Niin monesti olen kuullut ihmisten sanovan en näytä hyvältä, emmekö hyväksy sitä keitä olemme juuri sellaisina kuin olemme? Emme kovinkaan usein vai olisinko sittenkin väärässä? Joten mietin tätä. Milloin olen kaunis? Milloin olen upea?
Minulle kauneus on sisäinen tunne sekä kaunis siisti fyysinen keho, jossa hius suortuvat ovat kohdillaan. Pureudun hieman syvemmin tähän sisäiseen kauneuden tunteeseen jossa ulkokuori on musta ja sisältä olen pastellia. Minulle kauneutta on hymy, hymyily suulla sekä silmillä ja koko keholla. Ne syntyvät onnellisuudesta elämässä. Fiiliksestä että on painoton, aivan kuin jokin olisi nostanut kehostani painon pois ja voisi tanssahdella koko päivän putkeen. Onnellinen olen myös silloin kun ihmiset puhuvat elävästi ja innokkaan kiihkeästi omista asioistaan jotka sytyttävät heidät elämään. Olen siis iloinen ja onnellinen siitä että heillä on elämässään jotain niin inspiroivaa ja motivoivaa, joka vie heitä eteenpäin, joten iloitsen heidän puolestaan, iloitsen heistä ja nautin heidän tuottamasta energiasta.
Minulle tuo hymyilyttävä onnen tunne on lempeä ja pehmyt olo siitä että on elossa tässä hetkessä. Tunnen ja nautiskelen siis ympäröivää maailmaa, sitä kuinka ihmiset kulkevat ympärilläni ja ovat omia itsejään. Siksi minusta onkin hauskaa katsella ihmisiä kaduilla. Nautin tästä tunteesta ja se on kaunis ulospäin suuntautuva, hetkessä oleva tunne, joka tuntuu tuulelta jonka liikkeen näkee kesäisellä heinäpellolla, kuinka korret heilahtelevat tuulen tarttuessa niihin ja kun tuon tunteen tuntee itsessään, että tuuli puhaltaa niin silloin olen iloinen ja kaunis.
Tunnen olevani kaunis kun olen ryhdikäs ja itsevarma, silloin kun puen omalta tuntuvat vaatteet ylle. Tunnen olevani kaunis kun olen rento ja etenkin silloin kun vaatteet ovat rennosti ylläni. Ja etenkin silloin kun olen omaitseni pidättelemättä pisaraakaan olemustani ja mielenkiintoista on se että olemukseni tuntuu vaihtuvan huomioni mukana. Tarkoitan tällä sitä että toisinaan olen upea yöpökät jalassa, paita lököttäen päällä ja hiukset hassusti hajallaan, se on eniten aamuminä ja se on kiitollinen ja kaunis, voimakas, vahva, kepeä, hypähteleväinen. Sitten on se urheilun jälkeinen, upean kaunis vahva, hikinen toisinaan hengästynyt minä ja uhkun onnistumisen voimaa. Se joka hääräilee askareissaan hiukset sidottuna/sliipattuna taakse etteivät ne häiritse keskittymistä arjen siivouksen sota toimissa pölyttyviä nurkkia ja kasaantuvaa tiskiä vastaan. Vaihtuuko olemus jokaisen vaatekappaleen myötä vai tarttuuko olemus vaatekappaleeseen. Kuinka ruokaa laittava keskittyjä eroaa iltaa viettävästä rentoutujasta? Kuinka nämä kauneudet vaihtavat olemusta? Jokaisen ydin on sama, jokaisessa kaunis olet sinä, olet olemassa. Sinä olet kaunis ja se että tunnet itsesi kauniiksi on suurta voimaa!
Tunnen olevani kaunis vaatteet päällä ja ilman niitä, tunnen olevani kaunis vaikka tekisin, jotain hassua tai olisin surullinen, silti olen kaunis. Olkoon pääni kalju tai hiukset lyhyet tai pitkät silti olen kaunis, tunnen olevani kaunis ehostamattomana ja ehostettuna. Olen eri tavoilla kaunis. Kauneus ei riipu siitä mitä muut sanovat, sillä jokaisella meistä on mielipide rumasta ja kauniista, mielipide siitä viehättääkö jokin, tyyli, asu, muoto, koko, väriyhdistelmä juuri tuota kyseistä henkilöä. Muttei se tarkoita etteikö kuuluisi joukkoon, sillä olemme jokainen kauniita omalla tavallamme, joten mikä on sinun tapasi? Voisimmekin ruman ja kauniin kysymisen sijasta kysyä tiedätkö jotain joka saa minut näyttämään vieläkin kauniimmalta? Lisäisitkö tai ottaisitko jotain pois? Miksi? Pue asusi lisäksi se iloinen hymysi tai elävä naurusi, säkenöivät silmäsi, voimakas rohkeutesi, villi uhmasi, suloinen särmikkyytesi....
Tietysti voit tsekata onko kampaus kondiksessa, ettei vaatteissa ole roskia/tahroja, vaatteet on oikein perin päällä nm. Laitoin housut saumat ulospäin jalkaan!
Kauneus ei katso aikaa eikä paikkaa mutta miksi rumaa hyljeksitään? Vihataan? Joten kysynkin koetko itsessäsi olevan jotain rumaa? Oletko kokenut kommentointia tuota kyseistä kohtaa kohtaan? Minulla kommentoitiin olevan isot reidet tänä kesänä kun menin tuolla ulkona shortsit jalassa. Mietin ovatko koipeni niin rumat että niitä pitää noin kommentoida? Miksi otammekaan kommentoinnin ensi arvoisesti haukuksi? En kuullut keskustelua mikä käytiin, vain isot reidet? Entä jos se olikin kehu? Entä kun kehutaan kauniiksi? Oletko tuonut sen jälkeen esiin juuri kyseistä kohtaa? Esimerkiksi onpa sinulla kauniit silmät! Kiitos!
Sinulla on kauniit silmät! Miksi ne ovat sinusta kauniit? Verrattuna mihin? Värinsäkkö takia, muotonsa? Sopivatko ne mielestäsi kasvoihini? Keneen rinnastat minua? Kenellä muulla tuntemallasi henkilöllä on saman väriset silmät? Vai rakastatko ja pidätkö vain silmistä? Viehätyt silmistä?
Mikä saa aikaan viehätyksen? Mikä vetoaa niin voimakkaasti kauneuden tajuumme?
Onko kyseessä siis jokin samankaltaisuus jota tahdomme elämään vai niin jyrkästi erilaista että se vetoaa kiehtovuudellaan? Ja erilaisuus tekee vaikutuksen? Etsiikö ihminen siis elämäänsä erilaisuutta vai samanlaisuutta? Vai etsiikö ihminen ympäristönsä vaikutuksesta täydentäjää vahvuuksilleen vai puutteilleen?
Mietin haluani toisinaan pukeutua miehekkäästi. Siihen voi olla syynä se että olen kulkenut suuren osan elämääni hyvin naispainotteisessa porukoissa, enkä ole kohdannut mies edustajia paljoakaan, joten en ole kokenut tulleeni kohdatuksi, kohdelluksi naisena. Ja kun en ole tullut kohdelluksi naisena niin erottuakseni joukosta olen pukeutunut mieheksi ja tullut kohdelluksi miehenä? Olenko liian miesmäinen? Ja olenko miesmäinen koska olen kokenut etten ole huomion arvoinen naisena? Minuna? Ja jos minua huomioidaan niin ne ovat vain rinnat jotka puhuvat? Ovathan ne suuri tehokeino huomion herättämiseen, mutta minusta nainen on muuta kuin pelkät rinnat! Muutakin kuin pelkät muodot. Minusta on kaunista olla nainen, joka tuntee omat arvonsa. Mutta voisinkin kysyä itseltäni asiaa milloin koen olevani nainen? Mikä on nainen? Mikä on mies? Ehkä tätä pohdin seuraavaksi...
Olkaa kauniita itsejänne ja pitäkää kauneudestanne! Näkyillään!
 |
| Tämän päivän kaunista sinitaivasta säestävät viulunsävelet! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti