Aloitan omasta ongelma kohdastani tiskit, jotka eivät pysy puhtaana. Huomaan käyttäväni ns. Uusia puhtaita astioita kaapista sitä mukaa kun tarvitsen ja samalla kerään altaan reunalle likavuorta. Välttääkseni tiskaamista, lykätäkseni sitä ja vain siitä syystä että voin. Olen myös huomannut että mitä suuremmaksi kasa kasvaa sitä lannistavampi se on ja motivaation rippeetkin katoaa.
Toisaalta kun puhtaat astiat ovat loppuneet, tulee tiskattua käyttöön sen mitä tarvitsee. Ja loput lepää likaisena tiskipöydän tukkeena. Miksi en siis vain käytä tarvitsemiani asioita ja anna loppujen levätä kaapissa puhtaana?
Miksi en ole oppinut tiskaamaan heti takaisin kaappiin? Koen itseni laiskaksi vai onko käytössäni vain yksinkertaisesti liikaa mahdollisuuksia!
Kyllähän meistä jokainen valitsee puhtaan likaisen sijasta, mutta miksi en niin sanotusti korjaa jälkiäni? Ja tiskaa suoraa kaappiin?
Pohdin tämän johtuvan siitä että kotona on ollut aina tiskikone, jonne on ollut helppoa laittaa omat ruokailu astiat ja välineet ja on tullut puhdasta helposti, vaivatta vaikka olisikin käyttänyt useamman kupin tai lautasen.
Tämä helppous puolestaan on ruokkinut kuppipaljoutta, joita penskana tuli ostettua aivan liikaa ja tähän lisättäköön kaikki erilaisia!
Minulla oli hetki kun muutin kotoa pois että minulla oli vain yksi lautanen, yksi jokaista ruokailuvälinettä ja kattila. Silloin tiskasin heti ruuan päätteeksi kaiken pois, koska tarvitsin niitä seuraavalla kerralla, enkä ole lillukkeiden ystävä! Jotta jättäisin astiat vettä täynnä odottamaan puhdistusta. Huomasin sen olevan helppoa...
Sitten tulikin astiakumulaatio oi ihania kuppeja, oi ihania lautasia, kippoja, ruokailuvälineitä pitää olla useammalle jos joku tulee kylään.
Kuinka monelle minulla on ruokailu astiat?
Vähän sitä vähän tuota vai pitäisikö vaihtaa samaan tyyliin kaikki? Ei iskisi valinta ongelmaa? Viralliseen astiastoon?
Nuoruuden into haluta kaikkea, ymmärtämättä tavaroiden hoitamiseen vaadittua aikaa. Valintaan kuluvaa aikaa. Ja tämä tuli mieleeni siitä että tätini oli menossa hankkimaan astiastoa ja siitä että olen nähnyt ystävälläni yhden värisen astiakaapin sisällön. Tahdon pelkistettyä yksinkertaisuutta astiakaappiini! Joko sillä että putsaan käyttökaapin tyhjäksi vain lautanen ja aterimet. Loput ylähyllylle kaappiin. Sillä en tahdo lisätä kulutusta vain sillä että tahdon uudet. Sillä tykkään tämän hetkisistä lautasistakin. Jos käytössä kuolettuvat niin sitten ostan yhtenäisen sarjan.
Keräämisestä
Rakastan, sekä yksinkertaisuutta sekä koukeroita. Ja kaikki "ihana" on pitänyt kerätä itselle. Toisaalta olen tällä haluamisella löytänyt suunnat omalle tyylilleni, mutta monta tyhmääkin ostosta on tullut tehtyä. Ja monesti on tullut ostettua kaikkea ylitarpeen ja mistä tämä johtuu on ollut pohdinnassa, tuloksena kun löydän jotain itselle uutta iskee se nuoruuden into ja laajentuminen sekä kokeilun halu päälle. Tällöin hankin itse liikaa ellen ole tarkkana. Kun olin ostanut yhden minulla oli sanotusti lupa ostaa sen jälkeen lisää, sitä kyseistä tuotetta eri väreissä että kuoseissa. Tämän kohtasin astioissa juuri kupeissa, koriste-esineissä, laatikoissa, kaulahuiveissa, kravaateissa, hatuissa jne. Halusin vaihtoehtoja hairahduin tänä syksynä piparimuoteissa!
 |
| "Kerääminen on hamstrausta, johon on annettu lupa" |
Mitä nyt haluan? Helpoutta, yksinkertaisuutta. Selkeät valinnat vaatteissa, myös mukavuus, fyysisesti yllä, sekä vaatteesta huokuva hyvä fiilis, persoonani näköinen.
Istuvuus ( puristamaton ja yllä mielummin hieman löysä. Rento ja yksinkertainen)
Oman vaatekerran löytäminen testissä 33 kausivaatetta
Astioissa ja tavaroissa vähemmän hälinää. Vähemmän tekstiä. Elämässäni vain tavaroita joita käytän ja joiden käytöstä nautin. Eikä jätetä mitään minkä näkeminen aiheuttaa mielipahaa tai syyllisyyttä tai muuta tunne jäämää.
Vaatteesta ja esineestä tulee sinä? Vs. Sinä käytät esineitä eivätkä ne sinua! Sinä et ole esine, olet ihminen!
Myönnän teiniksi asti kokeneeni tavaroiden olevan osa minua, osa persoonaani, ehkä myös siksi halusin kerätä silloin kauniita tavaroita sillä ne niin sanotusti edustivat minua. Nuo statuksen nostattajat joita etsittiin tuli esimerkistä mitä hienompi talo, auto jne. Sitä siistimpi ja coolimpi ihminen. Ja kuinka väärässä ajatusmaailmani oli nauran tälle joskus, on hauskaa nähdä missä on ollut.
Ei tavara tee ihmisestä onnellista, ei minään keskittyminen, kaiken haaliminen itselle. Vaan se että tekee toisen ihmisen elämästä siedettävämpää, harjoita ihmissuhdetaitojasi ja anna itsesi ja oman osaamisesi lahjoista toisillekkin. Auta heitä löytämään uudestaan oma parhaansa. Näyttämällä oman parhaasi.
Nyt koen pukeutuvani vain jonkin tyylin mukaan, jonka valitsen itse. Ja omasta vaikutuksestani muutan sitä. Vain tarvitsemallani tavalla. Tavoitteeni on yksinkertaistaa pukeutumisvalinnat. Sillä jos pitää miettiä mitä päälleen laittaa niin tavaroita kaapissa on liikaa. Enkä ole miettinyt vaatteita kokonaisuuksina niitä kaappiin ostaessani! Minulla oli nuorempana pitkään ajatus kaappiin voi ostaa uusia vaatteita koska ne mahtuu sinne ja että olen tylsistynyt vanhoihin. Ja tässä kuuntelin äänikirjan tubesta ja siinä oli miten lyhyt onkaan ihmisen kiinnostus uusiin tavaroihin ja kuinka niistä tulee tavallisia tavaroita. Jotka voidaan unohtaa jotta voidaan taas seurata mielihalua uutta!
Miksi en seuraisi mielummin ajatusta rakasta päällä.
Kun koen jonkin olevan minua, tyyliäni? Ja tämä on tavaroissa ja esineissä pintaa, ulkonäköä. Ulkonäön muodot ja esittämä tyyli ovat hipaisseet mieltä ja sisintä.
Sisimmällä ja ulkonäöllä on yhteys, mutta pidänkö lopulta siitä riippuu onko kuoren ja sisimmän välillä olevasta eroavaisuudesta. Ja tässä päästään tavaraan josta meillä on mielikuva. Joten kuinka paljon mielikuvamme ja todellisuus riitelevät keskenään, kertoo meille pidämmekö tuotteesta. Kuten maljakko joka on väärän kokoinen aina ostettuihin kukkiin nähden tai vaate joka onkin käytössä aivan eri tuntuinen kuin ajateltiin.
Huomaan luovani suuremman tunnesiteen tavaraan jossa on kuvioita, kuin yksivärisiin kuosittomiin asioihin. Ja tämä johtuu siitä että kuvioilla on tunteita muodostava ominaisuus, fiilis hyvästä ja huonosta hengestä esineessä voi johtua juuri tästä. Sillä jokainen piirtämäni kuva on vain kuva. Tunteen liikettä jonka käsi on suotanut paperille.
Ja se että ympäristössä on paljon kuoseja, muotoja, tavaraa esillä, paljon eri värejä tarkoittaa että tunteita ja tunnetta luovia asioita on paljon esillä. Tämä kämppä huokuu jotain fiilistä! Ja siksi on suurta väliä sillä millaisilla asioilla ja tavaroilla itsemme ympäröimme!
Mikä on se tunne jonka tahdon saada välittymään asunnostani? Entä sinä?
Yhteenveto: Laiskuuteni olla näkemättä yksinkertaisuuden helppoutta on vaatinut minua työskentelemään enemmän kuin tahdon tehdä. Tuomio laiskuus, joka on korjattavissa sijoittamalla astioissa vieras astiat paikkaan, josta niitä ei käytetä arki käytössä. Vaatteissa viitsimistä löytää toimivat vaatekokonaisuudet, joita on helppo yhdistellä toisiinsa. Tavaroissa todeta mitä käyttää ja joista tykkää, ja antaa loput seuraavaan kotiin. Laiska sekä liikaa tavaraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti