Lempeä aurinko
silaa sormensa lehtienläpi ja
valkopilvet keinuvat sinessä,
hopea sivelee järven aallot,
maa vihertää jo
Muurahaisten taukoamaton työ
on alkanut
Juna jatkaa matkaa raiteillaana,
kun valkovartinen koivu
verhoutuu heleään vihreään mekkoon
Kukkia on jokapuolella.
Perhoset levittelevät siipiään
ja lintujen kujerrus kuuluu kevään sävelin
Kukaan meistä ei ole koskaan valmis, siksi onkin tärkeää arvostaa jo sitä mitä osaamme!
Siivous työn tekemätön työ nähdään usein, mutta nähdäänkö hyvää ja priimaa siivoustyötä? Siivooja, siistijä, laitoshuoltaja niillä nimikkeillä minua pyydän kutsuttavan, mutta onko siivoustyön tapahduttava näkymättömästi? Vai näkyvästi, mielellään ainakin äänettömästi ja koneista lähtevä ääni melu tuntuu häiritsevän asiakkaita: Siis potilaita ja muuta henkilökuntaa, mutta koneilla lika irtoaa helpommin eli on oltava nopea.
Mutta onko nopeus aina se arvo jota arvostetaan? Liikaan nopeuteen annan vastapainoksi hitauden, potilaiden kanssa vaihdetut sanat ja elämän tarinat, hymyilyn ja positiivisuuden, se että töihin on mukava tulla ja töissä on mukava olla. Että on tunne että osaa ja kykenee, eikä tarvitse kokoajan tuntea olevansa venytettynä työmäärällä viimeisilleen, siksi sanotaan että pitäisi syödä rauhassa, mutta ruokataukoja on toisinaan vaikea pitää. Sillon kuin haluaisi/tarvitsisi, mutta se on juuri se asia mistä ei todellakaan kannata pihistellä. Jaksamisen takia!
Minusta hyvä siivooja luo kodikkaan ja lämpimän tunnelman, tervetuloa toivotuksen, muokkaamalla ympäristöä poistamalla likaa ja muuta, niin että tilat pysyvät käyttövalmiina käyttäjilleen, koen olevani yhtätärkeä työntekijä muiden joukossa, sillä jos siivous jätetään tekemättä, potilaitten turvallisuus kuin muun henkilöstön työympäristö vaarallistuvat nopeasti, eikä näin ollen olisi kannatavaa ottaa potilaita. Eli työympäristön huoltajana, laitoshuoltajana, olen yksi viihtyvyyden luojista, ja sekä työyhteisön jäsen samalla tavalla kuin hoitajat jotka hoitavat potilaita, siivous huoltaa taloa heidän ympärillään.
Minun potilaani on isompi, joka likaantuu kaikkien käytössä!
Siivoojana olen palveluammatissa, ja hyvä palvelu on mielestäni tärkeää, en pokkurointi tai pompottamis tyylillä, palvelen potilaita tuomalla juomat/ruuat ja toisinaan laittamalla peittoa päälle yms. Pientä, ettei hoitajia tarvitse vaivata, kun siinä siivotessa samalla vaivalla voi sen tehdä. Jokainen potilas on erilainen, kuten muu henkilökuntakin ja minusta se on rikkautta nähdä erilaisia tyylejä olla ja tehdä työtä. Tai informoida potilaiden kunnosta hoitajille, koska meille avaudutaan joistain asioista helpommin kuin hoitajille tai lääkäreille, tai jutustelu saa potilaan avautumaan niin että ohjaamme potilaan hakemaan palvelua, jolle onkin tarvetta.
Meille esitetään paljon kysymyksiä ja pyrin vastaamaan aina kun tiedän jotain, tai sanon vastaavani siivouksen kysymyksiin yms.
Näämme paljon asioista, kuulemme paljon asioita ja olemme vain hiljaa, koska meillä on salassa pitosopimus, siispä laitoshuoltajan tärkeimmät ihmiset siinä mielessä ovat omat työkaverit, koska he ovat nähneet ja kuulleet samaa ja tietävät miten rankkaa välillä on tehdä duunia, josta ei kirjoiteta kuinka tärkeää se on, jota ei tunnuta arvostavan, kuinka rankkaa se fyysisesti ja henkisestikkin osaa olla.
Hyvän siivouksen jälkeen kuuluu kiitos! Emme tiedä millaista kultalusikkaa kannamme tehdessämme työtä, vasta palvelujen huonontuminen näyttää säännöllisen siivouksen arvon niille jotka eivät sitä ennen ole arvostaneet.
Kiitos kaikille siivousalan ihmisille, arvostan työtänne syvästi, pitäkää itsestänne hyvää huolta, sillä arvostatte silloin itseänne niin että jaksatte tehdä tärkeää työtänne !
