Mitä kaunista sanoin toiselle 14/30 Mihin sinä samaistut?

Mietittiin siskon kanssa mihin Marvel hahmoon ollaan samaistuttu? Tämä oli kaunis ajatus sillä se pisti miettimän meidät molemmat asiaa, mitä asiaa nuo hahmot edustavat? Mihin heissä olemme samaistuneet? Mitä ongelmaa nuo hahmot käsittelevät? Joten kerronkin millaista pohdintaa tuo samaistumis kysymys omalla kohdallani aiheutti!

Mitä samistuminen on minulle? Jokin hahmon olemuksessa on tunnistettavissa omassa itsessään. Voi kokea olevansa tuo hahmo ja elää tuon hahmon kautta jotain mitä ei omassa elämässään voi kokea? Esimerkiksi jokin ratkaisu jota ei ole vielä esimerkiksi kokenut. Tai ei halua aiheuttaa tuhoa.

Sanotaan että Hulk saa voimansa vihasta ja mitä vihaisempi hän on sitä voimakkaampi hän on. Vihan hallintaa siis. Tämä hahmo käyttää vihaa voimanaan.

Itse en pidä vihasta ja kiellän etten saisi tunte vihaa, sillä minut on opetettu '' KILTIKSI'' tytöksi ja huomaan päätyväni sillä kieltämisellä Hulkin raivokkaaseen tilaan, joka ei todellakaan ole hyvä juttu sillä se ei ole hallittavissa. Ainakaan koko aikaisesti. Pelkään siis menettäväni itseni hallinnan ja satuttavani muita.  Mutta kuten tuo ylempi Eric Banan sanoma Hulk sanoi kun totaalisesti menettää hallinan se tuntuu hyvältä.

Raivoaminen kunnon raivo ja toiset ihmettelevät mitä oikein tapahtui, mikä hänellä napsahti? Tuli kerta heitolla hulluksi vai tuliko? Tälläinen vihan tunteiden patoaminen tapahtuu pieni asia kerrallaan ja kuten pato, mieli kerää taakseen ajatuksia, jotka ovat vihaisia tai gategorisoidaan ryhmään viha. Ärtymys, kipu, suuttumus, viha, raivo, tuska, kiukku ns. ''Pahat'' tunteet joita ei saisi olla eikä näyttää, kun on kiltti. Niin minä lapsena uskoin kun kukaan ei kertonut tunteista mitään. Kukaan ei puhunut vihastaan, selittäen vihaa, näin vain toisinaan vihaisia ihmisiä ( tai sellaisilta ne lapsesta vaikuttivat) se ei näyttänyt minusta kivalta, joten kielsin vihan tunteet, en tahtonut sitä itselleni, joten siedin yllättävän paljonkin paskaa kohdallani. Purin kiukkuani paperille sanoiksi ja hahmojen teoiksi, se opetti minulle kuinka julma osasin olla. Julmin olin itseäni kohtaan omia hahmojani, harjoitin tätä vihan ns. Tukahduttamis käytöstä muihinkin tunteisiin murskaavalla tuloksella, patoutunut viha tuli hallitsevaksi tunteeksi.

Enkä tiedä näkikö kukaan kun olin teini-iässä olin vihainen koko ajan kuten tämä Mark Ruffalon esittämä Hulk kertoo olevansa vihainen koko ajan.

Eikä siis ihme että osaan myös samaistua Jekyll&Hydeen joka on rinnastettava Banner/Hulk yhtälöön.

Olin vihainen sisältä ja suullani hymyili ''kiltteys'' tuo kiltti ulkokuori, jonka muut näkevät.

Mutta sisältä koin olevani jotain rumaa ja pahaa, jotain jota  en pystyisi pitämään sisälläni. Monsteri, demoni, riivattu...

Siksi olenkin ollut aina ihmissusi fani sillä ihmissudet eivät muutu aina omasta halustaan ihmissusiksi ja koin siis olevani myös uhri sillä en halunnut olla vihainen ja silti olin. Siksi minä olin vihainen itselleni olin jotain mitä en halunnut olla.

Kaksi lemppari ihmissutta ovat varjojen valtakunnan Michael ja Van Helsingin Velkan.

Mietin myös että tuo suden purema joka muuttaa ihmisen. Voi olla kuten loukkaus joka kerran koetaan muuttaa hyvätkin ihmiset loukkaajiksi. Ehkä näissä kaikissa hahmoissa on jotain ristiriitaisen tuskaista ja totuus vaikka kuinka olisi ja yrittäisi olla hyvä ja kiltti luokittelulla, jonkin vaikutuksesta emme enää olekkaan.

Olinko sittenkin vain eläin jota ei pysty kontrolloimaan. Kaksi minua hyvä ja paha? Mutta mikä on hyvää ja mikä pahaa? Mitä minä pidinkään pahana? Itseäni, vihasin itseäni epäonnistumista. Ei pidin tunteita pahoina, piilotettavina kiukku, ärtymys suuttumus, väheksyin, syrjin ja enkä hyväksynyt. Ja tuo hyväksymättömien tunteiden kapina, ilmaisemattomuus sai minut tuntemaan tuskaa itsestäni.

Mikä on oikeanlaista tunteiden vastaan ottoa ja reagoimista? Kuinka viha otetaan hyväksyvästi? Kuinka vihasta tulee puhua ja ärtymys ilmaista hyväksytysti?   Kuinka kohteletkaan omia väheksyttyjä tunteitasi?
Ja MIKSI ITSE TEEMME NIISTÄ'' PAHOJA''?  Miksi en antanut niiden kuulua omiin tunteisiini?  Miksi siis syrjimme omia ajatuksia jotka ovat pahoja itsestämme tai jostain toisesta.  Kerrotteko millaiseksi ihminen muuttuu kun hän ei koskaan saa ilmaista vihaansa? He eivät opi käsittelemään niitä tunteita itsessään ja ne alkavat hallita.

Ja ne jotka sanovat vihaavansa pahaa, antavat itsensä vihata pahaa ja hyväksyvät vihan, he sallivat siis vihan itselleen. Vähän sama kun valittaa valittajista kun nämä valittavat kokoajan.

Tämä pyrkiminen vihattomuuteen saa epätoivoon, uhriuteen ja vihaan, pakostakin miettii mistä tulee vihaiseksi kun lajittelee ajatuksia.

Viha aiheuttaa kipua ja kipu vihaa, ymmärtämöttömyys mistä viha johtuu ja tekemättömyys vihan kohdetta/ tilannetta kohtaan vain patoaa pahoja sanoja mieleen.

Tunteena vihaa on oltava ja se on huomioitava ja hyväksyttävä, jotta voi olla rauhassa, ymmärrettävä alkusyy ja oltava armollinen ja antaa anteeksi.

Mihin ns. Pahaan hahmoon te olette samaistuneet?