tiistai 25. syyskuuta 2018

Syksyisen taivaan alla


Tänään huokasin että ompa ollut ihanan virkistävää olla pelaamatta pogoa. Ehkä se jääköön taas talvitauolle, sillä ulkona alkaa jo viiletä niin että hanskat alkaa olla nro.1 kädessä.

 Miten pelaamisen addiktoivuus siis näkyy?ajattelun kohteena on vain peli ja mitä siinä voi seuraavaksi tehdä, maisemat ja ihmiset kulkevat sivuilta sumuna ohitse kun valoa luova kännykän näyttö on karttoineen kertomassa mistä seuraava pokemon löytyy.
Siitä saa kiksejä ja hyvän olon kun jonkun otuksen saa kiinni. Mutta entä saako yhtäläiset ilon väreet siitä kun näkee eläimen ihka elävän luonnossa. Kyllä sekin nostaa suu pielet virneeseen, ehkä paremmin kuin peli.


Miksi peli on siis koukuttanut? Jouto ajan täytteenä se on mukavaa viihdettä. Mutta mikä on joutavaa aikaa? Työmatkalla tulipyöriteltyä stopit ja kerättyä ötökät. Mutta tuo aika, jolloin pääsisi ns. Hiljentymään ja katselemaan elävää elämää kun kaikki liikkuvat jonnekkin, ajattelemaan omia ajatuksia, on täytetty digiviihteellä, joka myy toisenlaista maailmaa jossa halutaan kerätä kaikki.


Vapaana sirkuttelevat linnut tekevät minusta onnellisemman, tulevat ja menevät milloin tahtovat. Vs. Digiötökät jotka pitää kerätä. Havahduin tähän kun en puhelimen täyttymisen takia ladannutkaan päivitystä peliin. Sitä paitsi uusien ominaisuuksien myötä, se on yhä enemmän aikaa vievää, joten pidän taukoa pelistä ehkä pitempäänkin.


 Nämä asiat joihin aikansa kuluttaa, havahtumisen hetket, että miten turhaan sitä aikaansa kuluttaa. Ehkä valokuvaaminen saakoon ajan, jonka olen yhdelle pelille uhrannut. Mietin kuinka monta runon pätkää onkaan jäänyt syntymättä, kun aivoni eivät ole vapaana vaeltaneet maiseman syvyyksissä. Ja kuinka monta elämän liikettä minulta onkaan jäänyt näkemättä, kun olen katsonut toisten kirjoittamaa koodia, hassuine ötököineen. Se alkaa tuntua tosi tylsältä.

Kun taas pilvissä siintyvät sävyt eivät ole minua koskaan tylsyyteen vetäneet, ellei sitten se yksi harmaan musta talvi, jolloin väriä etsittiin monesta muusta asiasta.


Vähemmän puhelinta, enemmän elämää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti