Mitä kaunista sanoin toiselle 24/30 Haaste otettu vastaan

Tämä on jo itseasiassa monen päivän takaa, mutta sopiva tähän hetkeen sillä toteutin juuri kyseisen haasteen. Haasteena oli siis tehdä ruuasta ällön näköinen pää tai ruokakasvot tai niin minä sen ymmärsin ja tälläinen oli tulos!

Otettuani kuvan valmiista tuotoksesta aloin syämään sitä ja vetelin pään menemään vaikka toisinaan maistuikin hieman kummalta sillä kaikkia makuyhdistelmiä en ollut aijemmin testannut, mutta pakko sanoa että oksennuksena toiminut kurkkusalaatti taittoi makeudellaan hyvin muna-riisi-mausteseokseni suolaisuutta!

Pavut toimivat ulos tulevina aivojen paloina

Iskin tyyppiä leukaan ja tässä tulos

Siitä hieman eteenpäin

Lopuista ei enää saanut iloa irti joten näytänkin miten ällöltä pelkillä pavuilla pään haava näyttää!

Suu tummui soijakastikkeesta ja silmien vihreys salaatin lehvistä ja mustuainen pippurista ja alla oli pala sämpylää!

Oli minulla aikaisempikin kokeilu mutta ei nämä nyt niin kauheita ole!

Kunnon perhepotretti!

Tälläistä yllätys ruokaa olivat

Ja mietin kyllä toisinaan että voisihan sitä välillä kokeilla jotain kaunistakin?

Mitä kaunista sanoin toiselle? 23/30 Tämä on hyvää!

Mikä on hyvää? Se joka on itselle todettu toimivaksi ja käytännölliseksi! Se johon on tykästytty! Se jonka hintalaatu suhde on hyvä.

Tänään oli shopping päivä vaikken olisikaan tarvinnut mitään, lähdin silti Joensuuhun siskojen mukaan ostoksille ja näkemään ystävää pitkästä aikaa. Oli minulla myös oikeakin tehtävä miksi olin mukana, etsiä auringonkukkia!

En tiedä liekkö niin sanottu ''ostokiima'', joka iski vai tuhlaus kärpänen. Tyhmyys jos sanon minä kun olisi hyvä laittaa rahoja säästöön eikä kiinni tavaroihin joiden hinta laskee kuin lehmänhäntä. Mutta onnekseni osasin hallita omaani ja osasin kieltäytyäkkin! Sekä kielsin itseäni ostamasta mitään Anttilasta jossa oli ihan hullumeno ja sairaat jonot ja älyttömästi populaa!

No tälläisiä lehmänhäntiä löytyi! Että näätte mihin oikein tuhlasin, mutten kerrokaan kuinka paljon niihin meni, sillä siitähän maksaa mistä tykkää

Intiassa tehty nahkainen pieni laukku, söpö 

Norsukuvioiset tabletin suojakuoret,  jottei näyttö naarmuunnu laukussa kaiken muun sinne mahdutetun kanssa! Vaikka ilman naarmuja oli tähänkin asti pärjätty!?

Feminine, boho chic ja romantic light korvikset ja luin nimet vasta jälkikäteen! Ovat niin nättejä! Että piti ottaa kun 3 kahden hinnalla sai. Ja olen aina rakastanut korviksia!! Vaikka nyt olenkin karsinut ne niihin joita käytän

Heraldisen liljan eli Fleur de lysin koristamat aurinkolasit, vaikken ihmeemmin aurinkolaseista ole tähän mennessä perustanut, mutta nämä sopi minun kauneus maailmaani. Toivon että käytän näitä!

Tälläiset olivat matkassa huoltojoukkona kun servetti unohtui ottaa kahvilassa

Kumpaa lie ollut hyvettä vaiko pahetta? Kun Oli niin herkullista!

Ja aijemmin käytiin kahvila konditoria houkutuksessakin löytämässä ne ensimmäiset herkut jotka unohtui kuvata, ovat ns. Samaa kakkulinjaa ja kun noin paheisia herkkuja tuli syötyä, niin oli helppo jatkaa vielä artesaani jäätelöllä, joka oli minun tapauksessani: purkkakarkki, joka oli ältsin hyvää! Ja kookos, joka sekin oli hyvää, mutta purkkakarkki vei ehdottomasti voiton!

Ja punnitse ja säästä tarjoili minulle lemppari inkiväärioluen isona mukaan!

Parasta on se inkiväärinen maku ilman holia ja että on korkilla ettei tarttee juoda kaikkee kerralla!

Tarvitseeko sitten edes mainita että  samanmerkin limutkin menevät! Jopa colat! Voi tsekata Fentimansin tuotteita täältä ja muutkin sivut on aika jänniä joten katselkaa rauhassa!

Mitä kaunista sanoin toiselle 22/30 Maistellaan

Monesti mennään jo niin totutuilla mauilla että ne valitaan automaattisesti! Mutta tänään oli taas vaihtelun vuoksi makutestissä jotain uutta minulle. Valkoretikka joka oli paljaaltaan aika ätäkän makuinen kasvi! Mutta voisi toimia loistavasti punajuuren kaverina uunissa, perunamuusin kanssa, huomenna taidan kokeilla sitä.


Illan makuilija olikin tee jonka pikkusiskon kanssa hajutestissä totesimme maistelemisen arvoiseksi, sillä se oli niin moni tuoksuinen, voimakas ja miellyttävä
sekä sen pitäisi auttaa kaikkia chakroja. Niistä en tiedä mutta maku oli ihanan voimakas ja oli kiva siemailla +join ilman maitoa! Tässä teessä oli luonnetta ja asennetta, eikä se kaivannut kaverikseen mitään, mutta otin juustopehmopalan nikerretäväksi, hieman täytettä siis!

Teessä oli myös kaunis väri, ensimmäisessä uutteessa tälläinen ja toisessa miedompi.
Eli kun juo yhdessä niin voi sitten antaa toisen uutteen miedoista tykkäävälle tai pitää pitemmän teehetken ja rupatella oikein kunnolla!

Iltapuhteeksi ripustin myös verhot sängynkaveriksi ja tarkoitus on tehdä tuohon verhojen väliin jonkinlaista taidetta roikkumaan, innostunut fiilis. Mietin sen olevan runo tai jotain symmetristä!

Mitä kaunista sanoin toiselle 21/30 Etsitkö sinäkin?

Kuinka maailma sinua ymmärtäisin, mä harhailen!
Harhailen päivästä toisiin, seuraaviin huomisiin.
Katsellen nukkuvia taloja, mitaten matkaa mielelläin.
Katsellen maahan syksyn tiputtamia lehtiä.
Ei enää yhtään lehteä,
vain alaston puu ja uusi huominen.

Luovun kaikesta, unelmistakin, jos se minulle suo
suunnan seuraavan, suloisen huomisen ikuisen,
ymmärryksen tekojen, jokapäiväisten pienien.
Askelkulkujen suuret sävelet, kuiskatkaa minulle
minne seuraavaksi?  Minne kävelen.

Askeleet kuljettakkaa, läpi vuosien, tulevien,
minä rakastan, minä niin rakastan.
Kantakaa siivin suloisin, kuiskatkaa hiljaa hiuksiin,
ne sanat jotka kuulla saan.
Ne sanat jotka ohjaa tulevaan!

Minä etsin, mitä se on, tiedänkö sen,
Tiedänkö minne tielläni harhailen,
Minne unelmissani katselen?
Ovatko ne samoja arvoja
joita elämässäni vaalinkaan.

Vai unohtuneita, karkaavia lankoja
Käsiini noin haalinkaan.
Sammuvia kynttilöitä,
hauraita murenevia lehtiä,
unelmia, jotka käsiini kuolevat
ja minä mietin missä vika on?

Kun en unelmiain ryhdy jahtaamaan
Kun niistä noin luovun?
Jättäen ne kylmään maailmaan nukkumaan
ja hajoamaan.

Ei niissä oo ollut tunnetta mulle?
Ei ne sytyttäneet sieluni aurinkoa,
Mikä on sitten se oikea mulle?
Mikä minut sytyttää? Millä arvoa on?
Minkä polun kuljen loppuun?
Nyt vain harhailen.

Kuka opastaisi, kuka ohjaisi,
kuka kotiin kuljettaisi,
kuka uusiin suuntiin veisi,
hymyn mulle soisi?
En tahdo harhailla enää,
en pyöriä vailla suuntaa,
En kiviä kantaa,
en kehrätä surusta lankaa.

Minun on jo aika,
sillä siipeni kantaa,
minulla on lahjoja antaa,
kohti tulevaa
kohti seuraavaa elämän rantaa.

*******

Millaiseksi kukin oman elämänsä kutoo, millaisen kankaan punoo!

Mietin jälleen sitä mihin elämässäni tarttuisin, sillä minulla on niin paljon unelmia etten tiedä mistä aloittaisin. Mikä olisikaan noista tärkein en tiedä? Enkä tiedä minkä priorisoisin ykköseksi. Ehkä se on minun elämäni suurin vitsaus.

Tiedän rakastavani runoja ja taidetta ja tarinoita, tehdä käsilläni ja mielelläni, sanoillani asioita. Ne ovat intohimojani, kuten myös kysymykset!! Mutta onko se tärkeintä? Mikä onkaan tärkeintä elämässäni? En tiedä

Symetrinen taiteilu on minulle rakasta, elämässäni parasta?

En tiedä elämästä yhtään mitään!  Se on ainut asia, jonka tiedän! En  nää elämässä järkeä ja toisaalta mitä järki on? Pitäisikö tässä järkevyyden maailmassa suunnatakkin hulluuteen? Kun hoetaan ole järkevä, tee näin ja näin....
Molemmat ovat ajatuksia? Ollakko pelkkä järkevä vai ollakko nero vai hullu?
Mikä on hyväksyttyä hulluutta? Mikä koetaan hulluudeksi? ''99 jokasortin hullua ja sadas joka paskalla ollessaan viheltää'' ovatko ne asioita joita ei hyväksytä vallitsevassa ajatusmassassa vai se että ne kummaksuttavat ja niiden alkusyytä ei tiedetä? Ja tuon outouden takia sitten syrjitään? Vai käyttääkö itse itseensä itsesyrjintää ja eristää itse itsensä muilta? Vai sekö on hulluutta että kaikki tarkkailevat saman henkilön toimia, puhuen ja syynäten kaiken mitä toinen tekee? Onko hulluus mielisairaus vai onko se vain mielen, eli ajatusten järkytystila?
Onko hulluus vakavaa intohimoa tehdä jotain! Jotain josta ei osaa päästää irti! Syvää kiinnittymistä kyseiseen työhön tai tehtävään? Varmaan riippuu kohteesta mitä tehdään? Mikä näistä on hulluin?

*Television edessä urheilukisoja katsova ja kannustava henkilö? (Kannustaako ihminen itseään kannustamaan ja eläytyy toimintaan?) Kannustan jääkiekkoa vaikkei siitä ole mitään hyötyä, ehkä se onkin ajanvietettä jossa ei ole järkeä?

 *virtuaali olentoja keräävä henkilö? (Mitä hän saavuttaa keräämällä nuo virtuaali olennot?) *Jatkan fyysiseen maailmaan ihmiset jotka keräävät sarjoja, pokkareita, fanituotteita lautasia tai ihan mitä vaan? (Mitä he saavuttavat keräämisellään?) Itsekkin kerännyt, enkä nähnyt siinä mitään mieltä. Esim pokemon kortit, kun  minä olin pieni niin silloin ne oli vielä fyysisiä kortteja ja mielestäni parasta oli ostaa sika säkissä, niin ne kortit ostettiin koska ei tiennyt mitä tulee! Ja sitä joko oli iloinen tai surullinen riippuen mitä tuli. Korttien vaihtaminenkin oli hauskaa kun yritti kerätä kaikki koko sarjan, mutta sittenkun sarja tuli ns. Täyteen ei kortit sen jälkeen saaneet mitään käyttöä! Joten mikä on keräilysi idea? Missä on oikeasti järkeä? Marjojen keräämisessä että ne saa syödä!

* Se kuinka ostetaan ja ostetaan tavaroita, haalitaan, jos niitä ilmaiseksi saa ja täytetään asunto niillä ja ihmetellään miksi ei ole koskaan siistiä? Kun tavaroita on niin paljon ettei niille ole tilaa olla ja sitten maksetaan vielä varastosta johon nuo jo kertaalleen unohdetut tavarat hyljätään. Itsekkin perhanan tavara hamsteri! (En yhtään itse tykkää tästä ominaisuudesta!) Luopumis ongelma vai käytön priorisointi!? Mitä oikeasti käytän?! Liittyy varmaan tuohon ylempään keräilyyn?
Mihin tarpeeseen oikein ostan tavaraa? Minulla on jo riittävästi! Hulluuta kun ei osaa lopettaa!

*Onko hulluutta toistaa samaa ja samaa? Riippuu varmaan mitä se on ja kuinka usein sitä tekee! Alkoholin juominen on hulluutta kun sitä tekee 24/7 niin että on humalassa ja hakee vain humalaa. Kerran pari kuussa on hyvä määrä ehkä toisinaan useamminkin ja tietysti riippuu tuosta kumotusta määrästäkin että kannattaako vai ei. Sama pätee moneen muuhunkin, mutta mikä on se raja jossa toiminta kaappaa vallan ja johtaa riippuvuuteen, missä kohtaa ajatus nyrjähtää sivupolulle josta alkaa hulluus? Mikä on se ajatusvirhe jota aivoille syötetään? Itsepetos jolla uskotellaan itse uskomaan jotain epätotea totena? Alkoholi nollaa aivoni ettei tarvitse ajatella? Ajatella mitä? Ehkä sitä onkin syytä ajatella, jos se noin vaivaa mieltä että siitä ei muuten pääse eroon kuin 'nollauksella'ei se ratkaise ongelmaa ja saattaa tuoda asian vain voimakkaampana esiin sumentuneille aivoille. Ajatusten hallintaa, mikä on se perimmäinen syy miksi aivot pyörittävät tuota tiettyä sävelmää?
Esim. Ei oo rahhaa, on niin vaikeeta! Onko kyse omastatunnosta, kun on tuhlannutkin johonkin tarpeettomaan? Vai siitä ettei osaa elää tulojen mukaan. Saada lisää rahaa? Mikä tekee elämisen vaikeaksi? Mihin tarvitset rahaa? mitä tekisit rahoilla? Mistä joudut luopumaan rahan puutteen takia? Mihin se raha menee? Mitä raha sinulle tarkoittaa? Millainen tunne lataus sinulla on rahaa kohtaan? Vihaatko sitä kun ei ole tarpeeksi? Oletko kiitollinen siitä kaikesta mitä olet sillä saanut? Vihaatko rahaa kun et itse tahdo opetella rahankäsittelyä, sillä et halua vihata itseäsi siitä tai myöntää ettet tahdo opiskella, oppia tai että olet vain huono siinä!

Mihin etsimme ratkaisua unohtamiseen vai löytämiseen? Nerouteen, hulluuteen vai viisauteen? Kaikella on varmaan tarkoituksensa, mutta näämmekö tuloksen vasta lopussa? Valita vain tehdä jotain ja lopussa vasta määritellä asian nerous? Laita, ääripää tai kultainen keskitie?

Millaista on olla kompassi ilman neulaa? Ollakko neula? Ollakko suunta?
Millaista on olla sokea kartanlukija? Heittäisinkö kartan pois ja tutkisin maailmaa muuten kuin näkemällä? Ollakko jotain ihan kartoittamatonta?
Ollakko tuuli vaiko tyven, kuolleen passiivinen vai elää hyvin?
Lakaista maata, roskia silmistä, kävellä pää tehtynä pilvistä?
Heittää menneisyys pois kuin kuoret, millaisen kuvan elämästäsi vuolet?
Ja mikä tärkeintä riittääkö se?


Määritelkää määränne!

Mitä kaunista sanoin toiselle 20/30 Syö!

Mitäpä kesä olisi ellei olisi kunnon syöminkejä! Grillillä tiriseviä lihoja ja salaatteja. Tämän viikonlopun ekstra herkkuina oli pikkusiskon tekemät marenkitorttu, jonka sisus oli sulaa mustikkaa ja vadelmaa. Banaanikakkua ja kanttarelli muffineita!

Ruokana oli myös kesäkeittoa, tuoreita herneitä......... koko viikonloppu vain herkuttelua ja loistavia makuja. Mutta tätä päivitystä ei sittenkään hallitse ruokakuvat! Sillä syö liittyy ruuan hankintaan!

Tälläiseen näkymään eksyttiin veneilemään! Kalaan kävi tiemme ja madot saivat kyytiä! Saaliimme oli särkivoittoinen, perässä tulivat ahvenet ja säyne! Myös 3kpl:tta kyytiin saatiin erilaisia vesikasveja ja mato-onget heiluen saatiin myös parit sotkuksetkin aikaan! Nähtiin yksi joutsen ja nautittiin tyyneydestä, sekä pilvisestä säästä, sillä auringossa ei olisi viihtynyt niin pitkään kärähtämättä!

Laskettiin alamittaiset ahvenet takaisin kasvamaan, sillä ei pikku ahvenia ole edes kiva siivota, joten niille koitti vapaus, joko heti ongittua/aivan lopuksi kun soutelimme rantaa kohden. 

Teimme yhteistyötä perkauksessa: Minä kuorin särjet suomuraudalla suomuista ja toiset pisti peraten ja ahvenet nyljettiin, sillä kaikista tuli kalapullaa! Säyne oli hieman liukaskaveri eikä olisi tahtonut suomuistaan eroon eikä perkausta ja viilettikin useammin kuin kerran maahan. 

Mietittekö miksi täällä ei ole kuvia kaloistakaan? 

Unohtui

Joten nauttikaa kukista! On ne kauniimpia kuin kalanperkeet!

Kalapullat valmistui ja oli hyviä, kuten myös paistetut kalat ja savukala, jotka tuli iskän ja äidin onkimista ahvenista! Syökää kalaa!

Siis syökää kalaa! Nämä siskon paistamat kalapullat oli tälläisiä ohkaisia ja äitin tekemät puolta paksumpia! Ajattelin ottaa lopputuotteesta kuvan ennenkuin nekin menee parempiin suihin!

Mitä kaunista sanoin toiselle 19/30 Mitä on olla nainen?

Mitä on olla nainen?

Viinirypäleet teki näistä kengistä herkulliset?

Tekeekö hame naisen tai housut miehen? Ei! Korut ja meikki eivät tee naista eivät vaikka kuinka niitä ylleen laittaisi eivät vaatteetkaan. Ne kaikki ovat vain sukupuoliroolitettuja esineitä ympäristössä, jossa ne ovat jonkun/ jonkun ryhmän hyväksymiä tai kieltämiä normeja. Miesten hameista skottien kiltit ovat oikein hyvä esimerkki. Ja olen iloinen että naiset käyttävät housuja!
On siis kansallisia eroja siitä mikä on hyväksyttävää pitää yllä ja tulla näin kohdelluksi naisena tai miehenä pelkän vaatekuoren säännöstön mukaan, jotka ovat vain jonkun suunta viivoja sille mitä yllensä saisi laittaa. Olkaa villeja sillä valinnan mahdollisuuksia on rajattomasti!

Edelleen mitä on olla nainen? Onko naisena oleminen asenne jolla kohtaamme maailmaa? Naiselle kun annetaan niin paljon vaatimuksia ulkoapäin, näytä kauniilta (mitä kauneus on jos sitä ei määritellä?) Ja naisille myydään aivan älyttömiäkin asioita että he näyttäisivät kauniilta. Tuotemyynnin oravanpyörä: käytä tätä ja tätä ja tätä....niin olet kaunis ja se oli vasta mainostajat! Sitten vertaillaan läskin määrää ( vaihdetaan vinkkejä kuinka sitä voisi poistaa), lihasta (minulla on paremmat vatsalihakset kuin miehillä), meikkiä( oletpa kaunis mutta mille sinä näytät tuon meikin alla ihan oikeasti?), kynsiä, kampausta..... Vertailu kilpailut jolloin ei olla tyytyväisiä edelleenkään siihen miltä näytetään.

Sitten päästään käytöskouluun:
Ole kohtelias, käyttäydy, kyllähän sinun pitäisi tietää! Ole siisti, sinun pitää olla paikalla ja auttaa asioissa...Naisia ohjeistetaan ihan älyttömästi ulkoapäin, muttei selitetä miksi.  Miksi tämän merkin kynsilakka muka näyttää paremmalta minulla kuin tuon toisen? Onko kyse vain asiakaskilpailusta? Miksi minun pitää olla paikalla ja auttaa sinua? Naisia sitten syyllistetään siitä kun sanookin ei eikä tule paikalle. Kun avunpyytäjä itse ei selitä miksi tahtoo juuri tämän henkilön apua? Miksi naisten pitäisikään myöntyä kaikkeen? Ei todellakaan! Oman pään käyttö ja ajattelu on vähintään suositeltavaa ja itseltään vaadittavaa! Koska jos myöntyy kaikkeen on vain heittopussi jota kaikki voivat käyttää hyväkseen. Jospa minä loukkaan häntä kun sanon ei, mutta jos ei sano ei loukkaa itseään, ei koe itseään arvokkaaksi, ei kunnioita itseään ja arvojaan, ei ajattele. Eikä siis ihme kun kaiken tälläisen höykytyksen alla tulee huonoitsetunto, itsesääli, itsensä vähätteleminen ja lopulta itku. Ollaan pohjalla!

 Ja sitten tunne-elämässä ylöspäin. Aloitetaan hyväksymällä itsensä ja se että saa olla hieman itsekäskin!
Aloitetaan katsomalla peiliin ja sanomalla olen kaunis kaikesta omassa kehossa, josta koetaan huonoa omaatuntoa. Hymyillään itselle ja sanotaan minä hyväksyn sinut sellaisena kuin olet! Jos sinulla on tavoite olla esimerkiksi laihempi etkä ole onnistunut niin hyväksy se että jotain ruokailussa ja liikunnassa on muutettava! Hyväksy että sinun pitää kokeilla ja muuttua! Vaikka se tuntuisikin vaikealta. Sinun pitää oikeasti tietää mitä haluat että voit mennä sitä kohti! Vaadi itseltäsi että tulet opetetuksi tekemään niitä asioita mitä et vielä osaa ja kokeile rohkeasti sillä mitä enemmän olet harrastanut/ tehnyt jotain sitä taitavammaksi olet tullut! Siitä mitä olit!
Voit myös todeta peilin edessä sen totuuden että olet rakastettava juuri noin! Kaikessa tuossa mikä kehosi on ja se että jos se sisältää läskiäkin ei ole mitään pahaa, sillä lainatakseni Ali Ben Bensaa että ''Läskissä on ytyä!'' Ja minä olen vahva ja luotan itseeni vaikka muut sanoisivatkin mitävaan! Sillä minä pidän muodoistani ja hyväksyn ne, enkä ole mikään uhri. Olen tälläinen koska rakastan olla minä!

Mutta koemmeko siis naisena edelleen opettamattomuutta ja näin syrjintää ettemme ole tasa-arvoisia oppimaan yhtälaisesti asioita kuin miehet vai opimmeko vain eriasioita? Mikä on naisten maailman ja mikä on miesten maailman vaatimukset? Tai entä silloin kun naiset ovat miesvaltaisella alalla tai mies naisvaltaisella?

Mitä naiset vaativat toisilta naisilta? Entä miehet toisilta miehiltä? Mitä miehet vaativat naisilta ja mitä naiset vaativat miehiltä? Riitänkö naisena itselleni? Tai mieslukijat miehinä itselleen? Herää vain entistä enemmän kysymyksiä...

Kauneus tulee sisältäpäin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja opetella löytämään itselleen sopivat asiat. Itselleen kauniit ja hyvät ja sopivat. Kuten minusta nämä kengät oli kauniit väriltään, sekä muodoltaan myös jalalleni sopivat koosta siro 40 ettei hankaa. Pohjassa oli pito kunnossa, semmoiset nihkeät jotta pitää liukkaallakin. Ja kun nämä oli kunnossa niin testasin miltä tuntuu kävellä ja nämähän tuntui ja rupesin sitten lukemaan mitkä kengät nämä on? 

Paljasjalkakengät eikä ihmekkään siis että omiin jalkoihin tuntui hyvälle, sillä rakastan kävellä paljainjaloin! 

Minulla on vaatimustaso, joka mielestäni jokaisella itseään kunnioittavalla naisella pitäisi olla vaatimustaso omiin asioihinsa. 

Kengille: Silmää miellyttävä muoto ja väri ja tuntuu käytössä hyvältä, ei hierrä tai hankaa, varpaat oikeassa asennossa. Sopivat!

Sovitin tänään 15 kengät, jotta löytäisin ne oikeat

Itseasiassa löysin kengät katselemalla miellyttävimmän värin ja kokeilemalla niitä ensimmäisenä jalkaan ja loput 14 kengät kokeilin vain omaksi huviksi. Joten naiset luottakaa omaan vaistoonne mikä tuntuu hyvältä!

Naiseus on voimaa olla oma itsensä! Ja määritellä omat vaatimustasot joiden pohjalta tekee asioita.

Minulle naiset ovat vahvoja, voimakkaita ja sinnikkäitä! Samalla myös herkän aistikkaita ja tilannetajuisia, tunnollisia ja tahdikkaita, sekä suuri mysteeri edelleenkin siitä mitä naiset ovat! Vaikka olen itsekkin nainen!

18/30 Olkaa hyvä!

Yökyöpelin ajatuksilla mennään laittelin ikkunalaudalle kynttilöitä lämmittelemään jo lämmintä huoneilmaa, mutta nättejä ne on joten lämmittäköön muutakin kuin mieltä!

Asiaan eli olkaa hyvä! Tarjoilen teille tänään muutaman leffan joita en ole nähnyt pitkään aikaan!

     

Eräänä kauniina päivänä on yksi hyvä sadepäivien leffa josta tykkäsin nuorempana, liekkö se ollut George Clooney ihastus joskus silloin tai ainakin suuri fanitus kun myös aika moni hänen leffoistaan tuli katsottua.

Quentin Tarantinon Hämärästä Aamunkoittoon oli varmaan ensimmäinen vamppyyri leffa jonka katsoin mutta tahdon mainita Clooneyn  elokuvista Rauhantekijän, Voi veljet missä lienet? Meren raivo, Korkeat panokset, toinen suuri vaikuttaja voi myös olla teho-osasto jota seurasin oikein urakalla toinen teharin namu oli Goran Visnjic eli Luka Kovac.

               

Vielä Clooneystä Vuohia tuijottavat miehet on viihdyttävä leffa

Jarhead oli viihdyttävin armeija leffa, jonka olen nähnyt hauskassa mielessä ja suosittelen katsomaan! 

Ihan toisena armeija leffana tahdon mainita G.I. Jane jossa Demi Moore on aika badass! Vaikkei tämä olekkaan humoristinen viihde leffa on tämä mielestäni yksi esimerkki siitä millaisia naisia olen arvostanut!

Sitten päästäänkin I Love you Phillip Morris elokuvaan joka oli elokuva jota en halua enää ikinä nähdä, sillä en tiennyt tätä katsoessani itkeäkkö vai nauraa niin tein molempia. Yksi hirveimmistä elokuvista ikinä. Uhkarohkea kun olin niin vielä elokuva teatterissa katsoin ja silmiin syöpyi Jim Carrey josta en koskaan ole pitänyt.  Se virne Carreyn naamalla siinä keltaisessa julisteessa on jotain jota inhoan syvästi! Jos voitte välttää, suosittelen jättämään välistä, mutta jos tämän ällöttävyyden multihuipentuman huonoudesta tulee jo hyvää niin katsokaa pois ja kärsikää!

Seuraavana Riiviöt klassikko jolla saadaan yökukkujista hirviöitä kun annetaan niille ruokaa! Ei puolen yön jälkeen vaikka kuinka olisi nälkä! 

Tommy Lee Jonesin leffoista Päämies ja Saalistaja olivat opettavaisia leffoja joskin on varmaan mainittava että tykkään kun jahdataan pahiksia.

Entäs leffat kun jahdataan hyviksiä? Miksi takaa-ajot on niin hyviä? Vähän kuin takaa haettu leffat...

Voikin kysyä onko näissä yhtään tulevaisuuden kuvaa? A.I. tekoälykin on hyvä leffa, mutta jääköön se vain nimelliseksi maininnaksi.

Vähän ritarillista toimintaa kehiin ja sitten uudempi tulokas, joka vain mainitakseni on jäätävin leffa ikinä! 

Sillä olin ollut ulkona pakkasessa jäätymässä ennen tämän leffan katsomista, jos olisin tiennyt olisin pukenut hieman enemmän päälle sillä kun olet jäässä ennen leffaa ja kuuntelet 176 minuuttia hyytävänä tuulevaa lumimyrskyä niin voin sanoa että tiedät kuinka hyiseltä noista tyypeistä tuntui! Tämä leffa oli iholla! Viihdyttävä, ironinen ja hauskakin jopa, mutta suosittelen silti kesäkuumaa katsomisajankohdaksi!

Mitä kaunista sanoin toiselle 17/30 Runo sinulle

Tänään olen runoillut runoja ihan urakalla, kun eilen toivoin feispassa että saisin sanoja joista kirjoittaisin runoja! Ja mukavastihan niitä jo tulikin! Voit käydä lukemassa ne täältä http://sininenhymy.blogspot.fi

Myös saa toivoa tämän tekstin kommentteihin mistä sanasta tahtoo runon, jos sellaisen tahtoo!

Kirjoittaminen tuntui tänään helpolta Frank Sinatran laulaessa taustamusiikkia riimittelylleni! Vaikka olikin hieman haasteellista mielestäni suoriuduin hyvin, sillä sain kaikista aikaan jotain! Mutta tässä onkin jotain fiiliksen tuntuista kuuneltavaa tälle päivälle! Ruuanlaitto musiikkia!

Mitä kaunista sanoin toiselle 16/30 Sinä olet kaunis

Tyylistä päästään sopivasti siihen kysymykseen: Milloin tunnet itsesi kauniiksi?
Niin monesti olen kuullut ihmisten sanovan en näytä hyvältä, emmekö hyväksy sitä keitä olemme juuri sellaisina kuin olemme? Emme kovinkaan usein vai olisinko sittenkin väärässä? Joten mietin tätä. Milloin olen kaunis? Milloin olen upea?

Minulle kauneus on sisäinen tunne sekä kaunis siisti fyysinen keho, jossa hius suortuvat ovat kohdillaan.  Pureudun hieman syvemmin tähän sisäiseen kauneuden tunteeseen jossa ulkokuori on musta ja sisältä olen pastellia. Minulle kauneutta on hymy, hymyily suulla sekä silmillä ja koko keholla. Ne syntyvät onnellisuudesta elämässä. Fiiliksestä että on painoton, aivan kuin jokin olisi nostanut kehostani painon pois ja voisi tanssahdella koko päivän putkeen. Onnellinen olen myös silloin kun ihmiset puhuvat elävästi ja innokkaan kiihkeästi omista asioistaan jotka sytyttävät heidät elämään. Olen siis iloinen ja onnellinen siitä että heillä on elämässään jotain niin inspiroivaa ja motivoivaa, joka vie heitä eteenpäin, joten iloitsen heidän puolestaan, iloitsen heistä ja nautin heidän tuottamasta energiasta.

Minulle tuo hymyilyttävä onnen tunne on lempeä ja pehmyt olo siitä että on elossa tässä hetkessä. Tunnen ja nautiskelen siis ympäröivää maailmaa, sitä kuinka ihmiset kulkevat ympärilläni ja ovat omia itsejään. Siksi minusta onkin hauskaa katsella ihmisiä kaduilla. Nautin tästä tunteesta ja se on kaunis ulospäin suuntautuva, hetkessä oleva tunne, joka tuntuu tuulelta jonka liikkeen näkee kesäisellä heinäpellolla, kuinka korret heilahtelevat tuulen tarttuessa niihin ja kun tuon tunteen tuntee itsessään, että tuuli puhaltaa niin silloin olen iloinen ja kaunis.

Tunnen olevani kaunis kun olen ryhdikäs ja itsevarma, silloin kun puen omalta tuntuvat vaatteet ylle. Tunnen olevani kaunis kun olen rento ja etenkin silloin kun vaatteet ovat rennosti ylläni. Ja etenkin silloin kun olen omaitseni pidättelemättä pisaraakaan olemustani ja mielenkiintoista on se että olemukseni tuntuu vaihtuvan huomioni mukana. Tarkoitan tällä sitä että toisinaan olen upea yöpökät jalassa, paita lököttäen päällä ja hiukset hassusti hajallaan, se on eniten aamuminä ja se on kiitollinen ja kaunis, voimakas, vahva, kepeä, hypähteleväinen. Sitten on se urheilun jälkeinen, upean kaunis vahva, hikinen toisinaan hengästynyt minä ja uhkun onnistumisen voimaa. Se joka hääräilee askareissaan hiukset sidottuna/sliipattuna taakse etteivät ne häiritse keskittymistä arjen siivouksen sota toimissa pölyttyviä nurkkia ja kasaantuvaa tiskiä vastaan. Vaihtuuko olemus jokaisen vaatekappaleen myötä vai tarttuuko olemus vaatekappaleeseen. Kuinka ruokaa laittava keskittyjä eroaa iltaa viettävästä rentoutujasta? Kuinka nämä kauneudet vaihtavat olemusta? Jokaisen ydin on sama, jokaisessa kaunis olet sinä, olet olemassa. Sinä olet kaunis ja se että tunnet itsesi kauniiksi on suurta voimaa!

Tunnen olevani kaunis vaatteet päällä ja ilman niitä, tunnen olevani kaunis vaikka tekisin, jotain hassua tai olisin surullinen, silti olen kaunis. Olkoon pääni kalju tai hiukset lyhyet tai pitkät silti olen kaunis, tunnen olevani kaunis ehostamattomana ja ehostettuna. Olen eri tavoilla kaunis. Kauneus ei riipu siitä mitä muut sanovat, sillä jokaisella meistä on mielipide rumasta ja kauniista, mielipide siitä viehättääkö jokin, tyyli, asu, muoto, koko, väriyhdistelmä juuri tuota kyseistä henkilöä. Muttei se tarkoita etteikö kuuluisi joukkoon, sillä olemme jokainen kauniita omalla tavallamme, joten mikä on sinun tapasi? Voisimmekin ruman ja kauniin kysymisen sijasta kysyä tiedätkö jotain joka saa minut näyttämään vieläkin kauniimmalta? Lisäisitkö tai ottaisitko jotain pois? Miksi? Pue asusi lisäksi se iloinen hymysi tai elävä naurusi, säkenöivät silmäsi, voimakas rohkeutesi, villi uhmasi, suloinen särmikkyytesi....
Tietysti voit tsekata onko kampaus kondiksessa, ettei vaatteissa ole roskia/tahroja, vaatteet on oikein perin päällä nm. Laitoin housut saumat ulospäin jalkaan!
Kauneus ei katso aikaa eikä paikkaa mutta miksi rumaa hyljeksitään? Vihataan? Joten kysynkin koetko itsessäsi olevan jotain rumaa? Oletko kokenut kommentointia tuota kyseistä kohtaa kohtaan? Minulla kommentoitiin olevan isot reidet tänä kesänä kun menin tuolla ulkona shortsit jalassa. Mietin ovatko koipeni niin rumat että niitä pitää noin kommentoida? Miksi otammekaan kommentoinnin ensi arvoisesti haukuksi? En kuullut keskustelua mikä käytiin, vain isot reidet? Entä jos se olikin kehu? Entä kun kehutaan kauniiksi? Oletko tuonut sen jälkeen esiin juuri kyseistä kohtaa? Esimerkiksi onpa sinulla kauniit silmät! Kiitos!
Sinulla on kauniit silmät! Miksi ne ovat sinusta kauniit? Verrattuna mihin? Värinsäkkö takia, muotonsa? Sopivatko ne mielestäsi kasvoihini? Keneen rinnastat minua? Kenellä muulla tuntemallasi henkilöllä on saman väriset silmät? Vai rakastatko ja pidätkö vain silmistä? Viehätyt silmistä?

Mikä saa aikaan viehätyksen? Mikä vetoaa niin voimakkaasti kauneuden tajuumme?
Onko kyseessä siis jokin samankaltaisuus jota tahdomme elämään vai niin jyrkästi erilaista että se vetoaa kiehtovuudellaan? Ja erilaisuus tekee vaikutuksen? Etsiikö ihminen siis elämäänsä erilaisuutta vai samanlaisuutta? Vai etsiikö ihminen ympäristönsä vaikutuksesta täydentäjää vahvuuksilleen vai puutteilleen?

Mietin haluani toisinaan pukeutua miehekkäästi. Siihen voi olla syynä se että olen kulkenut suuren osan elämääni hyvin naispainotteisessa porukoissa, enkä ole kohdannut mies edustajia paljoakaan, joten en ole kokenut tulleeni kohdatuksi, kohdelluksi naisena. Ja kun en ole tullut kohdelluksi naisena niin erottuakseni joukosta olen pukeutunut mieheksi ja tullut kohdelluksi miehenä? Olenko liian miesmäinen? Ja olenko miesmäinen koska olen kokenut etten ole huomion arvoinen naisena? Minuna?  Ja jos minua huomioidaan niin ne ovat vain rinnat jotka puhuvat? Ovathan ne suuri tehokeino huomion herättämiseen, mutta minusta nainen on muuta kuin pelkät rinnat! Muutakin kuin pelkät muodot. Minusta on kaunista olla nainen, joka tuntee omat arvonsa. Mutta voisinkin kysyä itseltäni asiaa milloin koen olevani nainen? Mikä on nainen? Mikä on mies? Ehkä tätä pohdin seuraavaksi...

Olkaa kauniita itsejänne ja pitäkää kauneudestanne! Näkyillään!

Tämän päivän kaunista sinitaivasta säestävät viulunsävelet!

Mitä kaunista sanoin toiselle 15/30 Sinulle

Sinulle!  Voimme antaa toisille oman tyylimme, kunnioituksen pukeutumalla hyvin. Mutta mitä on hyvä tyyli? Mikä on sinun tyylisi? Sekö että ilmentää itseään sellaisena kuin on? Vai ilmentää itseään apukeinoin sen näköisenä kuin kokee olevansa? Vaiko vain että kokeilee erilaisuuksia? Mikä tuntuu omalta? Mikä tuo itseä esiin?

Sinua varten pukeudun näin? Sinuako? Itseäni vartenhan minä pukeudun? Pukeutumalla ilmennän itseäni sinulle ja samalla itselleni.. onko siis väliä millä verhoaa itsensä?
Mitä tahdon ilmaista? Tyyliä, rikkautta, itsevarmuutta, miehisyyttä, naiseutta, herkkyyttä, voimaa, kepeyttä, ryhtiä, suoruutta, pelkistettyä, mahtipontista, viettelevää, harteikasta.....? Mitä tahdonkaan vaatteillani korostaa? Vai peitänkö itseni vaatteisiin ettei kukaan nää minua? Häpeänkö kehoani ja itseäni niin paljon etten tahdo kenenkään näkevän kuka olen? Mikä haavoittava tarina sinulla on juuri tuolle kohdalle jonka tahdot piilottaa? Mikä juuri tuossa on niin vaikeaa hyväksyä? Miksi tahdot paljastaa kaiken? Eikö sinussa saa olla yhtään arvoitusta silmille? Mikä sinussa vangitsee toisen katseen? Miksi tarjoaisit kaiken kerralla?

Kannatko vaatteitasi ylväänä, kunnioitatko vaatteitasi? Nehän tekevät sinusta sinut? Millaisiksi koet vaatteesi?
Ilmentävätkö vaatteesi sielusi väriä? Muotoja joista pidät vai muotoja joita vartalosi pakottaa käyttämään? Pakottaako? Istuvatko vaatteet yllesi? Ovatko ne sinun toinen ihosi? Mitä tahdot ilmaista sillä että sinulla on liian pieni paita päällä? Sitäkö ettet hyväksy että olet kasvanut ulos siitä, etkö nää kehosi muutoksia? Vai laitoitko sen pilaillaksesi vähän? Entä kun pukeudut sinulle ylisuureen telttaan? Koetko olevasi niin jättimäinen, niin sanotusti feikki lihava ettet mahtuisi sopivimpiin vaatteisiin? Vai johtuuko se siitä että seuraat muotia? Tai rakastat jotain tyylisuuntausta? Vai jämähtänyt aikakauteen?

Onko vaatteissasi kulttuuri jonka historiaa kuvastat? Kannatko kansan pukua ylpeänä syntyperäsi tähden? Onko vaatteissasi Uskomuksia, joita tahdot jatkaa? Mitä uskomuksia vaatteesi kuvastavat? Onko kaulaasi sidottu rusetti vai kravatti, huivi? Mitä huivisi edustaa? Symboliikka jota kannat mukanasi? Mitä se kertoo sinulle? Sinusta? Edustatko juuri tuota symboliikkaa?  Mitä merkitystä sinä palvot? Sillä vaikka kuinka kantaisin teräsmiehen merkkiä se ei tee minusta teräsmiestä?
Mitä se minusta kertoo? Yhdistättekö minut? Sarjakuviin, elokuviin, Clark Kenttiin, kryptoniittiin? Voimaan, yli inhimillisyyteen? Minä samaistuin S kirjaimeen alkaahan nimeni S:llä. Onko minulla super olo tuo paita päällä? Käytän sitä pää asiassa yöpaitana, ehkä unissani olen super?

Kun kannan jotain merkkiä olen samalla mainos, joten ketä mainostan? Ja miksi? Mainostan Hard Rock Cafea Lissabonin kahvilaa itseasiassa! Ostin sen matkamuistoksi, mikä siis teki tästä tuotteesta niin hyvän että mainostan Hard Rock Cafea? Näyttää siis siltä että minä olen maksanut siitä että saan mainostaa kyseistä kahvilaa? Eikös tämä ole kaikissa fanituotteissa nähtävissä? Mutta mikä tekee minusta minut? Ne vaatteetko joita käytän? Kyllä vaatteilla on suuri osa näytelmässä, hyväksytäänkö sinut? Käyttäydytkö oikein? Pukeuduitko oikealla tavalla?

Onko tyylikästä olla kävelevä mainostaulu? Mutta on toisaalta tyylikästä kävellä vaatteissa jonka kaikki tunnistavat laatumerkiksi. Chanel...
Mutta onko sekään tyyliä jos se ei sovi omalle vartalolle alkuunkaan? Minun mielestäni ei. Minulle tyyli tarkoittaa istuvia asu kokonaisuuksia, jotka tuo kantajansa kauneutta esiin. Oma tyylini vielä hakee muotoaan enkä todellakaan aina mieti mitä laitan päälle, kunhan on jotain. Mutta olen innostunut tekemään itselleni omaan tyyliin sopivaa vaatekaappia ja väri sävyjen harmonisointia, jotta vaatekaappini olisi yhtenäinen. Tämä siksi että löytäisin kaapistani helposti kokonaisuuksia ettei aina tarvitsisi kysellä: Onko tarpeeksi hyvät vaatteet? Näyttääkö hyvältä?

Tyyli on minulle harmoniaa, yhtenäistä, toisiinsa sopivaa, ripaus rikkautta, yksinkertaisuutta, keikarointia.

Minä puen kulmakarvani kynällä kasvoihin kun omani ovat niin olemattoman näkymättömät. Puemme kasvot meikin alle peittääksemme punaisuutta, epätasaisuutta, ollaksemme tasaisia, kiiltämättömiä, jotta mitä? Mitä tällä verhoamisella vakuutamme itsellemme? Miksi teemme jotain tyylin tähden? Leikkaamme, maalaamme, kidutamme, saamme rakkoja, hiertymiä... ollaksemme tyylikkäitä? Sellaista mitä toisetkin on... onko esimerkki viisas? Omien aivojen käyttö tyylin itselleen luomiseksi on sallittavaa! Viekö sinua eteenpäin halu miellyttää silmää ja kärsiä vai mukavuuden halu käyttää sellaista, joka ei käyttämisellä kiduta...

Millaisia tarinoita on nahkamme alla? Nahkamme päällä? Kuka luo tyylimme? Kuinka muokkaudumme tarinoiden mukana uusiin tyyleihin? Ilmentääkö tyylisi seksuaalista suuntautumista? Oloasi, harrastustasi? Työtäsi, onko vaatteet ja tyylisi sinun haarniskasi? Uniformusi?

Millaiseen tunteen tyyliin pukeudumme? Onko kasvoni iloiset ja ylläni pastellit, silti sisälläni on surupuku, joka on musta vai onko tyyli sittenkin vain elämän kangastusta?

Mitä kaunista sanoin toiselle 14/30 Mihin sinä samaistut?

Mietittiin siskon kanssa mihin Marvel hahmoon ollaan samaistuttu? Tämä oli kaunis ajatus sillä se pisti miettimän meidät molemmat asiaa, mitä asiaa nuo hahmot edustavat? Mihin heissä olemme samaistuneet? Mitä ongelmaa nuo hahmot käsittelevät? Joten kerronkin millaista pohdintaa tuo samaistumis kysymys omalla kohdallani aiheutti!

Mitä samistuminen on minulle? Jokin hahmon olemuksessa on tunnistettavissa omassa itsessään. Voi kokea olevansa tuo hahmo ja elää tuon hahmon kautta jotain mitä ei omassa elämässään voi kokea? Esimerkiksi jokin ratkaisu jota ei ole vielä esimerkiksi kokenut. Tai ei halua aiheuttaa tuhoa.

Sanotaan että Hulk saa voimansa vihasta ja mitä vihaisempi hän on sitä voimakkaampi hän on. Vihan hallintaa siis. Tämä hahmo käyttää vihaa voimanaan.

Itse en pidä vihasta ja kiellän etten saisi tunte vihaa, sillä minut on opetettu '' KILTIKSI'' tytöksi ja huomaan päätyväni sillä kieltämisellä Hulkin raivokkaaseen tilaan, joka ei todellakaan ole hyvä juttu sillä se ei ole hallittavissa. Ainakaan koko aikaisesti. Pelkään siis menettäväni itseni hallinnan ja satuttavani muita.  Mutta kuten tuo ylempi Eric Banan sanoma Hulk sanoi kun totaalisesti menettää hallinan se tuntuu hyvältä.

Raivoaminen kunnon raivo ja toiset ihmettelevät mitä oikein tapahtui, mikä hänellä napsahti? Tuli kerta heitolla hulluksi vai tuliko? Tälläinen vihan tunteiden patoaminen tapahtuu pieni asia kerrallaan ja kuten pato, mieli kerää taakseen ajatuksia, jotka ovat vihaisia tai gategorisoidaan ryhmään viha. Ärtymys, kipu, suuttumus, viha, raivo, tuska, kiukku ns. ''Pahat'' tunteet joita ei saisi olla eikä näyttää, kun on kiltti. Niin minä lapsena uskoin kun kukaan ei kertonut tunteista mitään. Kukaan ei puhunut vihastaan, selittäen vihaa, näin vain toisinaan vihaisia ihmisiä ( tai sellaisilta ne lapsesta vaikuttivat) se ei näyttänyt minusta kivalta, joten kielsin vihan tunteet, en tahtonut sitä itselleni, joten siedin yllättävän paljonkin paskaa kohdallani. Purin kiukkuani paperille sanoiksi ja hahmojen teoiksi, se opetti minulle kuinka julma osasin olla. Julmin olin itseäni kohtaan omia hahmojani, harjoitin tätä vihan ns. Tukahduttamis käytöstä muihinkin tunteisiin murskaavalla tuloksella, patoutunut viha tuli hallitsevaksi tunteeksi.

Enkä tiedä näkikö kukaan kun olin teini-iässä olin vihainen koko ajan kuten tämä Mark Ruffalon esittämä Hulk kertoo olevansa vihainen koko ajan.

Eikä siis ihme että osaan myös samaistua Jekyll&Hydeen joka on rinnastettava Banner/Hulk yhtälöön.

Olin vihainen sisältä ja suullani hymyili ''kiltteys'' tuo kiltti ulkokuori, jonka muut näkevät.

Mutta sisältä koin olevani jotain rumaa ja pahaa, jotain jota  en pystyisi pitämään sisälläni. Monsteri, demoni, riivattu...

Siksi olenkin ollut aina ihmissusi fani sillä ihmissudet eivät muutu aina omasta halustaan ihmissusiksi ja koin siis olevani myös uhri sillä en halunnut olla vihainen ja silti olin. Siksi minä olin vihainen itselleni olin jotain mitä en halunnut olla.

Kaksi lemppari ihmissutta ovat varjojen valtakunnan Michael ja Van Helsingin Velkan.

Mietin myös että tuo suden purema joka muuttaa ihmisen. Voi olla kuten loukkaus joka kerran koetaan muuttaa hyvätkin ihmiset loukkaajiksi. Ehkä näissä kaikissa hahmoissa on jotain ristiriitaisen tuskaista ja totuus vaikka kuinka olisi ja yrittäisi olla hyvä ja kiltti luokittelulla, jonkin vaikutuksesta emme enää olekkaan.

Olinko sittenkin vain eläin jota ei pysty kontrolloimaan. Kaksi minua hyvä ja paha? Mutta mikä on hyvää ja mikä pahaa? Mitä minä pidinkään pahana? Itseäni, vihasin itseäni epäonnistumista. Ei pidin tunteita pahoina, piilotettavina kiukku, ärtymys suuttumus, väheksyin, syrjin ja enkä hyväksynyt. Ja tuo hyväksymättömien tunteiden kapina, ilmaisemattomuus sai minut tuntemaan tuskaa itsestäni.

Mikä on oikeanlaista tunteiden vastaan ottoa ja reagoimista? Kuinka viha otetaan hyväksyvästi? Kuinka vihasta tulee puhua ja ärtymys ilmaista hyväksytysti?   Kuinka kohteletkaan omia väheksyttyjä tunteitasi?
Ja MIKSI ITSE TEEMME NIISTÄ'' PAHOJA''?  Miksi en antanut niiden kuulua omiin tunteisiini?  Miksi siis syrjimme omia ajatuksia jotka ovat pahoja itsestämme tai jostain toisesta.  Kerrotteko millaiseksi ihminen muuttuu kun hän ei koskaan saa ilmaista vihaansa? He eivät opi käsittelemään niitä tunteita itsessään ja ne alkavat hallita.

Ja ne jotka sanovat vihaavansa pahaa, antavat itsensä vihata pahaa ja hyväksyvät vihan, he sallivat siis vihan itselleen. Vähän sama kun valittaa valittajista kun nämä valittavat kokoajan.

Tämä pyrkiminen vihattomuuteen saa epätoivoon, uhriuteen ja vihaan, pakostakin miettii mistä tulee vihaiseksi kun lajittelee ajatuksia.

Viha aiheuttaa kipua ja kipu vihaa, ymmärtämöttömyys mistä viha johtuu ja tekemättömyys vihan kohdetta/ tilannetta kohtaan vain patoaa pahoja sanoja mieleen.

Tunteena vihaa on oltava ja se on huomioitava ja hyväksyttävä, jotta voi olla rauhassa, ymmärrettävä alkusyy ja oltava armollinen ja antaa anteeksi.

Mihin ns. Pahaan hahmoon te olette samaistuneet?

Mitä kaunista sanoin toiselle 13/30 Hyvältä näyttää!

Olin ystäväni luona käymässä ja hänen lapsensa sitten tekivät minulle eri kampauksia, tein itsekkin heille parit letit. Mutta minun hiukseni olivat todellisessa käytössä. Sain päähäni pinnejä, lisäkkeitä, ponihäntiä. Vuoroin hiukset olivat ylhäällä sitten litistettynä alas ja sivuille. Ja aina tietysti näytti hyvältä! Ja seuraava kampaus sai vuoronsa! Tietysti kun näin monella kampauksella hemmoteltiin niin sitten vuorossa oli kynsilakka aniliinia ja hohtavaa pinkkiä, muutama hutikin sattui mutta ei se haittaa lopputuloksessa! Oli hauskaa viettää aikaa myös reppuselkä hepoilulla, uimalla ja katsomalla elokuvia. Myös etanoitakin kerättiin purkkiin ja siivottiin keittiön pintoja! Hauskat pari päivää.

Hyvältä näyttää! Kehu, jotta haluaa kokeilla useampia hiuskokeiluja. Kyllä aikuisten oikeasti olisi voinut olla kauniimpiakin toteutuksia, parannella tuosta kohtaa ja tuosta, mutta en halunnut tappaa luovuuden intoa ja kokeilun halua, joten heittäydyin täysillä mukaan. Kyllä siinä leikin aikana jo itse kampaajakin osasi todeta mitkä kampaukset näyttävät hyvältä ja mitkä eivät. Siispä mitä enemmän annoin kokeilla sitä enemmän vaihtoehtoja lapsen silmin tuli nähtyä ja hän harjaantui omassa leikissään jo paremmaksi.

Olisin voinut pilata kokeilun ilon sanomalla että kampaus on ruma! Sillä minustahan tehtiin kaunista kaikella omalla osaamisella. Moni kokeilun halu on tapettu juuri sillä että on sanottu jonkin olevan ruma! Eikä sen jälkeen ole halunnut tehdä mitään asiaan liittyvää! Vain siksi että joku on sanonut lopputuloksen olevan ruma? Sanonut mitkä kaikki asiassa on väärin, itsestäni on etsittävä mitä hyvää siinä on ja opetettava samalla tekniikkaa, sitä mikä on missäkin tärkeää, jotta saadaan paras lopputulos! Vaikka kuinka kynsiä lakatessa kannattaa ylimääräinen kynsilakka tiputtaa purkkiin painamalla sivellin vasten purkin kaulaa nostettaessa. Kuinka keittiö kaappien pintoja siivotessa järjestelmällisyys, maltti ja laitanaan pyyhkiminen on kaiken a ja o. Mikä on asian ydin onnistumiselle. Samalla huomattiin kuinka tuossa työssä tarvittiin pitkäjänteisyyttä, siis malttia tehdä jotain asiaa pidempään kuin hetki. Muistin kehua tehdystä työstä ja kiittää avusta. Oli meillä hauskaa.

Mietin sitä kuinka itselleni edelleen tekee pahaa nähdä kuinka tavaroita, tässä tilanteessa leluja heiteltiin niin että ne menivät rikki. ( itsekkin monet lelut lapsena rikkonut, taitaa olla lasten ikäkauteen kuuluvaa)

Mietin sitä sillä kuinka ihmisiäkin esineellistetään ja kiusataan, koen tavaroiden heittelyn kiukustumisen yhteydessä huonoksi tavaksi osoittaa tunteita, koska se näyttää kuinka vähän kunnioitamme tavaran arvoa olla ehjä tavara. Sama kuin kiusaaja kiusaa kiusattua, hän ei kunnioita toisen ihmisen arvoa olla ehjä. Ja näin on tavara tai ihminen suuttumuksen raivon kohteena. En kyllä muista missä vaiheessa omalla kohdalla rupesin pitämään tavaroita lempeydellä etten tahtonut ns. Satuttaa tavaroita.

Milloin olet viimeksi opettanut lempeyttä? Pitää jostakin hieman hellemmin ei niin kovaa? Minä opetin tuota lempeyttä hiusten harjauksessa ja kerroin kun sattuu! Ja kun kuljetin reppuselässä heitä, opetin lempeämpää puristus otetta ettei kyydittäjä kuristuisi ja luottamusta että he pysyvät kyydissä vähemmällä voimalla, että pitäisin heidät ylhäällä.

Mitä lempeys siis on? Opettamista milloin koskee, rajojen kertomista, kunnioitusta hyvin vointia kohtaan, ohjausta parempiin tuloksiin lopettamatta luovuuden intoa ja heittäytymällä ja eläytymällä hetkeen, auttamista...löytää yhdessä toisen paras! 

Mitä kaunista sanoin tänään toiselle 12/30 kerro minulle jotain hyvää

Kävin katsomassa Elokuvan Kerro minulle jotain hyvää
Pidin elokuvasta vaikka se vilisi minulle tuttuja näyttelijöitä. Game of thronesista tutut näyttelijät irrottivat hienoiset naurut muussakin yleisössä heidän tavatessaan.
En tahdo pilata elokuva nautintoa muilta, joten en kerro siitä muuta.

Vaan palaan aiheeseen kerro minulle jotain hyvää
Kuinka useasti kerromme toisille jotain hyvää? Minulla oli ilo eilen kuulla tarinoita joita en olekkaan ennen kuullut, tavata ihmisiä joita en ole ennen tavannut, esiintyä ihmisten edessä, niin ettei jännittänyt! Minusta se oli hienoa nimimerkillä vatsajännittäjä eli jotain edistystä on kaiketi tapahtunut. Kiitos kaikille jotka osallistuitte eiliseen päivään! Eilinen oli hieno seikkailu sillä olin osana järjestämässä  ystäväni yhtä tärkeää päivää! Josta kerron eri yhteydessä enemmän sillä:

Tänään minulle nousi kaunis muisto mieleeni pitkän ajan jälkeen Se on muisto siitä kuinka ala-asteella kävimme Joensuun laulurinteellä laulamassa, siellä oli muistini mukaan aivan älyttömän paljon lapsia ja kun kaikki lauloivat fiilis oli upea, siitä päivästä muistan kappaleina haitaribussin, hirsimökki laulun, olikohan ystävän laulukin... muut ovat unohtuneetkin. Haitaribussin muistan koska sitä harjoiteltiin paljon ja ellen väärin muista siinä oli jopa käsiliikkeet. Ja sitten iltaa vietettiin kouluporukalla uiden, makkaraa paistaen ja tikkupullaa syöden ja me lapset kirmailtiin suopursun seassa. Se tuoksu on syöpynyt mieleeni. Siitäkin muistosta on jo n.20 vuotta.  Se on jotain josta tulee kylmän väreet vieläkin kun muistelee sitä.  Se oli niin hieno ryhmäkokemus, kuorokokemus, äänikokemus. Hirsimökin sanat onkin ainoat jotka muistan ulkoa ja siinä oli ainakin käsiliikkeet sillä muistan niistäkin osan edelleen! Se oli aurinkoinen päivä, jolloin taidettiin laulaa kokopäivä noita kaikkia lauluja, etenkin hirsimökkiä!

Maalatakseni teille maiseman tuoksusta siihen sisältyi suopursun tuoksun lisäksi illan kaste, nuotiosta nouseva savu. Näkymänä hämärtyvä ranta, veteen heijastuvat laskevan auringonsäteet, pursujen valkoiset kukat, tuntumana paljaita jalkoja vasten kostea kallio/kivet, polku, jalkoja vasten kahisevat pursun varret, nuotion rätinä, aikuisten kahvin juonti, pikkuisen hiiltynyt tikkupulla oksanympärillä. Puheen sorina ja ihmiset, naurua. Se oli varmaan yksi onnellisimmista päivistä jonka muistan.

Tässä olen sisilisko käsissä kuusiaidan takana, jotta näätte minkä ikäinen muistoni minä noin olikaan. 

Mitä kaunista sanoin toiselle 11/30 minun on nälkä

Mikä nälässä on kaunista? Antaudumme silloin palveltaviksi tai metsästämme ruokaa.  Antautua nauttimaan ateriasta, jonka eteen joku on aikaansa uhrannut.  Ruuan tekeminen on rakkauden osoitus ja sitä nauttijan kannattaa olla kiitollinen.
Itselleen tehty ruoka on rakkautta itseä kohtaan, joten millaisella ruualla rakastat itseäsi? Antautua kirjoille kun on tiedon- ja hengennälkä. Mihin nälkään sinä syöt minkä eteen sinä painat pääsi? Kenen palveltava sinä olet?

Mitä metsästätkään? Saiko sorsan? Osaatko valmistaa siitä maittavan aterian? Saitko jäniksen osaatko valmistaa siitä ateriaa? Onko sinulla suunnitelma miksi metsästät rahaasi? Osaatko saada rahalla maittavan aterian? Jokainen ruokalaji on harha-ammuntaa kunnes tietää miltä ne maistuvat. Jokainen ruoka-aine on harha-ammuntaa kunnes osaat erottaa ne toisistaan, mauistaan. Jokaisen aineen käyttökelpoisuus on harha-ammuntaa kunnes tiedät mikä on kunkin ruoka-aineen käyttökelpoisuus aste. Jokainen ruoka on yksitoikkoista yksinään ja kaipaat monipuolisuutta joten lisää ruoka-aineiden määrää.

Jos sinun on yksitoikkoista olla yksin hankkiudu jonkun seuraan.
Onko seurassasi itkettävä sipuli tai tulinen chili? Mieto maito? Saatko sinä hänet happanemaan? Mikä sinä olet? Hapan mielinen juuri nyt? Miksi? Mikä neutralisoisi sinut vai onko happamuudestasi sinulle hyötyä?  Mitä valmistat?


Mitä ruokalajia tavoittelemme hengen nälkään? Rakkauden nälkään? Kosketuksen nälkään? Elämän nälkään? Mikä saa aikaan energiaa? Sellaista että jaksat mennä eteenpäin? Mikä on juuri sinulle tavoiteltava asia? Mihin sinulla on kaikista eniten nälkä, mikä sinusta on tulossa?

Oletko helposti sulatettava? Mikä tekee sinusta niin erikoisen? Vai oletko perusviljaa? Sinäkin saatat olla allergisoiva ja aiheuttaa toisissa reaktioita. Oletko iloa täynnä oleva peruna ja läsnäolosi jälkeen he tuntevat pian uudestaa tarvitsevansa lisää iloa. Oletko hitaasti sulavaa lihaa, jota joutuu pitkäänkin pureskelemaan, vai oletko pitkään haudutettua ja olet suussasulavaa? Oletko raikas omena? Kirpeä sitruuna? Millainen ilosi on? Pillillä puhaltava kupliva maitokaakao? Lempeän makea päärynä? Kitkerä kaksimielinen kahvi? Millain vihasi on, tulinen chilikastike? Karvoillaan kutittava kiivi?? Vai turkinpippuri makeinen? Onko sinussa jälkimakuja? Onko ne omiasi vai kenestä ne ovat tarttuneet?

Kuka minua palvelee? Valikoimmeko meitä palvelevat ihmiset? Vai mikä houkutteli meidät heidän luokseen? Halpa tarjous? On meistä itsestämme kiinni mitä me syömme? Mitä valisemme ostoskoriimme oppia tuntemaan, valmistamaan? Mitä meille tarjoillaan? Kaikkea kun ei tarvitse aina maistaa?

Millaista mielen ruokavaliota noudatat, millä ajatuksiasi lihotat tai laihdutat? Millainen on lihaksikas ajatus? Voiko aivojaan bodata? Kuinka aivoilla nostetaan kuormia? Mistä tunnistaa voimakkaat aivosolut?
Millaisen treeni- ja ruokavalion aivot tarvitsevat kehittyäkseen?

Minulla on nälkä nähdä mihin pystyn, jokin silti pidättelee minua? Mikä estää minua syömästä? Anteeksi olenko kylläinen? Vai näännynkö nälkään kun ei ole syötävää? Vai onko se tämä tasainen turtumus, ettei ole nälkä muttei ole kylläinenkään. Puolitiessä vastassa? Syödäkkö lisää vai nälkiintyä?

Miksi lopettaa syöminen kesken ettei tule ähky ja kyllästyminen? Joskushan tarvitsemme äärimmäisyyksiä herättämään turtuneita aistejamme? Nälästä kylläiyyteen, kylläisyydestä nälkään. Entä kun elää äärimmäisyydessä? Milloin olisi hyvä olla? tuon aaltoliikkeen keskelläkö?

Olenko tänään poreileva energia juoma? Vai väsynyt aivobodari, joka kaipaa palautusta. Nyt aijon pitää ruokalevon ja nukahtaa hetkeksi. Kiitos ruuasta!
Ainiin kaikkien palvelevien kauppiaidenkin on syötävä, kenen kanssa sinä leipäsi siis jaat? Mitä siitä vastineeksi saat? Tänään elämä on ruokailua...

Ovatko ihmiset synonyymejä toisilleen?

Milloin sinulta katkesi se lapsen usko että mitään pahaa ei sinulle satu? Ikävää? kipeää? surullista?  Milloin sinulta katkesi lapsen usko siihen että kaikki ajattelevat sinusta vain hyvää? Kaikki rakastavat sinua? Iloitsevat kanssasi?

Veikö tuo uskon katkeaminen maan altasi? Etkä enää uskonut mihinkään hyvään? Kaikki tuntui vain pahalta? Kaikki kaunis oli kuin kadotettua? Hävitettyä? Etkö enää uskonut mitä toiset sanoivat? Näitkö itsessäsi vain huonot puolesi? Etkö enää luottanut itseesi tai toisiin ihmisiin? Uskosiko vei luottamuksesi? Onko mitään mihin uskot? Onko ketään, josta todella välität? Kenelle sinä itse tahdot hyvää? Ketä kohtaan tunnet myötätuntoa? Ketä palvella, kenen vuoksi teet asioita? Kenelle annat sen verran arvoa että jaat ilosi, hymysi, tarinasi, olemassa olosi? Kenellä on kunnia ottaa vastaan kaikki osaamisesi? Kuka hyväksyy sinut juuri tuollaisena kuin olet? Toivon että ainakin sinä itse hyväksyt!

Miksi en luota itseeni? Miksi en luota ihmisiin? Mitä heissä niin vihaan? Hyväksynkö sen itsessäni, itselleni? Vai onko se menetys, joka kuiskailee sielussani? Kaikkea sitä mitä arvostin ja rakastin kaikki se joka vietiin pois. Enkö voi hyväksyä tätä menetystä ja siirtyä elämässäni eteenpäin? Se etten saanut rakkautta juuri tältä henkilöltä, ei tarkoita etteikö minua rakastettaisi? Etteikö kukaan olisi minua varten tässä maailmassa? Se että rakastin itse tekee vain menetyksestä kipeämmän, toivoinko liikaa? Ehkä toivoin silloin tuolla ihmisellä oli arvoa minulle, on edelleenkin, mutta se on muuttunut, muttei tuo arvo määrittele kaikkia ihmisiä.

Kuten ei yksi mätä hedelmä korissakaan määrittele kaikkia korissa tuolla hetkellä. Mutta jos mätä ajatus jää koriin niin se mädättää kaikki hedelmät ja kaikki ovat poissa.  Toisaalta onko itse tuo mätä ajatus ja joutuu katselemaan mädän läpi toisia, ei ihme että kaikki näyttää mädältä vai onko joutunut jo kompostiin. Hajoamaan mullaksi uudeksi kasvualustaksi? Vai onko tuulessa itsepäisesti kuivava muumioituva, joka harmautuu ja katselee toisten vehreää iloista ulkomuotoa. Kuivaa, kuivaa, kuivaa ja kosketuksesta murenee, häviää ja katoaa.  Piiloutuu, jonnekkin mistä kukaan ei vain nää? Ollen jotain niin pientä, olematonta. Vähättelenkö muita? Vähättelenkö itseäni? Kykyjä, osaamista, onnistumisia? Onko vika minussa vai muissa? Miksi etsin vikoja? Entä ratkaisut?
Jos vihaan ihmisiä, niin vihaan itseäni siinä samalla sillä olen ihminen itsekkin. Miksi vihaan itseäni? Siksikö kun petyin kun omat odotukseni eivät toteutuneet? Teinkö kaikkeni? Pystyikö vaikuttamaan asiaan? Vaikutinko? Enkö? Kaduttaako? Ai vaikutin? Sanoinko jotain tyhmää? Enkö pääse yli siitä? Miksi se vaikutti minuun niin syvästi? Häpesinkö? Miksi häpesin? Loukkasinko jotakuta? Voinko pyytää häneltä anteeksi? Jos se siis vaivaa minua? Miksi se vaivaa minua? Voinko pyytää itseltäni ja antaa myös itselleni anteeksi. Hyväksyä oman ihmisyyteni, sen että minäkin teen virheitä. Olla myötätuntoisempi ja armollisempi, yrittää uudelleen, enkä olla niin julma että hylkään kaiken tuohon ensimmäiseen vastoin käymiseen. Suuttumuksen ja vihan, ärtymyksen ja kivun kuohahdukseen, tunteeseen etten osaakkaan. Onko se edes tunne vai tunnekuohun aiheuttama tila, joka pitäisi ymmärtää ja rauhoittua. Osata tunnustella nuo ikävät tunteet läpi, miksi tuntuu tältä? Hyväksyä nekin tunteet ja lopettaa valittamasta ja ottaa selville ongelman oikea syy. Oliko se maalatessa väärä ote siveltimestä, vai liian kuuma huone joka nosti ärtymyksen huippuunsa, kipeät lihakset, laihtumisessa, itsekurin puute ja itselle annetut myönnytykset, herkku palkinnot? Määrän suuruus?

Mitä tyydytän? Hetken mielijohdetta vai oikeaa tarvetta? Mitä olen lykännyt jo liian pitkään? Millaisena oikein nään itseni? Tunnenko itseni juuri sen näköisesti teenkö niitä asioita, jotka vievät minut juuri tuohon määränpäähän? Ylläpidänkö tuota toimintaa jota tarvitsen? Miten teen sen käytännössä?
Vai pysähdynkö tuohon ensimmäiseen onnistumiseen? Miksi en siis jatka matkaa eteenpäin ja palaan vanhaan, tuohon tuttuun elämään. Enkö usko visiooni siitä millaisena nään tulevaisuuden itseni? Vai jyrääkö vanhat tavat tarkoituksella yli ja saa epäonnistumaan? Koetin kivi kuka jaksaa jatkaa yrittämistä uuden oppimisen kanssa, jotta siitä tulisi uusi automaattinen tietoisuus, joka jättäisi vanhan pois/ uudistaisi sen. Millä täytämme huomiomme ja tilamme? Minkä nostamme huomiomme suurelle näyttämölle? Millä sitä tutkailemmekaan?

Millaista tunnetta näyttämöllä näytellään? Kuinka se liittyy elämääni juuri nyt?
Kuinka monta näyttelijää siellä on kuinka montaa sävyä? Vai erilaista tunnetta?

Oletko kuullut sanottavan että lapset kantavat vanhempiensa ongelmat omiensa lisäksi? Niitä joita ei olla ratkaistu yhdessä tai joiden ratkaisuista ei olla kerrottu?
Mitä ongelmia vanhemmillani on? Tai oli kun olin lapsi? Millaisten ongelmien kanssa he painivat ja miksi? Mitkä ovat outoja omiani? Kannammeko ongelmia mukanamme löytääksemme vastauksia? Entä kun emme tiedä niitä kantavamme?
Alitajuinen ohjelmointi josta olemme täysin tiedottomia? Ketä minä muistutan? Näöltäni? Luonteeltani? Ajatuksiltani? Olemukseltani? Keneen rinnastan itseni? Ketkä ovat synonyymejäni? Ketä kuvailisin itsekseni? Niinkuin sanoilla kuvaillaan sanaa toisilla sanoilla? Miten minussa kuvastuu isäni, äitini, sisarukseni? Mummini,ukkini, setäni, tätini, serkkuni? Entä lemmikit? Eläimet? Talot joissa olen asunut? Millaisia ongelmia ja ratkaisuja olen kerännyt matkallani tähän päivään asti? Milloin katkesi se usko että vanhemmat tietävät kaiken? Etsivätkö he yhdessä kanssasi ratkaisuja sinua askarruttaneisiin ongelmiin vai sanoivatko elä sen kanssa?
Tyydyitkö saamaasi vastaukseen vai etsitkö tiedon nälkääsi enemmän tietoa? Teitkö ongelmille jotain? Tahdoitko toteuttaa jotain tuosta ongelmasta huolimatta? Kuinka monta kertaa etsit vastausta ja kokeilit? Uudelleen ja uudelleen, missä sinua ei pysäyttänyt mikään? Kuinka monta kertaa intosi tehdä ja kokeilla vei muita mukaan kokeiluihisi? Milloin oletkaan tyytyväinen? Milloin on sinun tarpeeksi? Tehdä johtopäätös ja jatkaa matkaa? Uskoa jälleen kaiken olevan mahdollista? Juuri sinulle? Elämä kantaa sinuakin! Se kantaa minua ja päätöksiäni, minä tutkin itsekuriani tällä hetkellä ja tavoitteessa pysymistä, eteenpäin menemistä, harjoittelua ja lisää päätösten tekoa. Mitä sinä tutkit? Kenen ongelmia sinä käsittelet ja miksi?
Kenen synonyymi sinä olet?