Avaran taivaan syliin kietoudun,
Putoan hiljaa,
valkean maan pintaan antaudun.
Selkä edellä kaadun
pilvien reunalta vapaa pudotukseen,
höyhenten hellään tuulahdukseen.
Mikään terävä ei pistä,
kun hellästi koskettaa,
Muttei mikään kosketus kestä,
vaan jokainen lopulta sulaa pois.
Jää kuroo kylmiä sormiaan,
mustaa vettä
Syvempää kuin avaruus,
Katoan mustuuteen
Uppoan jonnekkin
Kaukaiseen pudoten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti