Lipuvat päivät,
toinen toisensa jälkeen.
Mietin pitäisi kirjoittaa,
ajatuksissa vain tyhjää.
Tänään innostuin keksimään
avaruusalukselle nimeä,
Myös minkä nimisessä
bändissä haluaisin olla
Löysin uusia julkaisuja musiikkia
Käytän sähköhammasharjaa
ja ihmettelen
miksi en hankkinut aijemmin?
Enkö voisi levätä
vähän pidempään,
tahtoisin taas vain nukkua,
Mieli haluaisi tehdä,
mutta keho vie voiton
ja sulkee älylliset järjestelmät,
Ja upottaa horrokseen
tai uneen,
eikä päästä pois
ennenkuin akku on ladattu.
Kirjoitin pitkästä aikaa tarinaa,
jonka olin aloittanut montavuotta sitten,
aivan kuin olisin lukenut uuden tarinan.
Aina löytyy uutta kerrottavaa,
kaikkea jota ei ole ajatellu,
ihmettelee miksi ei aijemmin älynnyt.
Päivät ovat kerroksia toistensa päällä,
niinkuin ajatuksetkin.
Ja asiat avautuvat pikkuhiljaa,
aikaa ei voi kiirehtiä,
mieltään voi,
muttei sekään auta,
hämmentää vain.
Kaikelle on aikansa,
milloin?
se on suuri arvoitus!
Tartu hetkeen ja muista
Jokaisessa hetkessä on taikaa
joka voi viedä aivan minne vain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti