Veikö tuo uskon katkeaminen maan altasi? Etkä enää uskonut mihinkään hyvään? Kaikki tuntui vain pahalta? Kaikki kaunis oli kuin kadotettua? Hävitettyä? Etkö enää uskonut mitä toiset sanoivat? Näitkö itsessäsi vain huonot puolesi? Etkö enää luottanut itseesi tai toisiin ihmisiin? Uskosiko vei luottamuksesi? Onko mitään mihin uskot? Onko ketään, josta todella välität? Kenelle sinä itse tahdot hyvää? Ketä kohtaan tunnet myötätuntoa? Ketä palvella, kenen vuoksi teet asioita? Kenelle annat sen verran arvoa että jaat ilosi, hymysi, tarinasi, olemassa olosi? Kenellä on kunnia ottaa vastaan kaikki osaamisesi? Kuka hyväksyy sinut juuri tuollaisena kuin olet? Toivon että ainakin sinä itse hyväksyt!
Miksi en luota itseeni? Miksi en luota ihmisiin? Mitä heissä niin vihaan? Hyväksynkö sen itsessäni, itselleni? Vai onko se menetys, joka kuiskailee sielussani? Kaikkea sitä mitä arvostin ja rakastin kaikki se joka vietiin pois. Enkö voi hyväksyä tätä menetystä ja siirtyä elämässäni eteenpäin? Se etten saanut rakkautta juuri tältä henkilöltä, ei tarkoita etteikö minua rakastettaisi? Etteikö kukaan olisi minua varten tässä maailmassa? Se että rakastin itse tekee vain menetyksestä kipeämmän, toivoinko liikaa? Ehkä toivoin silloin tuolla ihmisellä oli arvoa minulle, on edelleenkin, mutta se on muuttunut, muttei tuo arvo määrittele kaikkia ihmisiä.
Kuten ei yksi mätä hedelmä korissakaan määrittele kaikkia korissa tuolla hetkellä. Mutta jos mätä ajatus jää koriin niin se mädättää kaikki hedelmät ja kaikki ovat poissa. Toisaalta onko itse tuo mätä ajatus ja joutuu katselemaan mädän läpi toisia, ei ihme että kaikki näyttää mädältä vai onko joutunut jo kompostiin. Hajoamaan mullaksi uudeksi kasvualustaksi? Vai onko tuulessa itsepäisesti kuivava muumioituva, joka harmautuu ja katselee toisten vehreää iloista ulkomuotoa. Kuivaa, kuivaa, kuivaa ja kosketuksesta murenee, häviää ja katoaa. Piiloutuu, jonnekkin mistä kukaan ei vain nää? Ollen jotain niin pientä, olematonta. Vähättelenkö muita? Vähättelenkö itseäni? Kykyjä, osaamista, onnistumisia? Onko vika minussa vai muissa? Miksi etsin vikoja? Entä ratkaisut?
Jos vihaan ihmisiä, niin vihaan itseäni siinä samalla sillä olen ihminen itsekkin. Miksi vihaan itseäni? Siksikö kun petyin kun omat odotukseni eivät toteutuneet? Teinkö kaikkeni? Pystyikö vaikuttamaan asiaan? Vaikutinko? Enkö? Kaduttaako? Ai vaikutin? Sanoinko jotain tyhmää? Enkö pääse yli siitä? Miksi se vaikutti minuun niin syvästi? Häpesinkö? Miksi häpesin? Loukkasinko jotakuta? Voinko pyytää häneltä anteeksi? Jos se siis vaivaa minua? Miksi se vaivaa minua? Voinko pyytää itseltäni ja antaa myös itselleni anteeksi. Hyväksyä oman ihmisyyteni, sen että minäkin teen virheitä. Olla myötätuntoisempi ja armollisempi, yrittää uudelleen, enkä olla niin julma että hylkään kaiken tuohon ensimmäiseen vastoin käymiseen. Suuttumuksen ja vihan, ärtymyksen ja kivun kuohahdukseen, tunteeseen etten osaakkaan. Onko se edes tunne vai tunnekuohun aiheuttama tila, joka pitäisi ymmärtää ja rauhoittua. Osata tunnustella nuo ikävät tunteet läpi, miksi tuntuu tältä? Hyväksyä nekin tunteet ja lopettaa valittamasta ja ottaa selville ongelman oikea syy. Oliko se maalatessa väärä ote siveltimestä, vai liian kuuma huone joka nosti ärtymyksen huippuunsa, kipeät lihakset, laihtumisessa, itsekurin puute ja itselle annetut myönnytykset, herkku palkinnot? Määrän suuruus?
Mitä tyydytän? Hetken mielijohdetta vai oikeaa tarvetta? Mitä olen lykännyt jo liian pitkään? Millaisena oikein nään itseni? Tunnenko itseni juuri sen näköisesti teenkö niitä asioita, jotka vievät minut juuri tuohon määränpäähän? Ylläpidänkö tuota toimintaa jota tarvitsen? Miten teen sen käytännössä?
Vai pysähdynkö tuohon ensimmäiseen onnistumiseen? Miksi en siis jatka matkaa eteenpäin ja palaan vanhaan, tuohon tuttuun elämään. Enkö usko visiooni siitä millaisena nään tulevaisuuden itseni? Vai jyrääkö vanhat tavat tarkoituksella yli ja saa epäonnistumaan? Koetin kivi kuka jaksaa jatkaa yrittämistä uuden oppimisen kanssa, jotta siitä tulisi uusi automaattinen tietoisuus, joka jättäisi vanhan pois/ uudistaisi sen. Millä täytämme huomiomme ja tilamme? Minkä nostamme huomiomme suurelle näyttämölle? Millä sitä tutkailemmekaan?
Millaista tunnetta näyttämöllä näytellään? Kuinka se liittyy elämääni juuri nyt?
Kuinka monta näyttelijää siellä on kuinka montaa sävyä? Vai erilaista tunnetta?
Oletko kuullut sanottavan että lapset kantavat vanhempiensa ongelmat omiensa lisäksi? Niitä joita ei olla ratkaistu yhdessä tai joiden ratkaisuista ei olla kerrottu?
Mitä ongelmia vanhemmillani on? Tai oli kun olin lapsi? Millaisten ongelmien kanssa he painivat ja miksi? Mitkä ovat outoja omiani? Kannammeko ongelmia mukanamme löytääksemme vastauksia? Entä kun emme tiedä niitä kantavamme?
Alitajuinen ohjelmointi josta olemme täysin tiedottomia? Ketä minä muistutan? Näöltäni? Luonteeltani? Ajatuksiltani? Olemukseltani? Keneen rinnastan itseni? Ketkä ovat synonyymejäni? Ketä kuvailisin itsekseni? Niinkuin sanoilla kuvaillaan sanaa toisilla sanoilla? Miten minussa kuvastuu isäni, äitini, sisarukseni? Mummini,ukkini, setäni, tätini, serkkuni? Entä lemmikit? Eläimet? Talot joissa olen asunut? Millaisia ongelmia ja ratkaisuja olen kerännyt matkallani tähän päivään asti? Milloin katkesi se usko että vanhemmat tietävät kaiken? Etsivätkö he yhdessä kanssasi ratkaisuja sinua askarruttaneisiin ongelmiin vai sanoivatko elä sen kanssa?
Tyydyitkö saamaasi vastaukseen vai etsitkö tiedon nälkääsi enemmän tietoa? Teitkö ongelmille jotain? Tahdoitko toteuttaa jotain tuosta ongelmasta huolimatta? Kuinka monta kertaa etsit vastausta ja kokeilit? Uudelleen ja uudelleen, missä sinua ei pysäyttänyt mikään? Kuinka monta kertaa intosi tehdä ja kokeilla vei muita mukaan kokeiluihisi? Milloin oletkaan tyytyväinen? Milloin on sinun tarpeeksi? Tehdä johtopäätös ja jatkaa matkaa? Uskoa jälleen kaiken olevan mahdollista? Juuri sinulle? Elämä kantaa sinuakin! Se kantaa minua ja päätöksiäni, minä tutkin itsekuriani tällä hetkellä ja tavoitteessa pysymistä, eteenpäin menemistä, harjoittelua ja lisää päätösten tekoa. Mitä sinä tutkit? Kenen ongelmia sinä käsittelet ja miksi?
Kenen synonyymi sinä olet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti