantaju

Kuinka monesti noidat vaikuttavat aikaan, kun eivät saa hyvää kohtelua. Kellon kääntäminen tapahtui tuossa viikonloppuna. Miten vähästä aika vaikuttaakaan toimintoihimme, kun olemme johonkin tottuneet ja se muutetaan.  Herätäkkö siis monelta? Nukkuakko vielä?

Ja miten niin kohta on jälleen joulu, vastahan tässä kesää vietettin! Miksi aika tuntuu olevan niin nopea siloin kun se voisi hidastaa ja tahtoisit viettää kivaa aikaa ja kun on tylsää aika ei kulu ei kirveelläkään.

Monesti tulee paljon kello voisi olla fiilis ja ainakin itselläni arvaukset on yleensä väärässä

Joten voimmekin kysyä? Mikä luo ajantunnun mieleen? Kiinnostavuus upottaa itseensä ja vie ajantajua ja tuo tylsyyden määritys saa taas tietoiseksi ajasta.

Eli pitääkö olla tietoisempi ajankäytöstään kun on kivaa? Että tulee fiilis että kerettiinpäs vielä tehdä tämä. Vai onko se ajantajun menetys osa hauskuutta? Ettei tarvitse murehtia paljon kello?

Itse omilla töilläni harrastan herätyskelloa  kun tarvitsee lähteä johonkin ja haluaa tehdä jotain kuten virkata tai piirtää. Ja näin kelloa ei tule vilkuiltua. Auttaa myös tylsissä töissä kuinka nopeasti pystyt täyttämään astia kaapin tai viikkaamaan pyykit tai ihan mitä vain. Haaste tekee tylsistä asioista hauskempia. Kerkeänkö laittaa nuo vielä ennen kellon soimista.

Ja aika kuluu mutta samalla saa aikaan, aika on noituutta!
Mitäs mieltä olette miksi aika kuluu niin eri tuntuisesti?

Lokakuun noita: kissa

Jokaisella noidalla on oltava kissa ja päädyin tälläiseen ei niin itsenäiseen kaveriin. Vaan tälläiseen kainaloon sopivaan ja pehmoiseen

Elävää vai elotonta, 

Elävässä on vastuuta enemmän kuin elottomassa. Tämän elottoman kisun kustannukset ovat vain ostohinta. Sitä on kiva halia kun se on pehmeä pehmolelu. 

Ja sillä on oma tehtävä.

Muttei siitä ole seuraa vai onko.

Mietitäämpä lapsia

He leikkivät ja on mielikuvitus ystäviä, kaikkiin perheen jäseniin muodostetaan tunneside ja niitä kohdellaan niinkuin on opetettu.  Minkälaisia tunne siteitä ja käytytymismalleja te olette luoneet tavaroita kohtaan. 

Kuinka laitat takkisi naulaan, otat pois kenkäsi, sijaat vuoteesi. Kuinka lasket kädestäsi lautasen tiskipöydälle? Kuinka käyttäydyt tavaroita kohtaan joita käytät arjessasi?

Eloton tavara ei sano vastaan, mutta elolliset kyllä, muttei se tarkoita ettei äänetön ja eloton tavara saisi samanlaista kohtelua.

Kuinka sinä kohtelet elävää kissaa? Annat ruokaa ja juomaa, hiekkalaatikkoa siivoat, ellei käy ulkona. Paijaat, silität, se maukuu ja puskee, osoittaa kiintymystään. 

Kuinka kohtelet pehmolelua?

Pehmolelu ei osoita kiintymystään, se olet sinä joka osoittaa kiintymystään sitä kohtaan. Paijaamista, jota näytetään eläimille, näytetään myös pehmoleluille.

Hellyyttä ja rakastavaa huolenpitoa.

Kuinka sinä kohtelet tavaroita, kertoo myös sen kuinka kohtelet ihmisiä!

Lokakuun noita:Kuu

 Monet taioista tehdään kuutamon aikaan!

Sytytin kynttilän mutten kaikkia, käytin hieman käsityö taikaa ja loihdin juuti narusta ja solmuista amppeleita. Keittiön kulmasta löytyikin hyvä paikka sijoittaa nuo amppelit.

Taikoja tehdään ja taikoja perutaan. 

Solmut on helppoja tehdä kuten taiatkin mutta vaikeampia avata! Tehdä tekemättömäksi.  Mitä sinä olet purkanut tässä kuussa? Eri puraa, pahaa verta väliltä, pyytänyt anteeksi? Sillä jokainen ärtynyt ajatus toista kohtaan on pahaa verta sinun suonissasi.

Leppoisuus on kaiken aa ja oo

Kun ajattelemme tehdä taikoja sillä kuka nyt haluaisi pahan silmän suosioon. 

Kun sinä pahalla toisia, toiset pahalla sinua! Siispä on varottava tarkoin mitä taikoo!

Taikokaamme vain hyviä taikoja!

Ja varokaamme sanojamme sillä jokaisessa sanassa on toteutumisen siemen!

Tarkoita todella mitä haluat!

Kuutamo luo pimeyteen valoa, vaikka vain heijastus auringosta, silti kirkas hopeainen

Hämyinen kuu tuo sanojen sukua

Lokakuun noita:Kirjeitä joulupukille

Joulu on jo ovella, joten on jo aika laitella kirjeitä matkaan että ne ehtivät perille ensi jouluksi. Ensi lumikin jo saapui ja minulle tuli pesti kuljettaa kaksi kirjettä joulupukille. Omakin lienee lisättävä matkaan. Noitarumpu soi ja loimutkin toivottavasti leiskuu! Muttei toivottavasti yhtään kirjettä hukata!

Lokakuun noita: ajantaju

Noidat haluavat näyttää nuorilta? Nuoruuden kaipuu ja nuorena pysyminen

Mitä sinä olet valmis maksamaan, jotta näytät nuoremmalta kuin olet? Se että etsimme nuoruuden lähdettä vie ajan siltä mitä teemme sillä ajalla joka meillä on?

Mihin ajatuksiin, mihin tekoihin, mihin tuntemuksiin elämän kulkua ohjaamme.
Onko joltain näyttäminen tärkeämpää kuin eläminen? Miltä sinä näytät? Kuinka määrittelet omaa kauneus käsitystäsi? Itse olen vain utelias näkemään kuinka tulen vanhentumaan, sillä omakuvakin muuttuu päiväpäivältä ja muutosta on jännä seurata. Koulukuvat, itse otetut kuvat, millainen on iän tuomamuutos, ei niinkään miten pystyn muuttamaan naamani muuksi tai peittämään kasvoni. Miksi ei saisi olla ylpeästi vanha ja ryppyinen? Toisaalta voi olla vaikeaa myöntää olevansa vanha, sillä ei ole enää nuori. Muttei se tarkoita että nuoruuden kaikki ominaisuudet olisi häviämässä silloin samalla hetkellä.

Millaisen vanhuuden sinä haluaisit? Mitä haluaisit tehdä ja kokea vanhana? Minkalaisessa paikassa asua?

Kuinka paljon olet suunnitellut vanhuuttasi? Nuoruuden menoja ja tekoja miettii todennäköisemmin. Mitä vanhana? Sitäkö joutaa miettimään sitten?

Lokakuun noita: ystäviä

 Ketkä on noitien ystäviä vai onko noidilla ystäviä ollenkaan?  Kuinka maailmaa katsottaisiin noidan silmin? Hyvä noita lienee saanut ystäviä ja yrittää auttaa. Entä pahat noidat? Miksi he yrittävät kun satuttavat toisia? Miksi he ovat pahoja?
Miksi huijaaminen? Paremman hakemista vilpillisin keinoin?  Miksi he tavoittelevat valtaa ja hallitsemista?

Mielestäni noidat tarvitsevat vain ystävän, joka auttaa heitä näkemään että hyvyydelläkin saa asioita. Pahuus vähenee ihmisistä, jotka tapaavat oikean ihmisen, joka on heille hyvä ja kun he saavat kokea hyvää.

Olkoon se sitten hyväksyntää, mukaan ottamista, yhdessä tekemistä jne. Niin ystävyys on vahvin taika minkä toiselta voi saada.

