Persimoonini!

Pohdinnassa ihmisten väliset suhteet ja perhe dynamiikka

Onko minulla ollut suosikkia kenen kanssa vietän aikaa? En voi sanoa että olisi ollut

Tiedän vain milloin tarvitsen itse omaa rauhaani, mutten koe ettenkö voisi olla ja viettää aikaani kenen kanssa vain. Kieltämättä on ihmisiä, jotka toisinaan rasittavat käytöksellään minunkin mieltäni ja ymmärrän sen olevan oma ongelmani, mutta juuri tuo rasitus on toisaalta sietokykyä laajentava tilaisuus oppia itsestä ja ehkä toisestakin! Toisen tavat kuinka hän käyttäytyy, emme tunne toista jos emme osaa nimetä yhtään tapaa ja tottumusta toisesta sitä mitä ja miten hän tekee! 

Ärsyttävät piirteet on helppoa huomata, etenkin kun ne ärsyttävät! Mutta mitä ovat ne piirteet jotka tekevätkin toisista, ihania, hauskoja, sellaisia että tiedät hänen luonteestaan jotain.

Siskona olen kokenut suurta rakkautta ja vihaa siskojani kohtaan ja ärsyttävyydessään he ovat rakastettavia ja luotettavia ja pitävät puolia. Miksi vihata, sisarus parvessa on ollut ja tulee aina olemaan jonkinlainen kilpailu ihan sama mitä sanottaisiin! Mutta sisaruksena on aina yksi sisar, sisarusparvessa. Yhteenkuuluvuuden tunne, olla osa jotain! Ihmisryhmää jotka haastavat riitaa leikillään ja osoittavat rakkauttaan toisiaan kohtaan. En koe itse olleeni kateellinen siskojeni voitoista! Olen ollut heistä ylpeä! He ovat saavuttaneet jotain jonka osa olen saanut olla, heidän voittonsa on minun voittoni. Heidän kipunsa on myös minun kipuani, sillä he kertovat ja autan osaamiseni mukaan. Auttaessamme toisiamme autamme itseämme, sillä lauma-ajatteluna kun kaikki osaavat pärjäämme paremmin. Opetamme toisillemme osaamistamme ja nautimme toistemme osaamisten tuotoksista. 

Pohdimme tässä kuinka ystävyys suhteissa etsitään sisaruussuhdetta, olemmeko missä vaiheessa tarpeeksi tuttuja kohdataksemme, toisiltamme ikäviäkin sanoja niin että annamme niiden mennä ohi. Sillä siskona on ilkeitä sanoja kuullut ja sanonut, emmekä aina edes tiedä mitkä sanat aiheuttavat syvimmät haavat toiselle, on opeteltava harjoittamaan anteeksi antoa, myös itselle sanomistaan pahoista sanoista, jos ne vaivaavat vielä mieltä, kun on pyydetty jo toiselta anteeksi. Sillä sisarena on pakostakin joutunut olemaan toisen vaikutus piirissä.

Jokaisessa perheessä on johtaja ja seuraajat, ja sisarusten välillä on aina kokeilua nokkimis järjestyksessä ja se vaihtelee suuresti mitä ollaan tekemässä ja tästä syystä on oltava osata olla opettaja ja opetettavissa. Sillä on hetkiä kun sinä opetat ja johdat, toiset kuuntelevat! Mikä on sinun äänesi! Sellainen kuin sinä sen luot! Sisarena on turhaa olla kateellinen, sillä olemme jokainen vastuussa omasta opastuksestamme asioissa! Olin pikkuisena kateellinen kun en osannut englantia, mutta se johtui vain siitä etten ollut harjoitellut tarpeeksi. Suurin osa asioista on opittavissa, kunhan vain opettelemme! Toisille jotkin asiat ovat helpompia, ajatukset hahmottuvat paremmin.

Mitä haemme ystävistä? Seuraa, ajatuksen vaihtoa, ymmärrystä, myötätuntoa, myötäeläjää, puolustajaa, kanssa tekijää, osan taakan ottajaa, huumoria, kiinnostuksen kohdetta, jotain uutta jne.

Siskona olen oppinut myös ymmärtämään kiukkua, ärtymystä, kivahtelua, tyytymättömyyttä, oppinut että ruoka auttaa usein lauhduttamaan nuo kipakat tunteet eli pitämään huolta toisenkintarpeista, sillä myönnytyksiä ja apua tulee takaisinkin päin. Lokkivero! Minun ruokani on sinun ruokaasi, minun hyödykkeeni on sinun hyödykkeesi myös. Jokaisella on jonkinlainen rooli. Puhumme toisistamme myös ns. Pahaa, juuri tuosta toisen ärsyttävyydestä ja miten tuskastuttavaa se on, vaikkei se pahaa olekkaan, se lienee vain oman pahanolonpurkua. Se on siskona sallittua, mutta se että joku muu haukkuu siskoa niin siinä kohtaa nousee karvat pystyyn ja heitetään kapula niihin rattaisiin. Puolustus nousee päälle, sillä sisar on syvästi osa itseä, ihminen jolla on samankaltainen ajatusmaailma ja huumori. Silloin hyökätään myös sinua kohtaan!

Miksi alussa kysyin onko minulla suosikkia? No se on niin vaihteleva asia.

Minusta jokainen ihminen on kiinnostava, kuinka hänestä on tullut hän? Myönnän että toisinaan saatan valita ne ihmiset joiden kanssa tulee saumattomammin toimeen vain siksi että työt pelaa paremmin. Se kuinka toiset suhtautuvat johonkin asiaan, millaista jälkeä minun on saatava. Kyllä osaamisella on väliä! Jokaisella meillä on perusvire, joka meistä kaikuu ympäristöön! Niin kyllä suosin heitä joiden kanssa osaan rentoutua, sillä rentous tuo virtaa ja jos tulee fiilis alivireestä joka nostattaa  varautuneen olon, niin välttelenkö heitä? Toisinaan jokaisen pitää löytää itselleen sopiva aikaväli tavata ihmisiä jotka aiheuttavat näitä tuntemuksia tai ottaa selvää johtuuko se omasta suhtautumisesta jonka voi muuttaa vai mikä toisella on että hänen olonsa helpottuu! 

Itse en jaksa vihata pitkään sillä se vie hirveän paljon energiaa! Mielummin sovin riitani, silloin kun ymmärrän riidelleeni. Ärsyynnyn kyllä helposti ja tiedostan tuon ärsytyksen ja haluan ymmärtää sitä... Monesti kehon ärsytysten vähentäminen lievittää mielen ärsytystä. Kuten vessassa käyminen, puristavan vyön höllääminen, nälkä lähtee juomalla vettä ja ottamalla ruokaa... Mielen pikkukärpäset eivät enää muutukkaan ilmapallohäriksi. Istuppa pehmeälle tuolille tai kipaise pikkulenkki ulkona! Lihasten rentouttaminenkin on mielenkiintoista hommaa! Ärsytys ei lähde jauhamalla, sillä se vain leviää! 

Hallittua pahanolonpurkua, miten te sen hoidatte? Kun päänne painekattilan varoventtiili vinkuu, niin mikä on lopputulos?