Lokakuun parhaat 2017

Musiikissa:

Pentatonix vanhempi albumi PTX vol.2

Gregory Porter- Mona lisa, joka jäi mieleen Graham Norton Showsta, josta tuli youtubeen jaksoja!

Hurts-albumi desire
Sunrise avenue- albumi Heartbreak century
Poets of the fall- Moonlight kissed kappale
Uutai- albumi Hear your heart, näin Uutai olenan videon tubessa ja se että hän soitti suuharppua (munniharppu, Jew'sharp) ja kurkkulaulua, niinpä bongasin spotifystä albumin. Hieman erilaista!

Korvamatona: La Donna E Mobile -Luciano Pavarotti versiona (pitsa ristorante mainoksesta löytyi alku syy) käytiin tutustumassa sanoihin...

Ohjelmat: 

Murdochin murhamysteerit, viihdyttävä ohjelma ja koko kausi ilmestyy nopeasti!

Hiljainen todistaja, jonka viimekaudella jäin koukkuun, tuli uusia hahmoja ja katsotaan miten käy jaksaako kiinnostaa
True detective 2 kausi, tuntuma jää hieman etäiseksi, sinällään on ollut jännä bongata tuttuja näyttelijöitä.

Elokuvat:
Thristan & Isolde, 2006, tää oli jännää kattoo uudestaan, oli jonkinlaisia mielikuvia mitä tässä tapahtu, mut suurimman osan olin unohtanu. Tässäkin vilisi tuttuja näyttelijöitä, joita kaikkia en kylläkään tunnistanut ennenkuin kävin vähän kyyläämässä näyttelijä listaa. Ja toisaalta se oli hyvä, sillä oli fiilis että katteli leffaa tarinan puitteissa.

Blade Runner 2049
Itselleni jäi fiiliksenä elokuvasta mitäänsanomaton, vaikka elokuvassa olikin näyttäviäkin kohtauksia, joista saisi puheenaiheita. En tiedä johtuiko se viljeltyjen ihmisten eli replikanttien robottimaisuudesta, itselleni jäi fiilis ettei Ryan Goslingin hahmo saanut luotua yhteyttä katsojaan. Jääden etäiseksi.
Toisaalta elokuva oli hyvä koska se olikin nykyiseen tosivauhdikkaasti etenevien elokuvien vastapainoksi hidas tempoinen ja ääni maailmaltaan erilainen, joten se myös ehkä ravisteli eri taajuudelle mihin on tottunut ja siksi jäi hieman etäiseksi. Katsoisin toisen kerran havannoidakseni ympäristöä ja muuta enemmän, koska ns. Tarina olisi jo tuttu.

Vaiana
Tämän katsoin siskonluona dvd:ltä englanniksi, mukaansa tempaava, Shiny!
Suosittelen!

Kirjana

Tämähän oli helppo lukea, oikein oivaltavaa asiatekstiä. Tykkäsin. Tämän kirjan lainasi minulle yksi naapurin mummoista. Jännää nähdä mitä muut lukevat!

Voit jättää kirja kommentin mikä kannattaisi lukea!

Persimoonini!

Pohdinnassa ihmisten väliset suhteet ja perhe dynamiikka

Onko minulla ollut suosikkia kenen kanssa vietän aikaa? En voi sanoa että olisi ollut

Tiedän vain milloin tarvitsen itse omaa rauhaani, mutten koe ettenkö voisi olla ja viettää aikaani kenen kanssa vain. Kieltämättä on ihmisiä, jotka toisinaan rasittavat käytöksellään minunkin mieltäni ja ymmärrän sen olevan oma ongelmani, mutta juuri tuo rasitus on toisaalta sietokykyä laajentava tilaisuus oppia itsestä ja ehkä toisestakin! Toisen tavat kuinka hän käyttäytyy, emme tunne toista jos emme osaa nimetä yhtään tapaa ja tottumusta toisesta sitä mitä ja miten hän tekee! 

Ärsyttävät piirteet on helppoa huomata, etenkin kun ne ärsyttävät! Mutta mitä ovat ne piirteet jotka tekevätkin toisista, ihania, hauskoja, sellaisia että tiedät hänen luonteestaan jotain.

Siskona olen kokenut suurta rakkautta ja vihaa siskojani kohtaan ja ärsyttävyydessään he ovat rakastettavia ja luotettavia ja pitävät puolia. Miksi vihata, sisarus parvessa on ollut ja tulee aina olemaan jonkinlainen kilpailu ihan sama mitä sanottaisiin! Mutta sisaruksena on aina yksi sisar, sisarusparvessa. Yhteenkuuluvuuden tunne, olla osa jotain! Ihmisryhmää jotka haastavat riitaa leikillään ja osoittavat rakkauttaan toisiaan kohtaan. En koe itse olleeni kateellinen siskojeni voitoista! Olen ollut heistä ylpeä! He ovat saavuttaneet jotain jonka osa olen saanut olla, heidän voittonsa on minun voittoni. Heidän kipunsa on myös minun kipuani, sillä he kertovat ja autan osaamiseni mukaan. Auttaessamme toisiamme autamme itseämme, sillä lauma-ajatteluna kun kaikki osaavat pärjäämme paremmin. Opetamme toisillemme osaamistamme ja nautimme toistemme osaamisten tuotoksista. 

Pohdimme tässä kuinka ystävyys suhteissa etsitään sisaruussuhdetta, olemmeko missä vaiheessa tarpeeksi tuttuja kohdataksemme, toisiltamme ikäviäkin sanoja niin että annamme niiden mennä ohi. Sillä siskona on ilkeitä sanoja kuullut ja sanonut, emmekä aina edes tiedä mitkä sanat aiheuttavat syvimmät haavat toiselle, on opeteltava harjoittamaan anteeksi antoa, myös itselle sanomistaan pahoista sanoista, jos ne vaivaavat vielä mieltä, kun on pyydetty jo toiselta anteeksi. Sillä sisarena on pakostakin joutunut olemaan toisen vaikutus piirissä.

Jokaisessa perheessä on johtaja ja seuraajat, ja sisarusten välillä on aina kokeilua nokkimis järjestyksessä ja se vaihtelee suuresti mitä ollaan tekemässä ja tästä syystä on oltava osata olla opettaja ja opetettavissa. Sillä on hetkiä kun sinä opetat ja johdat, toiset kuuntelevat! Mikä on sinun äänesi! Sellainen kuin sinä sen luot! Sisarena on turhaa olla kateellinen, sillä olemme jokainen vastuussa omasta opastuksestamme asioissa! Olin pikkuisena kateellinen kun en osannut englantia, mutta se johtui vain siitä etten ollut harjoitellut tarpeeksi. Suurin osa asioista on opittavissa, kunhan vain opettelemme! Toisille jotkin asiat ovat helpompia, ajatukset hahmottuvat paremmin.

Mitä haemme ystävistä? Seuraa, ajatuksen vaihtoa, ymmärrystä, myötätuntoa, myötäeläjää, puolustajaa, kanssa tekijää, osan taakan ottajaa, huumoria, kiinnostuksen kohdetta, jotain uutta jne.

Siskona olen oppinut myös ymmärtämään kiukkua, ärtymystä, kivahtelua, tyytymättömyyttä, oppinut että ruoka auttaa usein lauhduttamaan nuo kipakat tunteet eli pitämään huolta toisenkintarpeista, sillä myönnytyksiä ja apua tulee takaisinkin päin. Lokkivero! Minun ruokani on sinun ruokaasi, minun hyödykkeeni on sinun hyödykkeesi myös. Jokaisella on jonkinlainen rooli. Puhumme toisistamme myös ns. Pahaa, juuri tuosta toisen ärsyttävyydestä ja miten tuskastuttavaa se on, vaikkei se pahaa olekkaan, se lienee vain oman pahanolonpurkua. Se on siskona sallittua, mutta se että joku muu haukkuu siskoa niin siinä kohtaa nousee karvat pystyyn ja heitetään kapula niihin rattaisiin. Puolustus nousee päälle, sillä sisar on syvästi osa itseä, ihminen jolla on samankaltainen ajatusmaailma ja huumori. Silloin hyökätään myös sinua kohtaan!

Miksi alussa kysyin onko minulla suosikkia? No se on niin vaihteleva asia.

Minusta jokainen ihminen on kiinnostava, kuinka hänestä on tullut hän? Myönnän että toisinaan saatan valita ne ihmiset joiden kanssa tulee saumattomammin toimeen vain siksi että työt pelaa paremmin. Se kuinka toiset suhtautuvat johonkin asiaan, millaista jälkeä minun on saatava. Kyllä osaamisella on väliä! Jokaisella meillä on perusvire, joka meistä kaikuu ympäristöön! Niin kyllä suosin heitä joiden kanssa osaan rentoutua, sillä rentous tuo virtaa ja jos tulee fiilis alivireestä joka nostattaa  varautuneen olon, niin välttelenkö heitä? Toisinaan jokaisen pitää löytää itselleen sopiva aikaväli tavata ihmisiä jotka aiheuttavat näitä tuntemuksia tai ottaa selvää johtuuko se omasta suhtautumisesta jonka voi muuttaa vai mikä toisella on että hänen olonsa helpottuu! 

Itse en jaksa vihata pitkään sillä se vie hirveän paljon energiaa! Mielummin sovin riitani, silloin kun ymmärrän riidelleeni. Ärsyynnyn kyllä helposti ja tiedostan tuon ärsytyksen ja haluan ymmärtää sitä... Monesti kehon ärsytysten vähentäminen lievittää mielen ärsytystä. Kuten vessassa käyminen, puristavan vyön höllääminen, nälkä lähtee juomalla vettä ja ottamalla ruokaa... Mielen pikkukärpäset eivät enää muutukkaan ilmapallohäriksi. Istuppa pehmeälle tuolille tai kipaise pikkulenkki ulkona! Lihasten rentouttaminenkin on mielenkiintoista hommaa! Ärsytys ei lähde jauhamalla, sillä se vain leviää! 

Hallittua pahanolonpurkua, miten te sen hoidatte? Kun päänne painekattilan varoventtiili vinkuu, niin mikä on lopputulos?

Kukka luuruu

Kukka siellä?

Kukka täällä!

Otin eräänä aurinkoisena päivänä kuvia kukista ja tiedettäväksi tehdään lukijoille jotka lukevat tätä myöhemmin. Oli jälleen todella sateinen syksy ja aurinko päivät harvassa!! Joten kauniista hetkistä pitää nauttia!

Chili paprikat ottivat tulta!

Syksyinen sato on korjattava talteen ja kypsyteltävä ikkunan äärellä loppuun! 

Muistan ensimmäisen kerran kun tomaatti vaihtoi väriä vihreästä punaiseksi niin tuumattiin että näähän on pilaantunut! Kunnes tuli valistusta että miksi ne näyttää ruskeilta! Sen jälkeen ei ole tullut heitettyä kesken kypsymisen olevia tomaatteja mäkeen! 

On hauskaa seurata pikku hiljaa väriä vaihtavia kaveruksia!

Millonhan ovat syönti kunnossa?

Ottavat aikansa ja ulkona on jo kylmää virallisesti!

Nyt on joululaulu aika avattu!

Olisitko valonpilkahdus toisille?

Kävin hyviä keskusteluja eilen ja niiden pohjalta tuli tälläisiä ajatuksia...

Kuinka monesti mietimme mitä toiset ajattelevatkaan meistä. Mietimme mitä muut ajattelee? Miksi kokisin häpeän tunnetta ilmaistessani itseäni. Sitähän tässä pitäisi hävetä että pidättelee itseään vain ajatuksella mitähän muut ajattelee.

Itsellä tämä liittyy huomaamattomuuteen ja virheiden pelkoon ja juontuu koulunpenkille vääriin vastauksiin joille naurettiin. Se on johtanut siihen että piilottelen omaa ääntäni. Itsevarmuus itseen ja omiin vastauksiin aleni.

Tiedätkö siis millainen on sinun johtajuutesi, sinun äänesi? Itsevarmuutesi koko voimasi? Mitä siitä jos vastaa väärin, vastauksia on rajattomasti.

Joten anna itsesi nauraa ja päästä itsesi kahleista! Olla todellinen sinä.
Anna itsesi vastata ja osallistua keskusteluihin. Älä anna menneisyyden itsesi ajatuksen olla nykyisen itsesi tiellä! Sillä olet kokeillut tuota ajatusta jo tänne asti eikä se ole kivaa kantaa mukana. Joten anna sen jo mennä ja irrota turha ajatus kulku pois!

Sillä nauravat ihmiset tuovat pilkahduksia onnellisuudesta toisten elämään, saavat hymyn huulille. Naura omille virheille, naura kun naurattaa! Sinä määräät siitä kuinka sinä elät omaa elämääsi!

Hyvästit turhalle ajattelulle! Kukaan meistä ei tarvitse sitä painolastia kannettavakseen. Sillä on tärkeämpääkin tekemistä! Kuin hautoa omaa ajatusta siitä mitähän muut ajattelee. Miten muut tämän tekisivät on jo parempi ajatus, mutta toisaalta jo pelkkä ajattelu vie spontaanilta toiminnalta tilan! Tuoreuden!

Haastan ihmisiä tekemään ajattelun sijasta!  Myös itseäni! Olemaan huomionkohteena ja olemaan oma äänensä! Ihminen ilman ääntä on aina seuraaja, ihminen jolla on ääni on johtaja.

Minne sinä johdat ihmisiä! Mihin osaat ohjata? Mitä opettaa!
Sillä vain opettamalla tietojesi ja taitojesi suuruus pistetään koetukselle.
Osaamisensa opettaminen toiselle on suuruutta jonka toinen saa lahjaksi. Mikä on koko yhteisön hyväksi sillä jokainen opittu asia käytössä palvelee toisiakin.
Sillä olemme peilejä toisillemme ja toteutamme sitä minkä näemme. Peilaamme sitä joten jokaisella on vastuu siitä minkä he itsestään antavat peilattavaksi!

Olkaa aitoja! Älkää pantatko itseänne! Näyttäkää tunteenne spontaanisti! Älkää pantatko niitä sillä ne kasvavat ajatuksissa, selittäkää vihanne kun olette vihaisia. Ymmärtäkää suruanne, tuskaanne ja antakaa sen lähteä! Nauttikaa ilostanne ja antakaa sen levitä.

Sateinen syksy?

Minne matka raakkui lintu ja eväitänsä käänteli

Kuvaa sadoin vedoin pyyhitty, muuttuu tausta ja silti pinnassaan pisaroita

Niin korkeina kultaiset muurit yllemme kaartui

Ja liekkimeri jalkojen alla paloi

Pysähdyinkö näkemään mitä tapahtui?

Keltaisten helminauhojen meri aaltoili tuulen keinussa

Valoa syksyn kyynelmeressä

Todetakseni, että maailma on peili

Silta asiasta toiseen

Päättymätön polku

Asioita täynnä

Mahdollisia vaihtoehtoja

Vuosien kerrostumia

Kaiken kasvua ja luopumista

Täälläkö taas lintu sanoi ja lehahti lentoon!

Kaksi ajatusta

Mietin miten lapsena olin ihan pähkinöinä koriste-esineistä! Nyt  mietin mihin koriste esineitä edes tarvitsee?

Käytännöllinen ja kaunis käyttöesine on aina plussaa.

Olen harjoittanut keräämistä, tarroja, koriste-esineitä, vaatteita, koruja jne. Vain siksi että ne on ollut kauniita tai olen ne jonkin haluamisen vallassa ottanut ja maksanut jopa niistä!

Olen ollut aivopesty pokemonkortteihin kerää ne kaikki! Nyt tuo kuulostaa sille että hamstraa kaikki! Kun ne oli kerätty, into loppui. Kyllähän niitä katseli silloin tällöin mutta en kokenut intoa enää jota korttien ostaminen toi, se että osti paketin jonka sisältöä et tiennyt toi sellaisen innon että niitä on saatava kunnes löytyy, joku tietty.
Toisinaan tuli syviä pettymyksiä ja toisinaan suurta ilo. Vaihdoin myös kortteja toisten kanssa. Ja nyt mietin että mihin turhuuteen olenkaan rahaa kuluttanut! Mitä kaikkea fiksumpaa olisin voinut tehdä! Vaihtamisessa sentään oppi hieman hinnoittelua, näistä korteista voin luopua, jos saan tuon.

Se on sama kuin mietimme siskon kanssa sitä, miksi kun käy koulua alkaa hamstrata alaan liittyvää tavaraa ja lisää aineistoa. Kaikkia hilavitkuttimia. Kaikkea ylimääräistä joita ilmankin selviäisi vallanmainiosti! Käyttämätöntä tavaraa lojuu kaapeissa, onkin tärkeää kysyä käytänkö tätä enää koskaan? Tulenko käyttämään?
Millä idealla annamme jonkin tavaran olla luonamme? Se että tuleeko tavaraa katsoessa hyvä vai huono-olo! Annan esimerkin.

Tässä on siskojeni enkeli koriste-esineitä, jotka eivät täytä omaa kauneus käsitystäni ja jos olisi minusta kiinni nämä olisivat menneet jo aikaa sitten eteenpäin. Nämä siis löytyvät lapsuuden kodista, jonne on eksynyt suhteellisen paljon koriste-esineitä. Se että nämä eivät ole olleet lahjoja minulle, en koe että minun pitäisi olla vastuussa niiden poistamisesta. Mutta jokainen tavara vaikuttaa minuun! Eivät olollaan siis häiritse minua, mutteivat innostakkaan.

Entä koriste-esineet jotka vastaavat kauneus käsitystä, ne innostavat käyttämään! Käyttö tuottaa iloa!
Tämän takia muotoilulla on väliä! Minkä näkeminen tuottaa iloa! Silläkö ympäröimme itsemme!
Teemmekö pesää, joka kiinnostaisi toisia? Vai kotia joka kiinnostaa itseä?

Miettiessäni suhdettani tavaroihin olen kokenut monta ahaa elämystä. Olen siis lukenut blogeja ja katsonut useita minimalismi videoita youtubessa. Ja kokenut siinä elämän tavassa olevan ajatuksellisia pilkahduksia, jotka vetoavat minuun.

Se että tavaraa olisi vain määrä, joka palvelee käytössä! Se ettei olisi montaa ylimääräistä odottamassa käyttämättöminä vuoroaan. Mutta sen verran että on vierasvara, jos kyläilijä sattuu jäämäänkin yöksi. Mietin sitäkin kuinka neljänsiskon parvessa eläneenä ajattelee neljälle tai kuudelle kun isä ja äiti lasketaan mukaan.

Sitä Perhedynamiikan luomaa maailman kuvaa tavaramäärään. Tai siis tavaran käyttäjien määrään kun asutkin yksin. Yksi lautanen riittää aivan loistavasti!
Vieraskaappi jossa astiat joita ei käytetä, kunnes on vieraita käymässä! Kuinka monta vierasta tulee käymään ja kuinka usein? Kelpaako kertsi vai onko jokaiselle nimikko muki ja lautanen?

Mikä on koriste-esineen tarkoitus! Luoda mielikuva jostain, minulle lasivitriinissä pönöttävät koriste-esineet ovat lasihäkkiin piilotettuja mielikuvia, joka estää niitä pölyyntymästä niin nopeasti, kuin avohyllyssä kävisi. Tavallaan mielikuva-alttari! Sillä tähän mennessä on noiden koriste-esineiden kaverina myös valokuvia sukulaisista, perheestä, itsestä, itselle rakkaista ystävistä ja asioista.

Sama kuin taide jota ripustamme seinälle, minkä vaikutelman se tuo? Siinä ympäristössä? Niissä mittasuhteissa

Itseä kiinnostavan kodin rakentaminen!
Tässä päästään asian ytimeen! Mikä on niin mieltäsi miellyttävää että tahdot nähdä sen yhä uudelleen? Mikä tunne sinulle tulee kuvasta tai esineestä? Mitä mielikuvaa se edustaa sinulle! Millä haluat ympäröidä itsesi? Mikä on tarpeeksi pitääkseen sinut vireessä?

Koriste-esineet luovat tunnelmaa, joka vaikuttaa sinuun! Miksi siis olin niistä innostunut, koska halusin luoda tunnelmia? Vai se että ne saivat minut tuntemaan jotain mitä en ollut ennen tuntenut?

Millä tunnelmalla haluat ympäröidä itsesi?

Vain tyhjyydessä voi nähdä kuvia

Vain tyhjyydessä voi nähdä kuvia! Vain tyhjyyteen harhaileva mieli pystyy näkemään asioita, kuulemaan asioita.. ja tämän takia hiljaisuus ja yksinäisyys on tärkeää, sillä se kertoo omassa mielessä pyörivistä asioista ja tyhjentää mieltä. Nostaen mielentuotteet esille. Millainen tulva on mieleenpäin vastaan ottoa päivän aikana, uni purkaa tietoa ymmärrettäväksi. Yksin oleminen hiljaisuudessa antaa mielen tyhjentyä ja nähdä mitä mielessä liikkuu.

Mielen ajatusten kuuntelu ja niihin mahdollinen reagoiminen ja ymmärtäminen.
Miten kuuntelemmekaan omaa sisäistä ääntämme?

Minulle sujuva kirjoittaminen tarkoittaa sisäisen äänen ajatusten ylös kirjaamista, sitä joka ajattelee minun mielessäni asioita. Tyhjennän sanat jotta näkisin ajatukseni selvemmin ja millaisista osista se koostuu. Ymmärtääkseni mitä mieleeni on jäänyt ja millaisista tapahtumista ja mahdollisesti milloin?

Minulle piirtäminen on tunteen luoman ajatuskuvan siirtämistä teknisenä toteutuksena paperille. Totteleeko käsi aina mieltä ei todellakaan? Sillä mieli ei osaa ohjata kättä piirtämään haluttua tulosta, sillä mielessä on haihtuva kuva. Pitäessämme kiinni tunteesta ajatus löytää askeleensa yksi kerrallaan toteutuvaksi kuvaksi. Ymmärtäessäni tunnetta ymmärrän muotoja jotka ilmentävät tuota tunnetta, sillä pystymme ymmärtämään onko muoto iloinen, pehmeä, sulava, kova röyhkeä, vaativa. Ymmärrämme muotoja paremmin kuin tekstiä, kuva luo tuhat sanaa.

Kuinka mieleen luodaan tyhjyys? Kuinka harhaillaan?
Minulle tuo tyhjyyden tunne on iloinen tunne, rauhoittava, tavallaan tylsyyden tila jota rupean täyttämään, se ei ole kumminkaan tylsää, se on silmien liikettä mielessä piirtyvään kuvaan näkemättä todellista maailmaa. Silmät piirtävät viivan jota käsi seuraa. Tai käsi piirtää ja silmät seuraa pitääkö suuntaa muuttaa.

Kysynkin miksi pyrimme täyttämään tyhjyyden?
Onko tyhjyys vain tila josta kaikki tulee näkyväksi?
Mitä on avaruuden pimeys ja missä tuo avaruuden pimeys jatkaa leviämistään? Jossainhan senkin on oltava? Mitä on avaruuden takana?

Keräämme ajatuksia, joista saamme ajatuksia, massa luo massaa ja vetää kappaleita puoleensa. Ajatus luo isonevia ajatuksia jotka laajenevat.

Katsoessamme tyhjyyteen katsommeko ajatuksen rakentuvan? Ja kiinnittyvän sitten jo olemassa olevaan ajatusrunkoon, sillä kuva joka silmiemme eteen rakentuu rupeaa luomaan tuntemuksia!

Piirtäminen siis olisi tunne yhteydestä tyhjyyteen kurkottuva ajatus osa niinkuin laavalampun irtoava liikkuva pallo se etsii oman paikkansa ja luo sillat ympäristöönsä. Voiden irrota alkuperäisestä tunteesta josta lähti.

Jokaista kuvaa ympäröi sanat, jotka liittyvät kyseiseen asiaan.

Nyt luultavasti violetti väri, jolla kirjoitin sotii mielle yhtymääsi vastaan omenasta. Koska omenat eivät ole sen värisiä!

Mikä on tunne? Mielestäni tunne on reaktio, kuvaan ja sanastoon! Ohjautuva reititys, joka opittu kokemuksen pohjalta kehossa jossa elää. Omena allerginen kokee kehonsa hylkivän reaktion omenaan ja kokee tämän huonoksi, suuhun tulee rakkuloita, henki ei kulje kunnolla, reititys ja sanat älä syö näitä, fysiikka ei kestä, paha, huono, ikävä. Tunne on kehon reaktio, kehon olotila? Johon vaikuttaa niin sisäinen kuin ulkoinenkin maailma ja kaikki kuvat jotka näämme! Siksi on tärkeää nähdä mitä ajattelee ja millä ympäristön täyttää! Millaista ajatusmerta ympäristö huokuu kuvan takana olevien sanojen muodossa!

Tyhjyys on tärkeää että pystymme etäännyttämään itsemme tunteesta, kun niin tarvitsemme. Tyhjyys on lepoa, muttei se tarkoita tunteettomuutta, se on itse päätetty reagointi kuvaan jonka näkee, vaihtoehtojen lisäämistä. Uusien ulottuvuuksien etsimistä.

Piirtäessämme tai kirjoittaessamme tyhjälle paperille, joudumme käyttämään reitityksiä ymmärtääksemme tunnetta jota käsittelemme ja käyttämään oppimiamme tekniikoita ja lukiessamme, sekä katsellessamme kuvia luomme uusia yhteyksiä aivoihimme, ja näin sana varasto laajenee laajenemistaan ja saamme lisää ymmärrystä. Siksi taiteella on eheyttävä vaikutus ainakin silloin kun ymmärtää näkemäänsä!

Miksi lapsen on annettava koskea asioita, syödä ja maistaa, kokeilla ja harjoitella!
Oppiakseen asioiden kuville sanat, maut, ulkonäöt, tuoksut, tunteet, reaktiot jne.

Entä aikuisen kannattaisiko kokeilla uudestaan jotain joka joskus lapsuuden kokemuksena saattoi tuntua ikävältä. Mutta kysynkin mikä sen ikävän tunteen toi? Pystytkö välttämään sen ja kokea jotain uudestaan eri tavalla?