Johtaminen

Katsottuani Guy Ritchien ohjaaman King Arthur: Legend of the Sword sunnuntaina päädyin pohtimaan johtajuutta ja valtaa, yms. Kuunnellen tietenkin elokuvan musiikkia. Elokuvasta sen verran että visuaalisesti 3D kohtaukset oli hyviä sillä en muistanut katsovani 3D Leffaa vaikka sälää toisinaan lentelikin. Vaatteet oli kauniita ja toisia jäin hieman pitemmäksi aikaa tuijottamaan. Näyttelijät toimivat hyvin yhteen ja sopivat rooleihinsa. Jude Law sai pahuuden näyttämään ikävältä ja ns. Hyvyys  pääsi jälleen voittamaan kuten tarina kertoo. Pienenä miinuksena se että ärsytti kuinka Jude Law rönötti pariin otteeseen valtaistuimella istuessaan, mutta toisaalta juuri tuo ärsyttävyys teki siitäkin mieleen painuvamman. Musiikki kuulosti siltä että se on hyvää lenkkeily musiikkia. Joka oli hieman erilaista mihin on tottunut mutta toimi oikein hienosti!

Olen myös tällä viikolla ollut kipeänä joten päädyin katsomaan myös Star warseja ja miettimään siihenkin liittyen johtajuutta ja johtamista.

Mihin ihmiset tarvitsevat johtajaa ja mihin heitä tulisi johtaa? Kuinka heitä tulisi johtaa? Voiko jokainen ryhmässä toimia vuorollaan johtajana? Sellaisena jonka mukana kaikki toimivat? Kuinka suuri voi olla ryhmän koko?
Kuinkä ryhmään pääsee ja mikä tekee siitä sellaisen että mukana haluaa olla? Miksi siihen haluaa liittyä?

Minkä ikäisenä liitytään ja mitä siihen kuuluu? Kuka kouluttaa, millainen koulutus,

Riippunee ryhmän tarkoituksesta. Onko kyseessa tarkoitus rakentaa taloja vai turvata maata, niinpä ajatus siitä mitä pitäisi tehdä ohjaa toimintaa. Kenen taloidea siis toteutetaan? Jotain kun pitää valita että sen voi toteuttaa. Seuraanko toisten unelmia vai seurataanko minun visioitani? Kenen visiota olisin valmis seuraamaan? Auttaisinko tekemään siitä sellaisen kuin suunnitelma on vai auttaisinko tekemään paremman...


Millaista on johtaa ilman valtaa ja millaista on johtaa vallan kanssa? Mitä valta oikeastaan on? Liittyykö valtaan pelko, kunniotus, hallinta, kontrollointi, tottelevaisuus, alistuminen?
Voiko olla yhteistyötä ilman johtajaa? Millaista on tasavertainen johtajuus? Ovatko ryhmät yhtävahvoja kuin heikoin lenkkinsä vai onko ryhmässä enemmän voimaa kun ryhmässä on monenlaisia osaajia. Kuinka johtaja siis käyttää ryhmänsä vahvuuksia? Tunteeko hän heidät? Mikä tekee sen vahvaksi?

Pienempi ryhmä tuntee toisensa paremmin kuin suuri sillä jokaisen meidän tiedonkäsittely kapasiteettimme on toimivampaa tutussa ympäristössä, tutuissa asioissa, joita olemme oppineet tulkitsemaan. Kuinka toiset osaavat lukea säätä, toiset ihmisiä, tunteita yms. Mitä osaamme? Annammeko ne taidot osaksi sitä yhteisöä joka olemme vai annammeko ne ryhmälle. Kuinka osallistumisesta tulee arvokasta?

Kasvattaja

Herään jälleen aamuun.
Hengitän aamun aurinkoa ja se soi sisälläni kuin pianon koskettimet,
soivat musiikkia joka liikuttaa minua. Askelia valkoisia ja mustiakin.
Sielussani soi vai soitetaanko minua?
Tunnen äänen virtaavan päästä jalkoihini, kuin sähkövirta
Jalkani ne liikkuvat, käteni ne taipuvat ja kaartuvat. Ääni virtaa kehoon ja ilmentyy liikkeenä.

Tunnen sanattomat sanat, ne ovat kuin kesän tuuli niityn ruohossa, kaartaen kukkien varret ja ne nousevat jälleen taivuttuaan hymyilemään auringolle, jonka säteiden alla ne tanssivat oman elämän tarinansa. Välillä henkäys, välillä hiljaista, välillä taivaan kosteita kyyneliä.

Aurinkoa joka maalaa sormillaan puunkaarnaan kultaisen hohteen, kuinka omat käteni irrottavat kuivuneet kukkavarret, hajottaa ne tomuksi sormien välissä ja sekoittaa ne multaan jossa siemenet jälleen saavat kasvaa kukkaloistoon. Ellen näkisi hajoavaa heinää ja rikkaruohoja, niin osaisinko arvostaa kukkien kauneutta? Kuinka kuivuneesta kannosta versoo uudet silmuja täynnä olevat versot. Kuinka on osattava katsoa rikkaruohoa? Toiset tahtovat poistaa ne mutta niitty kasvaa sopusoinnussa, miksi sainoisin toista paremmaksi kuin toista, on heinätkin kauniita. Vertaamme niitä kukkiin jotka ovat värikkäitä, tuoksuvat, ovat muodoltaan kiehtovia. Miksi silmä ei lepäisi ruohikossa? Sen on oltava lyhyt tietyn mittainen että se olisi hyvä. Minusta vesiheinä on kaunista.

Saisin nyppiä koko elämäni rikkaruohoja mutteivat ne lopu koskaan. Voisin kerätä kukkia ja ne lakastuisivat muutaman päivän kuluessa. Aina kun poimimme kukan, lopetamme sen elämän. Kukat ovat harvinaisempia kuin rikaruohot, mutta niitäkin on paljon. Emmekä ehtisi nyppiä niitäkään. Kuinka nauttisinkaan kukista siinä missä ne kasvavat, voin käydä niiden luona ja hoitaa niitä, ja silti niiden on kasvettava itse. Jokaisen millin jokainen kasvi kasvaa itse, se on meistä kiinni olemmeko katsomassa kuinka kukat kasvavat! Kuinka ruoho vehreytyy keväällä kasvuun ja eloon, kuinka puut työntävät lehdet esiin. Kuinka ihmiset varttuvat seuraavaan hetkeen. Pystymme olemaan niiden luona jotka tuottavat iloa, liikkua, nähdä ja kokea ja ennenkaikkea kasvaa.

Jokainen päivä on monivuotisen kasvajan kasvamista, olosuhteet huomioiden.
Aamu keväämme, päivä kesämme, ilta syksymme ja yö talven lepomme. Kuinka kehomme elää päivässä vuoden? Heräämme tanssimaan tuulen puhaltaessa siipiin jotka kuljettavat, olemme valmiit tekemään asioita, jotka sitten olemme illalla valmiit tiputtamaan jotta voisimme muuttua jälleen. Sitten nukahtaa unohtaa ja levätä hetken aikaa ennen uutta heräämistä.

Minä en voi elää sinun puolestasi, en voi ajatella sinun puolestasi, en voi olla sinun puolestasi, kaikkea sinun on tehtävä itse. Minun hengittämäni ilma ei tullut sillä hengen vedolla sinun keuhkoihisi, minun näkemäni maisemat eivät piirtyneet sinun silmiisi. Sinä ymmärrät minun erillisyyteni minusta ja minä ymmärrän erillisyyteni sinusta. Minkä sinä irrottaisit? Minä nostin kukan juurineen ja annoin sen äidilleni. Sillä tiedän hänen pitävän kukista ja huolehtivan niiden hyvästä voinnista. Miten annamme toistemme elää? Nypimmekö kaikki vastoinkäymiset rikkaruohoina pois ja jätämme vai iloa tuottavat kukkaset ja onnistumiset? Vai keräämmekö onnistumisia emmekä nauti niistä siinä missä olemme ne kohdanneet? Nauttikaa hetkistä! Te liikutte ja muovaatte maailmaanne jonka kokemuksien kasvattamana olette tulleet juuri siihen olemukseen joka olette! Kasvatanko kasvattajia jotka antavat jokaisen kasvaa sellaisena kuin kasvaa? Vai yritänkö repiä elämän pois?

Hamailua

Testailin valmiita malleja joista tykkään 

Missä kävelemme?

Oletko koskaan miettinyt missä sinä oikein kävelet? Ketkä tässä kohdalla ovat ennen sinua olleet? Miksi he olivat siellä? Kuka muokkasi tätä maata ja milloin? Mikä oli hänen osansa maailman historiassa? Mikä merkitys sillä on ollut?
Kierrämme monesti nähdäksemme asioita kokeaksemme jotain uutta itselle. Mutta katsommeko edessämme olevaa maata ja elämää sille kuuluvalla arvolla?
Kuinka monesti rakennus tuhotaan toisen tieltä tai sen annetaan tuhoutua, hautautua menneisyyden havujen alle. Elämä hautaa alleen vanhan ja uusista lehdistä syntyy uutta multaa joka tasoittaa uurteet, jotka on kaivettu. Häviävät merkit taisteluista jotka on käyty, häviävät merkit elämästä, jota on kerran eletty. Joten mikä jää ihmisten mieliin kun uusi peittää vanhan, ajatuset vaihtuvat vaihtumistaan, elämä voittaa aina, jollain tavalla. Ketkä tutkivat historiaa ja tarinoita menneisyydestä, jotta nykyisyydessä ei toisteta samoja virheitä? Mikä oli muka se virhe? He tekivät vain tekoja joiden lopputuloksista olemme mahdollisesti kuulleet! Millaista lopputulemaa toivomme? Ketkä tekevät tänään? Millaisista teoista heidät tunnetaan? Millaista tulevaisuutta toivomme? Millaista tarinaa kirjoitamme tässä ajassa toisten mieliin, tuleviin mieliin. Mitä pystymme oppimaan elämästä, elämällä ja tutkimalla sitä? Kuinka se samalla joko helpottaa tai vaikeuttaa elämistä?

Sillä olen huomannut niin monenlaista kirjoa elää elämää, se pistää miettimään mitä mieltä koko touhussa on? Enkä tarkoita että eläminen pitäisi lopettaa sitä en tarkoita. Vaan että elämän merkitys lienee liike. Teemme asioita kaikkea kertyy toistensa päälle, ajatuksia, elettyjä vuosia, kerroksia ympärille vai ylöspäin vai sittenkin alaspäin? Joka suuntaan? Elämme ja kuolemme, jotta muut voivat jälleen elää ja kuolla? Kiertokulku on liikettä kuin vuoden ajat. Joten onko ihmiselämä kuin liikkeessä oleva vuoden aika? Alati muuttuva ja silti kiertää kehää keväästä, kesään, syksyyn sekä talveen ja jälleen uudelleen.

Mikä on vuoden aikojen tehtävä? Ne syntyvät maapallon liikkeestä suhteessa aurinkoon. Joten kun ihmisen ikääntymistä määritellään tämän liikkeen mukaan? Miten iän käy liikkeen muuttuessa?

Joten kysynkin syntyykö kuollut takaisin ja jos syntyy niin mikä on se joka synnyttää ihmisen elämän vaiheiden mekanismin? Ihmisen muutos on elämän vaihtelua joten minkä liikeen aiheuttamaa se on ja suhteessa mihin?

Ja jos ihminen ei synny takaisin niin kuinka koko ajan syntyvä ja kuoleva maailman oliot ja eliöt, hiukkaset erottuvat rajattuun muotoonsa erottuakseen toisistaan. Liikkuakseen tilassa joka yhdistää kokoajan kaikki olennot. Tunnemme olevamme erillisiä muttemme ymmärrä kuinka yhdessä olemme.
Liikumme ja liikutamme kaikkea erilliseen muotoon muotoutunutta. Liikutamme, yhdistämme ja erotamme. Ymmärrämmekö kuinka muokkaamme liikkeellämme kokoajan tilaa jossa olemme, hengittämällä ilmaa ja ilmassa olevia hiukkasia, jotka muokkaavat meitä. Jokainen hengenvetomme muuttaa meitä ja ympäröivää maailmaamme. Joten mikä on kaiken liikkeen tarkoitus?
Mitä minun on tarkoitus tehdä täällä tässä maailmassa tässä elämässä? Ennenkuin murenen kuin viimesyksyiset lehdet kengän alla maanmullaksi seuraaville elämän muodoille, joille olen multana käyttökelpoista käyttöä. Liikettä.

Miten juuri tämä tietoisuus tästä tarkoittaa? Vai tarkoittaako se mitään? Miten minusta on hyötyä liikkeelle tälläisenä olentona joka voi liikuttaa niin paljon?
Ja kuinka liike tässä kehossa estyy ja kiihtyy erilaisten koostumusten kanssa jotka liikkuvat ja liikuttavat hiukkasia eri tavalla kuin kehomme. Ymmärrämme tuolien olevan esim. Puuta kuinka puu käyttäytyy eli liikkuu verrattuna omaan kehoomme ja elämäämme. Puutkin hengittävät, puutkin keskustelevat toisilleen, nekin elävät ja kuolevat eri tavalla kuitenkin kuin me. Puu onko se kestävämpää ja pidempi ikäistä kuin ihmisten ja eläinten liha? Riippuu ihan olosuhteista, jossa puu on. Olosuhteet ovat liikettä joka siis vaikuttaa puun ikääntymiseen ja hajoamisprosessiin.  Mitä tiedämme ihmisen hajoamisprosessista eli ikääntymisestä, siis oikeasti? ja olosuhteista joissa ihminen säilyy kuten vaikka huonekaluksi tehty puu? Vai onko se vain kuolleen puun ruumiin käyttöä? Voisi sanoa että asuntojamme koristaa muumioidut puut? Mutta kyllähän puut elävät vanhoiksikin monta tuhatta vuotta, puut pystyvät versomaan uusia eläviä osia. Onkin kysymys yrittääkö syöpä versoa ihmisessä uutta osaa kun solu muuttuu? Vai onko ympäristö meille vain tällä hetkellä niin huono että se lisää mutaatioita? Alati muuttuva ympäristö muuttaa meitäkin voimakkaammin? Alati muuttuva ruokavalio pyytää ruuansulatukselta alituista muutosta. Alati ylikierroksilla toimiva koneisto on luotu hajoamaan rasituksessa, kun kyseessä on nopeat muutokset, sillä sopeutuminen ei ole onnistunut!  Liike muuttaa liikkujaa, liikkuva muuttuu liikkeen voimasta, sillä liike on muutosta. Toimivan koneiston periaate, huoltamista tiedetyllä aika välillä jolla tarvitaan huoltoa (lepo) pysähdyksissä kunnes huolto tehty ja käyttöön otto on jälleen ajankohtainen. Käyttöä oikeassa käyttötarkoituksessa, kellollani en lyö nauloja seinään. Kysymys kuuluu mitä varten ihminen on kehittynyt?

Kädet on kehittyneet tarttumista varten ja jalat kävelyä, kuten pysty asentokin.
Onko elämä ja kehitys vain sattumien sarja jota kehittyminen seuraa luonnon valinnan kautta? Kuinka ihmisten valinnat kehittävät ihmistä? Joten kerran ymmärtäessämme kehittymisemme liikkeen ja muutos voiman! Niin mikä on ihmisen kehittymisen kehittymiselle optimi nopeus, jossa kehitys sopeutuu ympäristöönsä niin ettei se käy ylikierroksilla ja vaurioidu?

Jokainen olento kasvaa oman aikansa, jotta voi tulla olennoksi joka on!

Joten mihin ympäristömme meidän kehitystämme on viemässä ja kehittämässä meitä? Sillä ymmärtääksemme ihmistä meidän tulee ymmärtää hänen fyysistä ympäristöään ja sosiaalista ympäristöään jotta voimme edes kuvitella ymmärtävämme millaiseksi hän on kehittymässä?

Ymmärrämmekö liikettä ympärillämme, liikettä joka vaikuttaa meihin? Ajatuksiimme, päätöksiimme, kehitykseemme? Mihin olemme kehittymässä? Ja kuinka pystymme itse vaikuttamaan oman kehittymiseemme vaikuttavaan liikkeeseen?

Osiin asioihin pystymme ja osiin emme. Mihin sinä vaikutat, mitä sinä liikutat? Minkä näät sellaiseksi että haluat siihen liikkeeseen ja kehitykseen muutoksen!
Yhdellä eri suuntaan kulkevalla liikkellä ei ole paljoa merkitystä tuhansien joukossa mutta kun kaikki liike on samansuuntaista on muutos valtava. Kuinka joessa vesipisaroiden suunta on alaspäin, kohti isompaa vettä. Kuinka veri kulkeekaan kehossamme? Mihin elämäni on tarkoitettu? Millaiseen kehitykseen, luomiseen, liikkeeseen? Ja miten pystyn ohjaamaan kokoajan kehittyvää ja liikkuvaa itseäni niin että kehitykseni menee ns. Oikeaan suuntaan? Ymmärtämällä mitä tuloksia on jo tehdyillä teoilla tehty, ymmärtämällä liikettä joka on kyetty selittämään. Tapahtumineen ja lopputuloksineen, joten kysynkin kuinka montaa liikettä sinä ymmärrät itsessäsi ja ympäristössäsi? Kuinka moneen vaikutat? Kuinka monen rajatun olennon elämää kosketat tiedostamattasi?  Millaista liikettä olet saanut aikaan? Asioita joilla on merkitystä? Millä on merkitystä? Ihmisillä joiden kanssa vietämme aikaa ja joita rakastamme, joita kohtaamme ja kohtelemme, niinkuin muullakin ympäristöllämme jossa elämme. Ellemme kunnioita ja kohtele hyvin sitä mitä rakastamme, mitä se meistä tekee? Mihin suuntaan liikumme, mieleltämme ja keholtamme? Ellemme anna aikaa ja huolenpitoamme asioille joita rakastamme, niin mihin silloin liikumme ja kehitymme? Mitä liikettä silloin edustamme, säilymistä vai tuhoamista? Jokin katoaa jotta jokin elää sellaisena näemme elämän kierron liikkeen jossa atomit vaihtavat elektroneja ja muuttuvat muuttuessaan eri aineiksi. Niin itse ihmisenä olen tietoinen muutoksesta joka on liikettä, eri aineiden välillä olevien atomien elektronien kanssa. Ja samaan tapaan jokainen minussa tapahtuva ajatus, ajatus jonka kerron toiselle, muuttaa niin minua kuin sitä toistakin jolle ajatukseni luovutan.

Joten ajattelevana olentona minulla on suuri vastuu siitä kuinka ajatukseni muuttavat maailman liikettä ja sitä kuinka maailman kaikki ihmiset kehittyvät.
Sanoilla on suuri vaikutus ihmisten ajatteluun ja liikkeisiin joita maailmassa tapahtuu. Joten suuret viisaat ovat hiljentyneet ajattelemaan ja pohtimaan sitä kuinka he elävät ja kuinka he vaikuttavat teoillaan toisiin ihmisiin. He ovat olleet valmiita kertomaan opetuksia, jotta maailman kehitys säilyttäisi rauhan, toisetkin löytäisivät rauhan, jonka he ovat kokeneet. He ovat ymmärtäneet mitä he haluavat säilyttää ja mistä kertoa ja mitä unohtaa, vai unhoittaa. On tapahtunut paljon. Meistä kukaan ei haluaisi tuntea kipua, voimme yrittää rajata kivunpois rajaamalla kaiken joka muistissamme on tuottanut kipua. Muttemme unohda kipua emmekä osaa unhoittaa sitä. Voimme yrittää tuhota kivun aiheuttajat ja luoda vain lisää kipua, sillä tuhoamiseen liittyy aina kipu. Kaikki kärsivät entä rakkaus? Voiko rakkaudessa tuntea kipua? Ei
Teemme vain valintoja elämässä ja aina kun luulemme että jokin on pysyvää, omaa valitsemaamme, niin aina silloin sen tuhoutuessa meihin koskee.

Kun rakastamme ja kunnioitamme kaikkea jota koemme ja elämme, on mielikin kärsimyksestä vapaa. Jokainen suunta on yhtä jokainen asia on yhtä ja kaikkea voi katsella monelta suunnalta sillä olemme liikkuvia ja liikkeessä. Ellemme rakasta, suremme jokaista asiaa, kärsimme tappiosta aivan kuin meidän pitäisi muka voittaa jotain. En sano ettenkö itsekkin kärsisi valinnoistani, kyllä minäkin kärsin mutta se että ymmärrän ettei maailma lopu tuohon kokemaani tuskaan ja että suurin osa kärsimyksistäni on jopa itseaiheutettua, ajatuksien liikettä niin opin rakastamaan hieman enemmän ja hieman syvemmin jonkin tuhoutuessakin. Mutta se että ymmärrämme itse valinneemme omat kärsimyksemme on suuri lahja jokaiselle joka haluaa liikuttaa kehitystä suuntaan joka olisi erilainen kuin tähän mennessä... Minkä rauhan sinä valitset? Liike riippuu liikuttajastaan siitä millaiseksi se muuntuu!

Rakkaus antaa poistuvan mennä vaikka se koskeekin ja kärsivä yrittää pitää kiinni minkä pystyy, sillä hän ei halua menettää itseltään ja menettää silti. Kärsivä kokee kivun kovempana sillä hän käy asiaa vastaan ja taistelee ja rakkaus hyväksyy teot sellaisinaan kuin ne ovat. Sanon että valitsemme ihmisinä kärsimyksen taistelun tai rakkauden hyväksynnän välillä. Mitä tunnemme silloin kun voitamme taistelun jossa saammekin pitää haluamamme asian? Koemmeko olevamme oikeassa? Ylpeilemmekö sillä? Kaikki valinnat ovat oikeita vain valintojen lopputulemat muuttuvat? Joten millaista lopputulemaa kohti olemme matkalla? Ymmärrämmekö siis ymristöämme ja kehitystämme ja tämänhetkisten tekijöiden toimintaa ja liikettä?

Joten miten omaliikkeemme reagoi ympärillämme tapahtuviin liikkeisiin, kulkeeko se poikkiteloin vai mukana?

Taiteesta

Talven sielu

Millaista on tehdä taidetta? Minulle taiteen tekeminen on mielen vapaaksi päästämistä alussa, jossa muodot löytävät itsensä paperille eli en alussa tiedä mitään siitä millaisen teoksen olen tekemässä. Saattaa olla fiilis että teen kaaria, koukeroita, palloja, teräviä kulmia, hieman hajua muodoista mitä teen mutten siitä kuinka ne muotoutuvat paperille. Tykkään kauniista kaarista, niiden pitää olla luontevia ja sopia yhteen. Tässä alempana oleva kuva on orginaali piirrustus, joka on piirretty lyijykynällä, toisinaan käytän tussia, mustekynää, sillä ne eivät tahraa käden alla.

Kuten varmaan huomaatte, työ peilautuu neljään suuntaan. Rakastan peilaamista  ja uudelleen rajaamista peilatuista töistä sillä vasta silloin näkee mikä toimii ja mikä ei.
Sillä itse huomaan tekeväni täysiä töitä joista on hyvä tiputtaa jotain pois että kuva hengittää. Monesti jatkan kuvan peilaamista niin että se kertautuu kertautumistaan ja monesti niistä saa psykedeelisiä väritys kuvia!


Tämän hetken työt suuntautuvat kehyksiksi runoihin, mietelauseisiin tai tarinoihin.

Yhteys

Miten ihmiset saavat yhteyden toisiinsa? Tätä olen pohtinut, sitä kuinka ystävyys syntyy ja kuinka toisen seuraan lähtee hakeutumaan tietoisesti tai tiedostamatta. Niitä tasoja joilla ihmiset kohtaavat toisiaan ja mitkä ovat ne tasot jotka syventävät suhteen ystävyydeksi niin rupeavat käymään toistensa luona. Sitä kuinka monen ihmisen kanssa olemmekaan tekemisissä vuoden aikana? Ja kuinka monta on vierasta joihin haluamme tutustua paremmin? Kuinka nopeasti ihminen alkaa tuntua tutulle? Vaiko niin erilaiselta että hän kiehtoo mieltä ja on tutkittava. Tuntuuko hän perheeltä, ihmiseltä jonka haluat pitää lähellä ja kertoa omista asioistasi ja luotat häneen. Tiedätte olevanne samalla puolella vaikka olisikin jostain erimielisyyttäkin! Onko sinulla antaa tuolle toiselle vai oletko se joka kokee saavansa? Kuunteletteko toisianne?

Voitko kadottaa kerran luodun yhteyden? Kysynkin millaisen yhteyden olet luonut kun sen kerran kadotat? Mitä olet luonut?  Ymmärrätkö vai menetkö tunteella!

Se kun haukut toista ihmistä, haukkuu itseään, sillä itsekkin on ihminen ja näin ollen kun vihaa sitä mitä ihmiset tekevät ja vihaa näin myös sitä mitä itse tekee. Sillä kun vertaa näin omat tekonsa paremmiksi kuin toisten, tekee itsestä ylpeän ja korottaa itseänsä olevinaan paremmaksi kuin toiset, jotka eivät tee niinkuin sinä teet. Kuinka voin kohdella kaikkia tasa-arvoisesti? Sillä ei ole minun vastuullani opettaa kaikkia ja puuttua jokaiseen epäkohtaan jonka näen. En selviäisi elämästä, sillä tuo uuvuttaisi minut tyystin, koska mieleni ei lepäisi koskaan vaan miettisi mitä on vielä tekemättä? Kuin virkkaus joka syntyy silmukka silmukalta, minä olen se joka ohjaa minkä silmukka yhdistelmän teen ja niistä muotoutuu kuvioita.

Elämä on kuvio, jossa on paljon vaihtoehtoja ja jokaisen tekemämme sidoksen  käyttö vaikuttaa lopuksi tulevaan kuvioon. Ja tämän takia mietin miksi sidokset muodostuvat? Miten tuo yhteys kahden ihmisen välillä syntyy?

Vaatiiko yhteyden luominen molempien kiinnostuksen olla tässä hetkessä ja tutustua toiseen. Mietin yhteyden luomista eläimiin. Olen elämäni aikana silitellyt koiria ja kissoja jne. ja huomannut niilläkin omat luonteensa. Otan tämän esimekkinä siitä ettei kaikki kissat ole ensi yrittämällä olleet silitettäviä ja se ettei yhteyden luomiseen välttämättä tarvita sanoja. Leikatut kissat eivät yleensä siedä vatsapuolen silittelyä, vaan pää ja korvien luona, sekä selkä on monesti paikat joissa rapsutuksia ja silittelyä kuunnellaan. Kävin myös lenkillä oman kissan kanssa ja pystyimme lukemaan toistemme mielialaa ja päähän pistoja tai ainakin pystyin lukemaan kissaa.

Joten millaisilla tasoilla kohtaamme toisia ihmisiä kuinka paljon luemme tuota sanatonta viestintää?

Aistien tuoma informaatio yhteys  pystymme lukemaan toisten kehojen viestintää aisti elimillämme, mutteivat nuo huomiot ole ne jotka aiheuttavat reaktioita. Ymmärrämme aistien informaation. Tämän takia pystymme hahmottamaan maailmaamme ympärillämme
Aistien tuoman informaation luoma tunne 
Tämä tuo sen kuinka reagoimme aisti ärsykkeisiin on tunne ja se kuinka suuresti reagoimme aisti ärsykkeeseen on yksilöllistä.

Kehon fyysinen kosketus Pystymme koskettamaan toista, sillä meidän kehoillamme on erotettavat rajat toisistaan
Kosketuksen tuomat tunneyhteys Tunne yhteys jonka kosketus on saanut mielessä aikaan, miltä kosketus tuntuu

Jokaisen aistin voi ottaa erilliseksi tasokseen sillä jokaisella aistilla luodaan tunne onko jokin mieluista vai ei  tai missä vaiheessa liukumaa tuolla taulukolla on. Kehon erittelin aisteista kehoksi sillä se yhdistää kaikki aistit ja on itsessään aisti elin joka kokee usean aistin tuntemukset samalla kertaa.

Sanojen antama informaatio yhteys Se kuinka hyvin ymmärrämme toisen puhettaja sanojen viestejä, vaikka ymmärrämme mitä toiset puhuvat se ei saa välttämättä tekemään sitä mitä sanotaan.
Sanojen herättämien tunteiden yhteys Millaisen tunne coctailin sanoihin varautuneet lataukset päästävät mieleen kun nuo sanat puhutaan? Kun itse ne puhut tai kun toinen puhuu?

Vastavuoroisuuden yhteys Kuinka kommunikoimme toistemme kanssa reagointi toisen reagointiin. Se liittyy niin fyysiseen kuin sanalliseenkin vuorovaikutukseen.
Antamalla saa ja saamalla antaa. Se että ymmärrämme toista paremmin kun hän kertoo jotain ja itseä ymmärtää paremmin kun kerromme jotain toiselle itsestämme. Sen toisaalta pitää olla luontaista puhetta, joka tulee omasta halusta kertoa. Ei vain pelkkiä vastauksia kysymyksiin. Joskus niitäkin.

Tekojen yhteys Reaktio kuinka toimimme kehoamme käyttäen vastaan ottamaamme informaation perusteella. Luen tämänkin vastavuoroisuuden alle sillä monesti kun koemme jotain annamme samalla mitalla takaisin kuin miltä kokemus tuntuu niin hyvälle tuntumisessa kuin pahallekkin. Kykyä on nähdä kuinka toimii, jotta ymmärtää kuinka on reagoinut, ja kuinka sitä reagointia pitäisi muuttaa kun haluaa muuttua.

Ajattelevan olennon oman ajattelun informaatio Kuinka juttelet itsellesi omista tuntemuksistasi, oletko vastavuoroinen vai syyttävä. Oletko kannustava vai pysäyttäjä. Itselleen pitää olla rehellinen! Se oman tunnon ääni, joka kuiskii korvaasi pääsi sisällä. Minulle tämä on mielikuvia luova alusta, jossa huomaan käyväni toisinaan keskusteluja ihmisten kanssa jotka vaan eivät satu olemaan paikalla näitä ns. Jatkokeskusteluja, ajatuksia ja keskustelun kohtia joihin aivoni ovat tarttuneet ja tahtovat käsitellä niitä pidemmälle. Tavallaan aivoni ovat se lisäkysymysten heittelijä ja minä se joka vastaan. Siispä yleensä tämän kirjoitan jonnekkin sillä sitten minun on helpompi palata tähän tartuttuun asiaan. Tietoisesti osaan käyttää tätä ja se on kiinnittyneenä flow tunteeseen. Jolloin tehdään alitajuisesti hyväksymällä kaikki vastaan tuleva tehtäväksi.

Kuinka yhteys pidetään jatkuvana? Kuinka kahden erilaisen kuvion informaatio kulkee toisiinsa ja kuinka ne reagoivat toisiinsa?
Miten voimakas viestintä on tällä tasolla? Mihin suuntaan? Millaista reaktiota se aiheuttaa?
Kuinka kohtaaminen muuttaa ihmisten tasoja kokea maailmaa ja itseään? Kuinka lyhyt tai pitkä kestoinen on tuon reaktion vaikutus. Ja hakeudummeko toisen seuraan juuri siksi että haluamme kokea uudestaan tuon reaktion?

Ymmärtääkseni informaatiota minun on ymmärrettävä informaation rakennetta.
Ja ymmärtääkseni omia reaktioitani minun on ymmärrettävä mihin informatioon olen keskittynyt? Ja kun ihmiset puhuvat he ovat lähetys tilassa, kuuntelijat vastaanotto tilassa ja sitten on vielä nollatila jossa tyhjämieli katselee soljuvaa maailmaa ymmärtämättä sitä tai todella ymmärtää sitä tiputtaen kaiken ylimääräisen reagoinnin pois. Nollatila on sekä ajatusten tilttaustila, jossa liika on liikaa asiaa. Pysähdy! Sekä kaikkista aisteista nauttimista tunteen mukana. Nollatilassa ollaan kehossa ja tunteessa ja tässähetkessä, lapsenmielessä! Alitajunnan ohjaamana!

Kuinka yhteys luodaan? Onko se tässähetkessä tapahtuva kohtaaminen jossa kaksi asiaa sekoittuu toisiinsa jollain tasoilla? Kaikilla tasoilla?
Mitä otamme vastaan ja miten otamme vastaan?
Vai onko kohtaaminen muuttanut molempia niin paljon että sen takia hakeudutaan yhteen? Millaista energia värähtelyä lähetämme toisille?

Mietin myös reaktion nopeutta
Kyse lienee siitä kun vastaan otamme tiedon, kulkeeko se mielessä ajatuksen, tunteen, kehon.. minkä kaiken kautta ja näin kuljettuaan kunnes palaa reaktiona ja vastauksena toiselle ihmiselle. Monestihan vasta jälkikäteen älyämme mitä tuli sanottua tai tehtyä joka on ollut nopea reagointi tilanteeseen, ja on käynyt vain tunteessa tai mielessä kannattaako? Hitaassa reagoinnissa menee pidempään aikaa ja silloin heitetty kysymys kulkee useamman asian kautta. Ja sisältää pidemmän vastauksen.

Myös reagoivan ihmisen reagoinnin voimakkuudesta riippuu kuinka suurena hän ajattelee yhteyden toiseen reagoitavaan. Hitaus reagoida antaa itselle ajan ymmärtää mihin reagoi. Nopeus reagoida tulee yleensä tunteesta ja halusta päästä eteenpäin, hitaudessa etsii syvällisyyttä. Mikä siis ihmisen toiminnassa ja oppimassa saa hänet reagoimaan hitaasti ja toiset nopeasti? Onko kyseessä asian tärkeys omassa elämässä? Vai onko sittenkin kyseessä suojeluvaisto informaation paljoutta vasten että pystyy suojaamaan itsensä liialta informaatiolta kun ei sitä haluakkaan? Vai onko toisilla vain nopeammat aivot? Sekin riippuu ihan asiasta. Ymmärrämmekö sitä vai emme?

Aiheuttaako tapaaminen reaktion, yhdessä olo vai sittenkin eroaminen?
Mitä ovat päälle jääneet reaktiot? Verrattuna lyhyeen hetkessä tapahtuneeseen reaktioon? Onko ystävyys sitä että luotetaan siihen että toinen vaikuttaisi hyvillä reaktioilla? Vai se että hän auttaa sinua ymmärtämään omia reaktioitasi? Niin onnistumisia kuin epäonnistumisia.

Vaatiiko yhteyden luominen molempien kiinnostuksen toisiaan kohtaan?
Kun niin mikä toisessa kiinnostaa? Se kuinka hän ymmärtää maailmaa, kuinka hän elää, kuinka hän on vain iloinen, kuinka ajattelee, kuinka toimii? Mikä toisessa tai toisen elämässä kiinnostaa niin että tapaamme toisiamme. Miten toisen elämä eroaa omastamme? Vai onko se niin samalaista että viihtyy tuossa yllätyksettömässä seurassa. Mitä etsimme elämäämme jotta olemme valmiit löytämään yhteyden vaikka se tarkoittaakin uusia kokemuksia ja reagointeja? Kuinka läheisen yhteyden olet valmis luomaan tuohon ihmiseen? Mihin ihminen toisessa vetoaa että hän aloittaa yhteyden oton? Eli millaisen reaktion ensivaikutelma tekee? Onko se muistettava vai katoaako se? Siksi lie hyvä ja huonojulkisuus on hyväksi kun haluaa tulla kuulluksi sillä ihmiset reagoivat. Helpommin huonoon kuin hyvään! Sillä ikäviltä tuntuvat reaktiot piirtyvät helpommin mieleen ja ovat muistettavia. Muistatko viimeviikolta ensin hyvän vai huonon olon?

Miten aistien reaktioista syntyy hetkessä tunne, joka vaikuttaa kehon reagoimiseen joka vaikuttaa ajatukseen joka päätyy tekoon riippuen siitä miten annamme omalla ajatusinformaatiolla kehon käyttöön otto luvan! Annammeko itsemme tehdä niinkuin himoamme!

Montas söit?

Vappua!

Vapun puhdetyönä tuli muutama silmukka virkattua, saapa nähdä minne asti lanka riittää

Ruokahuoltona syntyi tuttuja vohveleita

Olihan se mentävä avaamaan kesä lipalle jäätelön merkeissä suklaapehmiskahvilla!

Pakko sanoa että idean oli moni muukin vappuilija keksinyt! Ekaa kertaa jonotin jäätelöä 30min! Eiköhän tunku tasaannu tästä kesän mittaan hieman inhimillisemmäksi!

 Sillankaiteella chillaili yksijalkainen naurulokki ja muuten näin perjantaina västäräkin! Siispä vähäsen on enää jäljellä kesää odotella! Ja lintu bongarina lauantaina tuli nähtyä myös pöllökin lumisateessa!