Pitkään aikaan en ole saanut päähäni pälkähtämään runosuonta. Joten passitin itseni tyhjän vihkon kaveriksi, tarkoituksena on kerätä runojen nimiä kirja täyteen. Ei niinkään kirjoittaa runoja siihen, koska ainakin omani käyvät läpi useamman vaiheen, eikä se ole siistiä tekstiä suoralta kädeltä. Jolloin mielestäni nimien kerääminen, on sopiva ratkaisu, alkukankauden lopettamiseksi. On ainakin aiheita.
Tälläisen otin runokirjan kaveriksi, jotta saan ylös mihin se aika häviää ja että saan aikaa asioille, joista pidän. Kieltämättä suurin aikasyöppöni on netti ja sen harhapolut ja oikotiet seuraaviin uutisiin ja videoihin... Kuinka vaikeaa on vain tehdä ne asiat, jotka pitää ja jättää muuten ns. Netti huomiotta. Mitä irrotetulla ajalla? Mihin käytämme ajan, kun sitä on? Ajan kuluessa, pitää tietää mihin tarttua, jotta tulee tehtyä.
Siispä nimeän runoja tai tekstejä, jotta saan aihioita, joihin ajatukseni sovittaa.
Miten haen aiheita? Tuota aihe sanaa tai sanaparia pitää jäädä makustelemaan suussa, jotain tartuttavaa mielenkaiherrusta herättävää aivokutinaa. Ellei aivot tartu sanaan, miksi kukaan muukaan tarttuisi?
Pitää sanoa asioita äänen, jotta pääsee fiiliseen ja ruveta yhdistelemään tai kertoa jo olevasta elämästä. Seikkailla fantasiamaailmaan, kiertää katseella sieltäkin missä ei muuten käy, ehkä aiheita, joista ei haluakkaan kirjoittaa, ja asennoiduttava uudelleen. Syydettävä kaikki sanat ulos ja loput kaivettava.
Tarkoituksena täyttää tämä kirja yhdenpäivän aikana ja ruveta purkamaan sitä sen jälkeen. Miksi tälläinen vauhti ja pakottava tarve kiusatakkin ehkä itseään. Haluan haastaa itseni tekemään, jotain mitä en ole ennen tehnyt, enkä ole haastanut itseäni kunnon keksimishaasteseen ja tämä tuntui luontevalta.
Joten katsotaan kuinka käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti