Projektina elämäni: huhtikuuta 2017

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Miksi minusta tulisi sinun toiveidesi kaltainen?

Miksi minusta tulisi sinun toiveidesi kaltainen? Tämäpä kysymys johon on vastaisin on aivan sama mitä toivot, sillä minä päätän, mitä minusta tulee!
Se miksi minusta tulisi toiveen kaltainen riippuu toiveesta ja siitä mitä itse olen siitä mieltä ja mitä ajattelen asiasta, kannattaako minun oppia tämä?

Anna ihmisten määritellä itsensä

Voit olla ohjaamassa suuntaan seuraavaan,
kun askel askeleelta kuljen paikkaan seuraavaan.
Voit olla neuvomassa, antaa ohjeita
mutta mun täytyy tehdä työni, kun haluun oppia
Siis älä ole eessä, älä kaikkee multa kiellä
anna mun väärin tehdä, vaaroja kokea
sillä en halua olla, elämälleni sokea!

Voit olla auttamassa, kantaa osan vastuusta
Anna mun itse löytää, kaikkea kokeilla
kantaa kaikki vastuu tyhmistä teoista
Anna mun itse löytää, kuka mä oon
sillä muuten et tunne
Minua, et sitä mikä oon
ja olisin vain toive, jostain
jota en koskaan oo!

En ole toiveesi, en ajatuksesi
Olen olento omillaan, joten
tehdään yhteistyötä
niin opit mut tuntemaan!

Miksi olisin toisten toiveiden kaltainen,sillä hyvä jos osaan olla omien toiveideni kaltainen! Miksi on tärkeää oppia tuntemaan toinen? Sillä emme koskaan tiedä mitä löytyy kenenkin lahjojen arkusta!

Ystävieni joukossa on piirtäjiä, joiden töitä en ole nähnyt pitkään aikaan. Laulajia joiden laulua, en ole kuullut, runoilijoita joita en ole nähnyt koskaan kynä kädessä. Leipureita joiden intohimo näkyy tarjottavissa vain kävijöille jne.
Mikään lahjan näkyminen ei ole ilmiselvää, sillä monet piilottelevet lahjojaan ja näyttävät ne vain harvoille ja valituille.

Se ettei meidän pitäisi koskaan arvottaa kenenkään työtä toiseen taiteen tai työn lajiin, kuinka voi sanoa onko talonrakentaja parempi kuin taiteilija? Onko tuomari parempi kuin maalari. Taiteilijahan rakentaa kankaalle kuvan, josta voi olla pitempään iloa kuin talosta ja talo voi olla tuon taiteilijan koti. Maalari on yhtä tavalla tuomari, joka määrää talon maalien levittämisestä, kun pohja työ jää huonoksi niin maali raahisee alas. Tuomari maalaa kuvan ihmisten mieliin päätöksellään onko parempi tämän olla tuomittu vai tuomitsematon? Onko urheilu parempaa kuin henkien pelastaminen?

Se että toivoo toisesta kokoajan jotain sokaisee tämän hetken huomion osoitukset siitä mistä ihminen on oikeasti kiinnostunut. Se että toivoo toisesta jotain heittää odotusten varjon ylle, ja siinä mitataan omanpään pitäminen ja miellyttämisen halu. Miellyttäminen toisen toiveen mukaan syö voimaa ja siksi siitä on riistäydyttävä irti, jotta voi elää omaa elämää. Tarkoitan vain että saa olla miellyttävä ja täyttää toistenkin toiveita, sen on vain tapahduttava omasta halusta tehdä niin. Ei pakosta. Vain kun se on linjassa omien ajatusten kanssa...

Jokaisella meistä on oma elämä elettävänä, kyse on lienee siitä keskitymmekö omaan elämäämme ja sen elämiseen vai kommentoimaan sitä kuinka toisten tulisi elää heidän elämäänsä? Ja vain sen takia koska itse kuvittelemme että oma tapamme olisi paras tapa elää!

Sama kuin vaatisin kaikkia läheisiäni kirjoittamaan blogia, syömään samaa ruokaa kuin itse syön, urheilemaan niinkuin urheilen jne. En tahdo tehdä ihmisistä kopioitani tahdon oppia tuntemaan heidät sellaisina ihmisinä kuin he ovat sillä he tekevät kanssani yhteistyötä ja opin heiltä kun he ovat omia itsejään paremmin kuin se että he yrittävät olla jotain mitä he eivät ole.

Kyse lienee kaikilla siitä milloin löydämme omat tyylimme tehdä asioita?
Ja sekin löytyy vain tekemällä!

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kuinka monta kotia sinulla on?

Kotia jotka eivät ole sinun omistuksessasi vaan toisten koteja joihin olet tervetullut, joihin saat jäädä yöksi. Joita käytät kuin omaa kotiasi yhdessä ystäviesi kanssa? Kuinka monen kotona olet omatoiminen ja kuinka monesti odotat tulevasi palvelluksi? Vai oletko mukana auttamassa? Tätä rupesin pohtimaan sillä jokaisen siskoni koti on samalla tavalla minunkin kotini kuin omani. En tiedä tuleeko tuo ajatus siitä että olemme ymmärtäneet sen että yhden voitto on meidän kaikkien voitto, sillä kun joku meistä on voittanut jotain on toisetkin päässeet käyttämään ja tekemään voitoilla jotain. Ei ole minun omaa on meidän yhteistä omaa eli toisen omat tavarat on käytettävissä tarpeen mukaan. Esim. Vohvelit ovat minun juttuni ja tarvittaessa kuljettelen vohveliraudan toisten luo. Se että kaikki osaavat käyttää ja huoltaa laittetta, joka on niin sanotusti kaikkien käytössä vapauttaa omatoimisuuteen sillä silloin ei tarvitse olla kyttäämässä kuinka toinen käyttää tavaraa sillä tietää että se tulee hyvässä kunnossa takaisin. Se että kaikki kunnioittaa tavaroiden kunnossa pitämistä on mielestäni todella viisasta sillä se hyödyttää kaikkia. Se on kuin iso lainaamo jossa toisinaan kysytään lupaa saanko ottaa sillä pitäähän toistenkin tarve kartoittaa! Samaan tapaan kuin se jolla on kovin pissahätä menee ekana vessaan! Joten tavara pystyy kiertämään tarpeen mukaan! Meilläkin moni tavara on kiertänyt useammalle meistä ennenkuin se on lähtenyt kierrätykseen, joten tavaroille ja vaatteille tulee käyttö ikää!

Se että pystyy jakamaan omastaan toisille on mielestäni hienoa, sillä pystyy vastaamaan toisen tarpeeseen aiheuttamatta lisäkuormitusta. Se on tavallaan kuin ihmispiknikki tuo sinä tämä, seuraava tuo nuo jne. Yhdessä saamme paremmat ruuat!

Ajattelu lienee lähtöisin siitä että on nähnyt kuinka kyläläiset auttavat toisiaan kuten että samalla kun tekee perunamaan itselle voi tehdä sen myös toisillekkin kun niin on sovittu tai on porukka jolla on halontekokone. Kuinka kyläläiset tekevät yhdessä, jotta heillä on toisilleen seuraa ja työskentelyä yhteisen hyvän puolesta, niin se on minusta siistiä! Kaikkien työpanos hyödyttää kaikkia.

Lainaan tavaroita mielelläni kun niille ei ole tarvetta ja jaan tilani toisten kanssa sillä olen oppinut sen pienestä pitäen. Se että tehdään toisen puolesta jotain kuten siivotaan yllätyksenä tai tehdään ruokaa ja käydään kaupassa. Se on kivaa niin itselle kuin toiselle, joten miksi ei tekisi niin toiselle kun itsellä on siihen mahdollisuus ja aikaa!
Tekeminen toiselle itsessään tekemisen ilosta, tekeminen niin kuin itselleen toivoisi tehtävän!
Istutetaan kukkia, joista on kaikille iloa, syödään yhdessä ja tehdään yhdessä. Periaatteella toisen voitto on kaikkien voitto! Miksi en aiheuttaisi toisille hyvää mieltä?

Tarvitsen omaa rauhaa, johon osaan itse etsiytyä kun sitä tarvitsen ja osaan eristäytyä ulkomaailman ärsykkeiltä, kun sitä tarvitsen. Olen silti käytettävissä silloin kun on tarvetta.

Oman itsensä käytettävyyden määrittely on tarpeellista! Sillä on annettava myös itselleen aikaa niinkuin minä tarvitsen omaa aikaa omien akkujeni lataamiseen tai sanoisinko ärsykkeiden purkamiseen. Kun on sellainen tarkkailija ihminen kuin minä tarvitsee joko tyhjän mielen joka saa tarkkailla rauhassa omasta rauhastaan omalla valitsemalla etäisyydellään tai sitten mieli on aivan täynnä, kuuntelet joka suunnalta tulevaa puhetta ja muita ääniä ja muiden aistien ärsykkeitä. Mieleni työskentelee etsien pääkohtia puheesta, etsii tietoa jolle on käyttöä. Tarkkailee samalla kanssa ihmisten toimintaa ja käytöstä, kasvoja jne.
Mieleni yrittää saman aikaisesti tallentaa ympäristöstä tulevaa tietoa ja puheesta tulevaa tietoa, jolloin latausaika pitenee tai kuten monissa puhelimissa monet sovellukset syövät akkua olemalla päällä päällekkäin.

Kuinka tämä liittyy jakamiseen? Tuttujen ympäristöjen käyttäminen vähentää ympäristön tarkkailua, asian osaavien ihmisten kanssa toimiminen vähentää huomion antamista neuvomis merkityksessään ja työ tulee nopeammn tehtyä. Toisten kanssa toimiminen vähentää oman työpanoksen määrää säästämällä voimia ja tulosta tuleekin enemmän. Joten jakamalla voimaa kuluu vähemmän, kunhan kaikki osaavat homman. Jolloin yleensä on aikaa höpöttää ja seurustellakkin ja se voi jopa lisätä virtaa!

Kuten kuvien yksi jalka ja neljä jalkaa pysyvät pystyssä, Yksinään pitää olla jämäkkä ja keskittynyt ja yhdessä paino jakaantuu neljälle. Paino on jaettu, joten työtkin pitää jakaa, kun haluaa olla tasapainoisesti pystyssä.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Sanan valta?

Näätkö minusta pinnan vai jotain syvempää?
Pintani vaihtuu kuin alati kulkevat pilvet, jokainen ihminen muuttaa pintaani. Ne ketä rakastan muuttavat sisintäni, siksi tarkkailen kenen luo mieleni harhailee. Kenelle sanani ovat tuki ja kenelle sanon pahasti? Ja milloin tiedän sanoneeni? Sillä kohtaamalla saamme sanoille kasvot ja sanat ovat nuolia joita ammumme toisiamme kohti!

Anonyymi huutelijoina on helppo huudella sillä palautetta ei osata antaa oikeille kasvoille takaisin.

Voiko toiset kertoa mitä olet? Hehän näkevät vain ulkoiset muutokset ja sisäiset jäävät näkemättä. Voimme kertoa ihmisinä mitä emme ole pystymme vain kuvailemaan sitä mitä teemme, mitä ajattelemme, osaamme jne. Mitä voimme kertoa siitä mitä ihminen on? Löydämmekö tuloksia kun karsimme sitä mitä emme ole!? Ja miten toiset voisivat kertoa mitä olet kun he itsekkään eivät tiedä tarkalleen mikä ihminen on? Miten he voisivat osaata määritellä sen kuka olet sisimmässäsi, asiaa jota he eivät pysty näkemään ja määrittelemään se on yksin sinun määriteltävissäsi.

Miksi toisten sanat sitten loukkaavat toisinaan? Saamme palautetta monesti ulkoisesta ulkomuodosta ja tekemistämme asioista. Ellemme itse ole itsemme ystäviä niin ulkomuotoa loukkaavat sanat tuntuvat pahalta kun niitä verrataan kauneus ihanteisiin jotka muuten muuttuvat kokoajan! Miten kukaan voisi pysyä tai haluta pysyä toisten määrittelemien kauneus ihanteiden mukana? Joka saa tuntemaan riittämättömyyttä olla ihminen, elävä olento. Ymmärrän että malliudessa, jota ihannoidaan on omat standardi mittansa jotta suunnittelijoiden vaatteet menevät mallien ylle, mutta jostain ohjelmasta muistan katsoneeni että ennen koko oli 38 ja nyt ihanne vartalo lähentelee 34 joten kuka sumuttaa silmiin ja mitä ihannetta? Onko vaatteiden tekijä se joka haluaa käyttää vähemmän kangasta? Vai malleja palkkaavat ihmiset?

Miten toinen voi sanoa toiselle olet liian lihava? Liian laiha? Liian pitkä? Liian lyhyt? Niin mihin? No juuri tuon ihmisen kauneus käsitykseen! Siihen haluttuun työhön? Tai ihmisryhmän kauneus käsitykseen!

Mikä on kauneus kilpailujen tuomareiden kauneus käsitys? Entä fitnes ja painon nosto? Kauniit sopusuhtaiset lihakset vai yli suuret överi lihakset?

Yli laihuus on helponpaa hyväksyä kuin ylipaino? Mikä on kenenkin mittarilla ylipaino? Kuinka paino kenenkin kohdalla määritellään? Ovatko lihaksikkaat sitten ylipainoisia lihasmassansa takia?

Mikä saa sinut itsesi tuntemaan hyvältä itsessäsi! On hyvä aloittaa siitä kuinka haluat pitää huolta ja vaalia kehoasi, kun se on rakastettava? Kun se on vihattu?

Se että vihaa omaa kehoaan luo kuvan siitä että keho on jotain erillistä jota voi vihata ja kaltoin kohdella. Ja juuri tuolla mielen harhakuvalla erillisyydestä omasta kehostaan on suuri vaikutus kuinka käytämme kehoamme. Kaltoin kohtelemme omaa kehoamme vihaamalla sitä.

Kuinka alat rakastaa vihaamaasi kehoa?? Jotta siitä voi tulla rakastamasi keho. Monesti jonkun onnettomuuden tapahduttua alamme arvostaa kehoamme tai vihaamme sitä että se on erilainen kuin ennen tai ikääntymisen seurauksena.

Mikä saa tuntemaan rakkautta omaa kehoa kohtaan?

Olen varma ettei monikaan ole tutustunut kehonsa osiin, voisi pyytää ihmisiä kirjoittamaan kehonsa osina itselleen kirjeen. Katsoen itseään peilistä ja todeten että tuo osa on osa minua ei mikään erillinen vihattava sillä viha erottaa. Kaikkea jota rakastetaan niin sitä autetaan. Se että opettelee auttamaan itse itseään. Ja se että tunnet itsesi kokonaan ja rakastat itseäsi kokonaisena olentona on tärkeämpää kuin se mitä toiset sanovat. Sillä tiedostat silloin itsesi ja oman olemuksesi joten kuinka toiset voisivat sanoillaan pahoittaa mielesi?

Olet lihava! Tiedän, rakastan sitä ja tiedän että sinäkin opit rakastamaan

omaa olomuotoasi loukkaamatta muiden olemassa oloa!

Olet luuviulu! Tiedän, rakastan sitä ja tiedän että sinäkin opit rakastamaan omaa olomuotoasi loukkaamatta muiden olemassa oloa!

Olet jättimäinen! Tiedän, rakastan sitä ja tiedän että sinäkin opit rakastamaan omaa olomuotoasi loukkaamatta muiden olemassa oloa!

Olet niin pieni! Tiedän, rakastan sitä ja tiedän että sinäkin opit rakastamaan omaa olomuotoasi loukkaamatta muiden olemassa oloa!

Kuinka opimme pitämään mölyt poissa toisten korvista? Milloin iskee se hetki jolloin on sanottava jokin sana toisesta? Arvioidessa. Joten arvioimmeko silloin toista vai omia käsityksiämme elämästä ja sen prioriteeteistä, kauneudesta, olomuodosta jota haluamme olla vaikkei fysiikka siihen muotoutuisi.

Arvioimmeko toisia sen mukaan millaisia he ovat itseen verrattuna, itseä mille se näyttää toisiin verrattuna? Kun vertailemme niin miksi toinen olisi oikein ja toinen väärin? Ääripäät on yleensä vahingollisia terveydellisesti, mutta mikä on se liukuma siinä välillä? Monta mahdollista vaihtoehtoa joista kaikki on rakastettavia. Voisikin kysyä onko ääripäät juuri ne jotka tarvitsevat juuri eniten rakkatta! Möläytämmekö ikäviä sanoja purkaaksemme omaa pahaa oloa?

Joten ovatko loukkaajat juuri niitä jotka eivät ymmärrä itse omaa kehonsa kuvaa sillä eivät kunnioita toisten kehoa sellaisena kuin se on.

Onnellista

Tänäänkään ei mennyt päivä kuten ajattelin, suunnitelmissa oli siivota ja tiskata, kun tuntuu että kämpässä on kaikki hujan hajan ja sikin sokin. Eli paljon tavaraa joka ei ole lähelläkään omaa paikkaansa, jossa sen sijainti yleensä on. Tämä siivous ei ollut niin tärkeä näköjään että olisin priorisoinut sen ykkösen paikalle päivän tehtävissä. Joten päädyinkin kaupaan siskojen kanssa ja sieltä tulikin pikkusiskolle tavara, joka on innostunut sisustamaan omaa kämppäänsä. Päivään kuului myös vauvan hoitoa ja masterchef australian katsominen, lemppari masterchef ohjelmista!

Nälkähän siinä tuli ja tänään hieman tuhdinpaa ulkoruoka mättöä megapurilainen aterialla. Pitkästä aikaa niin oli todettava että se majoneesin ja kastikkeen määrä oli jotain mitä ei tehnyt mieli upottaakkaan kitusiin. Se maistui niiiiiin rasvaiselle, että saa mennä taas pitkään ennenkuin semmoiseen kosken. Jonka takia ei ihmeemmin ole koko loppupäivänä ollutkaan nälkä! Joten eipä ruokaa tarvitse ottaa kun ei oo nälkä! Sitten päädyinkin talkootyö osingoille kokoamaan pikkusiskon ostoksia. Sitten linnala kutsuikin ja suuntasin sinne pika kämppä visiitin kautta! Ja sitten linnalan jälkeen kämpälle musat korville ja pikkanen ilta treeni ja sitten päädyinkin kirjoittelemaan. Aamu oli hieman pidenpi kuin tämä typistetty versioni. Siinä oli kirjan lukemista, kirjoitin pikkuisen tarinaa, otin muutaman palan suklaata jne.

Mikä tekee minut onnelliseksi?

Toisaalta suunnittelemattomuus, jotta voi luovia sinne mihin mieli vie. Ja toisaalta suunnitteleminen! Suunnitelman toteutus silloin kun sille on käyttö tarkoitus! Selkeä päämäärä! Tartuin vanhoihin piirustuksiin uusin silmin, ajattelin nyt rykäistä toiseen tauluista sisälmykset! Tuo kirjoituksen kuva on vain päivän tuherrus, jolla on tarkoitus vain katsoa millaisissa fääreissä pää liikkuu! Kukkia ja koukeroita niistä on pääni tänään tehty! Onnelliseksi tekee valmiiksi saaminen! Kun saat koottua hyllyn jossa on niin monenlaista ruuvia ja osaa että päähän nousee kysymys merkki että mihin tämä nyt sitten kuuluu? Onnelliseksi tekee tekeminen ja mukana oleminen!

Sanat eivät tee onnellisiksi vaan minulle kirjoittaminen on teko, josta saan iloni tai sanojen lukeminen, niiden sisällön ymmärtäminen. Toisen tulkinta sanasta! Tai oma tulkintani! Äänenpainoilla saa sanoihin tulkintaa ja sävyä! Monesti etsin lauluihin omaa tulkintaani ja huomaan käyttäväni toisen laulun äänenpainoa omassa versiossani ja tuo lauluilla hassuttelu tai sanoilla ja painoilla leikkiminen saa minut onnelliseksi. Kun laulan tai hyräilen siitä tietää että olen onnellinen.

Tämän päivän korvamatona pätkä Eppu Normaalia

"On vuosi '85, kauan on aikaa siis

siitä kun viimeksi ylöspäin

pyörähdin pyörässä näin

Täällä metrossa maailman

lauluja kirjoitan

lauluja siitä mitä mä nään

ja mitä tunnen sisällä pään

ja missä kuljin milloinkin

mietin nyt, silloinkin

mietin kenelle lauluni teen

missä oon, minne meen"

Sitä miettii mitä pätkiä aivot pyörittelee mielessään, mikä sanoma niillä on kun ne yhä uudestaan pujahtaa päähän soimaan, mutteivat soi kokonaisina lauluina vaan pätkinä joka toistuu toistumistaan. En muista laulusta muuta, mutta koko laulusta ei ole kyse vaan tästä kertsistä.

Mitä mieleni käsittelee, minkä aika jänteen asiaa? Vai onko sanoilla suurin merkitys? Veikkaan alkupätkän olevan koukku muistamiselle. Ja loppu on asia jonka haluan muistaa sillä en ole ollut tässä maailmassa vielä vuonna 1985 joten sillä ei ole kuin sanallinen ja sävelmällinen koukku mieleen.

Joten kirjoitanko lauluja näkemästäni, pääni sisältä, kulkemistani paikoista ajasta viis ja mietinkö kenelle lauluni oikein tulee, mikä on tämän hetkinen tilanteeni ja minne olenkaan menossa!

Tähän on vastattava kyllä kirjoitan! Joten minkä tämä havainto minuun on ohjelmoinut, kun se on taltioitunut mieleeni tälläisenä! Tälläinen syvä pohdinta saa minut onnelliseksi! Olen aina tykännyt lauluista ja olen vasta nyt ruvennut pohtimaan sitä mikä on maku joka tietyssä laulussa on se parhaus. Se koukku ja sanoma joka mieleni syövereihin porautuu, onko se laulajan äänenpainot sanoilla, onko se sanoilla kikkailu, musiikki? Sanojen merkitys vai tilanne johon tuo tietty kappale yhdistyy? Musiikkivideo. Sillä muistan tykänneeni useammastakin musiikkivideosta mutten tykännyt lauluista kun ne kuuluivat ilman videota. Ja jotkin videot ovat vieneet laulun uudelle tasolle hyvästä parempaan ja joitain videoita toivon etten olisi nähnyt koskaan. Ne on pilanneet laulun! Hah videoita! Video kasetti sentään!

Mikään ei olisi onnellista ellen tuntisi toisinaan epämukavuutta, kuten varpaani lyöminen, kutina, nälkä, jano tai kuten tänään ja päätyisi paikkoihin jotka eivät ole suunnitelmissa. Välillä se että on toisen aivojen määräys virran mukana ei ole pahitteeksi, mukana voi olla avuksi, muistuttaa, kokea itsensä hyödylliseksi ja vuorovaikuttaa vuorovaikutus tilanteissa. Kysyppä itseltäsi kuinka monen ihmisen elämään olet ottanut osaa pelkkänä seuraajan virassa ja kuinka monta otat mukaan kun menet jonnekkin? Oletko valmis jakamaan kokemuksia ja ottamaan avun vastaan, oletko valmis johtamaan ja antamaan tehtävät?

Kuinka monen ihmisen kanssa pystyt sulavasti toimimaan niin että menette mutkatomasti toimissanne yhteen kuten että toinen lukee ns. Sinun ajatuksiasi niin että hän on jo ojentamassa vasaran kun otat nauloja tai korjaa roskat ennenkuin sanot siitä. Toiminta joka hyödyttää kaikkia osapuolia. Vastavuoroista yhteistyötä! Se saa iloiseksi. Ja samoin keskustelut joissa vastavuoroisuus ruokkii puhetta, löytää uusia suuntia katsoa tiettyä asiaa. Niin sanotusti puhe saa puheesta lisää pontta ja höpötysestä tulee hyvämieli! Sellaiseen puheeseen tarvitaan molempia tai kaikkia!

Lopuksi onnelliseksi tekee se että saa mennä nukkumaan niin että väsyttää mutta keho on rento ja siinä on virtaa.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Voihan varvas

Varpaansa telomisen taidetta! Tirvasin oikein kunnolla! Tuo varpaitten keskari!

Ei näytä kovinkaan pahalle ja mutta tuntuu tuo ensimmäiseen niveleen asti ja veikkaan, että kynnelläkin on mahdollisuus irrota. Suosittelen katsokaa eteenne! Ääreisnäkö ei toimi niin hyvin alaspäin! Plussaa tässä hommassa ei pidä hereillä, mutta varsin tietoisena pitää ja tässä hetkessä sillä kyllä tuota pitää vahtia ettei tirvaise uudestaan! Pystyn kävelemään joten ei niin paljon haittaakkaan!

Tälläinen saa tietoiseksi siitä kuinka olettaa kävelemisen yksinkertaiseksi asiaksi, kyllähän se on ja silti ei ole, sillä heti kun ottaa vamman johonkin kohti niin ei olekkaan helppoa! Se koskeekin, toisaalta se juuri kertoo kävelemisen hienoudesta, siitä kuinka kaikki osat vaikuttavat kulkemiseen! Kuten yksi varpaan pää!

Kerran kipu saa ihmiset tietoisiksi kohdasta, jota on satutettu kehollisesti ja fysiikka pistää ontumaan, koska arastelee tuota kohtaa. Niin eikös silloin tunne ole henkisen koskettamiseen reagoiva aisti elin! Joten kuinka mieli ontuu kun johonkin koskee? Ja koskeeko mieleen samalla tavalla kuin kehon tirvaistuun varpaaseen. Mitä ovat mielen mustelmat? Kuinka ihminen reagoi mielensä kipuun? Kuinka nopeasti paranee mielen kohta taas tunnusteltavaksi? Miten pitkään on tuo jälki? Milloin se unohtuu, katoaa ja paranee? Kantaako jokainen mielessään henkisiä vammoja, niinkuin kehomme kantaa arpien kirjaa ihollamme? Joten millaisia ovat mielen arvet tai mielen haavat? Näkyvätkö ne kuvattavissa aivoissa?

Kun kerran mieli ja keho toimivat yhdessä niin kuinka mielen vamma vaikuttaa kehon toimintaan? Sillä kehon vamma monesti turhauttaa, toimeliaita ja meneviä, sillä se pakottaa pysähtymään ainakin hetkeksi! Sillä kehon paranemisen kannalta on toisinaan oltava paikoillaan.

Joten mitä mielen vamma tekee keholle? Kun mieli on kipeä, arka ja pysäyksissä paranemisen vuoksi niin mitä keho tekee? Ja vaikuttaako mikä tunne on kyseessä? Sillä ainakin kehon osissa on eroja miten voi liikkua! Miksi se olisi mielen osilla erilaista? Joten kuinka ne mielen osat joutuvat toiminta kieltoon? Ja kuinka pitkäksi aikaa? Mikä on mielen paranemisen aikajänne?

Kuten tiedämme että mustelma painuu nopeammin pois kun murtunut luu palautuu toiminta kuntoon. Joten kuinka mieli toimii paranemis prosessissaan? Mitkä ovat mielen mustelmia, jotka paranevat nopeasti? Ovatko ne sanallisia loukkauksia? Jotka mieli muistaa niinkuin kehomuistaa jokaisen kivuliaan osuman? Joten onko ero rakastamastaan ihmisestä kuin avohaava? Vai murtuma? Kun monesti sanotaan ihmisten olevan murtuneita eron jälkeen.

Jos tunteen laatu vaikuttaa siihen mitä osaa aivoissa ei saa käyttää, mitä tunnetta tuntea, niin se pienentää tunne skaalaa ja hävittää osan olemuksestamme! Ainakin osaksi aikaa? Jokainen mielen haava pienentää toiminta kykyä! Toisten tunteiden ymmärtämisessä /ja itsensä ymmärtämisessä!! Joten elämän ymmärtäminen kutistuu.

Kuinka siis mielen haavoja parannetaan? Miten sidotaan mielen tunteellinen avohaava? Kuinka korjataan mielen murtumat? Kuinka vältetään mielen uudet mustelmat? Kuinka torjutaan ja väistetäään mieltä vahingoittavia asioita?

Millaista on mielen itsepuolustus! On paljon ihmisiä, jotka haluavat kertoa kuinka tulisi elää! Kertoa mitä pitäisi tehdä ja kuinka toimia. Joten mitä sinä itse sanot kaikelle jota tulee ulkopuoleltasi? Mitä tulee sinulta ja mielestäsi? Onko kyse vastavuoroisesta toiminnasta vai käskyistä joita tulisi noudattaa? Noudatatko?
Tavallaan tämä informaatio tulva on toisinaan hyökkäys, jota ei yleensäkään tule torjuneeksi. Emmekö ymmärrä kieltäytyä? Hiljaisena aikana on helppo pitää suojaus, mutta entä kun on suuri hyökkäys mieleen käynnissä? Millaista on mielen karate? Pystymmekö ymmärtämään mielen puolustusmekanismeja ymmärtämättä millainen mieli on?

Millainen mieli on? Imeekö se kaiken itseensä? Pitääkö se kaiken sisällään? Minkä se ei anna kiinnittyä? Onko mieli niinkuin vesi? Sen halki voi kulkea? Kastua kyyneliin ja sitä voi lokeroida ämpäreihin, se voi haihtua ja olla taas niissä uomissa kuin ennenkin? Vai onko mieli alati kasvava kasvi, jonka tietomäärä kasvaa vaikka osat lehdet tippuisivatkin pois. Vai onko mieli kuin savi möykky josta pystyy muotoilemaan ihan mitä vain? Sitä rajoittaa vain möykyn koko, joten kuinka se kasvaa vai voiko pienestä tehdä kaikkea mitä isostakin voi? Ja tänne asti pääsin mieli johteessani kipeästä varpaasta! Että semmoista aamua vaan, että varpaasta mieleen!