Syyskuun parhaat 2018

Aloittakaamme syksyn korvamadoilla

Anastasia elokuvan kerran joulukuun aikaan: Tanssivat karhut nään, mieleen hiipivät muistot...

Sitten hieman toisesta gengrestä

Pieni ankan poikanen, uiskenteli veessä,

Pieni ankan poikanen, lumpeenlehden eessä, se haukkasi siitä palasen ja sanoi kvak! Mä olen iloinen!

Pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri ja ympäri. Koko päivän....

Soittolistalla 

on ollut 

Gramatik-Just jammin

Ylvis-what the fox say

Chopin- Spring Waltz

Juha Tapio- Rakastettu

Isto Hiltunen-Alla Kuuman auringon

Reino Nordin- Kyynelten virta

Erin-Vanha Sydän

Egotrippi-Mestaripiirros

Ultrabra-Jäätelöauto

Jonne Aaron -Ota mut

Jukka Kuoppamäki-Ei Milloinkaan

Oskar Merikanto-Kesäillan valssi

Katsottu

Mielensä pahoittaja, iloisia aikoja

Lämpimästi suosittelen!

Black panther.
Kommentoin Wakanda forever!

 Epic-Salainen valtakunta

Tää oli kiva leffa

Westworld

Sarjan ekaa kautta alottelin ja tosi oudolle tuntui katsoa, tajutessaan osien olevan roboja tai mitä nyt ovat. Mutta samalla pisti miettimään että mitä ihmiset toistaa ja mitä itse toistaa päivästä toiseen...vuodesta toiseen. Mitä muistamme ja kuinka muistamme? Tavallaan tosi jännä ja osalti ahdistava, kun pistää miettimään omaa ihmisyyttä ja miten ihmisyyttä määrittelee.

Sain olutlaseja muutaman kipaleen, jonka täytteenä tuli kylläkin käytettyä limua jäillä. Tais tulla drinksu lasit!

Ystävän häitä juhlittiin tässä kuussa ja siellä apuna väkerrettiin ja esiintymäänkin pääsi

 Vikat syksyn grilliherkut upoteltiin tuulensuojaan

Häissä näin yhden suomalaisen kansallispuvun ja se inspiroi tutkimaan eri maiden kansallispukuja ja tollasen piirsin

 Näkeekö muut nuo kasvot noissa kallion lohkareissa?

Kiinnostuin jälleen horoskoopeista ja siitä miten asiat vaikuttaa ihmiseen vaikkei niitä havaitse, ehkä aurinko ei kulje ihan noin mutta liikkuuhan galaksitkin? Kuka on ajatellut että jokin on pysähtynyttä? Pysähtynyt on helpompi kuvata, mutta nyt tietotekniikan aikakaudella, pystymme luomaan kuvaa, miten asiat liikkuvat. Tutkikaamme siis liikettä!

En sano että horoskoopit olisivat totuus, se olisi hölmöä, mutten kiellä, etteikö isoilla, koko maahan vaikuttavilla asioilla voisi olla vaikutusta minuunkin. Olenhan vain hyvin pieni hippu materiaa, eri tavoin kieppuvan pallon kyydissä.  Ja se että kun itsekkin liikumme niin miten paljon materiaa kuljetammekaan mukanamme?

Olemme elämämme aurinko, kuinka ihmissuhteen ovatkaan planeettoja ympärillämme?

                  Pohdinnat sikseen tämä alempi kivikasvo oli uusi tuttavuus männäviikolla

 Käsityö on neulominen, haave käsityönä pitkä kellohame, saattaa johtua että kaavoitin sellaisen. Myös muut käsityöt ovat nostaneet päätään ja useampi loistava idea on antanut itsensä ilmi.

Kirjana upposi

 Tämäkään kirja ei sinällään tarjonnut uutta mitä en jo tietäisi, mutta oli oikein mukavaa luettavaa ja upotin iltapäivä puhteena kirjastolla tekemisen puutteen vaivatessa.

Paras lahjonta, pyysin tuliaisia ja sain heijastin hepon jälleen pimenevään talveen. Muistakaa tekin olla näkyviä

Ajattelin käydä ostamassa sen heijastin kassin, josta on mainostettu, sillä yleensä omat heijastimet jää niin ylös.

Ihaninta, kiire on pikkusen helpottanut

Lähdön tunnelmaa

Tänään aamulla näin lintu auran lentävän,

päivään päästyäni avaimen annoin, päättyi tehtävä, sitten siskoni autoin muuttamaan, kuormaa autoon kuormaamaan. Hei hei nyt lähdetään, käymään kylässä, muttei yksinään. Autoon monta tavaraa, jälleen uutta mieltä avaraa!

Syksyisen taivaan alla

Tänään huokasin että ompa ollut ihanan virkistävää olla pelaamatta pogoa. Ehkä se jääköön taas talvitauolle, sillä ulkona alkaa jo viiletä niin että hanskat alkaa olla nro.1 kädessä.

 Miten pelaamisen addiktoivuus siis näkyy?ajattelun kohteena on vain peli ja mitä siinä voi seuraavaksi tehdä, maisemat ja ihmiset kulkevat sivuilta sumuna ohitse kun valoa luova kännykän näyttö on karttoineen kertomassa mistä seuraava pokemon löytyy.
Siitä saa kiksejä ja hyvän olon kun jonkun otuksen saa kiinni. Mutta entä saako yhtäläiset ilon väreet siitä kun näkee eläimen ihka elävän luonnossa. Kyllä sekin nostaa suu pielet virneeseen, ehkä paremmin kuin peli.

Miksi peli on siis koukuttanut? Jouto ajan täytteenä se on mukavaa viihdettä. Mutta mikä on joutavaa aikaa? Työmatkalla tulipyöriteltyä stopit ja kerättyä ötökät. Mutta tuo aika, jolloin pääsisi ns. Hiljentymään ja katselemaan elävää elämää kun kaikki liikkuvat jonnekkin, ajattelemaan omia ajatuksia, on täytetty digiviihteellä, joka myy toisenlaista maailmaa jossa halutaan kerätä kaikki.

Vapaana sirkuttelevat linnut tekevät minusta onnellisemman, tulevat ja menevät milloin tahtovat. Vs. Digiötökät jotka pitää kerätä. Havahduin tähän kun en puhelimen täyttymisen takia ladannutkaan päivitystä peliin. Sitä paitsi uusien ominaisuuksien myötä, se on yhä enemmän aikaa vievää, joten pidän taukoa pelistä ehkä pitempäänkin.

 Nämä asiat joihin aikansa kuluttaa, havahtumisen hetket, että miten turhaan sitä aikaansa kuluttaa. Ehkä valokuvaaminen saakoon ajan, jonka olen yhdelle pelille uhrannut. Mietin kuinka monta runon pätkää onkaan jäänyt syntymättä, kun aivoni eivät ole vapaana vaeltaneet maiseman syvyyksissä. Ja kuinka monta elämän liikettä minulta onkaan jäänyt näkemättä, kun olen katsonut toisten kirjoittamaa koodia, hassuine ötököineen. Se alkaa tuntua tosi tylsältä.

Kun taas pilvissä siintyvät sävyt eivät ole minua koskaan tylsyyteen vetäneet, ellei sitten se yksi harmaan musta talvi, jolloin väriä etsittiin monesta muusta asiasta.

Vähemmän puhelinta, enemmän elämää

Neulekärpänen puraisi

Tänään ja eilen tuli hieman neulottua, tulossa on kerrankin sopivat lapaset.

Pipon mitan purin villapaidan tekeleestä, joka ei halunnutkaan valmistua ja kaventelin sitten.

Lankaa on vielä ja mietin tekisinkö vielä huivin, mutta olen todennut etten niitä ihmeemmin käytä. Tohveleita myös ajattelin mutta pitää nyt vielä katsoa mitä rupean näitten jälkeen väsämään. Sillä myös virkkaus into on antanut itseään ilmi tällä viikolla.

Tieltä

Syksy

 Sadepilvet lakaisevat itkuisin silmin menneen kesän pölyjä viemäriin

Hellät haituvat kietoutuvat karkkina taivaan pintaan

 Pastellit leviävät kuin vesivärit

 Aamuinen kuulaus väreilee hahtuvina

Kirkkaan sinitaivaan halkoo valkoinen keihäs

Kauas pilvet karkaavat

Aamunsäde ja kesäpäivä

Tuli tuossa männäviikolla pohdittu mihin sitä käyttäisi värityskirjan väritettyjä sivuja, joita vieraitten puhdetyönä on syntynyt ja pulmana mihin nindendon pelit sijoittaisi. Sitten loksahti ja pitkään pyörinyt kenkälaatikko sai väriä yllensä, kun sipaisin liimalla sivuja kiinni laatikon pintaan.  Fiilis että tuollaista laatikkoa kehtaakin jo lattiallaan katsella. Laatikosta tuli mielestäni ihanan kesäinen ja värikäs, hauskinta että siinä on monen ihmisen ja päivän fiilikset väreinä, joita itse ei olisi tullut valittua.

Syksyn sävyjä

 Mietin jo milloin linnut lähtevät syysmuutolleen, kun on tullut jo pariin otteeseen kuultua isomman määrän lintujen kaakatusta, vaikkei niitä ole näkynytkään

 Sää on suosinut lämmöillä ja satunnaisella auringon paisteella, harva se päivä lämpö on kohonnut +20

 Lehdet alkoivat jo viimmekuun puolella harvan kellastumisen ja rusehtumisen, nyt se on jo kiihtynyt

 Syksyn värit alkavat jo löytyä joka puolelta

 Kauniina punana ja keltaisena mattona jalkojen alla

Vaikkei juhlapuku ole vaihtanutkaan koko väriään

Purkaa käpyä

Siivous on palapeli!

Tänään oli puhetta siitä kuinka siivoaminen vie aikaa. joten kyllähän sitä aivot taas pohti ja tälläiseen tulokseen pääsin. Miksi tavaran vähentäminen, minimoiminen ja vain tarvittavan säilyttäminen on siivoamisen kannalta oikein hyvä ajatus.

Talo on sisältä kuin palapeli ja palapelin koko on sisällä olevien palojen eli tavaroitten määrä. Siispä onkin kysyttävä kuinka monella tavaralla on oma paikka? Kun tavaralle on tietty paikka, se on paikoilleen laitettu palapelinpala ja helppo löytää. Siispä seuraavaksi kysynkin mikä on palojen määrä? Kuinka monta tavaraa onkaan tullut haalittua kasaan? Isossa talossa on helpompi pitää paljon tavaroita oikeilla paikoillaan.
Kuinka monta pelaajaa huushollissa siis on? Kuinka moni laittelee ja irrottelee paloja, kasaa paloja saman lajin kekoihin? kuten palapeliä tehdessä etsitään saman väriset palat, jotta tiettyihin kohtiin olisi helpompi löytää oikea pala.
Siivoaminen on palapelin kokoamista!
Tärkein kysymys kuinka suuren palapelin sinä olisit valmis tekemään? Päivittäin?
30 palan vai 2000? Tätä en itse ole tullut aijemmin miettineeksi
Mitä vähemmän paloja sitä nopeammin kuva on esillä! ja mitä enemmän paloja sitä hitaampaa ja kaaoksellisempaa tekeminen on ja näin kuvakaan ei tule esiin.
Muistan tehneeni 2000 palan palapelejä ja kyllä niihin monta tuntia tuli käytettyä ja tuollaiset 30 palan pelit tuli tehtyä hetkessä. Joten kysynkin kumman tekisit päivittäin vuoden ajan kun joku on kaatamassa jokaisen palan lattialle ja irti toisistaa?

Kuinka montaa tavaraa koskit tänään ja siirsit sitä toiseen paikkaan?
Kuinka monta pistit takaisin? Miksikö tavaroitten laittaminen takaisin paikoilleen on siis tärkeää? Järjestyksen ja siistin kuvan luomiseksi!
Jokainen asia pyrkii muuttumaan ja luomaan uuden kuvan, joten kaikki tavarat asunnossasi pyrkivät epäjärjestykseen ja onnistuvat useasti siinä. Kysymys onkin siinä kuinka montaa palaa olet valmis pistämään järjestykseen päivässä? Kuinka usein olet vaihtamassa ja uusimassa? Niin sanottua virallista kuvaasi?
oletko myöskään miettinyt sitä kuinka monta tuntia oletkaan viettänyt pyyhkiessäsi pölyä koriste esineistä, niiden alta ja ympäriltä pölyä.


yksinkertaisuus siis kaunistaa! nopeammin!

Kesä kääntyy syksyyn

Eilen vikat pehmikset lipalla

Illat pimenee jo aikaisemmin

Ja alkaa olla viileetä yöstä

Aamuisin on sumua