Tämä blogitekstin aihe on tänään pitämäni puhe, en ole enää ihan varma sanoinko kaiken aivan samoin sanoin kuin olin kirjoittanut ne muistiin, koska eläydyin hetkeen ja puhuin tänään yleisön edessä unelmista. Unelmat ovat minun tapani elää arkea, siksi valitsin tämän aiheen, koska se oli minulle luontevinta. Kirjoitin tämän valmiiksi eilen illalla, päätettyäni vastata kyllä aamulla saamaani viestiin. Päätöksen tein kävellessäni töistä kotiin, sillalla tuulen puhallellessa navakasti linnalta päin.
Pakko myöntää, jos olisin aamulla viestiin vastannut olisin siihen pistänyt ei kiitos. Onneksi siis jätin tuon viestin mielestäni ja palasin siihen myöhemmin ja vastasin kyllä, vaikka jännitti ihan hirveesti, silti mie halusin tehä sen, koska mie oon tehnyt päätöksen kasvaa ihmisenä avoimemmaksi ja kokeilen ja teen juttuja, jotka ei tunnu mukavalta eli rikon omia rajojani.
Pidin puheeni, lukien muistiin panoista. Harjoittelin tänään useampaan otteeseen puhettani, jotta olisin sen voinut pitää ilman muistiin panoja, mutta olen sellainen hapero pää että unohdan asiat, joten lunttasin muistiin panoista, koska halusin tuoda nuo mietteeni sellaisina julki, kun olin ne eilen kirjoittanut. Ja tämä oli hyvä juttu, koska tykkään lukea ääneen ja sitä olen tehnyt pitempään kuin pitänyt puheita, joten se oli luontevampaakin että luin suoraa tekstit, joten tässä pitämäni puhe:
Mie kerron teille unelmista, mie tykkään unelmoida toivottavasti työkin tykkäätte unelmoida.
Aloitan kertomalla, että oon esiintymiskammoinen tai niin olen itselleni uskotellut, jostain syystä ja olen kärsinyt siitä tarpeeks monta vuotta omasta mielestäni. Koen vaikeaksi esiintyä toisten eessä ja saaha ääneni kuuluviin, niin että se kuullaan takariviinki asti. Ja mitä kaikkea tämä esiintymiskammo aiheuttaakaan: Posket kuumuu, ääni värisee, sanat menee sekaisin, kädet hikoaa, jalat tutisee (heilutin jalkoja) ja vatsassa leijailee perhosia tai ainakin silloin toivoo että ne o vaan pelkkiä perhosia, ettei tarttee lähteä vessaan.
Miksi haluan esiintyä, jos sitä niin pelkään. Koska haluan voittaa pelkojani, haluan näyttää itselleni ja muille, mihin me kaikki pystytään kun vaan halutaan. siksi haastaankin itseäni olemaan avoimempi, toimimaan ja tekemään enemmän. Minä unelmoin oman kehitykseni puolesta, jotta voin tehdä hyvää, joka auttaa mahdollisimman monia. Unelmointi siis antaa elämään virtaa, motivoi ja auttaa kehittymään ihmisenä. Unelmointi visioi tavoitteitta, päämääriä, uusia saavutuksia ja tuloksia ja tekoja.
Se kertoo mitä haluaa elämänsä aikana kokea, mikä on sinulle tärkeää, mihin kiinnittää huomiota ja mihin tekemäs työ sinnuu vie. Pidä kiinni unelmistas ja ole ylpeä siitä missä oot jo tänään, on vain yksi sinä ja siulla on siun omat unelmas ja tiiät mitä sie niiltä tahot.
Tanssi siis elämäsi mukana, muuta suuntaa, tanssi omin askelin, yksin, toisten mukana, toisten kanssa. Kokeile vapaasti mikä rytmi ja vauhti on sinua varten, ole uteliais elämästäsi ja tee siitä elämän mittainen seikkailu, joka ei vain kulje ohitsesi. Vaan kulkee mukanasi, mielessäsi sellaisena kuin sen itse luot. Muistakaa että teillä on lupa muuttaa unelmianne, itsenne muututtua. Pitäkää itsestänne ja antakaa aikaa muuttokseen.
Uskaltakaa siis visioida tulevaan, toteuttaa itseänne nyt ja tehkää työtä, jolla on sinulle arvoa, joka haastaa sinua ja jossa koet eläväsi. Jos siun elämäs ei ole sellainen mitä sie tahdot, siun pittää tehä asioita, aloita tekemisellä, jotta sie pääset vauhtiin, muuta siun ajatuksia ja riko siun rutiineja.
Elikkä unelmoi siitä mitä haluat saada elämääsi, millainen haluat ihmisenä olla ja mitä kaikkea haluat tehdä? Joten tehkää elämästä kokemusten sarja, joita ette halua vaihtaa pois mistään hinnasta ja Uskokaa iteenne! ja tekemiseenne se on tärkein asia! Että uskoo itseensä.
Uskaltakaa unelmoida suuria! sillä unelmista löytyy se syy miksi tätä tekee ja mikä tekee elämästäsi mielenkiintoisempaa, vapautuneempaa, iloisempaa ja kaikkea sitä mitä elämältäsi toivot.
Tässä oli miun mietteet ja ajatukset unelmista, ei kuitenkaan lopeteta tähän vaan unelmoidaan yhdessä mitä
halutaan kokea ensiviikolla ja se on sit muistettava toteuttaa. Onko se puolisollesi järjestämä yllätys illallinen, mukava kävelyretki luonnossa, jolloin voi keskittyä omiin ajatuksiin, onko se levy suklaata vai pitkät yöunet vai jotain ihan muuta? Joten unelmoidaan pieniä viikko unelmia, saa ne suuriakin tietysti olla, kunhan muistaa tavoitella niitä pienipala kerrallaan, jotta ne tulee toteutetuiksi.
Mie kiitän ja kumarran.
Siinä oli minun puheeni, toivottavasti se motivoi lukijoitaankin. :)
P.S. Jos sana unelma vaivaa eikä istu siun suuhun tai sana varastoon, niin mieti mitä tekoja ensi viikolla toteutat itsesi tai toisten hyväksi. Ajaa ihan saman asian.
P.P.S.
Itse ensi viikolla aijon
Kehua, kiittää, hymyillä, nauraa, nauttia hyvästä ruuasta, musiikista ja seurasta.
Ei siis mitään ihmeellistä, vain asioita joista nautin, ne ovat arjen unelmia.
