Marraskuun parhaat 2017

Joulu tuppaa jo ovelle joten olisi aika pistää pilkettä silmäkulmaan ja aloitella joulukalenterin teko...

Mutta eipä hätäillä vaan pistäydytään marraskuun parhaisiin


Kirja:
 Harry potter ja salaisuuksien kammio 2 kappaletta ääneen. Tätä kirjaa luemme ääneen uusinta kierroksena kun siskoni on kuuntelemassa. Luemme siis vuorotellen kirjaa, jotta lukijan suu ei liiaksi kuivu ja välillä on kiva kuunnella.

Victoria Aveyardin-Lasinen miekka on ollut helppolukuista luettavaa, jossa on ollut toimintaa ja melskettä. Voisi hakea jo seuraavan osan luettavaksi. Tämä on siis 2.osa tätä sarjaa. 1.osa on Punainen kuningatar, jos kiinnostaa kirjoihin tarttua, sillä ymmärtääkseen tätä kirjaa on luettava ensimmäinen osa.

Elokuvia
Harry Potter ja puoliverinen prinssi, tämän katsoin innostuttuani kirjan luvusta ja pottereita voi katsoa monta kertaa kyllästymättä.

Wonder woman, toinen kerta kun näin ja tykkäsin ehkä enemmän kuin ekalla kerralla, koska nyt pystyi perehtymään tarinaan paremmin. Eikä tarvinnut kyylätä mitä hahmot tekee ja pystyi kesskittymään taustoihin ja vaatteiden yksityiskohtiin. Edelleen mieleen jäävin kohta oli se kun kävellään ohi vaikka haluaisi auttaa...

Tuntematon sotilas, 2017. Menin sekalaisin tuntein katsomaan tätä, 1. Olin flunssassa ja pää oli täynnä räkää. Mutta mieli avarana. Ja ensimmäinen mieltä pakottava asia oli Täähän on perhana väreissä! Siinä sitten yrität ymmärtää että kuka näyttelee ja ketä, kun tunnistat tuttuja julkimoita leffasta. Ja yrität sulauttaa ne hahmoihin. Ei kaikista ihan onnistunut! Oli hyviäkin kohtauksia, kelpo leffana ja nyky nuorelle ehkä helpommin lähestyttävä. Mutta kaipasin itse mustavalko versiota vuodelta 1955, sillä aina kun olen katsonut tämän mustavalkoelokuvana niin olen ajatellut sitä että mennään menneeseen mustavalkoaikaan tv:ssä, joten se on tuntunut historiallisemmalta lähetykseltä. Sekä kun on katsonut lähes joka vuosi penskasta asti tuon mustavalko version niin tuo värillinen versio uusin näyttelijöin, sai fiiliksen tämä menee väärin. Se kun on iskostunut tietyt kasvot tiettyyn rooliin niin ei voi mitään.  Jäi elokuvana eri fiilis, ja jäi mv-filmille jälkeen, mutta plussana annan että oli varioitu uusia kohtia muutama tähän leffaan.

The Circle
Piti katsoa, koska Tom Hanks leffassa ja oli toisaalta mielenkiintoinen liittyen teknikkaan ja tiedon levittämiseen liittyen. Rauhallinen elokuva, jolla oli sanottavaa, mutta ei ollut sykähdyttävä.

The Magnificent Seven
Sanoisin räiskintää lautakaupungissa, ihmisiä ja toimintaa.
Hyviä hahmoja, ihan toiminnallinen ja ok ajan viete! Voisi katsoa uudelleen

Sarjat:
Edelleen katsonnassa
Game of thrones, kautta 5
True detective, kautta 2
Hiljainen todistaja, kautta 16
Hannibal, kausi 1 kokonaan käsitöiden taustalla.

Musiikki

Fleurie-Hurts like hell
Chase Holfelder-Animals
Rag'n' BoneMan- Human albumi
Shireen-Umai (videon mekko!)
Trixie whitley-Breath you in my dreams
Ja lopuksi
albumi Blue sangoma sounds

Tarttuuko?

Pohdinnassa se kuinka tarttuvaa ajatus on. Tai laulun sävel ja sanat kun ne on laulettu. Miksi pohdin tätä? Siksi että siskoni kanssa olemme huomanneet tämän tutkimisen kannalta kiinnostavaksi. Emme ole vielä tutkineet asiaa muutakuin sen että kun minä tykkään rallatella kappaleista pätkiä, niin pikkusiskoni huomaa jonkin ajankuluttua rallattavansa samaa laulua. Joten olisi mielenkiintoista ottaa aikaa, kuinka nopeasti tai hitaasti, aivot heittävät peili efektin pintaan ja toistavat kuullun melodian. Tai jonkun muun kuullun asian, sillä huomaan myös sitä että kuullut tv- tai radiouutiset ovat sellaisia mistä kerrotaan eteenpäin. Mitä kuuntelemme sillä on vaikutusta! Se saa aivoihimme toiston päälle! Ja mitä toistamme sitä tuppaamme uskomaan vaikkei se olisikaan hyväksi.

Minusta ihminen peilaa toista matkiakseen ja matkinnan kautta ymmärtääkseen. Tunteakseen. Olen monesti automatkoilla huomannut että se on matkinnassa helppo ympäristö. Ja tämän takia yritän löytää itselleni rentoa asentoa. Jos minä olen se jota matkitaan? Toisaalta olen myös toisinaan löytänyt itseni tilanteesta jossa tunnen olevani niskakarvat pystyssä, tietämättä syytä miksi. Liittyisikö sekin peilaukseen? Oudot fiilikset jotka tulee toisen vaikutuksesta, johtuuko ne siitä että jokin painaa toisen mieltä, vai siitä että hän yrittää salata jotain, vai tuntee vain epämukavuutta?

Mitä kaikkea voi peilata? Mielestäni aivan kaikkea, kun on valmis peilatakseen aivan kaikkea.
Onko peilaaminen itsensä kokemista? Vai sitä että haluamme kokea saman itsenämme? Olemmeko mekin kuin parvessa lentävät linnut jotka ottavat ympäriltään kuusi lähintä ja lentävät sinne minne hekin menevät? Sillä se seura jossa vietämme aikaa vaikuttaa meihin. Joten kysynkin minkä ajan katsomme tv:tä, sarjoja, elokuvia, hahmoja. Kuinka paljon peilaamme niihin? Helpoiten asian siskojen parissa olemme huomanneet että puhetapa ja tyyli tarttuu. Ja kuinka sitä yrittää ravistella toisinaan sitten pois. Myös toisen vaikutusta omaan käyttäytymiseenkin on tullut seurailtua, kysymyksellä ketä minä matkin nyt? Koska itse en näin käyttäydy. Tämä ei ole minulle ominaista.

Omalta kohdaltani mietin miten paljon tv:n katselun vaikuttamana olen katsellut, kuolemaa ja ihmissuhde ongelmia, sekä tuhoa ja kärsimystä. Ja rakkautta, iloa, voittoja yms. Liekkö sen kaiken ymmärtäminen ja kokeminen, vaikka se olisikin ollut fiktiivistä ja ihmisten tuottamaa kuvaa. Niin olen siitäkin oppinut, peilaamalla.
Tunne olevani vain pelkkä peili, josta ajatukset kimpoilevat, kun katson tv-tä. Sillä eihän minua tarvita muuhun kuin siihen että kerron tästä eteenpäin. Siitä että kerron asiaa eteenpäin. Mutta sitten päästäänkin siihen että ajattelen olen...

Kun alamme tuottamaan ajatuksia tuon heijastetun ajatuksen pohjalta, kun omat aivomme käyvät töihin ja rupeavat kertomaan, omaa tarinaansa opituin keinoin.
Miksi kertoisin samaa tarinaa vuodesta toiseen? Siksi että joku reagoisi siihen vai siksi että se pyörii mielessäni? Miksi olisin jämähtänyt tähän tarinaan kun voin joka päivä kokea uusia? Mikä tekee siitä niin mielessä pysyvän? Miksi haluan muistaa sen? Miksi katson näitä, Enkä elä omaa elämääni? Ole suorassa kontaktissa asioihin.

Minulle tv ja netti ovat keinoja, kokea toisen kokemaa todellisuutta osallistumatta itse. Siksi onkin tärkeää ettemme vietä hirmuisia aikoja tuijottamassa toisen elämää tai fiktiivistä elämää. Sillä huijaamme aivojamme siitä että tekisimme jotain heidän kanssaan tai hänenä. Ja silloin kaikki tuo aika on pois siitä mitä olemme itsenämme.

Minusta kirjat myös huijaavat aivojamme samoin kuin tv ja netti. Vain paremmin ja tehokkaammin, sillä kirjaa lukiessamme aivot joutuvat töihin ja kuvittelemaan maailmaa, jossa tämä kaikki tapahtuu. Tai ymmärtämään erillaisia rakenteita, kun kyseessä on tietokirjallisuus. Ja tällöin käytämme aivojamme enemmän kuin tv-tä tai nettivideoita katsoessa. Se kuinka eroamme näin todellisesta maailmasta, lukiessa ja katsoessa liikkuvaa kuvaa. Tapahtuu kun tutkimme uuttamaailmaa, minuus se kuka olet jää taka-alalle ja olemme sivusta katsoja kokijoita, jotka eivät voi vaikuttaa tähän maailmaan sillä ne ovat jo jonkun valmiita ajatuksia. Joita vain selaamme oppiaksemme jotain, viihtyäksemme, ymmärtääksemme. Mikä fiilis sinulla on jonkin jälkeen, riippuu siis siitä miten kaikki näkemäsi istuu, minä käsityksesi maailmaan. Riippuu jo siis siitä mitä kaikkea luokittelet jo minäksi, mihin olet sulautunut ja ottanut omaksesi.

Voinko minä olla hän?
Vastakun voimme kuvitella olevamme joku toinen kuin minä, jonka kuvittelen olevan minä, alamme ymmärtää toisia.
Oman erillisyyden tajuaminen, oman toiminnan tajuaminen, omien kokemusten tajuaminen, omankehon käsittely. Oma vaikutukseni toisiin.

Ja pääsemme reagointiin! Johon meistä jokainen pystyy vaikuttamaan. Mutta kuinka reagoin? Peilaanko toisia vai onko tämä oma reaktioni? Vai aikaisemmin opittu peilattu reaktio? Ja kun näin on miksi se on osa minua? Haluanko säilyttää sen "käyttöpaletissa"  

Teemmekö kaikkea vain aikaisemmin oppimamme pohjalta?

Mitä aivot siis toistavat? Jotain erottuvaa? Vai jotain samanlaista? Muistan lapsuudesta että kopioimme surutta toistemme tarinoita ja teimme niistä omia versioita. Jotta niistä tuli omia tarinoita omin juonin. Muokattu tai suodatettu tuttu tarina siis toimii parhaiten, jolloin vähemmän vastustamme sitä ja käsittelemme sitä ja lisäämme omiamme. Eli käytämme rikkinäistä puhelinta ymmärtääksemme. Joten on helppoa saada lisätarinoita jo keksityistä tarinoista. Ja juttu muuttuu tunnistuskelvottomaksi. Peilaammeko siis mieleemme asiat joissa on jo jotain tuttua? Ja vastustamme aivan erilaista, koska emme nää hitustakaan omaa kuvaamme noissa asioissa.  Ja tavarasta omaa kun se palvelee omaakuvaa? Se puhuttelee? Ja luopumisesta vaikeaa, kun omakuva vähenisi? Ja pitämällä kiinni vanhasta pidämme kiinni menneisyydestä, joka estää elämästä tätä päivää! Näämmekö peilistämme vanhankuvan itsestämme vai onko siinä uusia muutoksen merkkejä? Onko ympäristöni elävä? Liikkuuko se? Tuleeko uusia asioita ja lähteekö vanhoja? Tapahtuuko siinä mitään mihin reagoit? Onko ne oikeaan kohtaamiseen perustuvia vai oletko sivusta katsoja joka reagoi itsekseen.  Vai antaakseen piilostaan oman kokemuksen vai rikkinäisenpuhelimen luoman uuden tarinan johon on lisätty kaikkea! Eli peilaamme kaikkea ympäristöämme ja teemme siitä itsemme näköistä? Uusia yhdistelmä kuvia ymmärtääksemme.

Peilaamme koska haluamme ymmärtää toisia, itseä mikä mahdollisesti olen? Mitä olen ja en ole? Ja tätä ymmärtääksemme meidän on nähtävä itsemme jonkinlaiseksi, jotta voimme alkaa ymmärtää vertailun avulla mitä olemme tai emme ole. Se taas on jo eri juttu miten tuo haavekuva erottuu todellisuuden minäkuvasta.

Vertailu on peilaamista ja ymmärtämistä kuinka toiset on erilaisia itseen nähden ja kuinka omamielikuva itsestä on erilainen itseen nähden, omana itsenä oleminen, on ymmärtää itsensä peilaavana olentona, joka muuttuu joko kieltämällä tai hyväksymällä jotain itseensä. Ja vaikka sulauttaisi asioita taitopalettiin ne eivät ole sinä. Sinä olet oman ohjelmistosi käyttäjä, sinä päätät kuinka sinua käytetään!

Ilmaa vedessä vai vettä ilmassa?

Marraskuu on mennyt hypettäessä minimalismia ja olen perannut kahden vuoden verralta papereita: Kuvia, vihkoja, papereita yms. Ja todennut että taas on tullut kerättyä ihan turhia papereita kaappiin. Jotka olisi voinut hieman perehtymällä pistää suoraa paperinkeräykseen eikä laittaa kaappiin viemään tilaa.

Tälläisen paperi siivouksen joutaisi pitää joka vuosi! Ekani kunnon paperi siivouksen pidin siksi että paperia oli tuhottomasti! Oli kerätty kaikki paperit mitä kouluista oli saatu ja jostain syystä mitään en ollut heittänyt paperinkierrätykseen. Oli omia aivan kamaliakin muistiinpanoja joita en ollut koskaan lukenut ja joista en peräti itsekkään saanut selvää.

Kirjoja joita en lukenut, kirjoja joista en tykännyt, kirjoja joita en enää tarvinnut. Tämän kertainen kirja siivous tuotti kolmen kirjan suoran lähdön, neljä päätin lukea ensin uudestaan ja päättää sen jälkeen mitä niille teen sillä en muista mitä niissä lukee! Muuten kuin pääpiirteiltään mitä ne käsitteli. Ja muistelen tykänneeni ainakin kahdesta lukiessa, joten uusinta ei liene pahaksi.

Miksi kirjojen (ja tavaroiden) vähyys viehättää! 

1.Voin lukea kirjaston kirjoja niin paljon kuin kerkeän kun tahdon ja muiltakin voi lainata kirjoja!

2.Miksi tahtoisin kotini olevan varasto?

3. Kirjat vievät tilaa ja tahdon pitää tilan vapaana.

4.Kirjahyllyttömyys sopii minulle paremmin, koska en halua tilaani tilaa, joka on lupa täyttää. Kun lupa kerätä on hamstrausta.

Kun on hankittava säilytystila niitä on liikaa!?

5. Tiedän mitkä kirjat tahdon lukea ja mistä saan iloa. Millä on minulle merkitystä! Mitä käytät!

Käytetyin kirjani lienee köksän kirja jonka sai peruskoulusta! Itse olen huono muistamaan leivonnaisten reseptejä ulkoa joten!

Kirjoissa olevat sanat täyttävät ilman ja paljon sanoja viuhuvassa tiheässä tekstissä näkyvät välit!

Ja totesin tiskikaapin tyhjänä pitämisen auttavan tiskaamista kummasti ja sen että valitsin käyttö lautasen ja välineet! Se toimii! Ja olen nyt pitänyt itseäni niskasta kiinni tiskatakseni heti käytetyt astiat kaappiin kuivumaan

Minimalismia: Liikaa vai laiskuutta?

Lähden tarkastelemaan omaa toivettani, asunnosta, jossa on vain tarvittava määrä tavaraa.

Aloitan omasta ongelma kohdastani tiskit, jotka eivät pysy puhtaana. Huomaan käyttäväni ns. Uusia puhtaita astioita kaapista sitä mukaa kun tarvitsen ja samalla kerään altaan reunalle likavuorta. Välttääkseni tiskaamista, lykätäkseni sitä ja vain siitä syystä että voin. Olen myös huomannut että mitä suuremmaksi kasa kasvaa sitä lannistavampi se on ja motivaation rippeetkin katoaa.

Toisaalta kun puhtaat astiat ovat loppuneet, tulee tiskattua käyttöön sen mitä tarvitsee. Ja loput lepää likaisena tiskipöydän tukkeena. Miksi en siis vain käytä tarvitsemiani asioita ja anna loppujen levätä kaapissa puhtaana?

Miksi en ole oppinut tiskaamaan heti takaisin kaappiin? Koen itseni laiskaksi vai onko käytössäni vain yksinkertaisesti liikaa mahdollisuuksia!

Kyllähän meistä jokainen valitsee puhtaan likaisen sijasta, mutta miksi en niin sanotusti korjaa jälkiäni? Ja tiskaa suoraa kaappiin?
Pohdin tämän johtuvan siitä että kotona on ollut aina tiskikone, jonne on ollut helppoa laittaa omat ruokailu astiat ja välineet ja on tullut puhdasta helposti, vaivatta vaikka olisikin käyttänyt useamman kupin tai lautasen.

Tämä helppous puolestaan on ruokkinut kuppipaljoutta, joita penskana tuli ostettua aivan liikaa ja tähän lisättäköön kaikki erilaisia!

Minulla oli hetki kun muutin kotoa pois että minulla oli vain yksi lautanen, yksi jokaista ruokailuvälinettä ja kattila. Silloin tiskasin heti ruuan päätteeksi kaiken pois, koska tarvitsin niitä seuraavalla kerralla, enkä ole lillukkeiden ystävä! Jotta jättäisin astiat vettä täynnä odottamaan puhdistusta. Huomasin sen olevan helppoa...

Sitten tulikin astiakumulaatio oi ihania kuppeja, oi ihania lautasia, kippoja, ruokailuvälineitä pitää olla useammalle jos joku tulee kylään.

Kuinka monelle minulla on ruokailu astiat?
Vähän sitä vähän tuota vai pitäisikö vaihtaa samaan tyyliin kaikki? Ei iskisi valinta ongelmaa? Viralliseen astiastoon?

Nuoruuden into haluta kaikkea, ymmärtämättä tavaroiden hoitamiseen vaadittua aikaa. Valintaan kuluvaa aikaa.  Ja tämä tuli mieleeni siitä että tätini oli menossa hankkimaan astiastoa ja siitä että olen nähnyt ystävälläni yhden värisen astiakaapin sisällön. Tahdon pelkistettyä yksinkertaisuutta astiakaappiini! Joko sillä että putsaan käyttökaapin tyhjäksi vain lautanen ja aterimet. Loput ylähyllylle kaappiin. Sillä en tahdo lisätä kulutusta vain sillä että tahdon uudet. Sillä tykkään tämän hetkisistä lautasistakin. Jos käytössä kuolettuvat niin sitten ostan yhtenäisen sarjan.

Keräämisestä
Rakastan, sekä yksinkertaisuutta sekä koukeroita. Ja kaikki "ihana" on pitänyt kerätä itselle. Toisaalta olen tällä haluamisella löytänyt suunnat omalle tyylilleni, mutta monta tyhmääkin ostosta on tullut tehtyä. Ja monesti on tullut ostettua kaikkea ylitarpeen ja mistä tämä johtuu on ollut pohdinnassa, tuloksena kun löydän jotain itselle uutta iskee se nuoruuden into ja laajentuminen sekä kokeilun halu päälle. Tällöin hankin itse liikaa ellen ole tarkkana. Kun olin ostanut yhden minulla oli sanotusti lupa ostaa sen jälkeen lisää, sitä kyseistä tuotetta eri väreissä että kuoseissa. Tämän kohtasin astioissa juuri kupeissa, koriste-esineissä, laatikoissa, kaulahuiveissa, kravaateissa, hatuissa jne. Halusin vaihtoehtoja hairahduin tänä syksynä piparimuoteissa!

"Kerääminen on hamstrausta, johon on annettu lupa"

Mitä nyt haluan? Helpoutta, yksinkertaisuutta. Selkeät valinnat vaatteissa, myös mukavuus, fyysisesti yllä, sekä vaatteesta huokuva hyvä fiilis, persoonani näköinen.
Istuvuus ( puristamaton ja yllä mielummin hieman löysä. Rento ja yksinkertainen)
Oman vaatekerran löytäminen testissä 33 kausivaatetta

Astioissa ja tavaroissa vähemmän hälinää. Vähemmän tekstiä. Elämässäni vain tavaroita joita käytän ja joiden käytöstä nautin. Eikä jätetä mitään minkä näkeminen aiheuttaa mielipahaa tai syyllisyyttä tai muuta tunne jäämää.

Vaatteesta ja esineestä tulee sinä? Vs. Sinä käytät esineitä eivätkä ne sinua! Sinä et ole esine, olet ihminen!

Myönnän teiniksi asti kokeneeni tavaroiden olevan osa minua, osa persoonaani, ehkä myös siksi halusin kerätä silloin kauniita tavaroita sillä ne niin sanotusti edustivat minua. Nuo statuksen nostattajat joita etsittiin tuli esimerkistä mitä hienompi talo, auto jne. Sitä siistimpi ja coolimpi ihminen. Ja kuinka väärässä ajatusmaailmani oli nauran tälle joskus, on hauskaa nähdä missä on ollut.
Ei tavara tee ihmisestä onnellista, ei minään keskittyminen, kaiken haaliminen itselle. Vaan se että tekee toisen ihmisen elämästä siedettävämpää, harjoita ihmissuhdetaitojasi ja anna itsesi ja oman osaamisesi lahjoista toisillekkin. Auta heitä löytämään uudestaan oma parhaansa. Näyttämällä oman parhaasi.

Nyt koen pukeutuvani vain jonkin tyylin mukaan, jonka valitsen itse. Ja omasta vaikutuksestani muutan sitä. Vain tarvitsemallani tavalla. Tavoitteeni on yksinkertaistaa pukeutumisvalinnat. Sillä jos pitää miettiä mitä päälleen laittaa niin tavaroita kaapissa on liikaa. Enkä ole miettinyt vaatteita kokonaisuuksina niitä kaappiin ostaessani!  Minulla oli nuorempana pitkään ajatus kaappiin voi ostaa uusia vaatteita koska ne mahtuu sinne ja että olen tylsistynyt vanhoihin. Ja tässä kuuntelin äänikirjan tubesta ja siinä oli miten lyhyt onkaan ihmisen kiinnostus uusiin tavaroihin ja kuinka niistä tulee tavallisia tavaroita. Jotka voidaan unohtaa jotta voidaan taas seurata mielihalua uutta!
Miksi en seuraisi mielummin ajatusta rakasta päällä.

Kun koen jonkin olevan minua, tyyliäni? Ja tämä on tavaroissa ja esineissä pintaa, ulkonäköä. Ulkonäön muodot ja esittämä tyyli ovat hipaisseet mieltä ja sisintä.

Sisimmällä ja ulkonäöllä on yhteys, mutta pidänkö lopulta siitä riippuu onko kuoren ja sisimmän välillä olevasta eroavaisuudesta. Ja tässä päästään tavaraan josta meillä on mielikuva. Joten kuinka paljon mielikuvamme ja todellisuus riitelevät keskenään, kertoo meille pidämmekö tuotteesta. Kuten maljakko joka on väärän kokoinen aina ostettuihin kukkiin nähden tai vaate joka onkin käytössä aivan eri tuntuinen kuin ajateltiin.

Huomaan luovani suuremman tunnesiteen tavaraan jossa on kuvioita, kuin yksivärisiin kuosittomiin asioihin. Ja tämä johtuu siitä että kuvioilla on tunteita muodostava ominaisuus, fiilis hyvästä ja huonosta hengestä esineessä voi johtua juuri tästä. Sillä jokainen piirtämäni kuva on vain kuva. Tunteen liikettä jonka käsi on suotanut paperille.

Ja se että ympäristössä on paljon kuoseja, muotoja, tavaraa esillä, paljon eri värejä tarkoittaa että tunteita ja tunnetta luovia asioita on paljon esillä. Tämä kämppä huokuu jotain fiilistä! Ja siksi on suurta väliä sillä millaisilla asioilla ja tavaroilla itsemme ympäröimme!

Mikä on se tunne jonka tahdon saada välittymään asunnostani? Entä sinä?

Yhteenveto: Laiskuuteni olla näkemättä yksinkertaisuuden helppoutta on vaatinut minua työskentelemään enemmän kuin tahdon tehdä. Tuomio laiskuus, joka on korjattavissa sijoittamalla astioissa vieras astiat paikkaan, josta niitä ei käytetä arki käytössä. Vaatteissa viitsimistä löytää toimivat vaatekokonaisuudet, joita on helppo yhdistellä toisiinsa. Tavaroissa todeta mitä käyttää ja joista tykkää, ja antaa loput seuraavaan kotiin. Laiska sekä liikaa tavaraa!

Kaamos on raja

Kaamos 
Perhosten siipien havinaa näköni rajamailla,
Tippuvan höyhenen lailla kulkeva terä mieleni ja minun välillä,
Riutuva sisin, kuin pimeä sisäänhengitys.

Kaatuva muistutus, kaupan hyllyllä
Kuolemaa jokaisessa muistavassa katseessa,
Toivo unohduksesta, jota ei tule.

Jälleen haavat auki, vain siksi että muistan
ja rakastan. Taas mieleni kaamoksessa, mustelmilla ja hakattuna.




    Potkiiko kaamos päähän? Vaikuttaako kaamos sinuun? Jäin pohtimaan kun minulta tässä kysyttiin vaikuttaako kaamos minuun? Ei vastasin kaiketi, mutten voi kieltää ettenkö kaipaisi aurinkoa ja lämpöä. Viekö kylmä ja pimeys hengen multa? Vastaan olevani menninkäinen joka heräsi säteisiin ja jäi kaipaamaan valoa, mutta elää kotonaan pimeydessä

Minulle kaamos on kuin ero, ikävä ja kaipaus, jostakin rakkaasta, jota en voi nähdä samoin kuin kesällä. Mutta se on myös oppimista rakastamaan itseä ja pimeässä eläviä olentoja. Se on rakkauden löytämistä muustakin kuin jo rakastamistaan asioista tai sitä että löytää rakastamansa asian pimeästä huolimatta.

 Jos on valon lapsi sytytä kynttilä, valot huoneeseen, nauti tarkoista rajoista ja pue lämpimästi, juo lämmintä juomaa jos haluat olla valoa lähellä. Mutta jos mielesi halajaa tutkimaan pimeyttä, huomaat sulkiessasi valoja että jostain löytyy aina valoa, sumenevia rajoja ja hämärää joka peittää alleen kookkaatkin asiat. Huomaat tutkivasi itseäsi, ajatuksiasi, mieltäsi, koska silmäsi on pimennetty antamasta ärsykkeitä. Anna aistiesi tuntea muuten kuin näön tukena. Kaamos on kuin kaipaus joka ei saavuta kohdettaan, sillä välimatka on niin pitkä. Kyse lienee siitä jäämmekö piehtaroimaan tuohon kivuliaaseen kaipauksen tunteeseen, joka rakkauden muistutuksena on joskus todella riipaisevaa. Mutta eikö sydän surut häviä rakastamalla! Tässä tapauksessa pimeyttä ja kaamosta. Hengähdys taukoa. En tiedä johtuuko se että tykkään pimeästä ja kylmästäkin siksi että olen syntynyt talvella? Vaikka kylmä on totuttelu kysymys itsellenikin talvella.

Se ettei kaamos minuun vaikuta niin pahasti johtuu että olen oppinut ymmärtämään kaipuun tunnettani. Olen kaivannut ja paljon asioita, vaikkei se aina päälle päin näykkään.

 Tämä kaipauksen tunne tuntuu solar plexuksen kohdalla ylävatsalla navan yläpuolella pallean alla ja johtuu siitä että tunteet ei ole tasapainossa! Fiilis että syöt itseäsi vetämällä vatsaa sisään. Siinä oma kaipaukseni tunne esiintyy. Eikä liene ihmeellistä että tämä kohta liitetään aurinkoon sillä hermosolun hermotus haaroittuu kuin auringon säteet. Ja vaikuttaa iloon, jolloin vähäinen energia voi saada aikaan masennusta.  Mielestäni kaipaus kuluttaa energian juuri tuosta kohdasta ja tuntuu iskuna vatsaan. Kuinka lievittää kaipausta ja irrottaa sen otteesta!
Mitä kaipaus on? Odotusta, ikävöintiä, kaihoa, surua

Odottavan aika on pitkä ja tässä tietty kuukausimäärä ennenkuin valaistuu! Emmekä voi nopeuttaa sitä! Joko on karattava täältä pimeästä etelän aurinkoon, otettava valolamput käyttöön, tehtävä jotain koska voimme! Onko pimeys aihe suruun? Onko pimeys surua? Suosittelen lämpimästi ihmisiä perehtymään myös suruunsa! Menetyksen tunteeseen, siihen ettei kaikki mene niinkuin tahtoisit!  Miten piristäisit itseäsi? Olen käsitellyt monesti kuolemaa, joka sisältää menetyksen, eron ja surun, ikävän. Ja aihe on kiinnostava, sillä kaikki tuo liittyy kaipaukseen.

Pimeys vie hengen multa sanoi päivänsäde. Ja ero toisista kaltaisistaan voi olla kuin kuolema. Muistan kuunnelleeni radio ohjelman siitä että jo ero sukulaisista ja perheestään on kuin kuolema. Sillä eroat kaikesta jo oppimastasi ja näin häät ovat rajakohta jossa juhlitaan niin iloa kuin suruakin. Ero muuttamalla toiselle paikkakunnalle, kaikki ystävät, tutut jää taa. Ihmissuhdeverkosto kuolee ja raja löytää uutta on löydetty. Vanhaa kaivataan ja uutta löydetään. Raja on muutos josta ei ole enää paluuta. Jokainen jonkin elämässään tapahtuneen raja aidan ylitettyään huomaa kaipaavansa vanhaa minää, mutta kaikki tuntuu jo sittenkin laimealta. Mietin onko jokaisen kuoleman tuovan eron, ajatusmaailman hylkääminen uusi tunnemaailma!? Minä mielelläni eroan kuollakseni ja ollakseni uutta jälleen. Vain muutos on varmaa. Siispä syleilen pimeää kaamosta kuin vanhaa tuttua, sillä se jälleen näyttää minulle jotain uutta. Opettaa rakastamaan muutakin kuin kaikkea, jonka jo nään. Se auttaa kokemaan uutta, kartoittamaan pimeää ja ottamaan askeleet haparoivalla polulla eteenpäin.

Muistan monesti kävelleeni tähtien valossa takaisin kotiin, olen löytänyt pimeydestä itsevarmuutta ja iloa. Oppinut rakastamaan pimeyttä. Sitä rajaa jossa kohtaan pelkojani ja otan askeleen muutokseen. Ja otan kaamoksen luomaa juopaa kädestä kiinni ja kuljen sokeana jälleen valoon rakastaen, hyväksyen, iloisena.

Ruokailu: Syön pitääkseni kehon elossa

Tämä syksy on mennyt pohtiessa suhdettani ruokaan ja ruuan suhdetta suolistobakteereilleni!

Syömäni maitohappobakteeri kuuri tasapainotti vatsani tilaa, mutta myös se että syön nyt vähemmän lihaa ja enemmän kasveja kuten kuuluukin syödä. Siksi olen haastanut itseäni kokeilemaan erilaisia ruoka-aineita joita en ole ennen käyttänyt ruuan laitossa. Jätin maidon ja jugurtit ja tyydyin juustoihin. Ja tällä oli selkeä muutos finnien syntymiseen naamassani, joita vielä esiintyy naamassani satunnaisesti, muttei koko aikaisesti. Ja vatsani tuntuu nyt kevyemmältä eikä turvonneelta, joka on ollut vaivana jo useamman vuoden

Olen myös yrittänyt havannoida omaa annoskokoani, jonka syön ja sitä mikä on kylläinen olo muttei täpötäynnä. Se mistä jää hyvä olo ja vaihdoin oman käyttölautaseni pienempään malliin. Että näköni sanoo että syön paljon vaikka söisin normaalisti eli pienennän näin ottamaani ruuan määrää valitsemalla pienemmän lautasen. Lisäksi syödessäni pienempiä annoksia autan mahaani, sillä pienempi annos ruokaa on helpompi käsitellä kerralla kuin iso.

Oli myös valaisevaa nähdä miten sama määrä ruokaa näyttää eri astiassa, joita minulla on, se ettemme ole aivan tietoisia omien astioittemme ruuan vetoisuudesta voi vaikuttaa syömäämme määrään!
Myös se kuinka korkealle ruoka nousee astiassa vaikuttaa annoskokoon etenkin keitoissa! Suosittelen testaamaan!

Muutama ajatus:
Syön pitääkseni kehon elossa, enkä tullakseni täyteen joten minä voin syödä kevyesti sillä ruokaa on tarjolla kun minulle tulee nälkä uudestaan. Hieman vajaa on kauniimpi, kuin kukkurapää, minulle kerran opetettiin näin, joskin salaatti kulhon täyttämisestä mutta mielestäni tämä käy ohjenuoraksi mahan koon pitämisessä samankokoisena, jottei se kasva niin kuin aina ähkyyn vetämisessä

En syö nauttiakseni, vaan nautin syömäni ruuan
Minulla ei ole tarvetta syödä silloin kun kaipaan piristystä, kokeakseni iloa, kokeakseni elämän olevan ihanaa. Minulle on kyllä iloa syödä hyvää ruokaa, mutten hae ruokaa lohdukseni kun elämä potkii päähän. On kyllä myönnettävä kun oma asenne potkii vääriinsuuntiin on fiksua tyydyttää näläntunne, sillä ihmisten ärtyvyys kynnys nälkäisinä on huomattavasti alhaisempi.

Lohtu ruoka? Verrattavissa imeväisen tutin lutkutukseen? Josta vauva hakee turvaa eli onko lohturuoka turvallisuuden tunteen etsimistä? Mihin tunteisiin syötte.

Tähän lienee lisättävä myös herkkujen ja mässyn syöminen, pohdin sitä kun ihminen ottaa sipsin tulee helposti otettaa seuraava ja seuraava. Olemme tottuneet syömään isoja annoksia verrattuna yhteen sipsiin tai karkkiin, syömme siis ns. Annoskoon mukaisen määrän olipa ruoka mitä hyvänsä?!
Karkkipussi on annoskoko niinkuin lautasellinen ruokaa tai sipsipussi, kaikki pitäisi syödä?! Banaanin annoskoko on banaani kuorensisällä! Menikö suklaalevy? Mihin vähäkalorisempaan vaihtaisit? Vai pienempään patukkaan.

Liitä herkku ruuan yhteyteen! Koska koemme syövämme herkkua liian lyhyen ajan! Syömällä ruuan ensin emme tule ahmineeksi ns. Nautinto ruokia ylenpalttisesti, joita käytämme ns. Piristeenä.

Joten oma ajattelumme annoksista on suuressa osassa käyttämäämme ruuan määrään.

Lämmin vai kylmäruoka?
Ihmisen keksittyä tulen on valmistettu ruokaa tulella ja tuo tuli on saanut ruuan imeytymään paremmin suolistossa ja ihmisen saamaan näin enemmän energiaa.
Joten onkin mielenkiintoista pohtia syönkö ruokani sittenkin kylmänä? Sellaisenaan valmistamatta niitä pidemmälle vai vaatiiko suolistoni juuri lämmittämään ruokaa että se saa imeytettyä kaiken tarvitsemansa.  Kuinka suuri osa ruoka-annokseni ruuasta on ns. Kylmää ja kuinka paljon lämmitetty? Lautasmallisi? Eikös näin ajateltuna lämmintä ruokaa siis tulisi syödä vähemmän kuin kylmää?

Omaa lautasmalliaan on ollut hyvä hieman päivittää se oli karannut puolet lihaa ja puolet muuta joten en ihmettele että mahalla on ollut vaikeuksia sulattaa ruokaa. Myös huomattavaa kuidun puutettakin oli jo havaittavissa!

Joten vilkaiskaapa omalle lautaselle vs. Lautasmalli

Liha on vain mauste, ruoka suurimmaksi osaksi kasvipainotteinen. Joten opettelussa kasvisruokia.

Hitaus on puoli ruokaa!
Olen aina saanut kuulla: Oletpa hidas syömään! Itse en taas käsitä mikä hinku ihmisillä on syödä niin nopeasti! Se tieto että 15min ruokailun alusta kuluu kylläisyyden tunteeseen söitpä kuinka paljon tai vähän. Joten miksi söisin paljon? Hitaus antaa aikaa kunnioittaa ruokaa ja jopa maistaa sitä! Pureskelu lisää sylkeä, joka auttaa ruokaa sulamaan! Jos et pureskele vatsa tekee enemmän töitä ja vatsan tyhjenemiseen menee pidempään.

Valitse vesi juomaksesi! Juomissa tulee enemmän energiaa kun tarvitsisi, mehut (vs. Hedelmät), maito, kaakao, kahvi (juon kahvini maidon kanssa), limut...
Tässäkin annoskoot itselläni juoksevat yläkantissa joten otan mieluummin vettä
Kyse ei ole siitä ettenkö silloin tällöin joisikin jotain, vaan siitä että määrällisesti janoon tulee napattua kaksikin mukillista juomaa ja päivän mittaan juotumäärä on jo iso ja itseni tuntien vettä tulee juotua vain janoon ja muita maun takia.

Ruoka-aine 7

Myskikurpitsa päätyi jääkaappiin pötköttelemään ihan uutena kurpitsa lajina

Eikä ennen tälläisiä olekkaan päätynyt lautaselle, joten etsittyäni reseptejä päädyin tulokseen että minähän kypsennän tätä ja testaan miltä maistuu?!!

Saatuani päänupin irti, totesin tämän olevan kova kuorinen ja lihainen kaveri vai liekkö jääkaapittaminen vaikuttanut asiaan kun en perusveitselläni meinannut palasia saada irti. Joten varaa hyvä veitsi leikkelyä varten! Nyrsin palasia ja paistelin ne uudella kannellisella pannullani pehmeiksi! Kyllähän tämä kurpitsan makealta maistui ja söin palat riisin lisänä.

Vaalean kuoren alta löytyi ihana oranssi sydän!

Tätä kaveria riittää neljäksi kerraksi syödä! 

Ajattelin tehdä illalla pyöryköitten kaveriksi ns. Kurpitsa ranskiksia jos saan leikeltyä ranskiksen näköisiä palasia