Ja levähtää taivaan kannella
Ilahduttamassa.
On pysähdyttävä, istuttava alas
Ja nautittava matkasta,
Jonka pysähtynyt hetki ajassa antaa
Lepään tässä hetken ja nautin
Auringon kutitellessa sieluani
Kaikkien niiden
harmaiden päivien jälkeen
Enkä saa tarpeekseni,
Kun pitää jo mennä,
jatkaa matkaa,
Nähdään aurinko
Uudestaankin
Levähdän tähän, katse taivaalle
painan pääni hetkeksi vielä,
ja uni vie syleilyynsä,
suloiseen unohdukseen
Marraskuun lepoa, itsensä luo palaamista, elämän suunnan päivitämistä, uusia unelmia!
Aika hetkeksi pysähtyä, tavoittaa se mitä tahtoo elämällään tehdä!
Tänäänkin on uusi päivä, katselen sitä jälleen lapsen silmin
innostuakseni ja iloitakseni tällekkin päivälle kuuluvasta onnellisuudesta
Kaikissa päivissä on taikaa, jotain erityistä, emme vain monestikkaan nää sitä, emme arvosta tämän hetken herkkyyttä, emmekä pysähdy itsemme äärelle kuuntelemaan mitä haluamme, mitä oikeasti tarvitsemme, emmekä useinkaan ymmärrä aikuisenakaan pahan olomme syitä. Tunteiden sanoittamista, tarpeiden täyttämistä, sitä mitä olemme vailla?
voisin unohtaa itseni niin moneen paikkaan vain katselemaan maailman menoa unohtaa itseni ja olla toisia varten, mutta on tervettä olla omat rajat ja herkkyyttä kuunnella kehonsa sanoja, mutta ymmärrämmekö oikeasti monenlaisessa ulkoisessa, sekä sisäisessä paineessa, nuo tarpeet? Kuuntelemmeko omatunnon ääntä, sydämen ääntä vaiko järjen? vai ihan jonkun toisen sanoja siitä mihin sinun on pystyttävä ja tehtävä?
Sinä olet elämäsi ohjaaja, opettaja, kapellimestari mikä sanana onkaan sinulle mieluisin,
mutta olet myös näyttelijä, oppilas, soittaja, sekä kaiken kokija.
Ellemme ota aikaa itsellemme ohjauspalavereihin, suunnittele hieman suunnittelemattomalle eteenpäin, löydä suuntaviivoja, jotain kohti? Niin kuinka elämä menee eteenpäin?
Mitä sinä haluat muistaa elämästäsi? Aina samanlaisina toistuvat päivät vai sen että sinä ohjaat jonnekkin uudelle reitille, löydät värit elämääsi, uusia tarinoita, polkuja, kohtaamisia. Sekään ei tarkoita etteikö nykyinen elämäsi voisi olla samaa kuin tähänkin asti, vaan sitä että maustaa elämäänsä uusilla jutuilla päivittäin, vaihtelee toimintaa, tapoja, jäämme niin helposti tapojemme orjiksi, ettemme edes avaa silmiä näkemään mitä päivällä on oikeasti annettavanaan.
kun suunta löytyy, niin tarvitaan suunnitelma, sille kuinka ja mikä tuntuu hyvältä, sekä kuinka kohdata epämukavuus, käsitellä sitä? reagointia takapakkeihin, niitä tulee aina elämässä.
Huomata ne tavat kuinka on reagoinut tähän mennessä, toiminta mallinsa ja ehkä periaatteensa, ja korjaustoimet kun ja jos niihin vanhoihin tapoihin lipsahtaa takaisin,
itsellä tulee aina vitsillä heitettyä ja innostuttua suunnittelemaankin asioita, kuten vaikka polkupyörämatkaa espanjaan, siitä on revitty huumoria korona aikana, muttei toteutettu. 40v tavoitteeksi bikinifitness, 70v tatuoinnit ja laskuvarjohyppääminen... ja mitä näitä nyt oli, mutta lähi tulevaisuuden tavoitteet on jääneet vähiin ja siksi haastan ihmisiä tekemään marraskuun Kyllä ja kokeillaan listan! Tai Nyt tai ei koskaan listan! Kokeilla kyllä päivää, ja vastata kaikkeen kyllä, kokeilla jotain mitä ei ole kokeillut aijemmin!
tietysti jos olet yli virittynyt ja väsynyt voit tehdä hemmottelu stressin poisto listan ja kehitellä kivaa tekemistä ja pysähtyä. mitä toivot itse tekeväsi?? mitä toivot toisten tekevän kanssasi? lähtisitkö testaamaan jotain?
Millainen olen ja millaiseksi tahdon tulla?
Mitä toivon saavani ja kuinka?
Minne matkustan? Millä ja kenen kanssa?
Milloin?
Jokaisen tummankin pilven takana on sininen taivas!
