perjantai 5. lokakuuta 2018

Lokakuun noita: itse pahuus


Disneyn leffoissa on käytetty paljon magiaa ja noituutta. Siispä muistiini pälkähti se kuinka Rollo syyttää Esmeraldaa noituudesta. Ja siitä kuinka tämä on itse pahuus kun on saanut hänet himoitsemaan naista. Joten mitä himo on jos se on itse pahuutta?

Helvetin tuli, silmissä viippyilevät kuvat, joita himoitaan.  Pohdin miten lähtisin avaamaan käsitettä himo, miten sen siis itse käsitän. Tulta niin pitkään kun emme ymmärrä mitä himoitsemme. Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Silmät saa yleensä viehtymään, asioista kuten myös kaikki muutkin aistit jos ja kun olemme tarkkaavaisia. Himon sytyttää kohde, eleillään, muodoillaan, olemuksellaan ja ominaisuuksillaan. Kysymys mistä toiveista olemme koonneet sytykkeet? Mitä toivomme toisen toteuttavan itsessämme tai sanoisin, millaisia tunteita käymme läpi ja millaista vuorovaikutusta haluamme kokea?

Ihminen etsii mielihyvää, miellyttävistä asioista, joista pidetään ja tykätään tai jopa himoitaan. Tarkoitus  tyydyttämään tunnetta tai tarvetta, joka ihmisellä on.
Joten mielihyvä ja himo kuuluu yhteen, se mitä himoitsemme, siitä tietoa haluamme.
Hyvää ja miellyttävää ruokaa halutaan lisää, kuten jokainen suklaan nautiskelija tietää.
Haluamme joko tietoa tai tyynnyttää tunteen, herkku on yleensä laastari tunnekaipauksen haavassa, jolla tyynnytetään tunnetta. Mutta kuinka kaivaa tieto esiin siitä mitä himoamme oikeasti? Mitä tarvetta tyynnyttelemme?


Minulle itselleni karkkiherkut ovat hyvänmakuinen nopea energian lähde, jonka voin välttää syömällä säännöllisesti ja juomalla vettä tarpeeksi. En kiellä tyystin herkkuja, mutta valvon niiden määrää.

Palaan leffaan minusta on tyhmää syyttää toista, itsessään tapahtuvista tunnereaktioista. Sillä itse sisällytämme toiveitamme toisiin, koemme itse ja kuvittelemme itse. Se on kiinnostavaa mikä Esmeraldassa oli Rollon mielestä himoittavaa, jotta hän häntä himoitsi? 

Ja kyllä on molemmin puolista himoa, jossa molemmat ruokkivat toisiaan! Toistensa toiveita, haluja, tunnetta jne. Mutta itse koemme tunteet ja toinen on vain kokemassa omaa tunne reaktiota yhteisessä tapahtumassa. Jolloin peilisolut aistivat mielihyvän toisistaan ja tuottavat mielihyvää, jolloin voimme jatkaa toisen himoitsemista.

Mietin onko himo monen hyvänä pidetyn asian summa?
Sillä himo palvelee tarvetta tyydyttää tunne. Tunnetta mistä?
Mitä tunnetta siis koemme kun katsomme elokuvaa ja tykästymme johonkin henkilöön? Onko kyseessä, toiminta, hahmon tunne, vai resonoiko oma tunteemme hahmon kautta omiin peilisoluihin? Olemme laumaolentoja ja haluamme sopeutua laumaan ja se että laumassa on erillaiset säännöt himoille, mikä on hyvää himoa ja mikä ei. Tunne siis himosi ja hallitse halusi.
Miten monta jaksoa jotain sarjaa ja koet sarjan osaksi sinua? Mitä tunnelatauksia ohjelma on sinulle aiheuttanut? Ja miksi jatkat sen katsomista? Entä oikea elämä kuinka nopeasti sopeudumme uuteen ympäristöön ja etsimme asioita jotka miellyttävät tai eivät. Rupeammeko himoitsemaan jotain?

Pidämme asioista joista pidämme ja himo on tavoiteltavaa, saatavaa. Pakko saada. 
Mikä siis vie jalat alta ja on niin ylimalkainen ja aisteja niin stimuloiva kokemus että se on pakko kokea uudestaan ja uudestaan. On vaikea sytyttää himoa tietämättämän mieleen, mutta joka nauttii esim. Kalastamisesta ja järvellä olemisesta, ei tarvitse montaa muistutusta, jotta hänen mielensä haluaisi kalaan uudelleen.

Aivomme haluavat kokea, onnistumista ja nautintoa, ja ruokkivat tunnetta himoksi että on mentävä. Himot saavat toimimaan, muttei aina kovinkaan selvästi. Mitä kovempi himo, sitä vaikeampi kieltäytyä. Siispä syy ja tietoinen asiaan perehtyminen, on kannattavaa, sillä alitajunta ottaa himot helposti omikseen ja mieltyy asioihin. Mihin vajeeseen himo vastaa?

Vastaan Rollolle, himo ei ole pahuutta, se on vain tarvetta täyttää määrittelemättömät tai tarkoin määritellyt toiveesi, jonka kohteen olet valinnut täyttämään toiveesi luultavimmin alitajuisesti.

Onko himo tunteiden täyttäjä vai niiden ylläpitäjä? 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti