Olemassa

 Mitä on olemassa olo? Tätä pohtii yöllä herännyt. Makoillessani riippumatossa eilen jäin miettimään, miten välillä tulee mieleen miksi mie olenkaan täällä? Tässä tilanteessa? Miks nää ihmiset toimii niinkuin nää toimii? Sit vaan katot kun ihmiset tekee omiaan.

Sellainen outo tunne, kun vaan katselet mitä toiset tekee, ennen kuin palaat takaisin hetkeen tekemään jotain. Jollain tapaa jäätämistä, jollain tapaa erilaisuuden tuntemista ja jollain tapaa aivan kuin ulkopuolisen silmät katsoisivat elämän menoa. Joka tuntuu tosi oudolle ollakseen totta, sellainen outouden ilmapiiri, noissa tuntemuksissa on ollut itselläni varmaan vaan 4 kertaa niin että muistan ne.

Tuo kokemus on ollut hyvin outo, sillä se ei ole ollut normaalia jäätävää tuijotusta, jossa unohdutaan ajattelemaan omaa asiaa. Vaan sellaista, tosi tiedostavaa läsnä oloa, hetkessä olemista ja tarkkailua. Jossa tuijotat kun asiat tapahtuu, kunnes joku vetäisee sinut siihen hetkeen mukaan. Sellainen ylitietoinen.

Se on erilaista kuin se että oppisit katsomalla. Erilaista, aivan kuin katsoisi silmiensä takaa ja näkisi kaiken. Olet tilanteessa, aivan kuin mennyt todella syvälle pääsisisään. Josta sinut sitten temmataan takaisin todellisuuden jatkumoon. Pohdinnassa, onko nuo hetket olleet siirtymä toiselle aivojen alueelle?
Kohtaan johon on syntynyt uusiyhteys?

Olen pohtinut pään eri tuntemuksia, sillä keskustelin tästä mielenkiintoisen keskustelun ja ajattelin että tätähän ruvetaan seuraamaan seuraavaksi. Mitä tuntemuksia pään sisällä on!
Verrokki päivinä jäätäminen, väsymys, ajattelu, tiedostaminen... jne...
Siis tiedostavaa seuraamista, mitä tapahtuu? Ja millaisia tuntemuksia nuo aiheuttaa. En tiedä oletteko kokeilleet tunnepäiväkirjaa? Tunnun tuntuminen, tunteen tunnistaminen, aistimusten kirjaaminen. Kaiken tiedostaminen. Eihän se ole elämän tarkoitus olla todellakaan kokoajan tietoinen itsestään, mut kyllä se auttaa kivasti  ymmärtämään itseään.

Tuli tänään autettua ötökkä takaisin ulos, ötökät on mielenkiintoisia, mutta en tykkää koskea niihin paljain käsin, niimpä tämäkin siirtyi paperin sisällä ulos.  Varmaan se että kun tähän mennessä huomannut että ötökät yleensä, puree, pistää, tekee jotain niimpä niitten antaa olla rauhassa ja se että kovakuoriaiset on kovia pinnaltaan ja jalat, liikkumisen tunne iholla. Kovaäänisiä lentäjiä! Vielä kovempaa ne napsahtaa ohtaan jos ne lentää päin ja se että ötökät takertuu hiuksiin on ehkä ällöin kokemus. Hirvikärpäset!

Toisaalta on symppis ötököitä ja inhokki ötököitä. Ja ötökät aiheuttavat tuntemuksia, reaktioita. Siispä ne auttavat tunnistamaan tuntuja.

Miltä siis tuntuu olla olemassa? Tämä on pohdinnassa monesti. Hyvältä pääasiassa, mutta riippuu tilanteesta kuinka tunne kirjo vaihtelee. Eihän sekään tavallaan vaikuta olemassa oloon, vaan kokemukseen omasta olosta, joka vaikuttaa kokemuksena olemassa oloon. Olemme olemassa, tunteesta huolimatta.


 Ajattelin ruveta sanoittamaan tuntemuksia tarkemmin, syvempiä määritteitä. Löytää enemmän sanoja kuvaamaan asiaa. Oman olemassa olon selkeyttämistä, jotta olemassa oloa on helpompi kuvata toisille. Vai onko sekin vain elämän kuvailua.

Olemassa. Olen olemassa ja olen tietoinen omasta olemassa olostani. Ja vain tapaamalla toisia ihmisiä, ymmärrämme heidän olemassa olonsa.

Kesäpäivä

Istun jälleen kuuntelemassa livemusaa vakkaripaikalla. 

Jammaillen mukavassa yksinäisyydessä.

 En pidä sillit suolassa olemisesta.

 Söin tänään jälkiruuaksi vadelmia torilla, 

pääruokaa odotin 16min, 

jokaisen minuutin odottamisen arvoinen.

Vilkutin kuin kuninkaallinen 

ja vastasin hymyihin hevosten vetämien vaunujen kyydistä, 

siinä hommassa ensi kertalainen. 

Kyllä eläimet saa ihmiset hymyilemään. 

Istahdin myös punaiselle penkille, 

leijonakuninkaan kuvajaisen eteen 

Kävin puistossa venymässä

 ja kävelin pihvit kädessä kotiin

Posket on monesti venyneet hymyyn tänään,

 pitäkee työkin hauskaa!

 Elävä jalokivi kannon nokassa 

Kutovi aikaa paikkaan kiinni

Niin loistokas takki, hohtava siipi

Kultakuoriainen hiljaa hiipi. 

Niin kaunis on kuori, katsojaa hämää

Vaikka niin paljon yleisöä kerää.

On lopulta kuin houdini suuri, 

katoaa pois ennen katsetta,

 juuri ja juuri.

Ellet ennen oo nähnyt tukkimiehen täitä, niin tänään on se päivä,

Tässä on yksilö, joka mansikkaa maistoi, ennen kuin taivaalta vettä maahan paistoi

Idea

 Kuinka ihmisestä kasvaa ihminen, mistä hän imee vaikutteensa? Ympäröivistä ihmisistä, hahmoista, olennoista, mielenkiinnon kohteista, tavoista, teoista, reagoinnista. Ajattelusta.

Minä tosissani olen hieman ruvennut perehtymään hahmoihin joita olen tv-sarjoissa ja elokuvissa ns. Fanittanut, joihin on samaistunut tai jopa männä vuosina ihastunut ;)

Miksikö se että jokin hahmoissa on ollut puoleensa vetävää, on sarjoja joita on katsonut pitkäänkin eikä mikään hahmo ole ns. Sytyttänyt mitään niimpä lopulta seuraaminen on jäänyt. Pohdinnassa se mikä sarjassa, juonen kulussa tai tapahtumissa, sekä hahmossa on ollut se joka on saanut pitämään hahmosta. Mikä koukku on pitänyt seuraamassa sarjaa?

Voin kertoa että hahmoja on paljon, sillä tv,elokuvat,näyttelijät on ollut kiinnostuksen kohde jo ala-asteelta asti, olen tehnyt listoja elokuvista, pisteyttänyt niitä kriitikon tavoin, tutkinut näyttelijöiden pituuksia, syntymäpäiviä, horoskooppimerkkejä, näytteleminen ja sen tulkinta ovat aina kiehtoneet minua.

Ja minua mietityttää se miksi kaikkea esteettisesti kaunistetaan, noidat eivät ole enää rumia, kaikkea pahuutta kaunistellaan ihan kuin tämänpäivän ihmiset eivät kestäisi epämukavuutta yhtään. En tiedä johtuneeko oma katselu kulttuurin monipuolisuudesta se että pystyy katsomaan kauhusta draaman kautta scifiin, musikaalit, komediat, yms.

Mitä vaikeampi selkoinen sen parempi, jotain jossa aivot joutuu töihin, saattaa tarkoittaa useampaa katselu kertaa.

Vaiko se että on pienestä pitäen nähnyt kaikkea tv tarjontaa, mitä pelottavampi sen parempi, näin kyllä pienenä painajaisia muttei ne liittyneet katsomiseen vaan pelaamiseen, koska pelasin jo unissanikin.

Siksi olen rajoittanut pelaamiseni maltillisempaan raamiin, sillä se menee minulta herkästi ylipelaamiseksi ja siitä ei enää nauti.

Voisin kyllä sanoa olevani maratoni katsojakin kun sille päälle satun voisin istua ja katsoa vain ohjelmia, tunnista tuntiin, siksi en ole hankkinut itselleni suoratoisto kanavia, etten olisi vain katsomassa ohjelmia. Tehden samalla käsitöitä tai piirtäen.

Lapsena tahdoin olla näyttelijä, tänä päivänä haluaisin ehkä vain tavata näyttelijöitä ja jutella heidän kanssaan.
Siksi ehkä Graham norton show ja muut talkshowt on hauskoja ohjelmia, kun näkee noiden ihmisten oikeampaa persoonaa. Eikä vain hahmojen roolia.

No ajattelin vähän kehitellä jotain näyttelijä,tv-sarja, elokuva juttua teille vilkaistavaksi ja ehkä perehtyä jossain määrin syvemmin tulkintaan hahmoista, mitä ne merkitsevät minulle. En niinkään hahmojen keskinäisiin suhteisiin. Jokainen tehköön itse oman tulkintansa kun katsoo sarjaa.
 Nähkäämme mitä onkaan tulossa ja huomautan, montakaan sarjaa en ole nähnyt sitten niiden ilmestymisen.

Runo: Heinäkuu 2019 Paikka jota ei tavoita

Etsin hiljaista paikkaa

Kuin kuiskausta

Etsin unta 

Jota ei tavoita.

Se on taivaanranta,

tuuli kaislikossa

Kaikkea jota ei voi vangita

Ne voi vain elää

Kokea, uneksia.

Kuin taivaalla lentävään lintuun ei voi koskea muu kuin katse,

Tuulen herkän puhalluksen tuntee vain iho,

Hedelmien maku sulautuu suuhun,

Hiljaisuuden rikkova ääni kantautuu korviin,

Sanat koskevat kovemmin kuin kivet jalkojen alla,

 pysyäkö pystyssä tämän maastatehdyn pallon kamaralla?

Suunnistaakko minnekkään vai pyöriä vain ympyrää, 

vetää jotain puoleensa vaiko vain hylkiä kaikkea?

Etsin jotain hiljaista

Paikkaa kuin kuiskausta

Unten valtakunnan ovea,

tuota kuvaa jota voin kokea.