Lokakuun noita: Elementti

Monesti näämme sarjoja ainakin lasten- ja nuorten ohjelma gengren puolella, jossa hahmot hallitsevat jonkin elementin voimia. Ja se on ollutkin mielenkiintoista, millaisiksi eri elementit kuvataan ja mistä elementistä onkaan kiinnostunut hahmon kautta.

Missä sinä olet elementissäsi eli käytät energiaasi parhaiten! Onko horoskoopit se joka kertoo sinun energiasi luontaisen muodon, kehosi tavan käyttää energiaa?

Vai onko sekin vain suhdanne olosuhteisiin ympärillä?

Lokakuun noita: Noidat neuvojina

Kuinka monesti näämmekään noidan neuvon antajana. Kuninkaat ja halitsijat  ovat pyytäneet apua ja neuvoa mihin suuntaan vallata lisää valtakuntaa. He jotka haluavat lisää valtaa siis tarvitsevat show-ihmisen vierelleen, joka ennustaa tulevaa tai syöttää jonkun ajatuksen alamaisten mieliin. 

Hyviä vai huonoja neuvoja? Mihin suuntaan neuvoja neuvottavaa vie?
Ovatko neuvojan ja neuvottavan tarkoitusperät samoista lähtökohdista ja mihin ne tähtää?

Osaako noita ennustaa, taikoa? Tehdä jotain mitä muut ei osaa ja on kysyttävä miksi noita on valinnut juuri tämän johtajakseen vai onko hänet vangittu?

Mihin noita tarvitsee hallitsijaa? Edistääkseen tietoutta? Tutkiakseen mitä haluaa tutkia? Saadakseen valtaa?

Lokakuun noita: Taian alainen

 Onko teillä hetkiä jolloin kuljette niin sanotun tunteen mukaan, kun tulee fiilis että nyt pitää kävellä tuota kautta tai käydä kirjastolla tai otampa kaupasta tuota.

Tapaatkin jonkun matkalla tai mihin nyt päätitkään vaiston mukaan mennä tai vieraita tulee käymään kylässä.  Se ainakin itsestäni tuntuu taikuudelta vaikkei se sitä olisikaan. Vaistohan se taitaa laittaa linnutkin matkaamaan etelään syksyisin.
Mihin ihmisvaisto ohjaa ihmistä?
Jokaisellahan on vaistot ja toisinaan tuollainen vapaa ohjautuvuus voi olla hauskaa, kun katsotaan minne jalat vie sen enempää miettimättä jaksanko kävellä takaisin. Itse rakastan tuota haahuilua, jota etenkin uusissa paikoissa harrastan ja katselen.  Tutuissa paikoissa ohjautuvuuden mukaan kumpi tuntuu paremmalta? Vaikka molemmat reitit vievät minut perille!  Valinta on hassua, mihin menisin tänään?  Ulkoilemaan? Kylässä käymään? Teenkö syömistä? Leivonko? Asioita joita ei tule ihmeemmin mietittyä silloin kun valitsee automaattisesti! Silloin on jo visio mitä tekee, onko se vohvelit ruoka jota halusi syödä. Ja kaikesta tuosta tulee vaan hyvä fiilis vaikkei kaikki onnistuisikaan. Sellaista leppoisaa automatiaa, jonka kyydissä nauttii tekemisestä. Ihanaa päivää kaikille!

Lokakuun noita: Ovi on tie uusiin maailmoihin

Olkoompa se kaapinovi taikka pelkkä ovi, niin se kätkee meiltä maailman. Ja on aivan sama onko se tuttu vaiko vieras ovi se on aina samassa työssä.

Sillä emme ole koskaan tietoisia mitä tietyn rajan takana tapahtuu. Ovet erottavat meidät omaan tilaamme, kuten kerrostalossa oma koti tai huone jne. Eristämme muiden tulemisen sisään, koteloimme omaa elämäämme ja teemme siitä oman näköistä!

Oletteko koskaan miettineet kuinka samannäköisten ovien takana on niin monta erilaista elämää ja elämän tilannetta? Emmekä tiedä edes oman rappukäytävän kaikista naapureista! Itse  tutustuin tällä viikolla jälleen yhteen ohimennen ja se sai miettimään miten vähän ihmisistä oikeasti tiedämmekään vaikka asuisimme ns. Samankaton alla. Outo maailma, niin paljon ihmisiä ja tunnemme vain kourallisen, heidät luultavasti, joiden kotien ovien takana olemme käyneet. Tai työpaikan ovien, sillä jokainen ihminen loihtii tilaan energian, josta joko pidämme tai emme. Ovet antavat meidän tutustua uusiin maailmoihin, joita ihmiset elävät ja ovat itselleen tehneet, joista he kertovat, joita kuvina näet, joita joko uskot tai et.

Ovesta pääsee sisään ja ovesta pääsee ulos, se erottaa ja pitää suojassa.  Kuten myös ihminen on ovi, josta ajatukset pääsevät ulos ja sisään,  pystymme erottautumaan halutessamme omaan tekemiseemme niin ettemme huomaa mitä toiset tekevät vieressämme. Kun olemme niin keskittyneet omaamme, mutta se erottaa meitä ja se mikä vie keskittymisen ohjaa meitä. Onko se yhteistä vai yksin tehtävää.
Meidän oma tehtävämme on olla oven vartia ja nähdä mitä tulee sisään ja mitä lähtee ulos. Kuinka pitkään kannamme jotain ajatusta? Kuinka se mielemme kotiin vaikuttaa?

Milloin mielen ovi on apposen auki? Milloin kiinni ja milloin raollaan? Mitä päästämme varmasti sisään? Ja mistä tahdomme pysyä erossa ja mikä meitä kiehtoo ja tahdomme silti nähdä mitä se on! 

Mitä ovi sinulle on? Ja millainen ovi? Yksi vai kaksi ovea? Lukollisia vai lukottomia? Liukuovi? Pyörö ovi, pelkkä aitojen väli? Mikä on sinun ovesi ja monesta ovesta kävelet tai lennät päivittäin?

Lokakuun noita: Ruokaloitsu

Paras ruokaloitsu on nälkä ja siinä kun ruuan jämistä loihditaan ruokaa, niin noidan taidot on koetuksella.

Mutta sitten ajatus yllättää ja kauppaan jalat kiidättää. Sieltä löytyi alesta taikina, kun ei jaksanut odottaa ja tehdä omaa taikinaa. Tuli tehtyä kallopiparit, oikeat lokakuun kaverit!

Lokakuun noita: Vanitas

Katoin kalloon pussiteet ja tämä karkkeja täynnä ollut kallo, on oikein oivallinen koriste, sillä se maastoutuu oikein mukavasti pöydälle tekokukkien viereen. Oikeita (eläviäkuolleita) kukkia ei ole tullut ostettua pitkään aikaan. Säästämpähän näin vettä ja kuljetuskuluja, nämä on mummin vanhat kukat, joten nekin on kierrätetty.

Kynttilät. Pohdin pitkään ostanko tuikkuja vai pöytäkynttilöitä ja päädyin sitten tälläiseen lasiastia pöytäkynttilään, sillä tähän mennessä ei ole ollut selkeää astiaa missä olisi kynttilöitä poltellut. Joten mielestäni tämä johon mahtuu uudetkin pöytäkynttilät oli hyvä ratkaisu, sillä enää ei tarvitse miettiä mihin ne steariinit juoksee. Hyvin tyytyväinen!

Lokakuun noita: Nyt jotain sinistä

 Tälläsiä kallotuotteita on kaupoissa

Yritän seuraavaks löytää inkiväärin!

 Limupullo on tosikiva etenkin nyt halloween aikaan! 

 osan menetin kuohuissa pöydälle, jota sitten ryystämällä pelastin 

 Tuli kuljetettua aika kovakouraisesti keinutellen

Eikä se nyt ihan sinistäkään ollut, eikä siniseksi kieltä värjäävää limppariakaan enää löytynyt

Joten päädyin virkkaamaan jotain sinistä. Kolmen tunnin työ

Ilta yskänlääkkeenä