Olemassa

 Mitä on olemassa olo? Tätä pohtii yöllä herännyt. Makoillessani riippumatossa eilen jäin miettimään, miten välillä tulee mieleen miksi mie olenkaan täällä? Tässä tilanteessa? Miks nää ihmiset toimii niinkuin nää toimii? Sit vaan katot kun ihmiset tekee omiaan.

Sellainen outo tunne, kun vaan katselet mitä toiset tekee, ennen kuin palaat takaisin hetkeen tekemään jotain. Jollain tapaa jäätämistä, jollain tapaa erilaisuuden tuntemista ja jollain tapaa aivan kuin ulkopuolisen silmät katsoisivat elämän menoa. Joka tuntuu tosi oudolle ollakseen totta, sellainen outouden ilmapiiri, noissa tuntemuksissa on ollut itselläni varmaan vaan 4 kertaa niin että muistan ne.

Tuo kokemus on ollut hyvin outo, sillä se ei ole ollut normaalia jäätävää tuijotusta, jossa unohdutaan ajattelemaan omaa asiaa. Vaan sellaista, tosi tiedostavaa läsnä oloa, hetkessä olemista ja tarkkailua. Jossa tuijotat kun asiat tapahtuu, kunnes joku vetäisee sinut siihen hetkeen mukaan. Sellainen ylitietoinen.

Se on erilaista kuin se että oppisit katsomalla. Erilaista, aivan kuin katsoisi silmiensä takaa ja näkisi kaiken. Olet tilanteessa, aivan kuin mennyt todella syvälle pääsisisään. Josta sinut sitten temmataan takaisin todellisuuden jatkumoon. Pohdinnassa, onko nuo hetket olleet siirtymä toiselle aivojen alueelle?
Kohtaan johon on syntynyt uusiyhteys?

Olen pohtinut pään eri tuntemuksia, sillä keskustelin tästä mielenkiintoisen keskustelun ja ajattelin että tätähän ruvetaan seuraamaan seuraavaksi. Mitä tuntemuksia pään sisällä on!
Verrokki päivinä jäätäminen, väsymys, ajattelu, tiedostaminen... jne...
Siis tiedostavaa seuraamista, mitä tapahtuu? Ja millaisia tuntemuksia nuo aiheuttaa. En tiedä oletteko kokeilleet tunnepäiväkirjaa? Tunnun tuntuminen, tunteen tunnistaminen, aistimusten kirjaaminen. Kaiken tiedostaminen. Eihän se ole elämän tarkoitus olla todellakaan kokoajan tietoinen itsestään, mut kyllä se auttaa kivasti  ymmärtämään itseään.

Tuli tänään autettua ötökkä takaisin ulos, ötökät on mielenkiintoisia, mutta en tykkää koskea niihin paljain käsin, niimpä tämäkin siirtyi paperin sisällä ulos.  Varmaan se että kun tähän mennessä huomannut että ötökät yleensä, puree, pistää, tekee jotain niimpä niitten antaa olla rauhassa ja se että kovakuoriaiset on kovia pinnaltaan ja jalat, liikkumisen tunne iholla. Kovaäänisiä lentäjiä! Vielä kovempaa ne napsahtaa ohtaan jos ne lentää päin ja se että ötökät takertuu hiuksiin on ehkä ällöin kokemus. Hirvikärpäset!

Toisaalta on symppis ötököitä ja inhokki ötököitä. Ja ötökät aiheuttavat tuntemuksia, reaktioita. Siispä ne auttavat tunnistamaan tuntuja.

Miltä siis tuntuu olla olemassa? Tämä on pohdinnassa monesti. Hyvältä pääasiassa, mutta riippuu tilanteesta kuinka tunne kirjo vaihtelee. Eihän sekään tavallaan vaikuta olemassa oloon, vaan kokemukseen omasta olosta, joka vaikuttaa kokemuksena olemassa oloon. Olemme olemassa, tunteesta huolimatta.


 Ajattelin ruveta sanoittamaan tuntemuksia tarkemmin, syvempiä määritteitä. Löytää enemmän sanoja kuvaamaan asiaa. Oman olemassa olon selkeyttämistä, jotta olemassa oloa on helpompi kuvata toisille. Vai onko sekin vain elämän kuvailua.

Olemassa. Olen olemassa ja olen tietoinen omasta olemassa olostani. Ja vain tapaamalla toisia ihmisiä, ymmärrämme heidän olemassa olonsa.