Sanat

Hänen sanoissaan oli jotain,
joka sai sieluni syttymään,
Luomaan taidetta.

Jo vähäisinkin pelkkä sana,
sai moni ulotteisen tarinan polveilemaan,
kuin moni kymmen vuotinen kultaköynnös.

Hassuinta oli
etteivät ne olleet
pelkästään hänen sanansa,
vaan kaikkien sanat.

Pystyin tarttumaan keskusteluihin
 ja luomaan niistä
sanojen puutarhan vain
Pelkän keskustelun pohjalta,
jossa oli käytetty kymmenen sanaa.

Mutta olin saanut
satoja sanoja ulos paperille,
paperille, joka oli ohutta kuin seitti.

Sanoilla oli nyt tarina,
 osista koostui lauluja,
Joita hiljaisuudessa yksikseni laulan
ja hymyilen.
Ne joilla rakastan maailmaa
Omassa hiljaisuudessani

Liekkö nuo juuri niitä kohtaamisia,
joilla kerrotaan sankareista,
Myyttejä joista kukaan ei tiedä
Asioita, joilla on vain totuutta
muutama sana
ja loppu on keksittyä?

Kirjoitan en voi muuta
nuo soljuvat sanat tekevät
Mieleeni kodin
enkä pysty päästämään irti
Antamaan vain laulun siivet
Joilla ne lentävät
ja tulevat miten mielivät

Ajan kulusta

Lipuvat päivät,
toinen toisensa jälkeen.
Mietin pitäisi kirjoittaa,
ajatuksissa vain tyhjää.
Tänään innostuin keksimään
 avaruusalukselle nimeä,
Myös minkä nimisessä
 bändissä haluaisin olla

Löysin uusia julkaisuja musiikkia
Käytän sähköhammasharjaa
ja ihmettelen
miksi en hankkinut aijemmin?

Enkö voisi levätä
vähän pidempään,
tahtoisin taas vain nukkua,
Mieli haluaisi tehdä,
mutta keho vie voiton
ja sulkee älylliset järjestelmät,
Ja upottaa horrokseen
tai uneen,
eikä päästä pois
ennenkuin akku on ladattu.

Kirjoitin pitkästä aikaa tarinaa,
jonka olin aloittanut montavuotta sitten,
aivan kuin olisin lukenut uuden tarinan.

Aina löytyy uutta kerrottavaa,
kaikkea jota ei ole ajatellu,
ihmettelee miksi ei aijemmin älynnyt.
Päivät ovat kerroksia toistensa päällä,
niinkuin ajatuksetkin.
Ja asiat avautuvat pikkuhiljaa,
aikaa ei voi kiirehtiä,

mieltään voi,
muttei sekään auta,
hämmentää vain.

Kaikelle on aikansa,
milloin?
se on suuri arvoitus!
Tartu hetkeen ja muista
Jokaisessa hetkessä on taikaa
joka voi viedä aivan minne vain

He ovat kynttilät, me olemme liekki

En tiedä miksi tulitte tänne!
Äskeinen esitys oli hieman erilainen
Niin raakaa voimaa ja uhkauksia täynnä, joku voisi sanoa jopa hyökkäävä.
Mitä tulin siis kertomaan?
Te jotka olette vielä täällä, tämän puheen pidin unessani, muttei se tee tästä yhtään sen epätodempaa, ehkä todemman sillä alitajunta piirtää kuvituksen.

Häitä vietettiin, ystävän häät ( mutta en tuntenut unen hahmoa, ) vaan häävieraissa oli tuttuja naamoja

Emme päätä keneen rakastumme,
Emmekä useinkaan kuinka rakastamme,
Mutta emme voi lopettaa rakastamista, muuten meistä itsestämme jää jälkeen
Vain kovakuori, joka on niin välinpitämätön ja ajattelematon.

En tiedä kuinka kuvailisin
Sitä kuinka toiseen voi pettyä, toiselle voi suuttua, toista voi vihata, mutta ennen kaikkea toista voi rakastaa, toisen kanssa voi iloita, olla rehellinen. Koko tunne- ja tekemiskirjo on laaja, joten välillä tulee kärhämää, ja toisinaan sovitaan.
Mutta suurin on rakkaus, joka rakastaa vioista, tunteista ja teoista huolimatta.

Älkää pelätkö näyttää rakkauttanne, sillä emme tiedä koskaan mihin,  elämä meidät kaikki vie.

Toisinaan rakkaus on piilossa, toisinaan näkyvää, kirjoitimme noihin pihakiviin elämän ohjeita.  Pitäkää toisianne kädestä, halatkaa, suudelkaa, hyväilkää, täydentäkää toisianne ja ennen kaikkea rakastakaa toisianne!! Ilman rakkautta, ystävyyttä, toisen kunnioitusta, huomioon ottamista ja toiselle omistautumista jää vain tyhjät lupaukset, joista ei voi pitää kiinni kylminä öinä.

Rakastan on voimakas sana, jolla on monta merkitystä ja pyydän etsikää ne kaikki ja vielä lisää. Älkääkä antako rakkauden valua tyhjiin, löytäkää sitä joka päivä, edes yhden hippusen verran. Sillä teillä on joku joka ottaa vastaan rakkautenne.

Ansaitkaa toistenne arvostus, älkääkä missään nimessä suorittako tätä kuin tehtävää, sillä rakkaus tulee vain elämällä tässä hetkessä, pienistä hetkistä, jotka ovat  meitä kaikkia varten, kun vain osaamme nähdä liekin, joka sytyttää kynttilän.
Arvostakaa rakkautta, se antaa päiviin valoa, jota ei muualta saa.
Pitäkää tulta yllä!

(Aivan kuin tuo puhe olisi ollut suurta teatteria, sillä seisoin lavalla jonka tunsin kodikseni. Aivan kuin jokin olisi ohjannut koko näytöksen, mietin oliko tämä oikea häätilaisuus? Muistan nähneeni ensin unta polttareista, jotka jatkuivat häiksi. Jopa muiden puheita, sinällään mielenkiintoista, en nähnyt morsianta polttareiden jälkeen, ja sulhastakaan ei näkynyt. Aivan kuin olisin luennoinut vaan häävieraille.
Sinällään outo koko uni. Koska tälläistä tilannetta ei ole käynyt..)

Avaruus

Avaran taivaan syliin kietoudun,

Putoan hiljaa, 

valkean maan pintaan antaudun. 

Selkä edellä kaadun 

pilvien reunalta vapaa pudotukseen, 

höyhenten hellään tuulahdukseen.

Mikään terävä ei pistä, 

kun hellästi koskettaa,

Muttei mikään kosketus kestä,

vaan jokainen lopulta sulaa pois.

Jää kuroo kylmiä sormiaan, 

mustaa vettä

Syvempää kuin avaruus,

Katoan mustuuteen

Uppoan jonnekkin 

Kaukaiseen pudoten

Pouta pilviä

Jäin kuuntelemaan sanoja menneestä,

tajusinko vasta nyt sanojen merkityksen?

On asioita joissa on jotain joka on jäänyt mieleen, niitä mutustelee uudelleen ja uudelleen, miettii miksi ne jäivät mieleen.

Aivan kuin jotain olisi mennyt väärin, niissä on jotain outoa, jotain jota ei ymmärretty, jotain jota ei sanottu silloin.

Koska Ei ymmärretty. Sellainen kesken eräinen tunnelma

Toiset kertovat tarinoita ja sitten lopulta tajunta räjähtää, sitäkö se oli? Voi minua, enkö oikeasti nähnyt sitä? Tuota noin yksinkertaista asiaa, missä mieleni askarteli, ettei niihin silloin mahtunut muuta. Entä jos olisin ymmärtänyt? Missä olisin nyt mikä olisi muuttunut? Olisiko mikään muuttunut.

Onko vastauksia, liian myöhäistä antaa?

Muistaako toinen vuosien takaa samat asiat? 

Kesken kuin pouta pilvien täkki, tilkut hajallaan taivaalla, ajatukset irrallaan

puolittain valmiina, haihtuvatko pilvet vai kasvaako pilvet yhteen?  Tilkkutäkki virkattuja, silmukoita, rakentuneet pikkuhiljaa. En tohtisi purkaa kauniita tilkkuja, rakentaisiko niistä jotain uutta? 

Jotain pienempää kuin täkki?

Ajatus joka ei päästänyt ottettaan, kuin solmu jonka tarvitsi aukaista.

Millainen solmu, sellainen ratkaisu, kuinka ajatus leikataan irti? Ja yksin kertaisesti poistetaan välistä kaikki ja sidotaan yksinkertaisin solmu , liitos 

Sillä elämässä ei ole irrallisia langanpäitä, vaikka toisinaan ajatukset tuntuvat irrallisilta.

Nekin ovat aina jonkin ajatus kulun tulos,

Kaikki kerrostuu toistensa päälle, vuosi vuodelta.

Nämä  mieleen jääneet ajatukset tulevat vuosien läpi kuin neula työntyisi kankaiden läpi. Ne ovat juuri se asia, joka sitoo kaiken yhteen, ompelee päiviä ja vuosia yhteen.

En vain nää mitä on tulossa, mutta tietääkö kukaan ja jos tietäisi niin tekisikö kukaan niinkuin on tarkoitus tapahtua?

Monet kertovat jälkikäteen kuinka heidän kehityksensä joksikin alan ammattilaiseksi, jälkikäteen selvästi nähtävissä, mutta silloin kaikki epäilyt ja pohdinnat,  on olleet arkipäivää. Tuleeko tästä mitään? 

Mutta ette edes tiedä mitä ajatusta puntaroin, mille annan sulattelu aikaa...

Ajatus sinä mielessäni, tee näkyväksi se mitä tahdot sanoa.

En osaa aina tulkita tunnetta, jonka annat.

Elämä on monimutkaisia värejä.