Yritin pyyhkiä jäljet,
joita mieleni täynnä pyöri
ja niistä tuli vain uusia kuvia,
yritin luopua niistä ja ne tulivat vain takaisin.
Lopulta päätin rakastaa ja vaalia niitä,
hyväksyä niiden olemisen,
sain niistä voimaa.
Opin elämään niiden kanssa.
Muistot tuo kukkien kenttä.
Vuolaana tuo ajatustentarha uuden elämän suo,
uusi uuden jälkeen kasvaa ja iloa tuo
Miksi kuollutta, tuhkaa katson,
murenee sormissa, ajan alla häviää.
Loppuu.
Noustakseen jälleen kuolon mailta,
tulena tuhkasta helähtää
ja noin pimeydestä varjoja vailla tulimyrsky levähtää
Muistan sinua, muistan aikaa,
muistan vielä, muistan muistoja
jotka ovat tiellä.
Mihin sä hävisit, en lähtenyt vielä,
katositko aikaan, pois muiden tieltä?
Muuttui ajatus, muuttui muisto,
aika vei ja herätti uudelleen sittenkin sieltä.
Kiertääkö ajatus, muisto ja tulee vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti