Onko teillä hetkiä jolloin kuljette niin sanotun tunteen mukaan, kun tulee fiilis että nyt pitää kävellä tuota kautta tai käydä kirjastolla tai otampa kaupasta tuota.
Tapaatkin jonkun matkalla tai mihin nyt päätitkään vaiston mukaan mennä tai vieraita tulee käymään kylässä. Se ainakin itsestäni tuntuu taikuudelta vaikkei se sitä olisikaan. Vaistohan se taitaa laittaa linnutkin matkaamaan etelään syksyisin.
Mihin ihmisvaisto ohjaa ihmistä?
Jokaisellahan on vaistot ja toisinaan tuollainen vapaa ohjautuvuus voi olla hauskaa, kun katsotaan minne jalat vie sen enempää miettimättä jaksanko kävellä takaisin. Itse rakastan tuota haahuilua, jota etenkin uusissa paikoissa harrastan ja katselen. Tutuissa paikoissa ohjautuvuuden mukaan kumpi tuntuu paremmalta? Vaikka molemmat reitit vievät minut perille! Valinta on hassua, mihin menisin tänään? Ulkoilemaan? Kylässä käymään? Teenkö syömistä? Leivonko? Asioita joita ei tule ihmeemmin mietittyä silloin kun valitsee automaattisesti! Silloin on jo visio mitä tekee, onko se vohvelit ruoka jota halusi syödä. Ja kaikesta tuosta tulee vaan hyvä fiilis vaikkei kaikki onnistuisikaan. Sellaista leppoisaa automatiaa, jonka kyydissä nauttii tekemisestä. Ihanaa päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti