Taistelua elämästä ja kuolemasta

Minä mietin viikonlopun vaihteen taistelua elämästä ja kuolemasta. Tähän aiheeseen päädyin, kun sunnuntai aamuna näin kamppailun, samankokoisten lintujen taistelusta etupihalla. Se oli haukan ja närhen taistelu, jonka närhi hävisi. Närhen kimppuun käytiin selänpuolelta, tuo närhi pisti kovaa kampoihin, kunnes lopulta sen voimat loppuivat. Tuo pihamaalla tapahtunut taistelu keräsi katsojia, kovan melunsa vuoksi oli ihmisiä, toisia närhiä ja harakoita seuraamassa voimia vaativaa taistelua. Taistelun, jonka lopputulos ei ollut niin varma sen alettua. Kun kaksi lähes samankokoista lintua taisteli tahtojen taistoa. Toinen halusi elää ja toinen halusi syödä ja elää. Viisitoista minuuttia kului tuota taistelua, lintujen siivet levittyivät ja ne siirtyivät pitkin pihaa edestakaisin. Lopulta närhi oli saanut niin monta iskua, että se kuoli ja se lennätettiin kynsissä metsään syötäväksi. Höyhenet levisivät pitkin pihamaata tuulen mukana, muistuttaen äsken tapahtuneesta taistelusta.

Taistella elämästä. Taistella oman elämänsä puolesta niin vahvasti, ettei pelkää mitään. Taistella ja kuulla elämänsointi mielessään. Lopputulos on kohtalon käsissä ja siinä kumpi haluaa elää enemmän. Kyse on voimasta ja tahdosta.

Elämä, on hauras ja sitä pitää kunnioittaa, koska se ei ole ikuista. Se on hetkellinen vaihe, jonka aikana koetaan asioita niin paljon, oppien ja ymmärtäen. Nähden, kuullen ja kokien asioita ja maailmaa, kuin ikinä voimme itsellemme mahdollistaa. Maailma on yhtä avara kuin sinä olet maailmaa kohtaan, näätkö sinä elämän tai maailman hiekan jyvässä?

Kuolema, tuo toinen kohtalo, hävinnyt osapuoli, jonka tie on suljettu, pysäytetty tuo tie maailman kannella.
Tuo elämän polun päättyminen, on lohdutonta, silti se on osa elämää.

Kukaan ei ole kertonut mitä kuolema tekee, se on fysiologisesti elintoimintojen pysähtymistä. Entä mihin sielu päätyy? Katoaako minuus, vai synnynkö uudelleen, toiseen aikaan ja toiseen paikkaan? Sitä tiedä en. Vai onko tämä kaikki tässä ja nyt, jos on eikö olisi parasta tehdä kaikkea mitä tahtoo, haluaa tehdä ja kokea. Se on tehtävä nyt, eikä odotella huomista tai miettiä menneitä.

Kuolema on monille synkkä tapahtuma, suurimmalle osalle ainakin. Kuolema on minulle pitkä matka kauas jonnekkin, josta ei palata. Se on elämän sammumista tämän maanpäälisen kehon olomuodossa. Kuolema on vaipumista ikiuneen...




Hugo Simberg - kuoleman puutarha
On lohduttava kuvaus siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu...

Ei ole lohdullisempia sanoja kuin hiljaisuus, eikä kauniimpaa kieltä kuin toisen kuunteleminen.
- Tuntematon