En tiedä miksi tulitte tänne!
Äskeinen esitys oli hieman erilainen
Niin raakaa voimaa ja uhkauksia täynnä, joku voisi sanoa jopa hyökkäävä.
Mitä tulin siis kertomaan?
Te jotka olette vielä täällä, tämän puheen pidin unessani, muttei se tee tästä yhtään sen epätodempaa, ehkä todemman sillä alitajunta piirtää kuvituksen.
Häitä vietettiin, ystävän häät ( mutta en tuntenut unen hahmoa, ) vaan häävieraissa oli tuttuja naamoja
Emme päätä keneen rakastumme,
Emmekä useinkaan kuinka rakastamme,
Mutta emme voi lopettaa rakastamista, muuten meistä itsestämme jää jälkeen
Vain kovakuori, joka on niin välinpitämätön ja ajattelematon.
En tiedä kuinka kuvailisin
Sitä kuinka toiseen voi pettyä, toiselle voi suuttua, toista voi vihata, mutta ennen kaikkea toista voi rakastaa, toisen kanssa voi iloita, olla rehellinen. Koko tunne- ja tekemiskirjo on laaja, joten välillä tulee kärhämää, ja toisinaan sovitaan.
Mutta suurin on rakkaus, joka rakastaa vioista, tunteista ja teoista huolimatta.
Älkää pelätkö näyttää rakkauttanne, sillä emme tiedä koskaan mihin, elämä meidät kaikki vie.
Toisinaan rakkaus on piilossa, toisinaan näkyvää, kirjoitimme noihin pihakiviin elämän ohjeita. Pitäkää toisianne kädestä, halatkaa, suudelkaa, hyväilkää, täydentäkää toisianne ja ennen kaikkea rakastakaa toisianne!! Ilman rakkautta, ystävyyttä, toisen kunnioitusta, huomioon ottamista ja toiselle omistautumista jää vain tyhjät lupaukset, joista ei voi pitää kiinni kylminä öinä.
Rakastan on voimakas sana, jolla on monta merkitystä ja pyydän etsikää ne kaikki ja vielä lisää. Älkääkä antako rakkauden valua tyhjiin, löytäkää sitä joka päivä, edes yhden hippusen verran. Sillä teillä on joku joka ottaa vastaan rakkautenne.
Ansaitkaa toistenne arvostus, älkääkä missään nimessä suorittako tätä kuin tehtävää, sillä rakkaus tulee vain elämällä tässä hetkessä, pienistä hetkistä, jotka ovat meitä kaikkia varten, kun vain osaamme nähdä liekin, joka sytyttää kynttilän.
Arvostakaa rakkautta, se antaa päiviin valoa, jota ei muualta saa.
Pitäkää tulta yllä!
(Aivan kuin tuo puhe olisi ollut suurta teatteria, sillä seisoin lavalla jonka tunsin kodikseni. Aivan kuin jokin olisi ohjannut koko näytöksen, mietin oliko tämä oikea häätilaisuus? Muistan nähneeni ensin unta polttareista, jotka jatkuivat häiksi. Jopa muiden puheita, sinällään mielenkiintoista, en nähnyt morsianta polttareiden jälkeen, ja sulhastakaan ei näkynyt. Aivan kuin olisin luennoinut vaan häävieraille.
Sinällään outo koko uni. Koska tälläistä tilannetta ei ole käynyt..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti