Kierrämme monesti nähdäksemme asioita kokeaksemme jotain uutta itselle. Mutta katsommeko edessämme olevaa maata ja elämää sille kuuluvalla arvolla?
Kuinka monesti rakennus tuhotaan toisen tieltä tai sen annetaan tuhoutua, hautautua menneisyyden havujen alle. Elämä hautaa alleen vanhan ja uusista lehdistä syntyy uutta multaa joka tasoittaa uurteet, jotka on kaivettu. Häviävät merkit taisteluista jotka on käyty, häviävät merkit elämästä, jota on kerran eletty. Joten mikä jää ihmisten mieliin kun uusi peittää vanhan, ajatuset vaihtuvat vaihtumistaan, elämä voittaa aina, jollain tavalla. Ketkä tutkivat historiaa ja tarinoita menneisyydestä, jotta nykyisyydessä ei toisteta samoja virheitä? Mikä oli muka se virhe? He tekivät vain tekoja joiden lopputuloksista olemme mahdollisesti kuulleet! Millaista lopputulemaa toivomme? Ketkä tekevät tänään? Millaisista teoista heidät tunnetaan? Millaista tulevaisuutta toivomme? Millaista tarinaa kirjoitamme tässä ajassa toisten mieliin, tuleviin mieliin. Mitä pystymme oppimaan elämästä, elämällä ja tutkimalla sitä? Kuinka se samalla joko helpottaa tai vaikeuttaa elämistä?
Sillä olen huomannut niin monenlaista kirjoa elää elämää, se pistää miettimään mitä mieltä koko touhussa on? Enkä tarkoita että eläminen pitäisi lopettaa sitä en tarkoita. Vaan että elämän merkitys lienee liike. Teemme asioita kaikkea kertyy toistensa päälle, ajatuksia, elettyjä vuosia, kerroksia ympärille vai ylöspäin vai sittenkin alaspäin? Joka suuntaan? Elämme ja kuolemme, jotta muut voivat jälleen elää ja kuolla? Kiertokulku on liikettä kuin vuoden ajat. Joten onko ihmiselämä kuin liikkeessä oleva vuoden aika? Alati muuttuva ja silti kiertää kehää keväästä, kesään, syksyyn sekä talveen ja jälleen uudelleen.
Mikä on vuoden aikojen tehtävä? Ne syntyvät maapallon liikkeestä suhteessa aurinkoon. Joten kun ihmisen ikääntymistä määritellään tämän liikkeen mukaan? Miten iän käy liikkeen muuttuessa?
Joten kysynkin syntyykö kuollut takaisin ja jos syntyy niin mikä on se joka synnyttää ihmisen elämän vaiheiden mekanismin? Ihmisen muutos on elämän vaihtelua joten minkä liikeen aiheuttamaa se on ja suhteessa mihin?
Ja jos ihminen ei synny takaisin niin kuinka koko ajan syntyvä ja kuoleva maailman oliot ja eliöt, hiukkaset erottuvat rajattuun muotoonsa erottuakseen toisistaan. Liikkuakseen tilassa joka yhdistää kokoajan kaikki olennot. Tunnemme olevamme erillisiä muttemme ymmärrä kuinka yhdessä olemme.
Liikumme ja liikutamme kaikkea erilliseen muotoon muotoutunutta. Liikutamme, yhdistämme ja erotamme. Ymmärrämmekö kuinka muokkaamme liikkeellämme kokoajan tilaa jossa olemme, hengittämällä ilmaa ja ilmassa olevia hiukkasia, jotka muokkaavat meitä. Jokainen hengenvetomme muuttaa meitä ja ympäröivää maailmaamme. Joten mikä on kaiken liikkeen tarkoitus?
Mitä minun on tarkoitus tehdä täällä tässä maailmassa tässä elämässä? Ennenkuin murenen kuin viimesyksyiset lehdet kengän alla maanmullaksi seuraaville elämän muodoille, joille olen multana käyttökelpoista käyttöä. Liikettä.
Miten juuri tämä tietoisuus tästä tarkoittaa? Vai tarkoittaako se mitään? Miten minusta on hyötyä liikkeelle tälläisenä olentona joka voi liikuttaa niin paljon?
Ja kuinka liike tässä kehossa estyy ja kiihtyy erilaisten koostumusten kanssa jotka liikkuvat ja liikuttavat hiukkasia eri tavalla kuin kehomme. Ymmärrämme tuolien olevan esim. Puuta kuinka puu käyttäytyy eli liikkuu verrattuna omaan kehoomme ja elämäämme. Puutkin hengittävät, puutkin keskustelevat toisilleen, nekin elävät ja kuolevat eri tavalla kuitenkin kuin me. Puu onko se kestävämpää ja pidempi ikäistä kuin ihmisten ja eläinten liha? Riippuu ihan olosuhteista, jossa puu on. Olosuhteet ovat liikettä joka siis vaikuttaa puun ikääntymiseen ja hajoamisprosessiin. Mitä tiedämme ihmisen hajoamisprosessista eli ikääntymisestä, siis oikeasti? ja olosuhteista joissa ihminen säilyy kuten vaikka huonekaluksi tehty puu? Vai onko se vain kuolleen puun ruumiin käyttöä? Voisi sanoa että asuntojamme koristaa muumioidut puut? Mutta kyllähän puut elävät vanhoiksikin monta tuhatta vuotta, puut pystyvät versomaan uusia eläviä osia. Onkin kysymys yrittääkö syöpä versoa ihmisessä uutta osaa kun solu muuttuu? Vai onko ympäristö meille vain tällä hetkellä niin huono että se lisää mutaatioita? Alati muuttuva ympäristö muuttaa meitäkin voimakkaammin? Alati muuttuva ruokavalio pyytää ruuansulatukselta alituista muutosta. Alati ylikierroksilla toimiva koneisto on luotu hajoamaan rasituksessa, kun kyseessä on nopeat muutokset, sillä sopeutuminen ei ole onnistunut! Liike muuttaa liikkujaa, liikkuva muuttuu liikkeen voimasta, sillä liike on muutosta. Toimivan koneiston periaate, huoltamista tiedetyllä aika välillä jolla tarvitaan huoltoa (lepo) pysähdyksissä kunnes huolto tehty ja käyttöön otto on jälleen ajankohtainen. Käyttöä oikeassa käyttötarkoituksessa, kellollani en lyö nauloja seinään. Kysymys kuuluu mitä varten ihminen on kehittynyt?
Kädet on kehittyneet tarttumista varten ja jalat kävelyä, kuten pysty asentokin.
Onko elämä ja kehitys vain sattumien sarja jota kehittyminen seuraa luonnon valinnan kautta? Kuinka ihmisten valinnat kehittävät ihmistä? Joten kerran ymmärtäessämme kehittymisemme liikkeen ja muutos voiman! Niin mikä on ihmisen kehittymisen kehittymiselle optimi nopeus, jossa kehitys sopeutuu ympäristöönsä niin ettei se käy ylikierroksilla ja vaurioidu?
Jokainen olento kasvaa oman aikansa, jotta voi tulla olennoksi joka on!
Joten mihin ympäristömme meidän kehitystämme on viemässä ja kehittämässä meitä? Sillä ymmärtääksemme ihmistä meidän tulee ymmärtää hänen fyysistä ympäristöään ja sosiaalista ympäristöään jotta voimme edes kuvitella ymmärtävämme millaiseksi hän on kehittymässä?
Ymmärrämmekö liikettä ympärillämme, liikettä joka vaikuttaa meihin? Ajatuksiimme, päätöksiimme, kehitykseemme? Mihin olemme kehittymässä? Ja kuinka pystymme itse vaikuttamaan oman kehittymiseemme vaikuttavaan liikkeeseen?
Osiin asioihin pystymme ja osiin emme. Mihin sinä vaikutat, mitä sinä liikutat? Minkä näät sellaiseksi että haluat siihen liikkeeseen ja kehitykseen muutoksen!
Yhdellä eri suuntaan kulkevalla liikkellä ei ole paljoa merkitystä tuhansien joukossa mutta kun kaikki liike on samansuuntaista on muutos valtava. Kuinka joessa vesipisaroiden suunta on alaspäin, kohti isompaa vettä. Kuinka veri kulkeekaan kehossamme? Mihin elämäni on tarkoitettu? Millaiseen kehitykseen, luomiseen, liikkeeseen? Ja miten pystyn ohjaamaan kokoajan kehittyvää ja liikkuvaa itseäni niin että kehitykseni menee ns. Oikeaan suuntaan? Ymmärtämällä mitä tuloksia on jo tehdyillä teoilla tehty, ymmärtämällä liikettä joka on kyetty selittämään. Tapahtumineen ja lopputuloksineen, joten kysynkin kuinka montaa liikettä sinä ymmärrät itsessäsi ja ympäristössäsi? Kuinka moneen vaikutat? Kuinka monen rajatun olennon elämää kosketat tiedostamattasi? Millaista liikettä olet saanut aikaan? Asioita joilla on merkitystä? Millä on merkitystä? Ihmisillä joiden kanssa vietämme aikaa ja joita rakastamme, joita kohtaamme ja kohtelemme, niinkuin muullakin ympäristöllämme jossa elämme. Ellemme kunnioita ja kohtele hyvin sitä mitä rakastamme, mitä se meistä tekee? Mihin suuntaan liikumme, mieleltämme ja keholtamme? Ellemme anna aikaa ja huolenpitoamme asioille joita rakastamme, niin mihin silloin liikumme ja kehitymme? Mitä liikettä silloin edustamme, säilymistä vai tuhoamista? Jokin katoaa jotta jokin elää sellaisena näemme elämän kierron liikkeen jossa atomit vaihtavat elektroneja ja muuttuvat muuttuessaan eri aineiksi. Niin itse ihmisenä olen tietoinen muutoksesta joka on liikettä, eri aineiden välillä olevien atomien elektronien kanssa. Ja samaan tapaan jokainen minussa tapahtuva ajatus, ajatus jonka kerron toiselle, muuttaa niin minua kuin sitä toistakin jolle ajatukseni luovutan.
Joten ajattelevana olentona minulla on suuri vastuu siitä kuinka ajatukseni muuttavat maailman liikettä ja sitä kuinka maailman kaikki ihmiset kehittyvät.
Sanoilla on suuri vaikutus ihmisten ajatteluun ja liikkeisiin joita maailmassa tapahtuu. Joten suuret viisaat ovat hiljentyneet ajattelemaan ja pohtimaan sitä kuinka he elävät ja kuinka he vaikuttavat teoillaan toisiin ihmisiin. He ovat olleet valmiita kertomaan opetuksia, jotta maailman kehitys säilyttäisi rauhan, toisetkin löytäisivät rauhan, jonka he ovat kokeneet. He ovat ymmärtäneet mitä he haluavat säilyttää ja mistä kertoa ja mitä unohtaa, vai unhoittaa. On tapahtunut paljon. Meistä kukaan ei haluaisi tuntea kipua, voimme yrittää rajata kivunpois rajaamalla kaiken joka muistissamme on tuottanut kipua. Muttemme unohda kipua emmekä osaa unhoittaa sitä. Voimme yrittää tuhota kivun aiheuttajat ja luoda vain lisää kipua, sillä tuhoamiseen liittyy aina kipu. Kaikki kärsivät entä rakkaus? Voiko rakkaudessa tuntea kipua? Ei
Teemme vain valintoja elämässä ja aina kun luulemme että jokin on pysyvää, omaa valitsemaamme, niin aina silloin sen tuhoutuessa meihin koskee.
Kun rakastamme ja kunnioitamme kaikkea jota koemme ja elämme, on mielikin kärsimyksestä vapaa. Jokainen suunta on yhtä jokainen asia on yhtä ja kaikkea voi katsella monelta suunnalta sillä olemme liikkuvia ja liikkeessä. Ellemme rakasta, suremme jokaista asiaa, kärsimme tappiosta aivan kuin meidän pitäisi muka voittaa jotain. En sano ettenkö itsekkin kärsisi valinnoistani, kyllä minäkin kärsin mutta se että ymmärrän ettei maailma lopu tuohon kokemaani tuskaan ja että suurin osa kärsimyksistäni on jopa itseaiheutettua, ajatuksien liikettä niin opin rakastamaan hieman enemmän ja hieman syvemmin jonkin tuhoutuessakin. Mutta se että ymmärrämme itse valinneemme omat kärsimyksemme on suuri lahja jokaiselle joka haluaa liikuttaa kehitystä suuntaan joka olisi erilainen kuin tähän mennessä... Minkä rauhan sinä valitset? Liike riippuu liikuttajastaan siitä millaiseksi se muuntuu!
Rakkaus antaa poistuvan mennä vaikka se koskeekin ja kärsivä yrittää pitää kiinni minkä pystyy, sillä hän ei halua menettää itseltään ja menettää silti. Kärsivä kokee kivun kovempana sillä hän käy asiaa vastaan ja taistelee ja rakkaus hyväksyy teot sellaisinaan kuin ne ovat. Sanon että valitsemme ihmisinä kärsimyksen taistelun tai rakkauden hyväksynnän välillä. Mitä tunnemme silloin kun voitamme taistelun jossa saammekin pitää haluamamme asian? Koemmeko olevamme oikeassa? Ylpeilemmekö sillä? Kaikki valinnat ovat oikeita vain valintojen lopputulemat muuttuvat? Joten millaista lopputulemaa kohti olemme matkalla? Ymmärrämmekö siis ymristöämme ja kehitystämme ja tämänhetkisten tekijöiden toimintaa ja liikettä?
Joten miten omaliikkeemme reagoi ympärillämme tapahtuviin liikkeisiin, kulkeeko se poikkiteloin vai mukana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti