Sokeudun toiselle maailmalle.
Olen hylättynä omatoimisesti asunnon seinien sisällä tuijottamassa ruutua, joka toistaa näyteltyä elämää ja silti tuo toiminta, jota ruutu heijastaa verkkokalvoilleni saa aivoni reagoimaan ja lähettää koko kehooni väristyksiä.
Katson sivusta toisen mielikuvituksen tuotetta ja hylkään oman maailmani elämisen ja heittäydyn aivottomaan lobotomian tilaan, jolloin olen kuin koomapotilas tai zombi, jonka katse on nauliutunut ruudun kuvaan
Kuinka aivoihin ohjattu uusikuva saa aivoissa aikaan tyhjyyden tunnetta, ajantaju häviää. Tv-addiktio hävittää todellisuuden tajun ja pistää katselevat ihmiset keskittymään näyteltyihin hahmoihin, joita sitten samaistutaan, jollain tasolla hyväksyvästi tai vihalla. Tv on aina sivusta katsojan rooli, joka ei voi mitenkään osallistua tapahtumiin. Oli kyseessä sitten sarja tai uutinen...
Itseys lienee häviävän ja on vain kyse siitä mitä on katsellut... mitä katseltu ohjelma siis tarjoaa sinulle? Mitä opit? Minkä tunteen se sinussa herätti? Onko siinä yhtään sisältöä, johon aivosi tarttuvat?
Aiheuttiko sama ohjelma samoja reaktioita toisille?
Fani joukot, jotka fanittavat näyttelijöitä ja tiettyjä hahmoja. Minkä tunteen kuvana tuota hahmoa pidetään? Keskustelun avaaja, näitkö sen? Fanitatko häntä, miksi?
Mitä fanittaminen luo? Ainakin cosplay, jossa pukeudutaan hahmoiksi. Mutta mitä yksilön kohdalla tapahtuu, kun jokin lyö tulta aivoissa ja sanoo, että tämän on tosi hyvä, haluan matkia tätä.
Kuinka pitkiä hetkiä olet poistuneena toiseen todellisuuteen, toisen kuvittamaan maailmaan? Jokaisesta maailmasta löytyy, jotain mihin mieltyä ja mitä vihata.
Eroaako tv yhtään kirjoista? Kirjassa luot itse mielikuvat. Kirjoittaessa itse luot kuvat ja maailman. Luot maailmaa, kun tv on valmis maailma, jonka joko hyväksyt katsottavaksi tai et. Ja verrattuna kirjoittamiseen ja lukemiseen, tv on äänekäs ja aisteissa näköön ja kuuloon vaikuttava ja ulkoinen lähde.
Kirja on valmispohja, jota itse kuvitamme ja kuuntelemme. Johon myös uppoamme, samalla tavoin kuin tv:n ääressä eli toiseen maailmaan.
Kirjoittaminen tulee päin vastoin kuin kirjan lukeminen. Sillä kirjoittaminen tapahtuu siitä mitä näämme, tunnemme ja aistimme mielikuvissamme. Ja kirjaamme ne ylös. Eli kirjoittaminen on sitä että tuomme toista maailmaa näkyväksi toisille.
Onko tv siis miten kaukana tästä ajatuksesta. Tuoda näkyväksi toinen maailma? Se ehkä vaatii aivoilta vähemmän kuvituskykyä, mutta enemmän informaation suodatus kapasiteettiä.
Katsoako vai lukea vai kirjottaa?
Tehkää kaikkia! Ja miettikää määrää mitä tunnereaktioita haluatte tuntea, tuoda julki ja käydä läpi.
Joko mielikuvien kautta, jotka joku on viitsinyt laittaa ja tehdä tuotteeksi, jonka voi kokea kotona. Vai jätätkö hetkeksi mielikuvat ja lähdet kartoittamaan oikeaa maailmaa, jossa elät. Sitä, joka on tuolla ikkunan toisella puolella.
Ja tunnet itsekohtaamiesi ihmisten kanssa tunteita ja reagoit heihin?
Millainen on sinun hahmosi, tässä oikeassa maailmassa? Katsotko vain millaisia ihmisiä toiset on? Millainen itse olet toisten silmin?
Käy kokemassa jotain mistä kirjoittaa! Mistä luoda jotain toisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti