Lempinimiä vai haukkumanimiä.
Meillä lapsena siskojen kesken oli nimittelyä, kaikilla lapsilla on. Uskokaa täi älkää, erilaisia nimiä, joilla haluttiin loukata tai kuvata toista.
Tähän mennessä siskojen keksimät haukkumanimet ovat unohtuneet tyystin. Kunnes löysin vanhan kaverikirjan, jonka sivuille oli tallentunut aivan loistava barbinjalka ääliö! Muistan vain sen että monesti nimittely meni siihen että ite oot, eikun sie oot ja sitten keksittiin jo seuraavaa. Vähän kuin taistelu, kuka keksisi huomiotaherättävimmän nimen. Joista yksikään ei jäänyt elämään, vaan niissä hetkissä heitetyt herjat oli kilpailu, jossa molemmat tai kaikki heitti herjaa, herjan heittämisen ilosta. Itse kirosanat jo lapsena oppineena, ne eivät olleet siistejä herjoja tai voimallisia. Niillä ei ollut merkitystä. Irrallisia olentoja, joilla oli muka voimaa. Ei lapsen leikeissä. Eikä nyt myöhemminkään, vaikka toisinaan kiroilenkin.
Kaikki kiroilevat, mutta miten, se on jo eri asia.
Minulla oli paljon lempi nimiä, jotka otin omakseni ja pidin niillä hauskaa.
Olin Dorka eli tyhmä, vajaa älyinen, tekee ihan mitä vaan. Minulle Dorka tarkoitti vapautta olla ja tehdä, voimallinen nimi, joka oikeutti tekemään kaikkea. Ei tyhmyyttään, vaan kokeilun halusta. Ehkä en kaikkea tajunnut, mut en tajua nytkään joten eipä haittaa.
Olin pitkään myös pummisusi, ja se ehkä sai näkemään ja katsomaan elämää, siltä kannalta mitä toisilta jäi, niitä voisi käyttää ja tehdä. Myös pyytämistä ja lokkeilua
( käsiojossa karkin pyytämistä) siskoveron aikaisempi muoto. Nykyään sitä tietoisesti tarjoaa toisillekkin tai säästää myös osan toisille. Laumakäyttäytymistä. Jos tarjoat ja annat yleensä, niin ole valmis myös toisinaan ottamaan takaisinkin päin, kun tarjotaan sinulle.
Tälleen pintaraapasuna nimistä joita on lähemmäs ylös kirjattuja 25.... ja ne joita ei kirjoitettu ylös.
Ehkä haluan vielä antaa kunniaa kiinanpalatsikoira Fifille,
Fidelene Josephine Flapparette Sant Cyr, joka tuli nummelanponitallista. Joita itse en edes lukenut, mutta leikittiin koiria yllättävän pitkään ja kehiteltiin niille omaa elämää, piirrettiin kuvia ja oli todella hauskaa. Joten mielestäni koirana on ollut vain hauskaa.
Minua lisänimet ei ole pahentanut, ne on antaneet enemmän luonnetta, koska niiden varjolla on saanut olla tyhmä, ja käyttäytyä eritavalla, ja minulle ne ovat kunniamerkkejä, joita olen saanut toisilta, ihmisiltä, sillä voin kertoa kuka on sanonut minua sillä nimellä, ja missä tilanteessa. En tiedä mitä toisen päässä liikkuu, tiedän vain millä sanalla hän minusta ajatteli ja noin nimesi, kun ei paremmin tunne. Tai tuntee.
Nimi kertoo antajansa katsanto kannan ihmistä kohtaan, joka on erilainen kuin itse on. Eiväthän he muuten nimeäisi?
Mistä nimet siis tulevat? Kuinka kuvailemme henkilöä? Puhetta ja puhetapaa? Ulkonäköä, olentoa ja hänen tekojaan? Kun emme tunne, emmekä tiedä nimeä?
Ja entä silloin kun tunnemme?
Minusta haukkuminen on sitä, että tietoisesti ja jatkuvasti toistetaan, vihareaktion aiheuttavaa nimeä tai sanaa ja saadaan toinen voimaan pahoin, ns. Alistumaan omaan tahtoon. Tavallaan se on kukkotappelu, nahistelua, jossa katsotaan kuka määrää. Jos antaa toisen määrätä. Sitten jos itse ollaan loukkaannuttu sanasta ja toistetaan sanaa niin siinä tehdään itselle alistumisreaktiota lisää. Haukutaan itse itseä. Mielestäni väärääpuuta ja purraan omaan nilkkaan.
Ja osuva haukku, on minusta kohteliasta. Mitä siihen voi sanoa, niin olen mitä sitten? Eli jos on kyse fyysisestä ominaisuudesta, oli kyseessä sitten vaikka pitkä nenä tai barbinjalka, ääliö olen toisinaan aivan varmasti. Miten reaktio muuttuu, kun kiittää kohteliaasti haukkujaa nimestä?
Kiitos, että huomasit! Ja väläytä hymy ja jatka matkaa!
Meille penskana haukkuminen oli leikkiä ja hauskanpitoa. Eikä sitä itsensä alentamista kannata jatkaa, vaan unohtaa sanoja ja sanat. Sillä ne unohtuvat kun ne on kohteliaasti ottanut vastaan. Tai kuten lapsena palauttanut tai ohittanut taitavasti.
Miksikö ettei nimestä tule taakkaa, ettei se pilaa elämääsi. Ole nimesi oikein kunnolla ja näyttävästi. Niin toiset saavat hyvän mielen siitä, että saattoivat olla oikeassa nimetessään noin. Ja sinä saat hyvän mielen ettei, sanat haavoita sinua. Sillä sanoilla kaivamme itseemme syvimmät haavat, ellemme anna nimien ja sanojen mennä vaan veistämme terällä haavaa yhä auki. Ei haukkuja muista mitä sanoi sinulle, jos muistaa niin luultavasti tulee pyytämään anteeksi. Sillä kyllä se vaivaa, jos oikeasti sanoo toiselle pahasti.
Ja jos itse olet itseäsi kiusannut jollain sanoilla niin pyydäppä itseltäsi anteeksi. Itsesi vahingoittamisesta. Sitä se nimittäin on. Itsensä haukkuminen.
Oi aivot älkää käykö itseänne vastaan.
Minä kerään listaa erilaisista sanoista, joilla minua on kutsuttu. Sillä se on hauskaa. Ei se ole loukkaus, ellen ota sitä loukkauksena. Tiedän oman arvoni ja ei suuta louskuttamalla, minuun haavoja tehdä. Ja kyllä toisinaan saattaa myrkyttää saada tälläistä palautetta, mutta mitä nopeammin siitä toipuu, sitä parempaa elämää elää.
Ja suhtautuminen riippuu siitä millä asenteen taajuudella, mielialalla on liikenteessä. Kiivaana saattaa louskuttaa itsekkin, oman pahan olon pois. Mutta se kertoo omasta pahasta olosta. Pääasiassa olen aika lauhkea tapaus, mutta kyllä minullekkin saa piikkejä pistämään tarvittaessa.
Tuleeko herjaamisesta kiksit? Hyvä ja voimallinen olo. Sanoinpa jotain mitä ei ehkä saisi. Lapsenahan ei saisi kiroilla ja se tekee siitä hauskempaa, ei saisi loukata ja se tekee siitä hauskempaa. Osaan kiusata jos haluan, osaan loukata jos haluan, osaan kiroilla jos haluan. Sehän on tappelun tarkoitus satuttaa toista. Ja kyllä taistelu tilanteessa saat voimaa, fiiliksen että aivan sama mitä tulee niin sille näytetään kuka käskee. Ellet ikinä ole tapellut mitenkään, nahistellut, näyttänyt hampaita, niin kuinka tiedät puolustautumisesta mitään. Taistele puolustautuaksesi. Hyökkäys on paras puolustus, mutta miten vastaan sanatuleen on sinun asiasi. Taisteletteko samassa sarjassa, kunnes toinen luovuttaa. Päädytte tasapeliin. Toinen ampuu sanoja tussarilla, ja sanomalla kiitos, sinäkin huomasit, ammut tykillä toisen ajatuksen toivomalla vain hyvää ja rauhaa.
Siitä voi myös seurata hyvä keskustelu.
Kohteliaisuus on paras taisteluväline haukkumista kohtaan. Tarjoa sijaa omalla puolellasi. Tarjoa parempaa keinoa.
Haukkuminen on lapsellista, mutta toisinaanhan meistä jokainen taantuu lapsen tasolle. Joten älkää pelätkö jos suusta pääsee livahdus, teitä arvioidaan. Kuin itseä arvioitaisiin. Kertokaa miksi olette taisteluvalmiudessa, lapsenhauskuudessa tai muussa tilassa... teistä itsestänne on kiinni kuinka vakavasti omakuvanne muuttuu kun joku heittää herjanimellä.
Ootte ihan tyhmiä kun luitte tämän, kiitos!
