Kuvii

Lokki piti seuraa kalliolla Olavinlinnan äärellä

Sai hieman ruokaakin

Aivan ihana sää

Niin loistava ilta kuvata

Linssilude

Kaunista säätä

Elämä on monta kaunista säätä välillä niin myrskyisää ja pilvistä. Ne ovat vain päivien säätilat, mielessäsi voi paistaa aurinko, niinkuin se paistaa pilvien yllä. Myrskyt ja pilvet, sateet ja ukkoset, monta niin moninaista kauneutta jos ne osaa nähdä, muutoksen voimia.  Muutoksien, jotka ovat luonnon omaa virtaa. Ne ovat sattumuksia, ne ovat yllätyksiä, ne ovat osallistumista, ne ovat tekoja, ne ovat tapoja, ne ovat osa kuluvaa päivää. Elämän säätä.

Viime viikolla ihailin luontoa ja sen rikkautta, joka on kääntymässä kesään:

Kesä

Sinitaivasta halkova kulta,
jonka säteet kimaltavat vihreää
valkokultaisten koivujen lehdillä
joiden varsissa on
ajan tuomaa, mustaa patinaa

Sinitaivaan toista laitaa,
kulkeva valkokalpea kuu,
jonka pintaa kirjovat,
nuo tumman puhuvat läiskät

Taivaan kannella kesää tekevät linnut
liitävät kilvaten aamuun,
aamun noususta vaaleaan iltaan.

Käen kukunta kaukaisuudesta,
pienten lintujen livertävät sävelet,
mitä kaunein sinfonia
aamuin, illoin, alati muuttuvana.

Auringosta huokuva lämpö,
tuo rakastava kuiskaus tänne pohjolaan
kasvattaa kukat, puut,
vihreään verhoon kasvamaan.

Silmut avautuvat, luonto herää
kesä se humisee ja tuoksuu
se laulaa, se soi

Tuuli on lämmin ja kuljettaa kesän
kuiskauksia mukanaan uuteen
valoa tulvivaan aamuun,
Se kuljettaa kesän ääniä,
läpi vaaleiden valoa tulvivien öiden.

(20.5.2013) Salla

Tulipa tuossa radiosta Jani Wickholmin Suomen neito siksi sen tähän lisäsin :)

Sellaisia oli mietteeni tällä kertaa 
Muistakaa: Kaunein sää ei ole aina se aurinkoisin

Elämästä

Ota ohjat omasta elämästäsi ja kanna vastuusi
tee tarvittava ja ole oma itsesi,
nää uusi maailmasi ja toimi sen mukaan
käytä hurjaa rohkeuttasi ja pidä itsekuristasi kiinni.
Vain sinä pystyt päättämään
mitä sinä elämälläsi tänään teet

Kanna siis vastuusi
ole oman elämäsi pomo
pidä omat arvosi ja nää kuinka maailma muuttuu mukanasi.
Kulje eteenpäin, niin maailma kulkee kanssasi
Ei mikään voi sinua pysäyttää, sinä tiedät sen
annat vaan mennä, maailma tarvitsee sinua
ja sinä tarvitset maailmaa elääksesi

Näytä luonteesi lujuus, mielesi tahto,
sydämesi sisukkuus ja järkesi periksi antamaton voima
saavuuttaaksesi tavoitteesi.
Näytä itsellesi ja muille mitä sinä voitkaan tehdä,
näytä mihin saavutuksiin voi yksi ihminen yltää
kun vain tahtoo.

On vain yksi sinä ja sinulla omatahtosi
mitä vielä odotat? Näytä maailmalle kuka olet!
Uskalla käyttää rohkeuttasi tänään ja
rakentaa sitä mistä olet aina haaveillut.
Tälläiset sanat elämästä, jotta rohkaistut!

Kuuntele sydäntäsi, tee tekojasi ja ole onnellinen.

Mitä sydämesi halajaa? Mitä mielesi kaipaa? Millaisia ratkaisuja olet valmis toteuttamaan?
Uskaltaako ottaa ensimmäisen askeleen kohti uutta ratkaisua, tässä mahdollisuuksien valtakunnassa?
- Anna mennä vaan toteuta itseäsi, sillä sinulla on kaikki tarvittava.

Ratkaisu asiaan mikä on vaivannut jo pitkään mieltä. Miksi se vaivaa? Mikä siinä askarruttaa? Miksi en ole tehnyt aijemmin asialle mitään?
- On saatava asiaan muutos ja sen mukana ratkaisu.

Kuinka sen tekisi? Mitä vaihtoehtoja ja ratkaisuja on? mitä ja miten minä voin ne tehdä?
- Ottamalla askeleen eteenpäin, valitsemalla päätöksen asioille ja pysymällä päätöksensä takana. Olemalla Rohkea sillä se riittää niin pitkälle kun on valmis menemään. Kiireettä oman aikansa painolla.

Tekemällä päätöksen, avaat uusia ovia edessäsi ja suljet vanhoja takanasi.
- Koska kaikki olemme vahvoja, vahvempia kuin uskommekaan.

Mencius
"Suuri on se ihminen, joka ei menetä lapsensydäntään "

Juan Ramon Jimenez
" Elämän pahin tuholainen on kiire, halu tavoittaa jotakin ennen aikaansa, jolloin asia pilaantuu liialla yrittämisellä. "

Charles C. Noble
" Ihminen tarvitsee pitkän tähtäimen tavoitteita, jotta ei turhautuisi lyhyen tähtäimen takaiskuista. "

Lähde matkaamaan sydämeesi, voit yllättyä mitä se sinulle kuiskii ja kuuntele tarkoin korvin...
Tee tekoja, koska teoista ihmiset tunnetaan...
Ja aloita olemalla onnellinen pienistäkin asioista, niin maailma muuttuu onnellisemmaksi.

Rohkeus unelmoida 2 + vähän muuta

Jatkoin unelmoimisesta ajattelua ja tulin tähän tulokseen.

Unelmat ovat visioita, vielä toteutumattomia tekoja ja sinä olet se, joka ne voi toteuttaa.
Toteutuneet unelmat ovat ansioita, jotka on ansaittu työllä ja siitä nähdyllä visiolla.

Eli sinun pitää uskoa unelmaasi lujasti ja tehdä työtä sen eteen, tavoitella vielä omalla kohdalla tavoittamatonta. Nähdä sielusi silmin mihin unelmasi sinua vie ja nähdä oletko menossa kohti tuota päämäärää, loittonemassa siitä vai kierrätkö pelkkää kehää sen ympärillä.

Me kaikki olemme hioutumassa omien elämiemme timanteiksi auttamalla muita ja samalla autamme itseämme kehittymään itselle uusissa tai vanhoissa asioissa. Pistäkää elämänne eteen haasteita, jos se ei ole jo tarpeeksi haastavaa. Päivä haasteita, jossa joudut epämukavuus alueelle, sillä silloin sinä opit parhaiten ja kehityt.

Olen haastanut itseäni päivä haasteilla, koska olen monessakin asiassa vielä niin sanotuissa lapsenkengissä, joka on toisaalta vain hyvä juttu, koska ei tiedä asioiden rajoitteita, ei ainakaan ennenkuin on kokeillut.
Kokeilinpas tällä viikolla 8h kävely reissua, mukava reissu luontoa kuvaamassa ja nauttimassa kesäisestä auringon paisteesta, luonnosta: Siilistä, perhosista, sorsista, sammakonkudusta, avautuvista lehdistä yms.
Haastoin itseni vaihtamaan polkupyörän sisärenkaat, mielenkiintoinen kokemus ja hyvin vaihtuivat, vaikka sormet saivatkin väriä, kun pyörän ketjuista lähti öljyä (tiesipäs tehneensä jotain). Pääsenpäs kohta kirmaamaan pitkin kesäisiä katuja pitempiä matkoja pyörän selässä, kunhan olen hankkinut kypärän. Kannatan kypärän käyttöä, koska olen välillä hieman epätasapainossa pyörän kanssa ja kokemusta pyörällä nurin kaatumisesta on parista kunnon kokemuksesta, joissa onnekseni ei ole käynyt mitään muuta kuin polvien ja kyynärpäiden aukeamiset. Pääni haluan silti suojata, joten katsotaan mihin kypärään päädyn. Nyt takaisin unelmointiin.   

Unelmointi välineenä miulla kesän tullessa on lautakeinu, koska kaikki ne lapsuuden kesät, jolloin keinulla keinui kohti sinistä taivasta koskettaekseen kumpupilviä ja niiden kultaisia reunoja. Vauhdin viimoessa kasvoja ja hulmuttaen hiuksia, tunsin lentäväni. Katsellen pääskyjen lentoa pään yläpuolella, jalat viuhtoen vauhtia ylös alas, käsien puristuessa yhä tiukemmin köysien ympärille ja se vapauden tunne oli onnellinen, koska oli ajatus siitä että tätä voisi jatkaa kokopäivän väsymättä.  

Maamme

Maamme laulun kymmenes säe 

Totuuden, runon kotimaa

maa tuhatjärvinen

miss' elämämme suojan saa,

sa muistojen, sa toivon maa,

ain ollos, onnees tyytyen,

vapaa ja iloinen.

Lauloinpa tässä omaksi iloksi maamme laulua ja tuli mieleeni kokeilla myös muita säkeitä ja tää on miun  lemppari. Ajattelin tässä myös lukaista vänrikki stoolin tarinat tai ainaskin osan. Ehkä samaan syssyyn lähtee myös väinö linnan tuntematon sotilas, jonka olen leffana nähnyt montakin kertaa, mutta kirjana en ole vielä lukenutkaan.

 

Maamme laulu

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.

On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on kultaiset.

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht´yömme, kesät kirkkahat,
kaikk´kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.

Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kum päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.

Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?

Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.

Tääll´olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?

Ja tässä, täss´ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas isäimme.

Jos loistoon meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
haluamme kuitenkin.

Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.

Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa. 

J.L.Runeberg

Paavo Cajanderin suomennos

Aivoituksia Pimeässä

Hyvää ja oikein kaunista yötä, nautin tänään annoksen runoutta ja kauhutarinaa Edgar Allan Poen muodossa. Ja kirjoitan tässä kuunnellen The Raven, Sir Christopher Leen lukemana, oikein koskettavaa yksin pimeässä huoneessa korvanapeilla kuunnellen. Pääsee tunnelmaan, joka alkaa nostattaa niska karvoja pystyyn.

Katsoin aikaisemmin elokuvan aiheesta ja se sai minut tutkimaan tätä kirjailija runoilijaa ja tulin siihen tulokseen, että lähden lainaamaan hänen teoksiaan. Kävin lukemassa wikipedian tiedot ja sieltä menin sivuille Lukemaan tämän Petollinen sydän joka kiehtoi kuin ilkikurinen nauru arvaajaa.

Näiden innoittamina ja inspiroimina syntyi tälläistä tekstiä melankoliasta, en tiedä liittyykö ne yhteen millään lailla, silti mieleen nousseet ajatukseni olivat tälläisiä niitä sen enempiä miettimättä

Melakolinen mieli kaipaa melankoliaa, ei se muuta saata kaiukseen huolia, ettei muuttuisi muuksi. Melankolia tuo surun kaipaukseen kahlehdittu taukoamaton jano. Mustan yönbalettia kujilla vaeltaen, jossa demonien silmät hohtavat lyhtyjen valossa, ennen tuota ehtymätöntä mielien leikkiä, jolla ei ole tarkoitusta. Melankoliaa surumielisiä mietteitä, tuota synkkää katkeran suloista tuskaa, jonka pihti otteessa sydän on onneton. Tuo mustasieluisuus alta hautakumpujen ja vierellä hautakoivujen, yksin synkkänä suree sitä ettei hänelle mitään annettu, koska ei osannut pyytää. Tuo melankolia, jonka suunnattoman masennuksen, vallattomissa aivoituiksissa ei ole alkua, eikä loppua. Vain monta outoakin oudomapaa tuntemusta ja sanaa, joilla ei ole merkitystä tässä hetkessä. Onko millään väliä, kun en kuitenkaan täällä ole kuin hetken. Ajan pienen, surun kuulen sydämessä soivan, kuin soittorasia jonka viritys on loppumassa.
Melankolian mahdoton hulluus, sen mustat koskettimet soittavat vain surullista musiikkia takaraivon perukoilla. Tuo surumielinen sinfonia kaikuu kaipauksensa vallassa, kovempana ja kovempana.
Yhä uudelleen katkeamattomana nauhana. Kylmiä sormiaan ympärille kietova, hyytävää kipua ja unohdusta pyytävää kuolonhiljaisuutta tihkuva melankolia. Mitä sinä siis olet? Tuo surulla mielen valtaava Melankolia?

Näin päätän kirjoitukseni tältä erää, kellon ollessa Klo 01.30

 

Asennetta etsimässä!

Elävä patsas, oikein mukava tyyppi

 

Olin tässä reissulla Lissabonissa Portugalissa ja sieltä kamerani eteen sattui kaikenlaista. Parhaita ja mieleen painuvimpia tapahtumia oli vierailu Oceanario de Lisboaan, josta video on kuvattu. 

Mieli rauhoittui kun katseli hypnoottisesti liikkuvia kaloja, haita rauskuja yms. Ihankuin olisi ollut jollain muulla planeetalla, sitä vaan ällisteli ja katseli ympärilleen ja suosittelen varaamaan aikaa siellä käyntiin, koska katsomista on paljon. Sitä vaan halusi istua lasin vieressä ja katsoa. Toivon että minulla on mahdollisuus saada tälläinen, niin ehdottomasti sellaisen haluaisin ja jakaa sen kaikille nähtäväksi. Ei siellä kaikkia meren kaloja tarvitsisi löytyä, olisihan se aika makeaa, kun makean veden kalat pistettäisiin nähtäviksi.....

Tää oli veikeä esiintyjä :) Nauratti!

Pikkasen nähtävää

Ja takaisin katutaiteen pariin

Pallo MASI!

 

 Jatkan tätä myöhemmin, nyt tältä päivältä riittää, päivittelen hieman tai jatkan uudella jutulla :)