Harhailen päivästä toisiin, seuraaviin huomisiin.
Katsellen nukkuvia taloja, mitaten matkaa mielelläin.
Katsellen maahan syksyn tiputtamia lehtiä.
Ei enää yhtään lehteä,
vain alaston puu ja uusi huominen.
Luovun kaikesta, unelmistakin, jos se minulle suo
suunnan seuraavan, suloisen huomisen ikuisen,
ymmärryksen tekojen, jokapäiväisten pienien.
Askelkulkujen suuret sävelet, kuiskatkaa minulle
minne seuraavaksi? Minne kävelen.
Askeleet kuljettakkaa, läpi vuosien, tulevien,
minä rakastan, minä niin rakastan.
Kantakaa siivin suloisin, kuiskatkaa hiljaa hiuksiin,
ne sanat jotka kuulla saan.
Ne sanat jotka ohjaa tulevaan!
Minä etsin, mitä se on, tiedänkö sen,
Tiedänkö minne tielläni harhailen,
Minne unelmissani katselen?
Ovatko ne samoja arvoja
joita elämässäni vaalinkaan.
Vai unohtuneita, karkaavia lankoja
Käsiini noin haalinkaan.
Sammuvia kynttilöitä,
hauraita murenevia lehtiä,
unelmia, jotka käsiini kuolevat
ja minä mietin missä vika on?
Kun en unelmiain ryhdy jahtaamaan
Kun niistä noin luovun?
Jättäen ne kylmään maailmaan nukkumaan
ja hajoamaan.
Ei niissä oo ollut tunnetta mulle?
Ei ne sytyttäneet sieluni aurinkoa,
Mikä on sitten se oikea mulle?
Mikä minut sytyttää? Millä arvoa on?
Minkä polun kuljen loppuun?
Nyt vain harhailen.
Kuka opastaisi, kuka ohjaisi,
kuka kotiin kuljettaisi,
kuka uusiin suuntiin veisi,
hymyn mulle soisi?
En tahdo harhailla enää,
en pyöriä vailla suuntaa,
En kiviä kantaa,
en kehrätä surusta lankaa.
Minun on jo aika,
sillä siipeni kantaa,
minulla on lahjoja antaa,
kohti tulevaa
kohti seuraavaa elämän rantaa.
*******
 |
| Millaiseksi kukin oman elämänsä kutoo, millaisen kankaan punoo! |
Mietin jälleen sitä mihin elämässäni tarttuisin, sillä minulla on niin paljon unelmia etten tiedä mistä aloittaisin. Mikä olisikaan noista tärkein en tiedä? Enkä tiedä minkä priorisoisin ykköseksi. Ehkä se on minun elämäni suurin vitsaus.
Tiedän rakastavani runoja ja taidetta ja tarinoita, tehdä käsilläni ja mielelläni, sanoillani asioita. Ne ovat intohimojani, kuten myös kysymykset!! Mutta onko se tärkeintä? Mikä onkaan tärkeintä elämässäni? En tiedä
 |
| Symetrinen taiteilu on minulle rakasta, elämässäni parasta? |
En tiedä elämästä yhtään mitään! Se on ainut asia, jonka tiedän! En nää elämässä järkeä ja toisaalta mitä järki on? Pitäisikö tässä järkevyyden maailmassa suunnatakkin hulluuteen? Kun hoetaan ole järkevä, tee näin ja näin....
Molemmat ovat ajatuksia? Ollakko pelkkä järkevä vai ollakko nero vai hullu?
Mikä on hyväksyttyä hulluutta? Mikä koetaan hulluudeksi? ''99 jokasortin hullua ja sadas joka paskalla ollessaan viheltää'' ovatko ne asioita joita ei hyväksytä vallitsevassa ajatusmassassa vai se että ne kummaksuttavat ja niiden alkusyytä ei tiedetä? Ja tuon outouden takia sitten syrjitään? Vai käyttääkö itse itseensä itsesyrjintää ja eristää itse itsensä muilta? Vai sekö on hulluutta että kaikki tarkkailevat saman henkilön toimia, puhuen ja syynäten kaiken mitä toinen tekee? Onko hulluus mielisairaus vai onko se vain mielen, eli ajatusten järkytystila?
Onko hulluus vakavaa intohimoa tehdä jotain! Jotain josta ei osaa päästää irti! Syvää kiinnittymistä kyseiseen työhön tai tehtävään? Varmaan riippuu kohteesta mitä tehdään? Mikä näistä on hulluin?
*Television edessä urheilukisoja katsova ja kannustava henkilö? (Kannustaako ihminen itseään kannustamaan ja eläytyy toimintaan?) Kannustan jääkiekkoa vaikkei siitä ole mitään hyötyä, ehkä se onkin ajanvietettä jossa ei ole järkeä?
*virtuaali olentoja keräävä henkilö? (Mitä hän saavuttaa keräämällä nuo virtuaali olennot?) *Jatkan fyysiseen maailmaan ihmiset jotka keräävät sarjoja, pokkareita, fanituotteita lautasia tai ihan mitä vaan? (Mitä he saavuttavat keräämisellään?) Itsekkin kerännyt, enkä nähnyt siinä mitään mieltä. Esim pokemon kortit, kun minä olin pieni niin silloin ne oli vielä fyysisiä kortteja ja mielestäni parasta oli ostaa sika säkissä, niin ne kortit ostettiin koska ei tiennyt mitä tulee! Ja sitä joko oli iloinen tai surullinen riippuen mitä tuli. Korttien vaihtaminenkin oli hauskaa kun yritti kerätä kaikki koko sarjan, mutta sittenkun sarja tuli ns. Täyteen ei kortit sen jälkeen saaneet mitään käyttöä! Joten mikä on keräilysi idea? Missä on oikeasti järkeä? Marjojen keräämisessä että ne saa syödä!
* Se kuinka ostetaan ja ostetaan tavaroita, haalitaan, jos niitä ilmaiseksi saa ja täytetään asunto niillä ja ihmetellään miksi ei ole koskaan siistiä? Kun tavaroita on niin paljon ettei niille ole tilaa olla ja sitten maksetaan vielä varastosta johon nuo jo kertaalleen unohdetut tavarat hyljätään. Itsekkin perhanan tavara hamsteri! (En yhtään itse tykkää tästä ominaisuudesta!) Luopumis ongelma vai käytön priorisointi!? Mitä oikeasti käytän?! Liittyy varmaan tuohon ylempään keräilyyn?
Mihin tarpeeseen oikein ostan tavaraa? Minulla on jo riittävästi! Hulluuta kun ei osaa lopettaa!
*Onko hulluutta toistaa samaa ja samaa? Riippuu varmaan mitä se on ja kuinka usein sitä tekee! Alkoholin juominen on hulluutta kun sitä tekee 24/7 niin että on humalassa ja hakee vain humalaa. Kerran pari kuussa on hyvä määrä ehkä toisinaan useamminkin ja tietysti riippuu tuosta kumotusta määrästäkin että kannattaako vai ei. Sama pätee moneen muuhunkin, mutta mikä on se raja jossa toiminta kaappaa vallan ja johtaa riippuvuuteen, missä kohtaa ajatus nyrjähtää sivupolulle josta alkaa hulluus? Mikä on se ajatusvirhe jota aivoille syötetään? Itsepetos jolla uskotellaan itse uskomaan jotain epätotea totena? Alkoholi nollaa aivoni ettei tarvitse ajatella? Ajatella mitä? Ehkä sitä onkin syytä ajatella, jos se noin vaivaa mieltä että siitä ei muuten pääse eroon kuin 'nollauksella'ei se ratkaise ongelmaa ja saattaa tuoda asian vain voimakkaampana esiin sumentuneille aivoille. Ajatusten hallintaa, mikä on se perimmäinen syy miksi aivot pyörittävät tuota tiettyä sävelmää?
Esim. Ei oo rahhaa, on niin vaikeeta! Onko kyse omastatunnosta, kun on tuhlannutkin johonkin tarpeettomaan? Vai siitä ettei osaa elää tulojen mukaan. Saada lisää rahaa? Mikä tekee elämisen vaikeaksi? Mihin tarvitset rahaa? mitä tekisit rahoilla? Mistä joudut luopumaan rahan puutteen takia? Mihin se raha menee? Mitä raha sinulle tarkoittaa? Millainen tunne lataus sinulla on rahaa kohtaan? Vihaatko sitä kun ei ole tarpeeksi? Oletko kiitollinen siitä kaikesta mitä olet sillä saanut? Vihaatko rahaa kun et itse tahdo opetella rahankäsittelyä, sillä et halua vihata itseäsi siitä tai myöntää ettet tahdo opiskella, oppia tai että olet vain huono siinä!
Mihin etsimme ratkaisua unohtamiseen vai löytämiseen? Nerouteen, hulluuteen vai viisauteen? Kaikella on varmaan tarkoituksensa, mutta näämmekö tuloksen vasta lopussa? Valita vain tehdä jotain ja lopussa vasta määritellä asian nerous? Laita, ääripää tai kultainen keskitie?
Millaista on olla kompassi ilman neulaa? Ollakko neula? Ollakko suunta?
Millaista on olla sokea kartanlukija? Heittäisinkö kartan pois ja tutkisin maailmaa muuten kuin näkemällä? Ollakko jotain ihan kartoittamatonta?
Ollakko tuuli vaiko tyven, kuolleen passiivinen vai elää hyvin?
Lakaista maata, roskia silmistä, kävellä pää tehtynä pilvistä?
Heittää menneisyys pois kuin kuoret, millaisen kuvan elämästäsi vuolet?
Ja mikä tärkeintä riittääkö se?
Määritelkää määränne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti