Yhteys

Miten ihmiset saavat yhteyden toisiinsa? Tätä olen pohtinut, sitä kuinka ystävyys syntyy ja kuinka toisen seuraan lähtee hakeutumaan tietoisesti tai tiedostamatta. Niitä tasoja joilla ihmiset kohtaavat toisiaan ja mitkä ovat ne tasot jotka syventävät suhteen ystävyydeksi niin rupeavat käymään toistensa luona. Sitä kuinka monen ihmisen kanssa olemmekaan tekemisissä vuoden aikana? Ja kuinka monta on vierasta joihin haluamme tutustua paremmin? Kuinka nopeasti ihminen alkaa tuntua tutulle? Vaiko niin erilaiselta että hän kiehtoo mieltä ja on tutkittava. Tuntuuko hän perheeltä, ihmiseltä jonka haluat pitää lähellä ja kertoa omista asioistasi ja luotat häneen. Tiedätte olevanne samalla puolella vaikka olisikin jostain erimielisyyttäkin! Onko sinulla antaa tuolle toiselle vai oletko se joka kokee saavansa? Kuunteletteko toisianne?

Voitko kadottaa kerran luodun yhteyden? Kysynkin millaisen yhteyden olet luonut kun sen kerran kadotat? Mitä olet luonut?  Ymmärrätkö vai menetkö tunteella!

Se kun haukut toista ihmistä, haukkuu itseään, sillä itsekkin on ihminen ja näin ollen kun vihaa sitä mitä ihmiset tekevät ja vihaa näin myös sitä mitä itse tekee. Sillä kun vertaa näin omat tekonsa paremmiksi kuin toisten, tekee itsestä ylpeän ja korottaa itseänsä olevinaan paremmaksi kuin toiset, jotka eivät tee niinkuin sinä teet. Kuinka voin kohdella kaikkia tasa-arvoisesti? Sillä ei ole minun vastuullani opettaa kaikkia ja puuttua jokaiseen epäkohtaan jonka näen. En selviäisi elämästä, sillä tuo uuvuttaisi minut tyystin, koska mieleni ei lepäisi koskaan vaan miettisi mitä on vielä tekemättä? Kuin virkkaus joka syntyy silmukka silmukalta, minä olen se joka ohjaa minkä silmukka yhdistelmän teen ja niistä muotoutuu kuvioita.

Elämä on kuvio, jossa on paljon vaihtoehtoja ja jokaisen tekemämme sidoksen  käyttö vaikuttaa lopuksi tulevaan kuvioon. Ja tämän takia mietin miksi sidokset muodostuvat? Miten tuo yhteys kahden ihmisen välillä syntyy?

Vaatiiko yhteyden luominen molempien kiinnostuksen olla tässä hetkessä ja tutustua toiseen. Mietin yhteyden luomista eläimiin. Olen elämäni aikana silitellyt koiria ja kissoja jne. ja huomannut niilläkin omat luonteensa. Otan tämän esimekkinä siitä ettei kaikki kissat ole ensi yrittämällä olleet silitettäviä ja se ettei yhteyden luomiseen välttämättä tarvita sanoja. Leikatut kissat eivät yleensä siedä vatsapuolen silittelyä, vaan pää ja korvien luona, sekä selkä on monesti paikat joissa rapsutuksia ja silittelyä kuunnellaan. Kävin myös lenkillä oman kissan kanssa ja pystyimme lukemaan toistemme mielialaa ja päähän pistoja tai ainakin pystyin lukemaan kissaa.

Joten millaisilla tasoilla kohtaamme toisia ihmisiä kuinka paljon luemme tuota sanatonta viestintää?

Aistien tuoma informaatio yhteys  pystymme lukemaan toisten kehojen viestintää aisti elimillämme, mutteivat nuo huomiot ole ne jotka aiheuttavat reaktioita. Ymmärrämme aistien informaation. Tämän takia pystymme hahmottamaan maailmaamme ympärillämme
Aistien tuoman informaation luoma tunne 
Tämä tuo sen kuinka reagoimme aisti ärsykkeisiin on tunne ja se kuinka suuresti reagoimme aisti ärsykkeeseen on yksilöllistä.

Kehon fyysinen kosketus Pystymme koskettamaan toista, sillä meidän kehoillamme on erotettavat rajat toisistaan
Kosketuksen tuomat tunneyhteys Tunne yhteys jonka kosketus on saanut mielessä aikaan, miltä kosketus tuntuu

Jokaisen aistin voi ottaa erilliseksi tasokseen sillä jokaisella aistilla luodaan tunne onko jokin mieluista vai ei  tai missä vaiheessa liukumaa tuolla taulukolla on. Kehon erittelin aisteista kehoksi sillä se yhdistää kaikki aistit ja on itsessään aisti elin joka kokee usean aistin tuntemukset samalla kertaa.

Sanojen antama informaatio yhteys Se kuinka hyvin ymmärrämme toisen puhettaja sanojen viestejä, vaikka ymmärrämme mitä toiset puhuvat se ei saa välttämättä tekemään sitä mitä sanotaan.
Sanojen herättämien tunteiden yhteys Millaisen tunne coctailin sanoihin varautuneet lataukset päästävät mieleen kun nuo sanat puhutaan? Kun itse ne puhut tai kun toinen puhuu?

Vastavuoroisuuden yhteys Kuinka kommunikoimme toistemme kanssa reagointi toisen reagointiin. Se liittyy niin fyysiseen kuin sanalliseenkin vuorovaikutukseen.
Antamalla saa ja saamalla antaa. Se että ymmärrämme toista paremmin kun hän kertoo jotain ja itseä ymmärtää paremmin kun kerromme jotain toiselle itsestämme. Sen toisaalta pitää olla luontaista puhetta, joka tulee omasta halusta kertoa. Ei vain pelkkiä vastauksia kysymyksiin. Joskus niitäkin.

Tekojen yhteys Reaktio kuinka toimimme kehoamme käyttäen vastaan ottamaamme informaation perusteella. Luen tämänkin vastavuoroisuuden alle sillä monesti kun koemme jotain annamme samalla mitalla takaisin kuin miltä kokemus tuntuu niin hyvälle tuntumisessa kuin pahallekkin. Kykyä on nähdä kuinka toimii, jotta ymmärtää kuinka on reagoinut, ja kuinka sitä reagointia pitäisi muuttaa kun haluaa muuttua.

Ajattelevan olennon oman ajattelun informaatio Kuinka juttelet itsellesi omista tuntemuksistasi, oletko vastavuoroinen vai syyttävä. Oletko kannustava vai pysäyttäjä. Itselleen pitää olla rehellinen! Se oman tunnon ääni, joka kuiskii korvaasi pääsi sisällä. Minulle tämä on mielikuvia luova alusta, jossa huomaan käyväni toisinaan keskusteluja ihmisten kanssa jotka vaan eivät satu olemaan paikalla näitä ns. Jatkokeskusteluja, ajatuksia ja keskustelun kohtia joihin aivoni ovat tarttuneet ja tahtovat käsitellä niitä pidemmälle. Tavallaan aivoni ovat se lisäkysymysten heittelijä ja minä se joka vastaan. Siispä yleensä tämän kirjoitan jonnekkin sillä sitten minun on helpompi palata tähän tartuttuun asiaan. Tietoisesti osaan käyttää tätä ja se on kiinnittyneenä flow tunteeseen. Jolloin tehdään alitajuisesti hyväksymällä kaikki vastaan tuleva tehtäväksi.

Kuinka yhteys pidetään jatkuvana? Kuinka kahden erilaisen kuvion informaatio kulkee toisiinsa ja kuinka ne reagoivat toisiinsa?
Miten voimakas viestintä on tällä tasolla? Mihin suuntaan? Millaista reaktiota se aiheuttaa?
Kuinka kohtaaminen muuttaa ihmisten tasoja kokea maailmaa ja itseään? Kuinka lyhyt tai pitkä kestoinen on tuon reaktion vaikutus. Ja hakeudummeko toisen seuraan juuri siksi että haluamme kokea uudestaan tuon reaktion?

Ymmärtääkseni informaatiota minun on ymmärrettävä informaation rakennetta.
Ja ymmärtääkseni omia reaktioitani minun on ymmärrettävä mihin informatioon olen keskittynyt? Ja kun ihmiset puhuvat he ovat lähetys tilassa, kuuntelijat vastaanotto tilassa ja sitten on vielä nollatila jossa tyhjämieli katselee soljuvaa maailmaa ymmärtämättä sitä tai todella ymmärtää sitä tiputtaen kaiken ylimääräisen reagoinnin pois. Nollatila on sekä ajatusten tilttaustila, jossa liika on liikaa asiaa. Pysähdy! Sekä kaikkista aisteista nauttimista tunteen mukana. Nollatilassa ollaan kehossa ja tunteessa ja tässähetkessä, lapsenmielessä! Alitajunnan ohjaamana!

Kuinka yhteys luodaan? Onko se tässähetkessä tapahtuva kohtaaminen jossa kaksi asiaa sekoittuu toisiinsa jollain tasoilla? Kaikilla tasoilla?
Mitä otamme vastaan ja miten otamme vastaan?
Vai onko kohtaaminen muuttanut molempia niin paljon että sen takia hakeudutaan yhteen? Millaista energia värähtelyä lähetämme toisille?

Mietin myös reaktion nopeutta
Kyse lienee siitä kun vastaan otamme tiedon, kulkeeko se mielessä ajatuksen, tunteen, kehon.. minkä kaiken kautta ja näin kuljettuaan kunnes palaa reaktiona ja vastauksena toiselle ihmiselle. Monestihan vasta jälkikäteen älyämme mitä tuli sanottua tai tehtyä joka on ollut nopea reagointi tilanteeseen, ja on käynyt vain tunteessa tai mielessä kannattaako? Hitaassa reagoinnissa menee pidempään aikaa ja silloin heitetty kysymys kulkee useamman asian kautta. Ja sisältää pidemmän vastauksen.

Myös reagoivan ihmisen reagoinnin voimakkuudesta riippuu kuinka suurena hän ajattelee yhteyden toiseen reagoitavaan. Hitaus reagoida antaa itselle ajan ymmärtää mihin reagoi. Nopeus reagoida tulee yleensä tunteesta ja halusta päästä eteenpäin, hitaudessa etsii syvällisyyttä. Mikä siis ihmisen toiminnassa ja oppimassa saa hänet reagoimaan hitaasti ja toiset nopeasti? Onko kyseessä asian tärkeys omassa elämässä? Vai onko sittenkin kyseessä suojeluvaisto informaation paljoutta vasten että pystyy suojaamaan itsensä liialta informaatiolta kun ei sitä haluakkaan? Vai onko toisilla vain nopeammat aivot? Sekin riippuu ihan asiasta. Ymmärrämmekö sitä vai emme?

Aiheuttaako tapaaminen reaktion, yhdessä olo vai sittenkin eroaminen?
Mitä ovat päälle jääneet reaktiot? Verrattuna lyhyeen hetkessä tapahtuneeseen reaktioon? Onko ystävyys sitä että luotetaan siihen että toinen vaikuttaisi hyvillä reaktioilla? Vai se että hän auttaa sinua ymmärtämään omia reaktioitasi? Niin onnistumisia kuin epäonnistumisia.

Vaatiiko yhteyden luominen molempien kiinnostuksen toisiaan kohtaan?
Kun niin mikä toisessa kiinnostaa? Se kuinka hän ymmärtää maailmaa, kuinka hän elää, kuinka hän on vain iloinen, kuinka ajattelee, kuinka toimii? Mikä toisessa tai toisen elämässä kiinnostaa niin että tapaamme toisiamme. Miten toisen elämä eroaa omastamme? Vai onko se niin samalaista että viihtyy tuossa yllätyksettömässä seurassa. Mitä etsimme elämäämme jotta olemme valmiit löytämään yhteyden vaikka se tarkoittaakin uusia kokemuksia ja reagointeja? Kuinka läheisen yhteyden olet valmis luomaan tuohon ihmiseen? Mihin ihminen toisessa vetoaa että hän aloittaa yhteyden oton? Eli millaisen reaktion ensivaikutelma tekee? Onko se muistettava vai katoaako se? Siksi lie hyvä ja huonojulkisuus on hyväksi kun haluaa tulla kuulluksi sillä ihmiset reagoivat. Helpommin huonoon kuin hyvään! Sillä ikäviltä tuntuvat reaktiot piirtyvät helpommin mieleen ja ovat muistettavia. Muistatko viimeviikolta ensin hyvän vai huonon olon?

Miten aistien reaktioista syntyy hetkessä tunne, joka vaikuttaa kehon reagoimiseen joka vaikuttaa ajatukseen joka päätyy tekoon riippuen siitä miten annamme omalla ajatusinformaatiolla kehon käyttöön otto luvan! Annammeko itsemme tehdä niinkuin himoamme!

Montas söit?